Paljonko teillä on kirjoja?

Jotakin vähän yli sata, mutta siivoan tosi usein hyllyä ja lahjoitan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei montakaan, koska ei pidetä niiden säilömistä tarpeellisena.

Kirjoja toki ostetaan, mutta lukemisen jälkeen ne menevät kirjatorille (joskus laiskuudesta johtuen paperinkeräykseenkin), jonka saamat tuotot menevät hyvään tarkoitukseen.

Tämä menettely johtuu siitä, että harvoinpa tulee luettua uudelleen jotakin romaania, koska lukemattomia on niin valtavat määrät.    Samoin olen huomannut, että ne harvat, joita on säästetty toista lukemista varten, eivät todellakaan ole samanlainen kokemus, vaan jopa valtava pettymys ja voi vain ihmetellä, miksi se oli aikoinaan niin ihmeellinen, kääntekevä ja ties mitä.    Ihminenhän kehittyy.  -  toivottavasti.  -  joten se tematiikka ja jutut tuli käsiteltyä jo ekalla lukemisella, joten tokalla kirja on jo kaluttu luu.

Mutta pidän toki hienona, että joillakin on kirjoja.  Toimii varmaan heille.  Meillä ei.

Kun muutimme puolisoni kanssa yhteen, annoin pois suurimman osan omista kirjoistani (vähän toistakymmentä hyllymetriä). Niissä oli paljon sellaisia, joita miehelläkin oli eli meillä olisi ollut kaksi kappaletta samaa kirjaa. Nykyisistäkin olisin valmis antamaan pois, mutta suurin osa jäljellä olevista on siis miehen kirjoja. Itsellä lähinnä ammattikirjallisuutta, matkakirjoja ja sellaisia romaaneja, joihin haluan aika ajoin palata. Pokkarit vien aina kiertoon heti luettuani.

Luen mieluummin paperilta kuin näytöltä. Äänikirjoja en harrasta ollenkaan.

Luen tätä ketjua pari vuotta myöhässä, koska en nähnyt sitä, kun se oli uusi. Ihmettelen ajatusta, että pehmeäkantiset kirjat joutavat mennä, kun ne on luettu yhden kerran.  Kirjan kansien materiaali ei kerro mitään kirjan sisällöstä. Kirjahan voi olla vaikka kuinka hyvää kirjallisuutta. Vastaavasti kirjakaupat ja markettien kirjatelineet ovat nykyisin täynnä silkkaa "roskaa", vaikka niissä olisi miten hienot kannet. Ennen aikaan hyvä kirjallisuus ja nk kioskikirjallisuus erotelttiin kaupassa selvästi toisistaan. Usein vähätelläänn  kioskikirjallisuutta, mutta sekin voi olla hyvin kirjoitettua ja tekst monipuolista. Tämä ei selviä kirjan ulkonäöstä. Jos tykkää lukea selällään maaten, niin kevyt kirja on mukavampi pitää kädessä.

Sanotaan korkeintaan 25 hyllymetriä. Kirjahyllyissä on noin 22 metriä, mutta sitten on uudempia ostettuja, jotka ei mahdu hyllyihin pinoissa ja jossain lisäksi. Pitäisi käydä läpi ja hävittää joitain, mutta sekä miehelle että itselleni, on tosi vaikeaa hävittää kirjoja.

Omistan 4 kirjaa.

Melko vähän, ehkä sata kpl. Suosin kirjastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei montakaan, koska ei pidetä niiden säilömistä tarpeellisena.

Kirjoja toki ostetaan, mutta lukemisen jälkeen ne menevät kirjatorille (joskus laiskuudesta johtuen paperinkeräykseenkin), jonka saamat tuotot menevät hyvään tarkoitukseen.

Tämä menettely johtuu siitä, että harvoinpa tulee luettua uudelleen jotakin romaania, koska lukemattomia on niin valtavat määrät.    Samoin olen huomannut, että ne harvat, joita on säästetty toista lukemista varten, eivät todellakaan ole samanlainen kokemus, vaan jopa valtava pettymys ja voi vain ihmetellä, miksi se oli aikoinaan niin ihmeellinen, kääntekevä ja ties mitä.    Ihminenhän kehittyy.  -  toivottavasti.  -  joten se tematiikka ja jutut tuli käsiteltyä jo ekalla lukemisella, joten tokalla kirja on jo kaluttu luu.

Mutta pidän toki hienona, että joillakin on kirjoja.  Toimii varmaan heille.  Meillä ei.

Kun muutimme puolisoni kanssa yhteen, annoin pois suurimman osan omista kirjoistani (vähän toistakymmentä hyllymetriä). Niissä oli paljon sellaisia, joita miehelläkin oli eli meillä olisi ollut kaksi kappaletta samaa kirjaa. Nykyisistäkin olisin valmis antamaan pois, mutta suurin osa jäljellä olevista on siis miehen kirjoja. Itsellä lähinnä ammattikirjallisuutta, matkakirjoja ja sellaisia romaaneja, joihin haluan aika ajoin palata. Pokkarit vien aina kiertoon heti luettuani.

Luen mieluummin paperilta kuin näytöltä. Äänikirjoja en harrasta ollenkaan.

Luen tätä ketjua pari vuotta myöhässä, koska en nähnyt sitä, kun se oli uusi. Ihmettelen ajatusta, että pehmeäkantiset kirjat joutavat mennä, kun ne on luettu yhden kerran.  Kirjan kansien materiaali ei kerro mitään kirjan sisällöstä. Kirjahan voi olla vaikka kuinka hyvää kirjallisuutta. Vastaavasti kirjakaupat ja markettien kirjatelineet ovat nykyisin täynnä silkkaa "roskaa", vaikka niissä olisi miten hienot kannet. Ennen aikaan hyvä kirjallisuus ja nk kioskikirjallisuus erotelttiin kaupassa selvästi toisistaan. Usein vähätelläänn  kioskikirjallisuutta, mutta sekin voi olla hyvin kirjoitettua ja tekst monipuolista. Tämä ei selviä kirjan ulkonäöstä. Jos tykkää lukea selällään maaten, niin kevyt kirja on mukavampi pitää kädessä.

Ja samoista kirjoista on monesti sekä kovakantiset että pehmeäkantiset versiot. Sisältö sama.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla oli monissa maaseudun taloissa suorastaan syntiä lukea kirjoja (kokemusta on). Kädet ei saaneet koskaan roikkua sivuilla suorina vaan aina oiti olla tekemässä jotakin. Lapsille huudettiin, jos lukivat kirjoja. Nämä oli arkipäivää silloin. Ja uskonpa, että vieläkin tällaisia ajatuksia ja tapoja löytyy. Ex-mieheni mielestä mikä tahansa on järkevämpää kuin lukeminen. Joo, kirjojen määrä? Omistan joitain satoja traumaattisesta kirjamenneisyydestä huolimatta.

Kuulostaa tutulta, vaikka itse kasvoi kaupungissa. Voin vieläkin kuulla äitini tyytymättömän äänen, joka  huomautti:"Ja taas sinä luet kirjaa!"

Kirjahyllyssä on n. 5 metriä ja siellä täällä asunnossa ehkä metrin verran.

Verovaroilla ylläpidetään kirjastoja. Eli me kaikki maksamme niistä. Ei ole mitään järkeä haalia itselleen omaa kirjakokoelmaa. Kirjat ovat kalliita ja yleensä samaa kirjaa ei lueta kuin kerran. Itselläni on vain muutama poikkeus siihen.

Lastenkirjat ovat vähän eri asia, mutta saa niitäkin kirjastoista ja saa lainata vaikka kuinka monta kertaa.

Hyvän vähän enää, olen vuosien mittaan hävittänyt enimmät. Tajusin, etteivät ne hyllyssä jököttäessään tee mitään muuta kuin vievät tilaa ja keräävät pölyä. Ovat vähän kuin vanhat vaatteet, voi alkuun tuntua, ettei raaski heittää pois koska "ehkä mä joskus vielä pidän tätä", mutta kun sitten myöntää totuuden niin poishan ne pitää heittää. Jos ei ole vaatetta 10 vuotteen pitänyt tai vastaavasti kirjaa lukenut, niin ei niin tapahdu jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kirjoja vähän päälle 10 000. Metrimäärää hyllyssä en viitsi laskea, mutta paljon kirjoja on. Suuri osa on erilaisia tietoon liittyviä kirjoja eri aloilta. Esimerkiksi keittokirjoja on n. 300. Luen lisäksi kirjoja useaammalla kielellä.

Kirjat ovat aika tiukasti pakattuna aiheiden mukaan aakkosjärjestyksessä. Kun ei päällä ole paljoa tyhjää tilaa, ei pöly ole niin suuri ongelma kuin jos kirjat olisivat väljemmin. Minulla on iso kirjastohuone ja lisäksi kirjoja on muuallakin. Osa kirjoista on avohyllyissä, osa lasiovien takana.

Äitini miesystävällä on vielä huomattavampi kirjakokoelma. Ison kirjastohuoneen lisäksi kirjoja on kaikissa muissakin huoneissa ja mm. sänkyjen alla. Sama hoardaus on levinnyt koskemaan muitakin asioita. On rahakokoelmaa, postimerkkikokoelmaa, maljakkokokelmaa, vanhojen kodinkoneiden kokoelmaa, vanhojen vaatteiden kokoelmaa... Iso omakotitalo täynnä tavaraa.

Nyt äijä meni siihen kuntoon, että on vuodeosastolla eikä enää kotiinsa pääse. Onnea vaan hänen lapsilleen, joille se romuvarasto kirjoineen ja romuineen jää.

Onneksi äitini ei koskaan suostunut siihen, että olisivat muuttaneet yhteen.

Lapset tekevät ihan hyvän tilin noilla kokoelmilla. Se olisit voinut olla sinä, jos äitisi olisi suostunut muuttamaan yhteen.

Paskat. Suurin osa kirjoista on pelkkää vaikeasti hävitettävää jätettä. Aivan kuten ne epäkuntoiset kodinkoneet ja ukon rippipuku vuodelta 57. Rahakokoelmista saattaa jotain saada, mutta ne tuotot menee jo sen mörskän tyhjäämiseen ja jätemaksuihin, eikä edes riitä.

Talokin on täysin arvoton, sille ei ole tehty mitään sitten rakennusvuoden -80 ja siltä se näyttääkin.

Siis luuleeko joku, että käytetyillä kirjoilla tekee hyvän tilin? Eihän niitä huoli kukaan. Kierrätyskeskuksetkin kieltäytyy usein ottamasta, koska niitä tarjotaan niihin aivan liikaa ja menekki on lähes olematonta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjat ovat paloriski.

Eikä ole. Tutulla paloi talo eikä käytännössä mitään jäänyt. Paitsi metallisia asioita ja vaikka kuinka paljon reunoista hiiltyneitä kirjoja. Paperi syttyy kyllä, jos se on ilmavasti, mutta ei tiiviinä pinkkoina, kuten kirjoissa, saati kun niitä on kirjahyllyssä vieri vieressä. Ethän laita takkaankaan sanomalehteä sellaisenaan, vaan revit siitä paloja ja ruttaat ne.

Vierailija kirjoitti:

Siis luuleeko joku, että käytetyillä kirjoilla tekee hyvän tilin? Eihän niitä huoli kukaan. Kierrätyskeskuksetkin kieltäytyy usein ottamasta, koska niitä tarjotaan niihin aivan liikaa ja menekki on lähes olematonta.

Minä olin pari vuotta sitten kierrätysmyymälässä töissä.

Kirjoja meni todella harvoin, vaikka kaikki kirjat maksoivat 50 senttiä. Jotkut pienenpienet lastenkirjat 20 senttiä.

Yksi takahuone oli täynnä kirjoja, jotka eivät mahtuneet myymälän hyllyihin.

Välillä sitten kannettiin kirjoja eteisen "saa ottaa" - laatikkoon ja lopuksi sieltä jätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla oli monissa maaseudun taloissa suorastaan syntiä lukea kirjoja (kokemusta on). Kädet ei saaneet koskaan roikkua sivuilla suorina vaan aina oiti olla tekemässä jotakin. Lapsille huudettiin, jos lukivat kirjoja. Nämä oli arkipäivää silloin. Ja uskonpa, että vieläkin tällaisia ajatuksia ja tapoja löytyy. Ex-mieheni mielestä mikä tahansa on järkevämpää kuin lukeminen. Joo, kirjojen määrä? Omistan joitain satoja traumaattisesta kirjamenneisyydestä huolimatta.

Kuulostaa tutulta, vaikka itse kasvoi kaupungissa. Voin vieläkin kuulla äitini tyytymättömän äänen, joka  huomautti:"Ja taas sinä luet kirjaa!"

Tuo on harmillista. Onneksi meillä sai ihan vapaasti lukea niin paljon kun halusi. Siskoni tosin tekee mieluummin käsitöitä. Itse en osaa.

Niin, kirjoja on ollut kaksi kirjastohuoneen seinällistä täynnä. Ollaan lahjoitettu romaanit pois, joskus harvoin ostan lisää.

Enää on ehkä 400 kirjaa. Olohuoneessa ei ole kirjahyllyä.

Suosin e-kirjoja korona-aikana ja vieläkin ostan niitä. Kirja on kuitenkin aina kirja. Sängyssä lukiessa nimenomaan nidottu pehmeäkantinen on mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjat ovat paloriski.

Eikä ole. Tutulla paloi talo eikä käytännössä mitään jäänyt. Paitsi metallisia asioita ja vaikka kuinka paljon reunoista hiiltyneitä kirjoja. Paperi syttyy kyllä, jos se on ilmavasti, mutta ei tiiviinä pinkkoina, kuten kirjoissa, saati kun niitä on kirjahyllyssä vieri vieressä. Ethän laita takkaankaan sanomalehteä sellaisenaan, vaan revit siitä paloja ja ruttaat ne.

Kyllä ne palokuormaa lisää, jos tiedät mitä se tarkoittaa.

Meillä kirjoja on 12 metriä (ei mikään hurja määrä). Juuri muutimme ja tuli hiukan kiroilua pakatessa ja siirrellessä kirjalaatikoita.

Onneksi kirjat ovat nyt paikallaan ja ryhmiteltynä, tietty aakkosissa.

322 kirjaa, ja lisää tulee ovista ja ikkunoista.

En ole koskaan laskenut kirjojen kappalemäärää enkä mittaillut hyllyjä, mutta paljon noita kirjoja on kertynyt. Iso kirjahylly on täynnä, osittain kahdessa rivissä, kaunokirjallisuutta. Toinen hylly on täynnä harrastekirjallisuutta. Kolmannessa on pääasiassa ammattikirjallisuutta, mutta myös jonkin verran kaunokirjallisuutta. Ongelma on se, että en tiedä, minne suurimman osan kirjoista heivaisin, kun pitäisi tyhjentää asuntoani. Divarit eivät ota juurikaan tavallista kaunokirjallisuutta, sillä heillä on sitä jo nurkat väärällään. Joskus olen huomannut paikallislehdessä ilmoituksen, että joku ostaa kirjoja isompiakin määriä. Pitänee ottaa ilmoittajaan yhteyttä, kun hän seuraavan kerran ilmoittelee asiasta. Tuntuisi pahalta repiä kirjoista kannet irti ja viedä lehdet paperinkeräykseen ja kannet sekajätteeseen. Olisihan se parempi, jos saisi edes jonkinlaisen summan rahaa hyväkuntoisista opuksista.

Noin 20 metriä. Olen myynyt paljon kirppareilla, varsinkin lasten kuvakirjoja menee hyvin. Vienyt kirjaston kierrätyskärryyn, sinne vain hyväkuntoisia. Harvemmin laittanut paperinkeräykseen (kovat kannet sekajätteeseen).