Lue keskustelun säännöt.
Mihin te himosäästäjät oikein säästätte?
21.09.2019 |
Tuntuu olevan trendi että säästää ja sijoittaa pitää niin isosti tänä päivänä, mutta miksi näissä jutuissa yleensä välittyy se että säästetään vaan siitä säästämisen ilosta?
Itse keskituloinen ja itsekkin pidän muutaman tonnin puskuria tilillä, mutta miksi pitäisi kituuttaa ja laittaa kaikki joutava esim. osakkeisiin?
Tälläkin palstalla oli muutama viikko sitten juttu (tosi tai ei), jossa vanhuskodissa kuolleelta oli tyyliin jäänyt 70 tuhannen perintö, itse ajattelin että tuollakin summalla vainaja olisi elämänsä aikana saanut monen monta hienoa kokemusta elettyä?!?
Itse asun omistusasunnossa ja koen että se kyllä riittävä perintö lapsille kun aika jättää eikä sen suurempaa varallisuutta tarvetta kerryttää missään muodossa, joka sitten vaikka lapsille perinnöksi jäisi.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Olen 25v, tienaan bruttona 3300-4000/kk. Olen sijoittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vajaat 3v. Ihan kivahan se on saada osinkoina tilille reilu 100€/kk palkan lisäksi. Maksan samaan aikaan asuntolainaa paremman puoliskon kanssa. En kituuta, vaan syön monipuolisesti, käyn ulkona syömässä, elokuvissa etc etc, kohta olen lähdössä neljännelle ulkomaanreissulleni tälle vuotta. Vaikka elän näin, niin silti kuussa jää säästöön/sijoitettavaksi osinkotulojen lisäksi n.1000€.
Mihin minun pitäisi tuhlata? Tällä vauhtia kun olen 40v, minulla on velaton asunto, sijoitustuloja n.1000€/kk. Missä ongelma?
Älä viitsi valehdella. Jos sun salkku on luokkaa 35 000 €, niin et taatusti saa tilille satasta kuussa osinkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-"säästetään vaan siitä säästämisen ilosta?" - onko se sinulta jotenkin pois, että joku muu kokee iloa eri asioista kuin sinä? Kuten juuri siistä säästämisestä ja sijoittamisesta, kuten minä.
-"Itse keskituloinen ja itsekkin pidän muutaman tonnin puskuria tilillä, mutta miksi pitäisi kituuttaa ja laittaa kaikki joutava esim. osakkeisiin?" - kukaan ei kai vaadi sinua sijoittamaan? :)
-"itse ajattelin", "Itse asun omistusasunnossa ja koen" - no niin, sinä itse koet asiat siten ja täten. Minä taas koen ne täysin eri tavalla. Yksinkertaista. Antaa erilaisten ihmisten nauttia siitä, mistä lain puitteissa voivat :)
-"Itse asun omistusasunnossa ja koen että se kyllä riittävä perintö lapsille kun aika jättää eikä sen suurempaa varallisuutta tarvetta kerryttää missään muodossa, joka sitten vaikka lapsille perinnöksi jäisi." Jaaha. Minä taas koen asian täysin eri tavoin.
Minä olen säästänyt omaa asuntoa varten miehen kanssa. Kun lapset tuosta kohta lähtevät opiskelemaan niin me ostamme itsellemme pienen kodin jossa on toki tilaa lapsille ja lapsenlapsille vierailla mutta joka on meidän kahden tarpeisiin ja harrastuksiin mitoitettu. Rahat ovat koossa mutta silti säästetään sillä aina on jotakin mihin sitä rahaa tulevaisuudessa tarvitsee kun tosiaan tuota jälkikasvua on eikä ajateltu loppuelämää raataa työssä vaan jossain vaiheessa jäädä ihan vain nauttimaan elämästä ja pitää itseään kiireisenä muilla tavoin. Rahaa ei koskaan ole liikaa.
Sijoitusharrastus on minulle selkeyttänyt millaisilla turhuuden markkinoilla ihmisiä huijataan. Mainosmiehet luo tarpeita ja mielikuvia, näitä ostaakseen sit ravataan oravanpyörässä. Ja jotkut muita fiksummaksi itseään luulevat sitten hehkuttavat elämyksiä materian sijaan. Mutta ei niitä elämyksiä tarvitse matkustaa kaukaa hakemaan, onni pitää löytyä siitä omasta arjesta, tai sit muuttaa jokapäiväistä arkea jos se tökkii.
Vierailija kirjoitti:
Sijoitusharrastus on minulle selkeyttänyt millaisilla turhuuden markkinoilla ihmisiä huijataan. Mainosmiehet luo tarpeita ja mielikuvia, näitä ostaakseen sit ravataan oravanpyörässä. Ja jotkut muita fiksummaksi itseään luulevat sitten hehkuttavat elämyksiä materian sijaan. Mutta ei niitä elämyksiä tarvitse matkustaa kaukaa hakemaan, onni pitää löytyä siitä omasta arjesta, tai sit muuttaa jokapäiväistä arkea jos se tökkii.
Miksi juuri sijoitusharrastus on sen sinulle selkeyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes viisti kysyä, milloin tämän palstan_ämmät_viimeksi olisvat Pariisin oopperassa katsomassa Wagneria tai huippuravintolassa samassa kaupungissa...
------
Kaksi viikkoa sitten Wienin valtionoopperassa katsomassa Verdiä. Ja syömässä viereisessä Hotel Sacherissa. Helsingin Kansallisooperassa meni juuri Wagneri. Kun nyt kysyit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen on sairautta, joka estää elämisen.
Minulla on sisarus joka sanoo noin. Tienaa ihan hyvää palkkaa, silti rahat on loppu jo viikkoa ennen seuraavaa tiliä. Käy ”lainaamassa”, siis kinuamassa seisenkymppisiltä vanhemmiltamme rahaa ihan perustarpeisiin kuten wc-paperi. Tekosyynä lapset. Ja annas olla kun minun perheeni matkustaa, vaihtaa kotia tai autoa, harrastaa ja syö ulkona, tämä menee taas vanhempiemme luo huutamaan että paljonko ovat minulle rahaa antaneet, ja miksei hän saa. Ei saa koska minäkään en ole saanut. Aivan helvetin noloa käytöstä nelikymppiseltä perheelliseltä naiselta, mutta kun HÄN TAHTOO ELÄÄ!
Onkohan meillä sama sisko😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin. Pitänee mainita vielä (olen tuo asuntosäästäjä), että ei ole tarvinnut kituuttaa samalla kun on säästänyt. Meillä ei vaan ole ollut tarvetta kuluttaa joka ikistä senttiä jonka olemme tienanneet. Ei sitä rahaa tarvitse kauppaan kantaa koko ajan. Tietysti jos elelee tuilla niin ei sitä ajattele että on antanut 40 tuntia viikossa elämästään sitä palkkaa vasten joten ei sitä palkkaa niin vain halua tuhlata ihan mihin vain hömpsötykseen.
Vierailija kirjoitti:
En kittuuta vaan vietän suht normaalia elämää. Sijoituksissa on 6 numeroinen summa tuottamassa rahaa. Haluan pystyä elämään sattui mitä tahansa ja siksi säästän ja sijoitan. Hääppöstä eläkettä en tule saamaan.
Keneltä palvelun ostat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne sinun lapset on kyllä sitten korviaan myöten suossa jos elät liki satavuotiaaksi samassa asunnossa/talossa eikä yhtään rahaa jää perittäväksi. Talo on luultavasti niin huonossa kunnossa tai sellaisella alueella että kukaan ei osta eikä huoli ilmaiseksikaan mutta verottaja kyllä muistaa lapsiasi. Onko heillä varaa maksaa perinnöstä veroa? Omatkin vanhempani puhuvat kuinka talo jää meille ja mitään ei kannata enää tehdä eikä säästää. Siitäpä se riemu repeää kun kuolevat ja perintöverot tulee maksettavaksi. Siihen minun pitää sairauspäivärahoistani säästää. Hometalon myyminen ei taida onnistua. Perinnöksi siis verot ja velkaa sen maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen on sairautta, joka estää elämisen.
Minulla on sisarus joka sanoo noin. Tienaa ihan hyvää palkkaa, silti rahat on loppu jo viikkoa ennen seuraavaa tiliä. Käy ”lainaamassa”, siis kinuamassa seisenkymppisiltä vanhemmiltamme rahaa ihan perustarpeisiin kuten wc-paperi. Tekosyynä lapset. Ja annas olla kun minun perheeni matkustaa, vaihtaa kotia tai autoa, harrastaa ja syö ulkona, tämä menee taas vanhempiemme luo huutamaan että paljonko ovat minulle rahaa antaneet, ja miksei hän saa. Ei saa koska minäkään en ole saanut. Aivan helvetin noloa käytöstä nelikymppiseltä perheelliseltä naiselta, mutta kun HÄN TAHTOO ELÄÄ!
Onkohan meillä sama sisko😚
Mahdollisesti, meitä sisaruksia on useampi. Katkaisen välit tuohon yhteen kun vanhemmista aika jättää. Ei vaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen säästänyt omaa asuntoa varten miehen kanssa. Kun lapset tuosta kohta lähtevät opiskelemaan niin me ostamme itsellemme pienen kodin jossa on toki tilaa lapsille ja lapsenlapsille vierailla mutta joka on meidän kahden tarpeisiin ja harrastuksiin mitoitettu. Rahat ovat koossa mutta silti säästetään sillä aina on jotakin mihin sitä rahaa tulevaisuudessa tarvitsee kun tosiaan tuota jälkikasvua on eikä ajateltu loppuelämää raataa työssä vaan jossain vaiheessa jäädä ihan vain nauttimaan elämästä ja pitää itseään kiireisenä muilla tavoin. Rahaa ei koskaan ole liikaa.
Tajusin minäkin jossain vaiheessa, että se köyhyys olikin mutsin asuntosäästämistä.
Säästän että on rahaa humputella. Arkena syön 90% kasvisruokaa, linssejä, papuja, herneitä ja muuta tuollaista halpaa, ja sitten kun huvittaa voin mennä ravintolaan syömään ja tilata mitä haluan, viimeksi esimerkiksi kolme ruokalajia ja samppanjaa ruokajuomaksi. Käyn myös matkoilla. En osta melkein ikinä mitään, mutta kun ostan, voin ostaa säästyneillä rahoilla hyvää ja kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti säästä mutt a pakostakin jää suuri osa tuloista säästöön kun olen lopettanut kaiken tarpeettomaan kuluttamisen.
Kivaa kun on mitä lapsille jättää.En luottaisi enää tuohonkaan. Tulevaisuudessa hoivafirmat vievät eläkeikäisten rahat ja jos he eivät vie, niin varmasti keksitään joku vero tms. jotta omaiset eivät peri rahoja. Mulla on mennyt luotto tähän systeemiin.
Nyt jo kunta vie vanhuksen oman varallisuuden ennen kuin on mahdollisuus saada esim kotihoitoa.
Mut jossain vaiheessa kannattaa esim asuntolaina muuttaa käänteiseksi.
Sit vielä se, että tämä "hyvinvointi" ml eläkkeet, lapsilisät, sosiaaliturva ja kaikki tällaiset eivät ole mitään pysyviä. Onko niitä enää edes 10 vuoden kuluttua!?
Vierailija kirjoitti:
No ne sinun lapset on kyllä sitten korviaan myöten suossa jos elät liki satavuotiaaksi samassa asunnossa/talossa eikä yhtään rahaa jää perittäväksi. Talo on luultavasti niin huonossa kunnossa tai sellaisella alueella että kukaan ei osta eikä huoli ilmaiseksikaan mutta verottaja kyllä muistaa lapsiasi. Onko heillä varaa maksaa perinnöstä veroa? Omatkin vanhempani puhuvat kuinka talo jää meille ja mitään ei kannata enää tehdä eikä säästää. Siitäpä se riemu repeää kun kuolevat ja perintöverot tulee maksettavaksi. Siihen minun pitää sairauspäivärahoistani säästää. Hometalon myyminen ei taida onnistua. Perinnöksi siis verot ja velkaa sen maksuun.
Perinnöstä voi kieltäytyä. OK
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen säästänyt omaa asuntoa varten miehen kanssa. Kun lapset tuosta kohta lähtevät opiskelemaan niin me ostamme itsellemme pienen kodin jossa on toki tilaa lapsille ja lapsenlapsille vierailla mutta joka on meidän kahden tarpeisiin ja harrastuksiin mitoitettu. Rahat ovat koossa mutta silti säästetään sillä aina on jotakin mihin sitä rahaa tulevaisuudessa tarvitsee kun tosiaan tuota jälkikasvua on eikä ajateltu loppuelämää raataa työssä vaan jossain vaiheessa jäädä ihan vain nauttimaan elämästä ja pitää itseään kiireisenä muilla tavoin. Rahaa ei koskaan ole liikaa.
Tajusin minäkin jossain vaiheessa, että se köyhyys olikin mutsin asuntosäästämistä.
Miksi teidän piti olla köyhiä kun äitisi säästi? Ei säästäminen tarkoita köyhyyttä. Säästäminen on tarkoituksenmukaista vain silloin kun se on rahaa joka jää yli sen jälkeen kun kaikki TARPEELLINEN on hankittu. Vai tarkoitatko köyhyydellä ettei äitisi ostanut sinulle kaikkia merkkituotteita jotka halusit kun muillakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Säästäminen on ihan hyvä juttu. Mutta aavella tuntuu olevan paljon mammoja, joilla on kuusinumeroisia osakesalkkuja ja kuukausitulot niistä monta tonnia, jotta voi jäädä eläkkeelle 50 vuotiaana viimeistään.
Jotenkin tämä aina huvittaa....
Kyllä noita kuusinumeroisia salkkuja on Suomessakin jonkin verran. Ja niistä tuotot ovat helposti jopa 5 numeroisia. Tonnien tuottoon pääsee jo viisinumeroisilla salkuilla..
T: kuusinumeroisen salkun omistava.
En sijoita, mutta olen säästänyt. Jo opiskeluaikoina kävin kahtena kesänä pitkillä interrail -matkoilla vuoden aikana säästämilläni rahoilla ja maksoin niillä myös kesäajan vuokran, johon ei pikkupaikkakunnalla montaa satasta mennyt. Olisi ne rahat voinut kantaa muiden tapaan sinne paikalliseen baariinkin, mutta matkustelin mieluummin.
Sitten olin tasaisesti töissä. Palkka ei ollut iso, mutta vuokra oli huokea ja menoni pienet. Matkustelin lisää. Nyt nelikymppisenä ostin taloni pitkälti säästörahalla, samaten tarvittava remppa tuli tehtyä säästetyillä varoilla ja kuukausitaksallani , jota käytin tarkan markan periaatteella. Ei varmaan muodikas asenne aikana, kun pitäisi ottaa pikavippejä ja luottoja ja ostaa niin maan penteleesti. En nyt vain koe tarvitsevani tavaraa ja shoppailua. Elämässäni on tuo taloprojekti, kiva työ, rakkaita ihmisiä ja mielenkiintoisia matkoja. Mihin minä shoppailua tarvitsen?
Kirppikseltä ja huutokaupoista etsin joskus halvalla vanhoja tavaroita tai pieniä, erikoisia esineitä. Siinä on tarpeeksi sitä tavarapuolta minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen säästänyt omaa asuntoa varten miehen kanssa. Kun lapset tuosta kohta lähtevät opiskelemaan niin me ostamme itsellemme pienen kodin jossa on toki tilaa lapsille ja lapsenlapsille vierailla mutta joka on meidän kahden tarpeisiin ja harrastuksiin mitoitettu. Rahat ovat koossa mutta silti säästetään sillä aina on jotakin mihin sitä rahaa tulevaisuudessa tarvitsee kun tosiaan tuota jälkikasvua on eikä ajateltu loppuelämää raataa työssä vaan jossain vaiheessa jäädä ihan vain nauttimaan elämästä ja pitää itseään kiireisenä muilla tavoin. Rahaa ei koskaan ole liikaa.
Tajusin minäkin jossain vaiheessa, että se köyhyys olikin mutsin asuntosäästämistä.
Miksi teidän piti olla köyhiä kun äitisi säästi? Ei säästäminen tarkoita köyhyyttä. Säästäminen on tarkoituksenmukaista vain silloin kun se on rahaa joka jää yli sen jälkeen kun kaikki TARPEELLINEN on hankittu. Vai tarkoitatko köyhyydellä ettei äitisi ostanut sinulle kaikkia merkkituotteita jotka halusit kun muillakin oli.
En kuule todellakaan. Ruoka oli kiva yllätys.
Olen 25v, tienaan bruttona 3300-4000/kk. Olen sijoittanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti vajaat 3v. Ihan kivahan se on saada osinkoina tilille reilu 100€/kk palkan lisäksi. Maksan samaan aikaan asuntolainaa paremman puoliskon kanssa. En kituuta, vaan syön monipuolisesti, käyn ulkona syömässä, elokuvissa etc etc, kohta olen lähdössä neljännelle ulkomaanreissulleni tälle vuotta. Vaikka elän näin, niin silti kuussa jää säästöön/sijoitettavaksi osinkotulojen lisäksi n.1000€.
Mihin minun pitäisi tuhlata? Tällä vauhtia kun olen 40v, minulla on velaton asunto, sijoitustuloja n.1000€/kk. Missä ongelma?