Lue keskustelun säännöt.
Mihin te himosäästäjät oikein säästätte?
21.09.2019 |
Tuntuu olevan trendi että säästää ja sijoittaa pitää niin isosti tänä päivänä, mutta miksi näissä jutuissa yleensä välittyy se että säästetään vaan siitä säästämisen ilosta?
Itse keskituloinen ja itsekkin pidän muutaman tonnin puskuria tilillä, mutta miksi pitäisi kituuttaa ja laittaa kaikki joutava esim. osakkeisiin?
Tälläkin palstalla oli muutama viikko sitten juttu (tosi tai ei), jossa vanhuskodissa kuolleelta oli tyyliin jäänyt 70 tuhannen perintö, itse ajattelin että tuollakin summalla vainaja olisi elämänsä aikana saanut monen monta hienoa kokemusta elettyä?!?
Itse asun omistusasunnossa ja koen että se kyllä riittävä perintö lapsille kun aika jättää eikä sen suurempaa varallisuutta tarvetta kerryttää missään muodossa, joka sitten vaikka lapsille perinnöksi jäisi.
Kommentit (361)
Säästän tällä hetkellä rahastoihin, mutta haaveilen myös sijoituasunnosta. Olen 37-vuotias sinkku. Haluan taloudellista riippumattomuutta, jotta voisin esim. Jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana. Palkastani jää verojen jälkeen käteen n. 2200. Minulla ei ole velkaa, vastike ja muut asumismenot ovat n. 220/kk. Ruokaan menee joku 300. Vaikka minulla on auto ja ostan kosmetiikkaa, vaatteita, joskus matkustelenkin, jää silti kuukaudessa säästöön iso summa rahaa. Yleensä tuhat euroa. Minulla on tuttuja sinkkuystäviä, joilla on isommat tulot ja aina rahat lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että joku kysyy! :) Itselläni menee 800 euroa sijoituksiin/kk. Kaikki lähti siitä, kun tajusin että jos en ole ikinä kenenkään muun (valtio, mies, vanhemmat) kukkarolla pyytämässä rahaa, minulla on täydellinen vapaus ja vastuu. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Olen käyttänyt tätä vapautta jo pari kertaa esimerkiksi siten, että irtisanouduin työpaikasta, jossa pomo kohteli minua niin että välillä itkin. Ei tarvinnut täytellä rasittavia hakemuksia, ja pidin rauhassa lomaa ennen kuin hain töitä. Lisäksi ei tarvinnut miettiä jäänkö henkisesti väkivaltaisen exän luokse asumaan. Olen myös muuttanut ulkomaille koska halusin. Suunnittelen että lapsia hommatessani voin olla enemmän läsnä heille, ja jäädä työelämästä pois itse luomalleni eläkkeelle joskus 50 v ja ehkä tehdä jotain freelancing-hommia.
Tietty en ostele vaatteita, meikkejä enkä syö ulkona kuin "vaan" kerran viikossa. Minulla on kyllä yksi kalliimpi harrastus, joka vie 75 e kk, mutta on minulle sen arvoinen.
En kyllä pystyisi vaihtamaan tätä materiaan, eikä varmaan toimi sellaiselle henkilölle, jota kiinnostaa kuluttaminen. Annan kaikkien kukkien kukkia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti säästä mutt a pakostakin jää suuri osa tuloista säästöön kun olen lopettanut kaiken tarpeettomaan kuluttamisen.
Kivaa kun on mitä lapsille jättää.En luottaisi enää tuohonkaan. Tulevaisuudessa hoivafirmat vievät eläkeikäisten rahat ja jos he eivät vie, niin varmasti keksitään joku vero tms. jotta omaiset eivät peri rahoja. Mulla on mennyt luotto tähän systeemiin.
Ainahan lapsille voi antaa vaikka ennakkoperintöä, ei sitä tarvitse odottaa siihen, että kuolo korjaa.
En ole himosäästäjä. Olen sijoittaja. Sijoittamalla saan lisätuloja nimenomaan pahan päivän varalle. Nyt kun paha päivä ei ole päällä niin tuotot menevät takaisin sijoituksiin, joten joka kuukausi sijoitukset kasvavat hiukan enemmän kuin edellisessä kuussa. Tänä vuonna eka kerran jo huomaa arjessa korkoa korolle ilmiön voiman.
Vierailija kirjoitti:
En tuhlaa. Elän hyvää elämää ilman rahallisesti merkittävää kulutusta. Nautin luonnosta ja ystävien seurasta. En osta krääsää, matkustele usein tai syö ravintoloissa. Olo on tasapainoinen ja varallisuutta kertyy tasaisesti.
Mutta et kuitenkaan vastannut ap:n kysymykseen, mihin säästät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku "täysillä elävä" kertoa, mitä se elämä pitää sisällään?
Mitä se muille kuuluu miten toiset elää?
Oma mies sijoittaa ja säästää eikä kyllä kittuuteta. Käydään 5 tähden hotelleissa ja syödään hyvin. Talo on uusi ja autokin jees.
Itse säästän varmaan 90% tuloistani koska ei ole paljoa menoja. Talo on velaton. Mies maksaa matkat, laskut, ravintolat koska hänen tulonsa ovat n. 500 000e/vuosi ja minun 20 000e/vuosi. Ostan lähinnä ruokaa kotiin ja omia pikku juttuja.
Varmaan säästetään siksi että voidaan jatkaa tätä elämäntyyliä jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä tuullut yhtään vastausta ap:n kysymykseen, miksi säästät? Se minuakin kiin nostaa. Ei se miten säästät.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tuullut yhtään vastausta ap:n kysymykseen, miksi säästät? Se minuakin kiin nostaa. Ei se miten säästät.
Montakin. Taidat lukea ketjua jonkinlaisten lasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tuullut yhtään vastausta ap:n kysymykseen, miksi säästät? Se minuakin kiin nostaa. Ei se miten säästät.
Säästämme että pystymme pitämään tätä elämäntyyliä yllä jos ja kun tulot pienenee.
Eli hyvät talo, matkustus, sijoitus asunnot, perintöä lapselle jne. Mitä nyt keksitään. Seuraavaksi aijon laittaa kouluhevosen. Lisäksi harrastan kaikkea melko kallista mitä en halua lopettaa jos ja kun lopetan työelämässä.
Elän yleensä säästeliäästi, mutta toisaalta pystyn ostamaan säästämilläni rahoilla niitä juttuja, mitä oikeasti haluan. Ei tarvitse ostaa paskaa, kun on rahaa tilillä. Hammaslääkäriinkin pääsee yksityiselle aina kun tarvitsee. Tämä ei olisi mahdollista, jos pistäisin rahat aina palkkapäivänä menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tuullut yhtään vastausta ap:n kysymykseen, miksi säästät? Se minuakin kiin nostaa. Ei se miten säästät.
Ette osaa lukea. Monikin on sanonut. Sitä varten että selviää omillaan elämässä, riippumatta mitä tapahtuu. Eli varaudutaan pahimpaan tai halutaan säilyttää se elintaso myös tulevaisuudessa.
Asuntoon. Pahanpäivän varalle. Eläkeläiseksi. Ihan hyvä olla vararahastoa yllättäviin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöt ovat vapautta. Voin jäädä vaikka huomenna kahdeksi vuodeksi lomalle tai lähteä opiskelemaan, jos siltä tuntuisi. Enkä todellakaan aio olla töissä 67-vuotiaaksi saakka!!! En usko saavani edes silloin eläkettä, joten kyllä sitä ihan peruselämiseen pitää aika paljon säästää että pärjää vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka säästää. Ja sitten niitä jotka elää.
Amen.
Ja sitten meitä, jotka sekä sijoitamme että elämme. Kuuden sijoitusasunnon kanssa elämä on vähän rennompaa, kun ei tarvitse olla kamalan huolissaan työpaikan menetyksestä tai siitä, onko vara korjauttaa pesukone.
Todella rentoa kuuden sijoitusasunnon kanssa, eikä,stressiä ikinä. Harrastuksiin kuuluu verkkoshoppailu. Stokkan esim. on hyvä paikka. Voi klikkailla illan aikana tuhansien eurojen arvosta tavaraa. Sitten illan päätteeksi tyhjentää ostoskorin. Ja seuraavana päivänä uudestaan. Aaaah, mahtavaa ja ennenkaikkea ilmaista. Ihanaa olla rikas. Ja rento.
Vierailija kirjoitti:
Säästän tällä hetkellä rahastoihin, mutta haaveilen myös sijoituasunnosta. Olen 37-vuotias sinkku. Haluan taloudellista riippumattomuutta, jotta voisin esim. Jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana. Palkastani jää verojen jälkeen käteen n. 2200. Minulla ei ole velkaa, vastike ja muut asumismenot ovat n. 220/kk. Ruokaan menee joku 300. Vaikka minulla on auto ja ostan kosmetiikkaa, vaatteita, joskus matkustelenkin, jää silti kuukaudessa säästöön iso summa rahaa. Yleensä tuhat euroa. Minulla on tuttuja sinkkuystäviä, joilla on isommat tulot ja aina rahat lopussa.
Elämä on tässä ja nyt. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka säästää ja haaveilee elämästä eläkkeellä. Voit olla huomenna jo kuollut.
Vaikka perikunnan kuluihin. Ajatelkaa miten iso raha on 1800 euroa pienituloiselle, sen verran maksoin sukuhaudan 5-vuotishoidosta.
Nyt sain jo 1000 e seuraavaa varten.
Minä opin säästäväisen elämäntavan jo kotona, opintotuella kituuttaminen vielä vahvisti sitä. Meillä on ollut miehen kanssa jo reilu 10 vuotta keskituloisten palkkapussi, mutta jotenkin säästämisestä on tullut osa elämää ja saa oikein yrittää ettei kaikessa venytä penniä. Niinpä meillä onkin sitten lisääntymisestä huolimatta kiva omakotitalo Helsingissä (velkaa tosin vielä yli kymmeneksi vuodeksi eteenpäin) ja mielestäni kaikkea mitä tarvitaan. Jonkun mielestä varmaan elämme surkeasti kituuttaen, mutta minä nautin siitä että vihannekset tulee omalta pihalta, ruokakaupassa katsotaan tarkkaan hintoja ja kaikki pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkasti. Emme matkusta juuri koskaan (koska yhteistä lomaa ei juuri ole) ja harrastukset on puoli-ilmaisia (ulkoilu, puutarha, juoksu, lähiseuturetkeily), kaikki mikä osataan tehdään itse.
Toki säästäminen tuo turvaa siltä varalta että jotain yllättävää sattuu, mutta suurilta osin se on vain tapa joka tulee ihan itsestään. Vanhemmiten voi vielä osoittautua ihan hyväksi sillä en jaksa uskoa että koskaan pääsen eläkerahoja nostamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästän tällä hetkellä rahastoihin, mutta haaveilen myös sijoituasunnosta. Olen 37-vuotias sinkku. Haluan taloudellista riippumattomuutta, jotta voisin esim. Jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana. Palkastani jää verojen jälkeen käteen n. 2200. Minulla ei ole velkaa, vastike ja muut asumismenot ovat n. 220/kk. Ruokaan menee joku 300. Vaikka minulla on auto ja ostan kosmetiikkaa, vaatteita, joskus matkustelenkin, jää silti kuukaudessa säästöön iso summa rahaa. Yleensä tuhat euroa. Minulla on tuttuja sinkkuystäviä, joilla on isommat tulot ja aina rahat lopussa.
Elämä on tässä ja nyt. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka säästää ja haaveilee elämästä eläkkeellä. Voit olla huomenna jo kuollut.
Kommentoit ihmiselle, joka käyttää rahaa autoon, kosmetiikkaan, vaatteisiin ja matkoihin ja jolla on velaton omistusasunto. Mihin hänen pitäisi nyt käyttää rahaa?
Miksi minun pitäisi "elää" eli matkustella ja harrastaa muuta normaalien sosiaalisten normien mukaan hyväksyttyä bullsittiä jos se ei minua kiinnosta. Minä elän omalla tavallani.