Ihmiset jotka "eivät tarkoita loukata" mutta silti tekevät samoja loukkaavia asioita uudelleen

Heitä pari esimerkkiä.

Tyhmiä

Eivät tee mielestään väärin eikä täten korjaa käytöstään. Joskus voi miettiä myös niin päin, että onko loukkaannuttu aiheesta vai ei.

En halua loukata, mutta...eli tuo mutta kumoaa aiemmin sanotun.

Jos kerta toisensa jälkeen loukkaantuu, eikä siitä sano mitään vika voi olla siinä loukaantujassakin.

Omia tapojaan on yllättävän vaikea usein muuttaa. Itselläni valitettava tapa möläytellä liian suorapuheisesti totuuksia/omia mielipiteitäni, ja olen jo vuosia halunnut siitä eroon, koska se loukkaa ihmisiä. Silloin kun tilanne ja minä ollaan rauhallisia, usein onnistuukin huomata ulos suusta pyrkivä sammakko ennen kuin se pääsee ulos, ja pidättäytyä sopimattomasta kommentista. Mutta valitettavasti esim. stressaantuneena, huonosti nukkuneena, konfliktitilanteessa, niitä sammakoita pääsee ulos edelleen, kun en edes tiedosta koko asiaa ennen kuin se on jo möläytetty ilmoille.

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Näinhän nuo juuri ajattelevat. Jos tietää että toinen loukkaantuu mutta silti jatkaa, miten voit väittää, ettei tarkoittanut loukata?

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Vaikka ei olisi alunperin tarkoittanut loukata, niin toisella kerralla tarkoittaa. "Tiedän että tämä sattuu, mutta teen tämän silti."

Pitäisi tietää vähän tarkemmin, millaisesta toiminnasta on kyse. Mahdollisia vaihtoehtoja:

- Ei mahda itselleen mitään. Esim. joku aina alkaa flirttailla kun on humalassa tai päästelee epähuomiossa tai innostuessaan sammakoita suustaan (taipumus puhua ennen kuin ajattelee).

- Ei ihan aidosti ymmärrä tekevänsä väärin. Ajattelee olevansa oikeassa tai tekevänsä/tarkoittavansa vain hyvää.

- On passiivis-aggressiivinen: tietää kyllä loukkaavansa mutta kaataa syyn toisen niskoille teeskentelemällä, että ei ole halunnut loukata. Antaa ymmärtää rivien välistä että toinen loukkaantuu turhasta.

Tiukka interventio voi auttaa. On osoitettava selvästi ja tiukasti, ettei hyväksy tapaa, jolla toinen loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Vaikka ei olisi alunperin tarkoittanut loukata, niin toisella kerralla tarkoittaa. "Tiedän että tämä sattuu, mutta teen tämän silti."

Niin. Turha mulle mussuttaa jos itse tiedän että käyttäydyn asiallisesti. Joskus naurattaa ammattiloukkaantujien tyrmistyneet ilmeet kun joku ei taivukaan heidän kontrolliyrityksiin. Jotkut käyttävät loukkaantumista hallintakeinona myös tiedostamattaan.

Jos ollaan esim töissä niin ammattiloukkaantujan kanssa ei tarvitse puhua kuin pakolliset työasiat.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tietää vähän tarkemmin, millaisesta toiminnasta on kyse. Mahdollisia vaihtoehtoja:

- Ei mahda itselleen mitään. Esim. joku aina alkaa flirttailla kun on humalassa tai päästelee epähuomiossa tai innostuessaan sammakoita suustaan (taipumus puhua ennen kuin ajattelee).

- Ei ihan aidosti ymmärrä tekevänsä väärin. Ajattelee olevansa oikeassa tai tekevänsä/tarkoittavansa vain hyvää.

- On passiivis-aggressiivinen: tietää kyllä loukkaavansa mutta kaataa syyn toisen niskoille teeskentelemällä, että ei ole halunnut loukata. Antaa ymmärtää rivien välistä että toinen loukkaantuu turhasta.

Tiukka interventio voi auttaa. On osoitettava selvästi ja tiukasti, ettei hyväksy tapaa, jolla toinen loukkaa.

Mäkin tuun väittämään että sä loukkaat mun tunteita ja sitten sun on pakko muuttua tai olet paha ihminen ja tarvit intervention. Hähää!

Vierailija kirjoitti:

Omia tapojaan on yllättävän vaikea usein muuttaa. Itselläni valitettava tapa möläytellä liian suorapuheisesti totuuksia/omia mielipiteitäni, ja olen jo vuosia halunnut siitä eroon, koska se loukkaa ihmisiä. Silloin kun tilanne ja minä ollaan rauhallisia, usein onnistuukin huomata ulos suusta pyrkivä sammakko ennen kuin se pääsee ulos, ja pidättäytyä sopimattomasta kommentista. Mutta valitettavasti esim. stressaantuneena, huonosti nukkuneena, konfliktitilanteessa, niitä sammakoita pääsee ulos edelleen, kun en edes tiedosta koko asiaa ennen kuin se on jo möläytetty ilmoille.

Tuo on aivan normaalia. Sinä otat muut huomioon ja pidät jälkikäteen huonona asiana, jos jollekin jäi paha olla.

Persoonallisuushäiriöiset ihmiset taas eivät häiriinny toisen pahassa olosta, ja se on suurin ero normaaliin ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Vaikka ei olisi alunperin tarkoittanut loukata, niin toisella kerralla tarkoittaa. "Tiedän että tämä sattuu, mutta teen tämän silti."

Niin. Turha mulle mussuttaa jos itse tiedän että käyttäydyn asiallisesti. Joskus naurattaa ammattiloukkaantujien tyrmistyneet ilmeet kun joku ei taivukaan heidän kontrolliyrityksiin. Jotkut käyttävät loukkaantumista hallintakeinona myös tiedostamattaan.

Jos ollaan esim töissä niin ammattiloukkaantujan kanssa ei tarvitse puhua kuin pakolliset työasiat.

Tämä. Hyvin usein tällaiset loukkaantujat ovat juuri näitä prinsessoja, jotka loukkaantuvat ihan kaikesta ja jotka odottavat aikuisenakin erityiskäytöstä muilta. He itse ovat kuitenkin pahimpia loukkaajia ja provosoivalla käytöksellään oikein hakevat ikäviä tilanteita. Kun he sitten saavat eteensä jonkun joka pistääkin takaisin, niin jo ai kamala miten loukkaantuneita he ovat!

Ap, peilistä löytyy taas kerran syypää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi tietää vähän tarkemmin, millaisesta toiminnasta on kyse. Mahdollisia vaihtoehtoja:

- Ei mahda itselleen mitään. Esim. joku aina alkaa flirttailla kun on humalassa tai päästelee epähuomiossa tai innostuessaan sammakoita suustaan (taipumus puhua ennen kuin ajattelee).

- Ei ihan aidosti ymmärrä tekevänsä väärin. Ajattelee olevansa oikeassa tai tekevänsä/tarkoittavansa vain hyvää.

- On passiivis-aggressiivinen: tietää kyllä loukkaavansa mutta kaataa syyn toisen niskoille teeskentelemällä, että ei ole halunnut loukata. Antaa ymmärtää rivien välistä että toinen loukkaantuu turhasta.

Tiukka interventio voi auttaa. On osoitettava selvästi ja tiukasti, ettei hyväksy tapaa, jolla toinen loukkaa.

Mäkin tuun väittämään että sä loukkaat mun tunteita ja sitten sun on pakko muuttua tai olet paha ihminen ja tarvit intervention. Hähää!

Eihän hyväntahtoinen höpsö ole paha ihminen, ja interventio tarkoittaa tässä sitä että heti kun tilanne on päällä, selitetään ilman väärintulkinnan mahdollisuutta, että tuntuu pahalta kun teet tai sanot noin. Lapsillekin opetetaan sanomaan ”Lopeta, en tykkää tuosta!” Toiselle annetaan mahdollisuus kertoa oma versionsa tapahtumista. Jos hän ei edelleenkään näe vikaa omassa toiminnassaan vaikka tietää sen loukkaavan toista, pitää kummankin tehdä sitten omat johtopäätöksensä. Se, jota loukataan jatkuvasti, voi todeta että kyseisen ihmisen seura aiheuttaa niin paljon pahaa mieltä, ettei ole järkeä olla enää tämän seurassa.

Jos keskustelupalstan viesti aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, voit toki kertoa sen, ja tarvittaessa sitten siirryt muihin puuhiin.

Onhan sekin omalla tavallaan höperöä altistaa itsensä koko ajan sellaiselle, mistä tulee itselle paha mieli tai loukattu olo.

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Tarkoitat varmaan hyvää "suorapuheisuudellasi", mutta mieti joskus, kaipaako joku esim. sinun hyviä neuvojasi, jos menet kovin henkilökohtaiselle tasolle?

Itse olen ottanut reilun etäisyyden hyväntarkoittajaan, joka arvosteli hiuksiani, vaatteitani, käyttämiäni värejä ja kotiani vain siksi, että makumme, tyylimme, harrastuksemme ja koko elämänasenteemme olivat erilaiset.

Itse en neuvo henkilökohtaisissa asioissa (ellei joku nimenomaan pyydä niitä neuvoja, ja silloinkin lähden kysymyslinjalle [=mitä toivoisit/haluaisit], jotta hän löytäisi itse ratkaisun pulmaansa) vaan hyväksyn sen, että ihmisillä on oikeus omiin valintoihinsa, vaikka itse valitsisinkin toisin.

Siksi kyllä hieman saatan loukkaantua, jos en kelpaa ihmiseksi ihmiselle omana itsenäni vaan minun pitäisi alkaa muuttua joksikin, jota en oikeasti ole enkä tunne tarvetta olla.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriöiset ihmiset taas eivät häiriinny toisen pahassa olosta, ja se on suurin ero normaaliin ihmiseen.

No ei siinä mistään häiriöstä ole kyse vaan ihan terveestä itsetunnosta, kun ei anna turhan marmatuksen häiritä kun itse tietää ettei tehnyt mitään väärin.

Kaikki me sanotaan vahingossa jotain tyhmää, sohitaan arkaan paikkaan tai käsitetään asioita väärin ja niitä terve normaali ihminen pyytää anteeksi ja välttää tekemästä uudelleen.

Mutta kaikkia ei voi miellyttää, ja jos työpaikan Kaisa loukkaantuu siitä että häntä ei _erikseen_ käydä kutsumassa lounaalle, niin ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

En halua loukata, mutta...eli tuo mutta kumoaa aiemmin sanotun.

Jos kerta toisensa jälkeen loukkaantuu, eikä siitä sano mitään vika voi olla siinä loukaantujassakin.

Toi on vähän sama kuin "en tarkoita pahalla". No ei sitä kukaan kyllä hyvälläkään ota.

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Miksi et vaan voi olla möläyttämättä asioita, joiden tiedät loukkaavan? Miksi pitää jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Tarkoitat varmaan hyvää "suorapuheisuudellasi", mutta mieti joskus, kaipaako joku esim. sinun hyviä neuvojasi, jos menet kovin henkilökohtaiselle tasolle?

Itse olen ottanut reilun etäisyyden hyväntarkoittajaan, joka arvosteli hiuksiani, vaatteitani, käyttämiäni värejä ja kotiani vain siksi, että makumme, tyylimme, harrastuksemme ja koko elämänasenteemme olivat erilaiset.

Itse en neuvo henkilökohtaisissa asioissa (ellei joku nimenomaan pyydä niitä neuvoja, ja silloinkin lähden kysymyslinjalle [=mitä toivoisit/haluaisit], jotta hän löytäisi itse ratkaisun pulmaansa) vaan hyväksyn sen, että ihmisillä on oikeus omiin valintoihinsa, vaikka itse valitsisinkin toisin.

Siksi kyllä hieman saatan loukkaantua, jos en kelpaa ihmiseksi ihmiselle omana itsenäni vaan minun pitäisi alkaa muuttua joksikin, jota en oikeasti ole enkä tunne tarvetta olla.

Mikä ”suorapuheisuus”? Sulla on mielessä nyt joku ihan oma hahmo. Mua ei kiinnosta kenenkään ulkonäkö tai tapa olla tai elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en todella tarkoittanut loukata, mutta toinen loukkaantuu silti ihan syyttä, niin en muuta käytöstäni.

Miksi oletus, että loukkaantuja on oikeassa ja sen toisen pitää korjata itseään?

Miksi et vaan voi olla möläyttämättä asioita, joiden tiedät loukkaavan? Miksi pitää jatkaa?

Miksi pitää jäädä siihen loukkaantumaan?