Lue keskustelun säännöt.
Paljonko teillä on kirjoja?
Tuttavani kävi meillä kylässä. Hän kertoi, ettei ole koskaan ennen käynyt kodissa, jossa on niin paljon kirjoja kuin minulla.
Siispä mittasin kirjamäärät äsken metreinä ja sain tulokseksi 8 metriä 15 cm.
Kommentit (548)
Kerään valittuja paloja. Ne on hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon.
Satoja. Ei sentään tuhansia, koska kierrätän tarpeettomat.
Kalle Päätalo kertoo hyvin Suomen oloista 100 vuotta sitten. Ei nykyinen pullamössö sukupolvi ymmärrä mitään elämästä siihen aikaan? Ei ole ollut helppoa elämä. Hyvä Päätalo!
Vierailija kirjoitti:
Minun on kyllä vähän vaikeaa ymmärtää tuota tuhansien kirjojen hilloamista. Ymmärrän, että joskus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa sivistyneistö hankki kirjoja omaan kotikirjastoonsa, kun julkisia kirjastoja ei juuri ollut ja kirjat olivat muutenkin toisenlaisessa arvossa. Mutta että nykyaikana, kun painetaan vaikka mitä roskaa tuhansittain, niin mitä järkeä tuollaista tusinatuotantoa on hillota kalliissa asuinneliöissä? Ja vaikka olisi laatuakin, niin sitä saa lainattua kirjastoista. Ymmärrän omaksi ostamisen, jos kirja on sellainen johon palaa toistuvasti: joko lemppari kaunokirjallinen teos tai jokin hakuteos tms. tietokirjasta jota tarvitsee toistuvasti, tai kirjasta jota ei yksinkertaisesti saa mistään. Mutta ei kukaan tarvitse tällaisia tuhansia omaan kotiinsa. Kyse on vain yhdestä keräilyn muodosta, jonka äärimuoto on sairaalloinen hamstraus. Kun puhutaan tuhansista kirjoista omassa kodissa, on se tuota jälkimmäistä. Kukaan ei yhden ihmiselämän aikana ehdi jokaiseen kirjayksilöön niistä tuhansista koskea kuin kerran, jos sitäkään. Jätätte jälkeenne vain jättimäisen ongelman heille, jotka kotinne joutuvat aikanaan tyhjentämään.
Useimmilla kirjakeräilijöillä se kokoelma tuskin koostuu tusinadekkareista, kuten itsekin sanoit. Yhtään harvinaisempia teoksia ei useinkaan löydä kirjastosta. Mulla on hyllyssä paljon tietokirjoja englanniksi, joista varmaan murto-osa on edes käännetty suomeksi, eikä niitä englanniksikaan kirjastoista saa, osan ehkä yliopiston kirjastosta. Mulle osa tuota keräilyä on myös se, että voin itse lainata kirjoja muille, kun niitä kaikkia ei tosiaan välttämättä muualta kovin helposti löydä. Eli keräily hyödyttää myös muita kuin itseäni. Ylivoimaisesti suurin osa kirjoistani on sellaisia, jotka kyllä menisivät antikvariaateissa nopeasti kaupaksi, joten mikään massiivinen ongelma jälkipolville ne eivät tule olemaan. Samoin en koe, että isäni jättämä kirjakokoelma on mikään ongelma, vaan pikemminkin aarreaitta, joka on täynnä harvinaisuuksia ja kirjoja joita Suomessa aika harva omistaa. Toistaiseksi ne ovat yhä äitini luona, mutta kun hänestä aika jättää, siirtyvät ne minulle ja sisaruksilleni.
Vaikuttaa siltä, että et itse lue kovin paljon, kun et ymmärrä, että paljon lukevalla niitä lemppari kaunokirjallisia teoksiakin on vaikka kuinka, ja niitä tulee ajan mittaan aina lisää.. Oma kirjakokoelmani tuskin liikkuu vielä ihan tuhansissa, mutta kyllä mä noihin kirjoihin ehdin palata tämän elämän aikana vielä monia kertoja. Eikä se kokoelma myöskään ole mikään pyhä sarkofagi, vaan sieltä liikkuu kirjoja myös pois, mikäli koen etteivät ne ole tarpeeksi kiinnostavia säilytettäviksi. Näin kokoelma pysyy relevanttina vuosienkin edetessä.
Eräs pointti on myös se, että kirjastojen valikoima painottuu vahvasti suomeen ja englantiin, itse luen myös muilla kielillä, joten jos haluan ylläpitää kielitaitoani ja lukea alkuperäiskielellä teoksen, on ostaminen yleensä ainoa vaihtoehto. Ruudulta en tahdo lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on kyllä vähän vaikeaa ymmärtää tuota tuhansien kirjojen hilloamista. Ymmärrän, että joskus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa sivistyneistö hankki kirjoja omaan kotikirjastoonsa, kun julkisia kirjastoja ei juuri ollut ja kirjat olivat muutenkin toisenlaisessa arvossa. Mutta että nykyaikana, kun painetaan vaikka mitä roskaa tuhansittain, niin mitä järkeä tuollaista tusinatuotantoa on hillota kalliissa asuinneliöissä? Ja vaikka olisi laatuakin, niin sitä saa lainattua kirjastoista. Ymmärrän omaksi ostamisen, jos kirja on sellainen johon palaa toistuvasti: joko lemppari kaunokirjallinen teos tai jokin hakuteos tms. tietokirjasta jota tarvitsee toistuvasti, tai kirjasta jota ei yksinkertaisesti saa mistään. Mutta ei kukaan tarvitse tällaisia tuhansia omaan kotiinsa. Kyse on vain yhdestä keräilyn muodosta, jonka äärimuoto on sairaalloinen hamstraus. Kun puhutaan tuhansista kirjoista omassa kodissa, on se tuota jälkimmäistä. Kukaan ei yhden ihmiselämän aikana ehdi jokaiseen kirjayksilöön niistä tuhansista koskea kuin kerran, jos sitäkään. Jätätte jälkeenne vain jättimäisen ongelman heille, jotka kotinne joutuvat aikanaan tyhjentämään.
Useimmilla kirjakeräilijöillä se kokoelma tuskin koostuu tusinadekkareista, kuten itsekin sanoit. Yhtään harvinaisempia teoksia ei useinkaan löydä kirjastosta. Mulla on hyllyssä paljon tietokirjoja englanniksi, joista varmaan murto-osa on edes käännetty suomeksi, eikä niitä englanniksikaan kirjastoista saa, osan ehkä yliopiston kirjastosta. Mulle osa tuota keräilyä on myös se, että voin itse lainata kirjoja muille, kun niitä kaikkia ei tosiaan välttämättä muualta kovin helposti löydä. Eli keräily hyödyttää myös muita kuin itseäni. Ylivoimaisesti suurin osa kirjoistani on sellaisia, jotka kyllä menisivät antikvariaateissa nopeasti kaupaksi, joten mikään massiivinen ongelma jälkipolville ne eivät tule olemaan. Samoin en koe, että isäni jättämä kirjakokoelma on mikään ongelma, vaan pikemminkin aarreaitta, joka on täynnä harvinaisuuksia ja kirjoja joita Suomessa aika harva omistaa. Toistaiseksi ne ovat yhä äitini luona, mutta kun hänestä aika jättää, siirtyvät ne minulle ja sisaruksilleni.
Vaikuttaa siltä, että et itse lue kovin paljon, kun et ymmärrä, että paljon lukevalla niitä lemppari kaunokirjallisia teoksiakin on vaikka kuinka, ja niitä tulee ajan mittaan aina lisää.. Oma kirjakokoelmani tuskin liikkuu vielä ihan tuhansissa, mutta kyllä mä noihin kirjoihin ehdin palata tämän elämän aikana vielä monia kertoja. Eikä se kokoelma myöskään ole mikään pyhä sarkofagi, vaan sieltä liikkuu kirjoja myös pois, mikäli koen etteivät ne ole tarpeeksi kiinnostavia säilytettäviksi. Näin kokoelma pysyy relevanttina vuosienkin edetessä.
Eräs pointti on myös se, että kirjastojen valikoima painottuu vahvasti suomeen ja englantiin, itse luen myös muilla kielillä, joten jos haluan ylläpitää kielitaitoani ja lukea alkuperäiskielellä teoksen, on ostaminen yleensä ainoa vaihtoehto. Ruudulta en tahdo lukea.
Nyt erehdyit. Luen paljon, mutta vain tietokirjallisuutta. Suurin osa siitä löytyy kirjastoista (kannattaa muuten perehtyä mitä kaikkia kirjastoja on olemassa, ja millaisia kaukolainapalveluita oma kaupungin kirjastokin tarjoaa) tai e-kirjoina. Kuten kirjoitin, itse ostan omaksi vain sitä mitä ei muuten saa, ja ostokirjoistakin hyllyyn jäävät vain ne, joilla voi olla myöhempääkin käyttöä.
En vain ymmärrä, miten kellekään (ellei ole esim. tutkija) voi kertyä jopa tuhansia sellaisia kirjoja, joilla on käyttöarvoa myöhemminkin ja joita ei mistään enää tarvitessa saa. Minusta massiiviset kirjakokoelmat ovat merkki joko hamstrausongelmasta - ei raaskita luopua mistään - ja/tai elitistisestä snobailusta. Jos ihminen on oikeasti viisas ja omaksunut lukemansa, ei hänen tarvitse varastoida jokaista lukemaansa kirjaa tai yrittää päteä suurella kotikirjastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 kirjahyllyä, kellari ja veljen kellari täynnä.
Kai joku tuhat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeasti vilkaistuna 16 hyllymetriä. Lukumäärää en osaa sanoa, enkä ala laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis luuleeko joku, että käytetyillä kirjoilla tekee hyvän tilin? Eihän niitä huoli kukaan. Kierrätyskeskuksetkin kieltäytyy usein ottamasta, koska niitä tarjotaan niihin aivan liikaa ja menekki on lähes olematonta.
Miksi ihmeessä kukaan kirjojen rakastaja ajattelisi rahaa? Itse olen rakastanut lapsesta asti kirjoja, kirjastoja, kirjakauppoja, divareita.
Voin tuosta vain napata hyllystäni Haavikon:Puut, kaikki heidän vihreytensä ja katsoa Juhannusluontoa ikkunasta, ymmärrän paremmin Irlantia ja juutalaista kulttuuria/holokaustia luettuani Leon Urista - vaikka onkin simppeli populaarikirjailija.
Muut menivät teininä shoppailemaan ja Carrolsille, minä meni kirjastoon ja kirjakauppaan hengailemaan, vaikka ei ollut korttia mukana, tai lainkaan rahaa.
Kotona on niin hyvä olo, kun näkee kirjoja ympärillään.
En tiedä, miten nykynuoret kasvavat, mutta on valtava sääli jos kotiin ei tule sanomalehteä, Aku Ankkaa, jotain aikausilehteä ja joka puolella on vain älylaitteita. Eikä ole kirjahyllyä.
Itse luin Bencleyn tappajain kodin kirjahyllystä ja pelkäsin seuraavana kesänä uida vähä ja se on ihan ookoo - lapsella pitää olla tällaisia kokemuksia. Waltarin Ihmiskunnan viholliset, Valtakunnan salaisuus saivat kiinnostumaan kristinuskosta ( olen ateisti ), Nick Carterista luin vain seksikohtaukset jne.
Lukemattomuus on oikeasti suurempi ongelma, kuin ehkä käsitämmekään.
Yolla on ihmisiä, jotka eivät lue, somella/videoilla vaikutetaan vaaleihin, kirjoja kuunnellaan tuplanopeudella, äidinkieli rapautuu, kielten opiskelu taantuu, suosittua on insinööritieteet, talous ja some.
Kirjallisuutta oikeasti arvostettiin takavuosina ja haluan uskoa, että kotona ja perhepäivähoidossa lukemisella on ollut merkittävä vaikutus ajatteluuni ja kehitykseeni.
Hoidossa Ronja Ryövärintytärtä, faijan kainalossa Aku Ankkaa, Mude luki illalla Tiitiäisen satupuuta. Tämä toistui joka päivä. Varmaan Ronja, Peppi, Tiina ja Neiti etsivät ovat myös minua muokannut näin miehenä tasa-arvoiseen/feministiseen suuntaan.
On ilmeisesti mennyt ohi, että lukea voi jatkuvasti, vaikkei omistaisi itse yhtään kirjaa.
Lapsetkin olisi hyödyllisempää opettaa käyttämään kirjastoja kuin keräämään nurkkiin tuhansittain kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on kyllä vähän vaikeaa ymmärtää tuota tuhansien kirjojen hilloamista. Ymmärrän, että joskus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa sivistyneistö hankki kirjoja omaan kotikirjastoonsa, kun julkisia kirjastoja ei juuri ollut ja kirjat olivat muutenkin toisenlaisessa arvossa. Mutta että nykyaikana, kun painetaan vaikka mitä roskaa tuhansittain, niin mitä järkeä tuollaista tusinatuotantoa on hillota kalliissa asuinneliöissä? Ja vaikka olisi laatuakin, niin sitä saa lainattua kirjastoista. Ymmärrän omaksi ostamisen, jos kirja on sellainen johon palaa toistuvasti: joko lemppari kaunokirjallinen teos tai jokin hakuteos tms. tietokirjasta jota tarvitsee toistuvasti, tai kirjasta jota ei yksinkertaisesti saa mistään. Mutta ei kukaan tarvitse tällaisia tuhansia omaan kotiinsa. Kyse on vain yhdestä keräilyn muodosta, jonka äärimuoto on sairaalloinen hamstraus. Kun puhutaan tuhansista kirjoista omassa kodissa, on se tuota jälkimmäistä. Kukaan ei yhden ihmiselämän aikana ehdi jokaiseen kirjayksilöön niistä tuhansista koskea kuin kerran, jos sitäkään. Jätätte jälkeenne vain jättimäisen ongelman heille, jotka kotinne joutuvat aikanaan tyhjentämään.
Useimmilla kirjakeräilijöillä se kokoelma tuskin koostuu tusinadekkareista, kuten itsekin sanoit. Yhtään harvinaisempia teoksia ei useinkaan löydä kirjastosta. Mulla on hyllyssä paljon tietokirjoja englanniksi, joista varmaan murto-osa on edes käännetty suomeksi, eikä niitä englanniksikaan kirjastoista saa, osan ehkä yliopiston kirjastosta. Mulle osa tuota keräilyä on myös se, että voin itse lainata kirjoja muille, kun niitä kaikkia ei tosiaan välttämättä muualta kovin helposti löydä. Eli keräily hyödyttää myös muita kuin itseäni. Ylivoimaisesti suurin osa kirjoistani on sellaisia, jotka kyllä menisivät antikvariaateissa nopeasti kaupaksi, joten mikään massiivinen ongelma jälkipolville ne eivät tule olemaan. Samoin en koe, että isäni jättämä kirjakokoelma on mikään ongelma, vaan pikemminkin aarreaitta, joka on täynnä harvinaisuuksia ja kirjoja joita Suomessa aika harva omistaa. Toistaiseksi ne ovat yhä äitini luona, mutta kun hänestä aika jättää, siirtyvät ne minulle ja sisaruksilleni.
Vaikuttaa siltä, että et itse lue kovin paljon, kun et ymmärrä, että paljon lukevalla niitä lemppari kaunokirjallisia teoksiakin on vaikka kuinka, ja niitä tulee ajan mittaan aina lisää.. Oma kirjakokoelmani tuskin liikkuu vielä ihan tuhansissa, mutta kyllä mä noihin kirjoihin ehdin palata tämän elämän aikana vielä monia kertoja. Eikä se kokoelma myöskään ole mikään pyhä sarkofagi, vaan sieltä liikkuu kirjoja myös pois, mikäli koen etteivät ne ole tarpeeksi kiinnostavia säilytettäviksi. Näin kokoelma pysyy relevanttina vuosienkin edetessä.
Eräs pointti on myös se, että kirjastojen valikoima painottuu vahvasti suomeen ja englantiin, itse luen myös muilla kielillä, joten jos haluan ylläpitää kielitaitoani ja lukea alkuperäiskielellä teoksen, on ostaminen yleensä ainoa vaihtoehto. Ruudulta en tahdo lukea.
Nyt erehdyit. Luen paljon, mutta vain tietokirjallisuutta. Suurin osa siitä löytyy kirjastoista (kannattaa muuten perehtyä mitä kaikkia kirjastoja on olemassa, ja millaisia kaukolainapalveluita oma kaupungin kirjastokin tarjoaa) tai e-kirjoina. Kuten kirjoitin, itse ostan omaksi vain sitä mitä ei muuten saa, ja ostokirjoistakin hyllyyn jäävät vain ne, joilla voi olla myöhempääkin käyttöä.
En vain ymmärrä, miten kellekään (ellei ole esim. tutkija) voi kertyä jopa tuhansia sellaisia kirjoja, joilla on käyttöarvoa myöhemminkin ja joita ei mistään enää tarvitessa saa. Minusta massiiviset kirjakokoelmat ovat merkki joko hamstrausongelmasta - ei raaskita luopua mistään - ja/tai elitistisestä snobailusta. Jos ihminen on oikeasti viisas ja omaksunut lukemansa, ei hänen tarvitse varastoida jokaista lukemaansa kirjaa tai yrittää päteä suurella kotikirjastolla.
Ei tarvi varastoida kenkiä, käsilaukkuja, kirjoja, moottorisahoja tms. Mutta voi ja saa jos haluaa, ei ole kiellettyä. Eikä tässä kukaan ole snobbailemassa. Ap on kysynyt aikoinaan, että kuinka paljon ihmisillä on kirjoja, siihen sitten jotkut vastaavat, eivät ole torilla huutelemassa asiasta nokka pystyssä. Kiitos! :)
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Kuinka moni oikeasti asuu jossain itsemurhayksiössä minimineliöillä? No, jotkut tietysti. Heillä sit joko on kirjoja tai ei ole. Mutta kuinkahan moni joutuu konkreettisesti miettimään ja rajoittamaan lukuharrastustaan sen vuoksi, että ei ole tilaa? Tuskin kovin moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Kuinka moni oikeasti asuu jossain itsemurhayksiössä minimineliöillä? No, jotkut tietysti. Heillä sit joko on kirjoja tai ei ole. Mutta kuinkahan moni joutuu konkreettisesti miettimään ja rajoittamaan lukuharrastustaan sen vuoksi, että ei ole tilaa? Tuskin kovin moni.
Mutta mitä kaikkea muutakin sillä tilalla voisi tehdä kuin säilöä kymmentätuhatta kirjaa?
Koska oikeasti ne ovat 99,999999% ajasta siellä vain säilössä.
Harva asuu niin tilavasti, että tilaa on ruhtinaallisen paljon, ja 10 kirjahyllyä mahtuu olemaan aivan helposti. Jos kirjahyllyjä on joka huoneessa ja kirjoja viedään jo sukulaisten kellareihinkin (säilöön), niin onhan homma karannut käsistä jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on kyllä vähän vaikeaa ymmärtää tuota tuhansien kirjojen hilloamista. Ymmärrän, että joskus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa sivistyneistö hankki kirjoja omaan kotikirjastoonsa, kun julkisia kirjastoja ei juuri ollut ja kirjat olivat muutenkin toisenlaisessa arvossa. Mutta että nykyaikana, kun painetaan vaikka mitä roskaa tuhansittain, niin mitä järkeä tuollaista tusinatuotantoa on hillota kalliissa asuinneliöissä? Ja vaikka olisi laatuakin, niin sitä saa lainattua kirjastoista. Ymmärrän omaksi ostamisen, jos kirja on sellainen johon palaa toistuvasti: joko lemppari kaunokirjallinen teos tai jokin hakuteos tms. tietokirjasta jota tarvitsee toistuvasti, tai kirjasta jota ei yksinkertaisesti saa mistään. Mutta ei kukaan tarvitse tällaisia tuhansia omaan kotiinsa. Kyse on vain yhdestä keräilyn muodosta, jonka äärimuoto on sairaalloinen hamstraus. Kun puhutaan tuhansista kirjoista omassa kodissa, on se tuota jälkimmäistä. Kukaan ei yhden ihmiselämän aikana ehdi jokaiseen kirjayksilöön niistä tuhansista koskea kuin kerran, jos sitäkään. Jätätte jälkeenne vain jättimäisen ongelman heille, jotka kotinne joutuvat aikanaan tyhjentämään.
Useimmilla kirjakeräilijöillä se kokoelma tuskin koostuu tusinadekkareista, kuten itsekin sanoit. Yhtään harvinaisempia teoksia ei useinkaan löydä kirjastosta. Mulla on hyllyssä paljon tietokirjoja englanniksi, joista varmaan murto-osa on edes käännetty suomeksi, eikä niitä englanniksikaan kirjastoista saa, osan ehkä yliopiston kirjastosta. Mulle osa tuota keräilyä on myös se, että voin itse lainata kirjoja muille, kun niitä kaikkia ei tosiaan välttämättä muualta kovin helposti löydä. Eli keräily hyödyttää myös muita kuin itseäni. Ylivoimaisesti suurin osa kirjoistani on sellaisia, jotka kyllä menisivät antikvariaateissa nopeasti kaupaksi, joten mikään massiivinen ongelma jälkipolville ne eivät tule olemaan. Samoin en koe, että isäni jättämä kirjakokoelma on mikään ongelma, vaan pikemminkin aarreaitta, joka on täynnä harvinaisuuksia ja kirjoja joita Suomessa aika harva omistaa. Toistaiseksi ne ovat yhä äitini luona, mutta kun hänestä aika jättää, siirtyvät ne minulle ja sisaruksilleni.
Vaikuttaa siltä, että et itse lue kovin paljon, kun et ymmärrä, että paljon lukevalla niitä lemppari kaunokirjallisia teoksiakin on vaikka kuinka, ja niitä tulee ajan mittaan aina lisää.. Oma kirjakokoelmani tuskin liikkuu vielä ihan tuhansissa, mutta kyllä mä noihin kirjoihin ehdin palata tämän elämän aikana vielä monia kertoja. Eikä se kokoelma myöskään ole mikään pyhä sarkofagi, vaan sieltä liikkuu kirjoja myös pois, mikäli koen etteivät ne ole tarpeeksi kiinnostavia säilytettäviksi. Näin kokoelma pysyy relevanttina vuosienkin edetessä.
Eräs pointti on myös se, että kirjastojen valikoima painottuu vahvasti suomeen ja englantiin, itse luen myös muilla kielillä, joten jos haluan ylläpitää kielitaitoani ja lukea alkuperäiskielellä teoksen, on ostaminen yleensä ainoa vaihtoehto. Ruudulta en tahdo lukea.
Nyt erehdyit. Luen paljon, mutta vain tietokirjallisuutta. Suurin osa siitä löytyy kirjastoista (kannattaa muuten perehtyä mitä kaikkia kirjastoja on olemassa, ja millaisia kaukolainapalveluita oma kaupungin kirjastokin tarjoaa) tai e-kirjoina. Kuten kirjoitin, itse ostan omaksi vain sitä mitä ei muuten saa, ja ostokirjoistakin hyllyyn jäävät vain ne, joilla voi olla myöhempääkin käyttöä.
En vain ymmärrä, miten kellekään (ellei ole esim. tutkija) voi kertyä jopa tuhansia sellaisia kirjoja, joilla on käyttöarvoa myöhemminkin ja joita ei mistään enää tarvitessa saa. Minusta massiiviset kirjakokoelmat ovat merkki joko hamstrausongelmasta - ei raaskita luopua mistään - ja/tai elitistisestä snobailusta. Jos ihminen on oikeasti viisas ja omaksunut lukemansa, ei hänen tarvitse varastoida jokaista lukemaansa kirjaa tai yrittää päteä suurella kotikirjastolla.
Mulla on kolmenkymmenen vuoden kokemus kirjastoista, joten osaan kyllä käyttää niitä, mutta kiitos vinkistä. :D Kokeilin nyt etsiä muutamaa hyllyni sattumanvaraista teosta kirjastosta, eivät mielestäni edes mitään superharvinaisuuksia, mutta 0 osumaa. Minusta kirjojen omistamisessa on myös se hyvä puoli, että erityisesti tietokirjojen suhteen ei välttämättä tule luettua koko teosta kerralla, niin ei tarvitse miettiä milloin kirja pitää palauttaa. Mulle kertyy todella helposti laskuja kirjastoon, kun ennen oli aina monta kirjaa kerralla (luen aina useista kirjoja samanaikaisesti) lainassa, ja jos ne menivät kaikki samalla kertaa vanhaksi, tuli nopeasti iso lasku (täällä ei saa tekstiviestimuistutuksia kirjastosta). Päätin jossain vaiheessa ihan tietoisesti laittaa ne rahat ennemmin siihen, että ostan pienemmällä kynnyksellä käytettyjä kirjoja ja laitan eteenpäin, jos en halua pitää niitä. Silti on paljon kirjoja, jotka jää hyllyyn. Itse näen kirjan myös muunkin kuin sisällön kautta, ne ovat myös miellyttäviä esineitä, joihin moni ihminen on laittanut panoksensa. Siksikään en pidä digikirjoista.
Jos e-kirjat miellyttää, ei isolle kirjahyllylle tietystikään ole tarvetta, kun ne kirjat on siellä. Mutta kaikki eivät syystä tai toisesta pidä niistä, jolloin fyysisellä kirjakokoelmalla on paikkansa. Toki voit kutsua sitä elitismiksi, mutta minusta kyse on mieltymyksistä - jos sulla on 2000 nidettä e-kirjastossasi, ei se oikeastaan eroa mitenkään siitä, että jollain on saman verran kirjoja fyysisenä. Jostain syystä itse vain satut kokemaan tuon tilan oleellisempana arvona itsellesi, kun joku muu taas saa iloa niistä fyysisistä esineistä ja siitä, että kirjoja pystyy selailemaan. Lisäksi koen kyllä olevani ihan fiksu, mutta en kyllä niin fiksu, että olisin omaksunut jonkun kymmenen vuotta sitten lukemani tietoteoksen niin hyvin, että pystyisin sitä nyt kovin yksityiskohtaisesti referoimaan. Silti aihe voi olla niin kiinnostava, että voin kuvitella haluavani tarkistaa sieltä jotain tietoa, lukea joskus uudestaan tai lainata jollekulle toiselle sen. Onneksi minun kokoelmani ei haittaa sinun elämääsi millään lailla. Itselleni se on ongelma lähinnä muuttaessa, mutta se on pieni hinta siitä, että on paljon mielenkiintoisia ja rakkaita kirjoja eikä tarvitse lukea ruudulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis luuleeko joku, että käytetyillä kirjoilla tekee hyvän tilin? Eihän niitä huoli kukaan. Kierrätyskeskuksetkin kieltäytyy usein ottamasta, koska niitä tarjotaan niihin aivan liikaa ja menekki on lähes olematonta.
Miksi ihmeessä kukaan kirjojen rakastaja ajattelisi rahaa? Itse olen rakastanut lapsesta asti kirjoja, kirjastoja, kirjakauppoja, divareita.
Voin tuosta vain napata hyllystäni Haavikon:Puut, kaikki heidän vihreytensä ja katsoa Juhannusluontoa ikkunasta, ymmärrän paremmin Irlantia ja juutalaista kulttuuria/holokaustia luettuani Leon Urista - vaikka onkin simppeli populaarikirjailija.
Muut menivät teininä shoppailemaan ja Carrolsille, minä meni kirjastoon ja kirjakauppaan hengailemaan, vaikka ei ollut korttia mukana, tai lainkaan rahaa.
Kotona on niin hyvä olo, kun näkee kirjoja ympärillään.
En tiedä, miten nykynuoret kasvavat, mutta on valtava sääli jos kotiin ei tule sanomalehteä, Aku Ankkaa, jotain aikausilehteä ja joka puolella on vain älylaitteita. Eikä ole kirjahyllyä.
Itse luin Bencleyn tappajain kodin kirjahyllystä ja pelkäsin seuraavana kesänä uida vähä ja se on ihan ookoo - lapsella pitää olla tällaisia kokemuksia. Waltarin Ihmiskunnan viholliset, Valtakunnan salaisuus saivat kiinnostumaan kristinuskosta ( olen ateisti ), Nick Carterista luin vain seksikohtaukset jne.
Lukemattomuus on oikeasti suurempi ongelma, kuin ehkä käsitämmekään.
Yolla on ihmisiä, jotka eivät lue, somella/videoilla vaikutetaan vaaleihin, kirjoja kuunnellaan tuplanopeudella, äidinkieli rapautuu, kielten opiskelu taantuu, suosittua on insinööritieteet, talous ja some.
Kirjallisuutta oikeasti arvostettiin takavuosina ja haluan uskoa, että kotona ja perhepäivähoidossa lukemisella on ollut merkittävä vaikutus ajatteluuni ja kehitykseeni.
Hoidossa Ronja Ryövärintytärtä, faijan kainalossa Aku Ankkaa, Mude luki illalla Tiitiäisen satupuuta. Tämä toistui joka päivä. Varmaan Ronja, Peppi, Tiina ja Neiti etsivät ovat myös minua muokannut näin miehenä tasa-arvoiseen/feministiseen suuntaan.
On ilmeisesti mennyt ohi, että lukea voi jatkuvasti, vaikkei omistaisi itse yhtään kirjaa.
Lapsetkin olisi hyödyllisempää opettaa käyttämään kirjastoja kuin keräämään nurkkiin tuhansittain kirjoja.
Tottakai olen kirjaston suurkuluttaja. Ja perheemekin oli. Eihän nämä ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Kirjastot ovat yhteiskunnan, tasa-arvon ja demokratian kovaa ydintä. Tarkoitin vain, että lapsena on helppo lukea esim. Hesarista vaikkapa nyt ensin tv-ohjelmat, sarjakuvat ja siirtyä oikeisiin uutisiin, Aku Ankasta on helppo siirtyä Frank Milleriin, Giraudiin, Charlieriin, Corto Malteseen, Mangaan, sitten onkin jo lähellä Hesseä etc.
Onhan se nyt oikeasti tärkeää, että kotona on lukevia ihmisiä ja kirjoja. Ehkä se lapsi lähijunassa kuvittelee, että aikuisetkin vain katsovat puhelinta - mitä valitettavan moni tekee.
Tätä täytyy oikeasti painottaa lapsille, että lukeminen on tärkeää. Emme halua tulevaisuutta, jossa julkkikset lukevat autofiktiivisiä teoksiaan meille tuplanopeudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Kuinka moni oikeasti asuu jossain itsemurhayksiössä minimineliöillä? No, jotkut tietysti. Heillä sit joko on kirjoja tai ei ole. Mutta kuinkahan moni joutuu konkreettisesti miettimään ja rajoittamaan lukuharrastustaan sen vuoksi, että ei ole tilaa? Tuskin kovin moni.
Mutta mitä kaikkea muutakin sillä tilalla voisi tehdä kuin säilöä kymmentätuhatta kirjaa?
Koska oikeasti ne ovat 99,999999% ajasta siellä vain säilössä.
Harva asuu niin tilavasti, että tilaa on ruhtinaallisen paljon, ja 10 kirjahyllyä mahtuu olemaan aivan helposti. Jos kirjahyllyjä on joka huoneessa ja kirjoja viedään jo sukulaisten kellareihinkin (säilöön), niin onhan homma karannut käsistä jo aikoja sitten.
Varmaan aika harvalla on oikeasti kymmentä kirjahyllyä, ja jos on, on jo sen verran tilaa, että on kunnon kirjastohuone niitä varten. Meillä on kaksi isoa hyllyä, tällä hetkellä kuitenkin miehen kirjat muuton jäljiltä vielä isoksi osaksi laatikoissa, ja tarve vielä yhdelle isolle hyllylle. Rakastan kirjoja, mutta yritetään ainakin toistaiseksi pitää kokoelma sellaisena, että mahtuisi kolmeen hyllyyn. Asutaan kaksiossa, enkä oikeastaan keksi, mitä muuta tuolla tilalla voisi tehdä. Vievät siis noin metrin verran seinäpinta-alaa per hylly, ei meillä ole mitään muita huonekaluja tai esineitä, mitä niiden tilalle mieluummin laitettaisiin. Luulen, että valtaosa kirjafiilistelijöistä on meidän kaltaisia, eikä tuollaisia sinun kuvaamiasi hamstereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Kuinka moni oikeasti asuu jossain itsemurhayksiössä minimineliöillä? No, jotkut tietysti. Heillä sit joko on kirjoja tai ei ole. Mutta kuinkahan moni joutuu konkreettisesti miettimään ja rajoittamaan lukuharrastustaan sen vuoksi, että ei ole tilaa? Tuskin kovin moni.
Kaikki pk-seudulla asuvat joutuvat, tai olisi ainakin viisasta, hiukan miettimään kuinka paljon neliöitä on varaa pitää ja millä ne täyttää. Lisäksi moni kirjoitti kirjoja lojuvan siellä sun täällä läjissä. Mahtaa olla helppoa siivota asuntoa, jossa lojuu kirjoja joka paikassa, jopa lattioilla. Yök.
Reilut 10 kpl ja kaikki ovat harrastukseen liittyviä , missä ohjeita. Sisustus on aika minimalistinen, enkä muutenkaan hanki mitään ylimääräisiä pölynkerääjiä kotiini koska inhoan siivoamista ja pölyjen pyyhkimistä. Lainaan tarvittaessa tai luen e-kirjana tai kuuntelen äänikirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, mitä asuntoneliöt maksavat. Kahdeksan kirjahyllyä, kuten joku kertoi itsellään olevan, tulee maksamaan ihan saatanasti enemmän kuin vain ne kirjahyllyt ja tuhannet kirjat.
Kuinka moni oikeasti asuu jossain itsemurhayksiössä minimineliöillä? No, jotkut tietysti. Heillä sit joko on kirjoja tai ei ole. Mutta kuinkahan moni joutuu konkreettisesti miettimään ja rajoittamaan lukuharrastustaan sen vuoksi, että ei ole tilaa? Tuskin kovin moni.
Kaikki pk-seudulla asuvat joutuvat, tai olisi ainakin viisasta, hiukan miettimään kuinka paljon neliöitä on varaa pitää ja millä ne täyttää. Lisäksi moni kirjoitti kirjoja lojuvan siellä sun täällä läjissä. Mahtaa olla helppoa siivota asuntoa, jossa lojuu kirjoja joka paikassa, jopa lattioilla. Yök.
Ehkä jotkut robotit laskevat matemaattisesti arvon ja hyötysuhteen jokaiselle neliömetrille. Hiukan kaukaa haettu tämä kirjojen vastaisuus nyt tämän asuntojen neliöhinnan kautta! Monilla ihmisillä on viherkasveja suurissa vaaseissa lattialla ja sitten ne saattavat siitä puskana levitä vielä joka suuntaan. Miten kamalaa neliöiden tuhlausta...
Kirjastoissa uudistetaan jatkuvasti valikoimaa, eikä kaikkia varsinkaan harvinaisempia kirjoja edes löydy sieltä. Munkin hyllyssä on paljon teoksia, joita ei kirjastosta saisi, ei välttämättä edes antikvariaateista ainakaan Suomesta. Mulle myös tulee useinkin olo, että tekee vähän mieli selailla jotain itselle rakasta kirjaa vaikka myöhään illalla, ei sitä silloin kirjastosta saa.
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta ymmärrän oikein hyvin mitä hän tarkoitti tuolla, että kirjat ovat ystäviä. Moniin kirjoihin tulee hyvinkin syvä henkilökohtainen side. Ei se tarkoita, etteikö olisi ihmisystäviä, kuten fiksumpi varmaan voisi päätelläkin. Mitä se sinulta on pois, jos joku tykkää keräillä kirjoja? Mulle kirjojen ostaminen on tapa myös tukea kirjailijaa ja kirja-alaa, vaikka täytyy myöntää, että nykyisillä kirjahinnoilla ostankin enemmän kirjoja käytettynä kuin uusina. Tietysti kirjastoakin tulee käytettyä paljon.