Mihin te himosäästäjät oikein säästätte?
Tuntuu olevan trendi että säästää ja sijoittaa pitää niin isosti tänä päivänä, mutta miksi näissä jutuissa yleensä välittyy se että säästetään vaan siitä säästämisen ilosta?
Itse keskituloinen ja itsekkin pidän muutaman tonnin puskuria tilillä, mutta miksi pitäisi kituuttaa ja laittaa kaikki joutava esim. osakkeisiin?
Tälläkin palstalla oli muutama viikko sitten juttu (tosi tai ei), jossa vanhuskodissa kuolleelta oli tyyliin jäänyt 70 tuhannen perintö, itse ajattelin että tuollakin summalla vainaja olisi elämänsä aikana saanut monen monta hienoa kokemusta elettyä?!?
Itse asun omistusasunnossa ja koen että se kyllä riittävä perintö lapsille kun aika jättää eikä sen suurempaa varallisuutta tarvetta kerryttää missään muodossa, joka sitten vaikka lapsille perinnöksi jäisi.
Kommentit (361)
Sekin on kurja asia, kun saa muutenkin tosi vähän perintöä niin sitten tulee ne veromätkyt perään. En tiedä miten saan ne maksettua.
Mä säästän lasten opiskeluun, omaan opintovapaaseen, unelmien matkaan ja pidän puskuria. Siellä alkaa olla kohta "liikaa", joten mietin jakaisinko muihin säästöihin vai aloittaisinko eläkesäästämisen.
Mielestäni eletään kyllä ihan mukavaa elämää, pari kertaa vuodessa reissuun eikä ruuassa, vaatteissa tai asumisessa tingitä.
Ollaan viiskymppisiä ja siltä kyllä näyttää, että eläkkeelle ei pääse ilman omia säästöjä sellaisessa iässä, kun jaksaa vielä tehdä jotain. Joten säästämme ja sijoitamme, että noin 60-vuotiaana voimme alkaa tehdä mitä haluamme.
Toinen syy on tämän maan koulutuspolitiikka. Kaksi lasta, lukiolaisia. Lukion jälkeen on tosella vaikeaa päästä Suomessa opiskelemaan yhtään mihinkään, ellei ole täydelliset todistukset. Sellainen M-papereiden tasainen keskitason suorittaja ei pääse minnekään. Me sponsoroimme lapsemme opiskelemaan ulkomaille. Sääli Suomelle, tuskin he sieltä takaisin tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on kurja asia, kun saa muutenkin tosi vähän perintöä niin sitten tulee ne veromätkyt perään. En tiedä miten saan ne maksettua.
Jos ei perinnöksi jää käteistä, myyt sen tai otat lainaa perintöä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen tekeminen maksoi meille n. 24 000 euroa.
Hauska yhteensattuma. Laskin juuri hiljattain, paljonko meillä on mennyt ylimääräistä rahaa meidän teiniin kahden vuoden aikana ja pääsin juuri samaan summaan! Tämä 24000€ siis normaalin elatuksen päälle, kun oli lakkiaisia, opiskelukämpän varustelua, autokoulua ja vielä toisetkin isot juhlat. Nyt kun olette selviytyneet lapsen hankkimiskuluista, voitte alkaa säästää kalliita teinivuosia varten.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Aika moni "säästäjä" säästää mm. työttömyyden varalle. Muuten täällä käydään päivittäin keskustelua, että työttömien saamat tuet on liian suuria...
No minäpä väännän sitten jälleen rautalangasta. Jos on perheellinen ja aivan normi töissä käyvä pariskunta jolla on vaikka lapsia ja omistusasunto josta on velkaa. Jos toinen jää pitemmäksi aikaa työttömäksi niin tulona on tällöin yleensä PELKKÄ työmarkkinatuki koska omistusasuntoon ei useinkaan saa asumistukea varsinkaan silloin kun toinen aikuisista on töissä. Tällöin ei myöskään saa toimeentulotukea. Joten kyllä ne säästöt ovat ihan tarpeellisia tällöin.
Sitten on erikseen ne työttömät jotka asuvat vuokralla ja ovat varattomia ja saavat kaikki mahdolliset tuet eivätkä tee säästöillä tällöin mitään. Mutta kaikki työttömät eivät suinkaan ole näihin tukiin oikeutettuja vaan työttömät ovat tukien suhteen aivan eriarvoisessa asemassa.
En mihinkään. Mutta rahaa yksinkertaisesti jää koko ajan säästöön, joten täytyyhän se sijoittaakin. Asun yksin, on hyvä palkka, ei kalliita harrastuksia ja asunto- ja opintolaina maksettu aikaa sitten.
Taloudelliseen riippumattomuuteen. Ei tätä oravanpyörää paljon yli viisikymppiseksi jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei keskituloisena jää säästöön mitään, kun pitää maksaa asunto- ja autolainaa ja hoitaa muut lapsiperheen kulut.
EN käsitä, miksi on otettava se auto ja asuntolaina, jos se tarkoittaa alituista kituuttamista? Voiko joku selittää? Onko kyse sosiaalisen hyväksynnän hakemisesta (lapsellista) vai kyvyttömyydestä elää tulojensa mukaan? Ihme vinkujia tällaiset "keskituloiset" joiden asiat ovat paremmin kuin hyvin-kokeilisitte elämää köyhyysrajan alapuolella, yksinhuoltajana ja yrittäisitte ymmärtää, mitä tarkoittaa se,että olet jatkuvasti vain yhden vuokrarästin päässä asunnottomuudesta jälkiseurauksineen. Miten paljon kulutetaan keskituloisten perheissä arkielämiseen, kun me selviydymme(nimenomaan selviydymme) 150e/kk ruokamenoilla, harrastuksiin EI ole varaa,jollei niitä lahjoituksina saada, vaatteita en ole itselleni ostanut usina enää vuosiin lukuunottamatta alusvaatteita ja sukkia(lapselle ostan kyllä) en käy kampaajalla koskaan,en voi hankkia itselleni mitään harrastuksia, juhlimisesta puhumattakaan-viimeksi olen käynyt baarissa n. 7 vuotta takaperin. Kun elämä taphtumat ovat olleet sellaiset, että et ole itse tosiasiallisesti voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja omaan tilanteeseesi taloudellisesti, on käsittämätöntä, että tällaiset "keskituloiset" kehtaavat valittaa yhtään mistään!!! Hankkiudu keskituloinen, eroon autostasi ja kulje julkisilla tai pyöräile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Aika moni "säästäjä" säästää mm. työttömyyden varalle. Muuten täällä käydään päivittäin keskustelua, että työttömien saamat tuet on liian suuria...
No minäpä väännän sitten jälleen rautalangasta. Jos on perheellinen ja aivan normi töissä käyvä pariskunta jolla on vaikka lapsia ja omistusasunto josta on velkaa. Jos toinen jää pitemmäksi aikaa työttömäksi niin tulona on tällöin yleensä PELKKÄ työmarkkinatuki koska omistusasuntoon ei useinkaan saa asumistukea varsinkaan silloin kun toinen aikuisista on töissä. Tällöin ei myöskään saa toimeentulotukea. Joten kyllä ne säästöt ovat ihan tarpeellisia tällöin.
Sitten on erikseen ne työttömät jotka asuvat vuokralla ja ovat varattomia ja saavat kaikki mahdolliset tuet eivätkä tee säästöillä tällöin mitään. Mutta kaikki työttömät eivät suinkaan ole näihin tukiin oikeutettuja vaan työttömät ovat tukien suhteen aivan eriarvoisessa asemassa.
Juuri näin.
Itsekin olen jäänyt pitkäksi aikaa työttömäksi. En saa muuta kuin työmarkkinatuen, kun minulla on asunto ja mökki.
Joudun kituuttamaan, kun omistamaton työtön saa sossusta.
Minä teen kausityötä, eli olen talvella muutaman kuukauden työttömänä. Töissä ollessa tulee helposti säästöjä, kun on töiden jälkeen niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään joten rahanmeno on lähinnä vain perus menojen lisäksi ruokakaupassa käyminen. Yleensä lähdenkin sitten talvella reissuun kesällä säästöön tulleilla rahoilla tai jos täytyy tehdä isompi ostos niin ei tarvitse murehtia liittääkö liiton päivärahat. Sen pidemmälle tulevaisuuteen en säästä, koska usko huomiseen on aika heikko enkä usko että tämä meno jatkuu enää kovin kauaa joten mieluummin nautin rahoista heti kun työrupeama taas yhdeltä kaudelta loppuu.
Mä en halua elää enää sit ku sit ku -elämää, muutama ystävä kuollut syöpään alle viiskymppisenä. Joskus aina juteltiin, että, kun ollaan eläkkeellä, tehdään sitä ja sitä ja reissataan porukalla. Tässä sitä nyt sitten ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka säästää. Ja sitten niitä jotka elää.
Amen.
Ja sitten meitä, jotka sekä sijoitamme että elämme. Kuuden sijoitusasunnon kanssa elämä on vähän rennompaa, kun ei tarvitse olla kamalan huolissaan työpaikan menetyksestä tai siitä, onko vara korjauttaa pesukone.
Paljonko sinulla jää näppiin per kk kun vähennät vastikkeet ja verot? Me on laskettu, että vasta 10 sijoitusasuntoa alkaisi tuoda helpotusta ja ehkä 15 vasta varsinaista elantoa. Toki jos asuntonne ovat velattomia ja saatte jotain 800€/kk jokaisesta, niin sitten onneksi olkoon vaan... Kuuden asunnon kanssa en vielä alkaisi lepäillä laakereillani jos jäisi työttömäksi.
Normaali säästäväisyys pahan päivän varalle lienee yleistä. Sitten nämä kaikki roponsa sijoittajat ja taloudellisen riippumattomuuden metsästäjät ovat oma lukunsa. Monella se on joku psykologinen keräilijä-tyyppinen juttu. He saavat tyydytystä siitä, kun pystyvät säästämään ja näkevät sijoitusten arvon kasvavan. Kukapa ei siitä pitäisi, mutta joillain se menee kaiken edelle. Eletään vaatimattomasti kymmeniä vuosia ja suurin nautinnon lähde elämässä on sijoitusten arvon tuijottaminen ja osinkojen kuittaaminen.
Työttömäksi jouduttua, voi sitä huonolla tuurilla kestää sinne eläkeikään asti!
Haluan säästöillä taloudellista vapautta. Haaveinani on tehdä jossain kohtaa lyhyempää työviikkoa tai sitten vaan osa-aikaista työtä, ja jossain kohtaa ottaa esimerkiksi vuoden loma maailmanympärimatkaan.
Olen säästänyt, jotta voin elää nykyistä elämääni: Käydä osa-aikatyössä ja toteuttaa itseäni lopun aikaa. Ei ole velkoja ja nettotuloksi riittää pieni summa. Voin testailla yritysideaani, nukkua myöhään ja musisoida, maalata ja gourmet-kokkailla.
Elämä on kivaa, sen sijaan että heräisin joka aamu kuudelta täyteen työpäivään enkä jaksaisi illalla enää mitään. Kyllä musta tämä on sen arvoista, että ostan vaatteet kirpparilta ja syön kasvisruokaa.
Kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka säästää. Ja sitten niitä jotka elää.
Amen.
Ja sitten meitä, jotka sekä sijoitamme että elämme. Kuuden sijoitusasunnon kanssa elämä on vähän rennompaa, kun ei tarvitse olla kamalan huolissaan työpaikan menetyksestä tai siitä, onko vara korjauttaa pesukone.
Hohhoijaa. Taas näitä tän palstan pääomasijoittajia. On kuusi ilmeisestikin maksettua sijoituskämppää kun ei tarvitse töiden menetystä pelätä ja varmasti ties mitä osakesijoituksia.. näitä tässäkin ketjussa riittää.
Suomessa tuntuu olevan ihan hyvät palkat kun ihmisillä jää näin paljon säästöön vaikka eivät pihistelekkään😊
Itse ainakin säästän ihan pakosta sen takia, että rahat vähissä usein ja sitten on kiva jos on edes jotain säästöjä. Eli säästän vain pahan päivän varalle. Ei minun rahoistani paljon säästetä kuitenkaan. Olen opiskelija tällä hetkellä eli säästäminen todella pientä ja pieniä summia. Toisaalta en koskaan tykkää tuhlata ja uskon, että vaikka olisi isot tulotkin niin en tuhlaisi silti. Itse säästän myös johonkin tiettyyn asiaan kuten nyt kenkiin. Matkailuun varmaan käyttäisin rahaa jos olisi enemmän. Nyt säästöistä meni koiran eläinlääkäriin, joten ei oikeastaan ole paljon jäljellä. Tosin oli tärkeä asia, että oli rahaa varalla.