Mikä teitä eniten vituttaa muissa ihmisissä?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vituttaa eniten muissa se, että vaikka maailma on täynnä suuria keskinkertaisuuksia, kuvittelee moni olevansa oikeutettu esimerkiksi arvostelemaan minua, joka olen aidosti parempi kuin ne arvostelijat. Eli toisin sanoen vituttaa se monien ihmisten täydellinen arvostelukyvyttömyys omaa keskinkertaisuuttaan kohtaan.
Käyttäisivät senkin energian omasta keskinkertaisuudestaan nousemiseen.
Eläinten tuskan ja kärsimysten vähättely. Otetaan eläin, "kyllä lapset sen hoitaa". Ei hoidakaan, eläin heitteille.
Itsepetoksessa elävät. Sellaiset jotka valikoivat totuutta sen mukaan mihin haluavat uskoa eivätkä osaa ajatella puolueettomasti.
Ylimielisyys, tekopyhyys, tuomitsevaisuus, tyhmyys, näköalattomuus, empatiakyvyttömyys, herkkänahkaisuus, vastuuttomuus, ylpeys ja martyyrius.
Nämä kaikki yhdistyvät valitettavasti eräässä läheisessäni. Hän on kova tuomitsemaan ja arvostelemaan muita vaikka itsekin toimisi samoin. Jos hänelle huomauttaa hienovaraisesti asiasta hän loukkaantuu verisesti. Hän kuvittelee olevansa muiden yläpuolella koska on typerys jolla ei ole kykyä katsoa peiliin. Lisäksi hän kuvittelee olevansa maailman ainoa ihminen jolla on ollut elämässä rankkaa. Ei pysty pääsemään millään yli menneisyyden taakoistaan vaan jatkaa itsesäälissä rypemistä ja oikeuttaa sillä oman huonon käytöksensä.
Vietän hänen kanssaan aikaa mahdollisimman vähän. En kestä sitä negatiivisuutta ja muiden haukkumista. Häntä itseään pitäisi taas jatkuvasti olla kehumassa.
Ehkä tällä hetkellä sellainen piirre, että ollaan suorapuheisia muille, mutta itseään kohtaan ei pystytä ottamaan vastaan kritiikkiä.
Joustamattomuus, asioiden kyseenalaistamattlmuus, ennakkoluuloisuus, mielipiteiden perustuminen ”näin on aina ennenkin tehty”-tyylille.
Sellainen olen kaikkien kaveri ja auttaja -mentaliteetti, loputon usko siihen että itsellä on antaa loistavia neuvoja tilanteeseen kuin tilanteeseen vaikka oma elämänsä on aivan solmussa.
Jos ruma tai lihava ihminen on itsevarma, se vituttaa.
Se, että ylipäätään ovat olemassa.
Kateus, koska moni epämiellyttävä piirre ihmisissä johtuu kateudesta. Myös se kaksinaamaisuus, ajatellaan itseään ja omaa etuaan. Arvostan rehellisyyttä ja kunnioitan aitoutta. Kateellisia oman edun tavoittelijoita suorastaan halveksin.
En tiedä. Suurin osa ystävistäni ovat parempia ihmisiä kuin minä. Jotenkin siedän itseäni silti vielä vaikka välillä tekee tiukkaa
Löntystävä kävelytyyli ja sellainen anteeksi että olen olemassa olemus.
Tyhmyys. Sen alle sopii kaikki epämiellyttävät ominaisuudet kuten kateus. Viisas oppii että kateus ei kannata. Negatiivisten tunteiden mässäily pahentaa omaa oloa. Tyhmä ei opi omista kokemuksistaan vaan kiertää kehää.
Toisten haukkuminen ja arvostelu. Töissä pari tiimikaveria tekee tätä ihan jatkuvasti. Tulee todella ahdistunut ja ikävä olo, monesti koen jollain tapaa itsekin tilanteessa huonommuuden tunteita -aivan kuin jutut kohdistuisivat myös minuun (ja varmasti kohdistuvatkin silloin kun en ole itse paikalla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ehdottomasti eniten se, että varmaan 95% ihmisistä tekee oletuksia ulkonäön perusteella siitä, millainen ihminen on ja ei sillä muuten olisi väliä, mutta kun ne oletukset on aina järjestäen negatiivisia, miksi? Voihan se ulkonäkö jotain suuntaa antaa mutta usein ei kerro mitä sieltä sisältä löytyy.
Jos minulla olisi taikasauva, heilauttaisin sitä ja esittäisin toiveen, että jokainen joutuu suhtautumaan neutraalisti uusiin ihmisiin, kunnes on keskustellut heidän kanssaan ja muodostanut sitä kautta mielipiteen, millainen se ihminen on. Ei sen kautta, miltä se ihminen näyttää ulospäin.
Tämä. Minusta ihmiset olettaa lähes poikkeuksetta ulkonäköni perusteella, että olen ilkeä ja tyhmä pissis. Meikkaan, käytän aika ”räväköitä” vaatteita joskus ja kieltämättä mulla on luonnostaan ehkä vihasenkin näköinen perusilme, mutta mitä minä sille voin? En kuitenkaan viitsi vääntää teennäistä tekohymyä 24/7. Ja sitten mua myös kohdellaan näiden oletusten mukaisesti. Eli ei tulla puhumaan tai jos puhutaan, niin lässytetään kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Suljetaan automaattisesti porukoiden ulkopuolelle tms. Joskus jopa sanottu, että ei olisi musta ulkonäön perusteella uskonut, että oon näin kiva. Voi luoja.
N20
Vielä tähän lisäksi, että olen myös ylipainonen mikä ennestään varmaan vahvistaa sitä mielikuvaa muissa ihmisissä, että olen tyhmä ja ilkeä.
N20
Viehättäviä ihmisiä pidetään älykkäämpinä ja myös tilastot tukevat tätä olettamaa. Oletus onkin siis fakta. Ihan ymmärrettävää siis, että sinun oletetaan olevan tyhmä, vaikkei edellämainittu fakta yksilötasolla pitäisikään kohdallasi paikkaansa.
Joillekin pyrkimys hyötyä toisista on kuin hengittämistä. He eivät ole tasavertaisia.
Älkää ruokkiko loisia.
Se, että kuvitellaan olevansa täydellisiä vanhempia ja/tai lemmikinomistajia mutta todellisuudessa ollaan kauuuuuuuukana siitä.
Ollaan olevinaan niin perhekeskeistä ja lapsilleen omistautuvaa vanhempaa mutta todellisuudessa perheessä on hirveä sotatila päällä ja ne lapset ovat aina muka syyllisiä kaikkiin ongelmiin. Vaikka todellisuudessa se syypää on epätasapainoinen, ennalta-arvaamaton räyhävanhempi.
Saman lajin ihmiset on sitten näitä mielestään niin eläinrakkaita jotka haalivat söpöjä eläinpienokaisia, jotka sitten kasvettuaan kummasti aina miltei kaikki "yllättäen paljastuvat" luonnehäiriöisiksi ja niistä luovutaan "pitovaikeuksien" vuoksi. Ja jos perheessä on lapsia niin ongelmat eläinten kanssa käännetään lasten syyksi kun lapset ei hoida/lenkitä/whatever niitä eläimiä.
Näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista itsereflektiotaitoa ja _aina_ kaikki on jonkun muun syy ja he ei tee koskaan mitään väärin. Tällainen tyyppi on vaikea jo esim. työkaverinakin mutta aikuisena osaa päästää näiden äpinät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapset ja eläimet vaan surettaa, kuinka paljon tällaiset aiheuttaa kärsimystä ympärilleen ja just niille puolustuskyvyttömille josta vanhemman/lemmikinomistajan pitäisi pitää huoli.
Ihmettely siitä, miksi muut tekevät asioita eri tavalla ja kuvitelma siitä, että ne omat tavat ja pitämiset ovat juuri ainoita oikeita. Hyviä esimerkkejä on useat täällä käydyt keskustelut ja tappelut eri asioista. Tuntuu kuin ihmisillä olisi joku pakkomielle samanlaisuuteen.
Kapeakatseisuus, juntteus ja suvaitsemattomuus.