Koiranomistajat hoi!

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistajat ovat tämän palstan mukaan todella ikäviä ihmisiä, jotka katsovat koirattomia/koiraa hankkivia alaspäin ja jos heitä kysytään niin kukaan ei ole heidän mielipiteidensä perusteella tarpeeksi täydellinen edes harkitsemaan koiran ottamista. Ihana kuvan annatte, miten te keskenänne pärjäätte?

Älä höpötä, se vaan pitää ymmärtää että se koira on sitten perheenjäsen, ei sitä saa hylätä tai laiminlyödä jos omasta mielestä jotain tärkeämpää on.

Sikäli kyllä sympatiseeraan sinua että tässäkin säikeessä kehoitetaan rotukoiria hommaamaan. Jos ei ole mitään tarkoitusta näyttelyissä käyttää, muoto tai käyttövalioita hommata niin miksi ihmeessä koiran pitäisi olla rodultaan juuri joku? Koirathan on yksilöitä ja välttämättä koirasta ei tule esim käytökseltään rodulle tyypillistä.

Saattaa monelle tulla järkytyksenä sellainen seikka tai fakta että koirat p@nee ja siten saattaa tulla vahinkopentueita. Vahinkopentuiella tarkoitan sitä että koirat omaavat aika liberaalin ajattelun. Kun tilaisuus koittaa niin ne kyllä p@nee oli rodultaan toinen mikä tahansa😆

Mitä tällaisilla pentueilla sitten pitäisi tehdä, tappaako koska koirien omistajat eivät ole yhtä liberaaleja kuin lemmikkinsä?

Kyllä se vaan on niin että sekarotuisetkin on niitä oikeita koiria ja niistä saattaa tulla parempiakin kavereita kuin rodultaan puhtaista. Yksilöitä kun nekin ovat, sekarotuiset.

Vierailija kirjoitti:

Onko pentutehtailun tukeminen muutenkaan kovin vastuullista?

Kerrostalo sen enempää kuin omakotitalokaan ei ole koiran luonnollinen ympäristö. Jospa keksisit jonkun muun tavan viihdyttää itseäsi kuin viattoman luontokappaleen alistaminen.

En ole tukemassa pentutehtailua, asiallinen ja asian omaavansa kennel on tietysti hakusessa. 

Tällä periaatteella melkein kaikki koiranomistajat alistavat koiria? Selvä.

Ap

Tiibetinspanieli, coton de tulear, sheltti, villakoira, perhoskoira, bichon frise, havanna, ruotsalaistanskalainen pihakoira, joku helpohko terrieri (Cairn, Norwich, silkki, Australian) (ihan helppoja terriereitä ei olekaan...), Cockerspanieli, Novascotian noutaja...

Vierailija kirjoitti:

Onko pentutehtailun tukeminen muutenkaan kovin vastuullista?

Kerrostalo sen enempää kuin omakotitalokaan ei ole koiran luonnollinen ympäristö. Jospa keksisit jonkun muun tavan viihdyttää itseäsi kuin viattoman luontokappaleen alistaminen.

Ei vuosituhansia jalostetulle, ihmisen kanssa kauan eläneelle eläinlajille ole mitään "luonnollista ympäristöä". Tai jos on, niin se on ihmisen kanssa eläminen, koira-ihmislaumoissa eläminen. Sillä ei ole koiralle juurikaan väliä millainen se asumus on, ne viihtyy kyllä kerrostalossakin ihan yhtä hyvin kuin maalaistalossa, kunhan saavat riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia (mitkä tarpeet riippuvat rodusta).

Hopeakettu kirjoitti:

Ota vaikka sekarotuinen kunhan ei miltään pentutehtailijalta. Siinä on sekin pointti että saattaa terveempi koira olla silloin kun ei rodulle tyypillisiä vikoja ole.

Ennen koiran hommaamista pitää itselleen tehdä selväksi että se sitten on yli 10 vuotta mukana häntää heiluttamassa ja siten ymmärtää mitä se vaatii. Sitoo aika paljon koska se kaveri pitää aina ottaa huomioon.

Ma otin just sekarotuisen kun rotuvikoja oli niissa roduissa joita mietin, pienten piirien takia. Tama sekarotuinen oli sitten kahden harkitsemani rodun risteytys - maksoin 600 euroa kun oli harvinaiset rodut. 

Yhdeksan vuotta mennyt ihan pelkilla rokotuksilla, en ole edes madottanut pentuian jalkeen. Niin perusterve koira kuin olla ja voi. 

Mutta toisaalta sekarotuisilta ei seulota niita sairauksia eli ei sekarotuisuus ole mitenkaan takuu siita etta koira on terve. 

parempi ettet ota yhtäkään eläintä. luuletko että se on jotenkin helppoa pitää koiraa ja hoituu tuosta vaan? Tän takia pitäis olla joku koirakortti että ihan kaikki ei sais heitä ottaa. aijotko mennä mihinkään harrastuksiin sen koiran kanssa edes? hyvä kun näkee näitä keltalakkeja koiriensa kanssa ja paistaa läpi etteivät tiedä mitä tehdä. voi jeesus, ota se kissa vaikka ne ei vaadi mitään

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistajat ovat tämän palstan mukaan todella ikäviä ihmisiä, jotka katsovat koirattomia/koiraa hankkivia alaspäin ja jos heitä kysytään niin kukaan ei ole heidän mielipiteidensä perusteella tarpeeksi täydellinen edes harkitsemaan koiran ottamista. Ihana kuvan annatte, miten te keskenänne pärjäätte?

Hätäinen johtopäätös sulta että ne kaikki ikävät viestit olisi koiranomistajilta. Palstalla päivystää melkoinen trolliarmeija, ihmisiä jotka purkavat pahaa oloaan muihin. He kiirehtivät ensimmäisinä joka ketjuun negatiivisilla kommenteillaan. Esiintyvät kaikkien alojen asiantuntijoina vaikka oikea elämä puuttuu täysin. Aika kuluu yksin yksiössään näppis sauhuten ja olutta juoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä pohjilla sanoisin, että unohda se oman koiran otto. Käy ulkoiluttamassa lähiseutujen koiria, jos koiran seura kiinnostaa. Tai osta kotiin sellainen pattereilla toimiva koira.

Mikä ongelma minulla on, että en voisi ottaa? Olen elänyt 7 vuotiaasta perheessä johon tuli koira. Kotoa muutettua asuin yksin kunnes kaverini koira tuli minulle hänen miehensä allergisuuden takia ja koira asui luonani kaksi vuotta, kunnes nukkui pois, joten koiran hoito on kyllä kunnossa, mutta en ole koskaan itse valinnut rotua tai kouluttanut koiraa. En ole siis idiootti.

Ap

Aina näissä koirakeskusteluissa on joku, joka suosittelee lelukoiraa. Liekö sama tyyppi? Mä tein tänne kerran avauksen, jossa pyysin suosituksia koirarodusta. Mulla siis oli silloin vanha koira, ja olin vaihtamassa rotua. Kirjoitin avaukseen, mitä rodulta haluan ja mitkä asiat eivät haittaa (esim. karvaa joka paikassa, haukkuminen) ja silti joku kehotti mua ottamaan lelukoiran. Kannattaa jättää nuo vastaukset, jotka eivät liity millään tavalla avaukseesi, täysin huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

parempi ettet ota yhtäkään eläintä. luuletko että se on jotenkin helppoa pitää koiraa ja hoituu tuosta vaan? Tän takia pitäis olla joku koirakortti että ihan kaikki ei sais heitä ottaa. aijotko mennä mihinkään harrastuksiin sen koiran kanssa edes? hyvä kun näkee näitä keltalakkeja koiriensa kanssa ja paistaa läpi etteivät tiedä mitä tehdä. voi jeesus, ota se kissa vaikka ne ei vaadi mitään

Edelleenkin olen kartalla mitä koirat vaatii ja tarvitsee. En ole itsekkään harrastusihmisiä, niin aivan luonnossa lenkkeilyt riittävät. 

Kissat vaativat yhtälailla kuin koiratkin, mutta eritavalla. Lemmikkejä kissatkin ovat siinä missä koiratkin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiibetinspanieli, coton de tulear, sheltti, villakoira, perhoskoira, bichon frise, havanna, ruotsalaistanskalainen pihakoira, joku helpohko terrieri (Cairn, Norwich, silkki, Australian) (ihan helppoja terriereitä ei olekaan...), Cockerspanieli, Novascotian noutaja...

Itselläni ollut historiassa useampi terrieri (cairneja, 1 westie), nyt on sheltti. Ja sanoisin että nuo terrierit on olleet ihan äärettömän paljon helpompia koiria.

Joo, territ ei ole mitään koirapuistokoiria vaan helposti tulee tappelu jos vieraiden laumojen koirien kanssa siellä suljetussa tilassa pidempään oleskellaan, eikä ne siedä esim. lasten taitamatonta käpälöintiä näykkäisemättä (eikä esim. sitä jos kynsisaksi osuu suoneen tai takun selvitys sattuu). MUTTA: ne ihan kouluttamatta ei ole kiinnostuneita vieraista koirista eikä ihmisistä juurikaan, joten saatoin kulkea vaikka koirat irti kävelytietä, eikä ne menneet häiritsemään yhtään ketään. Haistelivat tienpenkkojen merkkauksia ja mahdollisia saaliinhajuja, vastaantulijat oli ihan sama. Muutenkin terrierit oli semmoisia tosikkokoiria, jotka ei turhaan hötkynneet mistään. Ne haukkui vain kun oli "asiaa", riekkuivat sisällä vain kun oli asiaa (esim. tein aloitteen leikistä), muuten pääosin kölliskelivät rentona jossain omissa oloissaan. Liikunnan tarve oli myös varsin kohtuullinen.

Sheltti sen sijaan... Olen ollut ihan järkyttynyt miten raskas voi koira olla! Jatkuvasti, lähes ympäri vuorokauden vaatimassa tekemistä ja huomiota. Ei voi päästää irti juuri missään, koska juoksee vaikka satojen metrien päähän nähdessään siellä koiran tai ihmisen, eikä kuuntele mitään käskyjä innostuessaan. Jos lenkki on tylsä (usein sen mielestä on jossain vaiheessa), niin alkaa paimennusnäykkiä minua jalkoihin. Räksyttää vastaantulijat kun olisi innostunut leikkimään niiden kanssa. Koirapuistosta tykkää sen verran paljon että koiran saaminen sieltä pois on urakka (on keksinyt "kivan" leikin että antaa melkein ottaa kiinni mutta juoksee sitten pakoon). Räyhää ja jahtaa mopoja, autoja, polkupyöriä, rullalautoja - toki pidän hihnassa niin ettei pääse jahtaamaan, mutta sitten vetää niin että kurkku korisee ja haukkuukin käheästi sen jälkeen. Tiedän että tämä tästä helpottaa koska koira on niin nuori vielä (1,5 v) ja siksi energinen ,mutta enpä taida toiste ottaa työkoirarotuista, joka on jalostettu paimentamaan päivät pitkät.

Tänne oli jo linkattuna Kennelliiton testi, niin siitä on hyvä aloittaa rodun miettimistä. Kannattaa ottaa huomioon ainakin:

- sopiiko koira asumismuotoosi (esim. haukkuherkkä voi olla hankala kerrostalossa)

- paljonko jaksat hoitaa turkkia (ja siis ihan oikeasti myös kiireisinä ja laiskoina viikkoina)

- paljonko tykkäät liikkua koiran kanssa (älä arvioi liikkumistasi yläkanttiin tai on oma vikasi, jos koti on säpäleinä)

- haluatko harrastaa jotain tiettyä

- sopiiko perhekoiraksi, jos aiot seuraavan 10-15 vuoden aikana hankkia lapsia

- miten alkuperäinen käyttötarkoitus vaikuttaa koiran käyttäytymiseen ja sopiiko se elämääsi (esim. paimentaminen, karkailu)

- rodun terveystilanne

Omasta elämäntilanteesta mieti, onko hoitajia matkojen ajaksi ja riittääkö aika kouluttamiseen sekä raha myös eläinlääkärikuluihin jne.

Kun mietit jotain rotu(j)a, voit käydä näyttelyissä katsomassa niitä ja tapaamassa kasvattajia. Rotujärjestöillä on usein jokin pentuvälityslista tai kasvattajalista. Katso tarkkaan, ettet tue pentutehtailua. Kasvattajillakin on erilaisia painotuksia, joten voit yrittää valita kasvattajan, joka kiinnittää huomiota myös luonteeseen ja terveyteen eikä vain näyttelymenestykseen. Lähes kaikki toki välittävät näistä kaikista asioista.

Tärkeämpi kuin rotu on koiran energia. Hyvin korkeaenerginen koira vaatii tuntikausia liikuntaa ja aivotyötä päivässä, kun taas letkeä keskitason koira tykkää sekä ulkona riehumisesta että sohvalla makaamisesta. Ja matalan energian yksilö taas hädintuskin nousee ylös kun kutsut lenkille :D. 

Tähän lisäksi vielä se aspekti onko koira kova (ei hätkähdä mitään eikä ketään), pehmeä (pelkää, arastele etenkin uutta), varautunut, ihmisrakas, dominoiva, jne jne. Pelkääkö pentuna esim kovaa ääntä? Tai miten reagoi jos se laitetaan yksin eri huoneeseen kuin muut? Entäs jos se nostetaan yksin tuolille, kuinka kauan menee että uskaltaa hypätä pois (joillain sekunti, joillain tunti)? Motivoiko sitä enemmän ruoka vai lelut? Vai jokin ihan muu? Jos tapahtuu jotain yllättävää, puolustautuuko vai pakeneeko? Jne.

Hyvä kasvattaja osaa auttaa näiden kysymysten kanssa, eli se etu on kasvattajalta ostettaessa. Mutta sekarotuinen tai rescue-pentu voi ihan samalla tavalla olla se täydellinen koira juuri sinulle, voi vaan olla että joudut itse selvittämään sen luonteen, kun ei ole kasvattajaa auttamassa.

Hopeakettu kirjoitti:

Ota vaikka sekarotuinen kunhan ei miltään pentutehtailijalta. Siinä on sekin pointti että saattaa terveempi koira olla silloin kun ei rodulle tyypillisiä vikoja ole.

Ennen koiran hommaamista pitää itselleen tehdä selväksi että se sitten on yli 10 vuotta mukana häntää heiluttamassa ja siten ymmärtää mitä se vaatii. Sitoo aika paljon koska se kaveri pitää aina ottaa huomioon.

Sekarotuisillakin voi hyvin olla eri roduille tyypillisiä vikoja, pahimmassa tapauksessa voi yhdistyä useamman rodun ”tyyppiviat”. Lisäksi sekarotuisia ei useimmiten edes tutkita, joten kaikki mahdolliset lonkkavioista neurologisiin häiriöihin voi tulla yllätysperintönä.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistajat ovat tämän palstan mukaan todella ikäviä ihmisiä, jotka katsovat koirattomia/koiraa hankkivia alaspäin ja jos heitä kysytään niin kukaan ei ole heidän mielipiteidensä perusteella tarpeeksi täydellinen edes harkitsemaan koiran ottamista. Ihana kuvan annatte, miten te keskenänne pärjäätte?

Älä höpötä, se vaan pitää ymmärtää että se koira on sitten perheenjäsen, ei sitä saa hylätä tai laiminlyödä jos omasta mielestä jotain tärkeämpää on.

Sikäli kyllä sympatiseeraan sinua että tässäkin säikeessä kehoitetaan rotukoiria hommaamaan. Jos ei ole mitään tarkoitusta näyttelyissä käyttää, muoto tai käyttövalioita hommata niin miksi ihmeessä koiran pitäisi olla rodultaan juuri joku? Koirathan on yksilöitä ja välttämättä koirasta ei tule esim käytökseltään rodulle tyypillistä.

Saattaa monelle tulla järkytyksenä sellainen seikka tai fakta että koirat p@nee ja siten saattaa tulla vahinkopentueita. Vahinkopentuiella tarkoitan sitä että koirat omaavat aika liberaalin ajattelun. Kun tilaisuus koittaa niin ne kyllä p@nee oli rodultaan toinen mikä tahansa😆

Mitä tällaisilla pentueilla sitten pitäisi tehdä, tappaako koska koirien omistajat eivät ole yhtä liberaaleja kuin lemmikkinsä?

Kyllä se vaan on niin että sekarotuisetkin on niitä oikeita koiria ja niistä saattaa tulla parempiakin kavereita kuin rodultaan puhtaista. Yksilöitä kun nekin ovat, sekarotuiset.

En ole tuo, jolta kysyit, mutta kerron, miksi en itse hommannut sekarotuista koiraa, kun mulla oli uusi koira vanhan kuoleman jälkeen hakusessa: Katselin ilmoituksia myös sekarotuisista pennuista, mutta kaikki ilmoitukset olivat yksinkertaisesti liian epämääräisiä. Niistä ei vain jäänyt sellainen fiilis, että tässä on nyt kyseessä ihminen, joka tietää koirista ja osaa sanoa, mistä tulee hyvä yhdistelmä (toki vahinkopentujakin on, eikä siinä mitään). Minusta ensimmäisen koiran ottajan on hyvä ottaa koira kasvattajalta, joka todella osaa asiansa ja pystyy tarvittaessa neuvomaan koiranomistajaa.

Kun otin toisen koirani nyt kesällä, valitsin kasvattajan, joka selvästi panostaa sekä koirien luonteeseen että terveyteen. En löytänyt sellaista sekarotuista pentua, jonka kasvattajasta olisi voinut sanoa samaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset ottavat sekarotuisia pentuja joltain ihan tavalliselta ihmiseltä, jolla ei kummoisia kasvattajantaitoja ole, mutta en itse koe, että koiratuntemukseni ja taitoni ovat sillä tasolla, että osaisin sanoa pennusta jotain. Halusin koiran, jolla on hyvä hermorakenne ja joka on terveistä vanhemmista, ja sellaisen sain. Pystyn katsomaan sukutaulusta sisäsiitosprosentin ja edellisten polvien lonkkaluokitukset.

En sano, että kaikkien tulisi toimia näin, mutta suosittelen sitä ainakin niille, jotka ovat epävarmoja. Kasvattajille voi myös soitella tai lähettää meiliä ja kysyä rodusta. Kyselin yhden rodun pentua, ja kasvattaja kertoi ihan suoraan, ettei rotu sovi meille. Hän sanoi, että rodussa on rotumääritelmissä ihan vääränlaista tietoa, koira kuvaillaan leppoisammaksi, mitä se todellisuudessa on. Olen todella kiitollinen hänen asiantuntijuudestaan. Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja hänellä oli rodusta kaikenlaista kiinnostavaa kerrottavaa.

Katso FCI 9 -luokan rotuja, ne on seura- ja kääpiökoiria. Sieltä löytyy myös paljon sairaita rotuja, mutta perusperiaatteena rodun valinnassa kiinnitä huomio siihen, ettei ulkonäkö ole liian liioiteltu. Eli ei lyhyttä kuonoa, ei ulkonevia silmiä jne.

Onko toiveita turkille? Jos jaksat hoitaa turkkia, niin esim. havannankoiraa tai venäjänbolonkaa kannattaa harkita. Ystävällisiä, seurallisia, jaksavat lenkkeillä ja harrastaa, mutta pärjäävät myös vähemmällä aktivoinnilla tarpeen tullen.

35 jatkaa; koiranetissä (eli jalostus.kennelliitto.fi) löytyy kaikkien rotujen terveystilastot, niitä kannattaa selata. Löydät myös kaikki rekisteröidyt kasvattajat, niissä kannattaa kiinnittää huomio siihen kuinka montaa rotua kasvattavat, millaisilla yhdistelmillä tekevät pentuja (terveys) ja kuinka monta pentuetta vuodessa. Itse en esim. ottaisi pentua kasvattajalta, jotka jalostavat C-lonkkaisia koiria tai tehtailevat pentuja jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Hanki koira hyvämaineiselta kasvattajalta. Perehdy kasvattajan aiempiin pentueisiin, pennun vanhempiin. Katso, että on rekisteröity. Älä todellakaan osta mistään torista tai apulasta jotain kivan näköistä sekarotuista.

Lueskele vaikka netistä eri koirarotujen ominaisuuksista. Vertaile, mieti mikä olisi sinun kotiisi sopivin.

"Älä todellakaan osta mistään torista tai apulasta jotain kivan näköistä sekarotuista." Kyllä ne sekarotuisetkin on ihan huippukoiria ja hyvällä luonteella varustettuja. Terkuin Romanialaisen rescue-hauvan omistaja

Voi olla. Tai voi olla viikoiksi sängyn alle piiloutuva, sisälle kakkaava, paikat tuhoava pieksetty pelkopurija. Siksi ei ekaksi koiraksi rescueta. Sekarotuinen voi olla hieno yksilö mutta voit saada myös kaikkien taustarotujen vaivat ja viat.

Pidä silmät auki ja katso miten koirat ympärilläsi käyttäytyvät. Kun huomaat, että joku niistä ihastuttaa ja istuisi ehkä sinullekin, kysele ko. koiran omistajalta mistä se on hankittu.

Tässä on takana se mitä jo mainittiinkin; pennun vanhemmat, molemmat vanhemmat, periyttävät pennulle perusluonteen. Jos perusluonne on valmiiksi hyvä, se antaa anteeksi tekemiäsi virheitä kasvatuksessa, ja saat itse helpommalla haluamasi luonteisen aikuisen koiran. Etsi siis hyväluonteiset vanhemmat (molemmat!), niin saat helpomman lähtökohdan itsellesi. Siksi kun tapaa erityisen hyväluonteisen koiran, kannattaa kysellä lisää juuri siltä suunnalta, todennäköisyys on suurempi löytää se perusluonne mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki koira hyvämaineiselta kasvattajalta. Perehdy kasvattajan aiempiin pentueisiin, pennun vanhempiin. Katso, että on rekisteröity. Älä todellakaan osta mistään torista tai apulasta jotain kivan näköistä sekarotuista.

Lueskele vaikka netistä eri koirarotujen ominaisuuksista. Vertaile, mieti mikä olisi sinun kotiisi sopivin.

"Älä todellakaan osta mistään torista tai apulasta jotain kivan näköistä sekarotuista." Kyllä ne sekarotuisetkin on ihan huippukoiria ja hyvällä luonteella varustettuja. Terkuin Romanialaisen rescue-hauvan omistaja

Joo, ihan varmasti torista, apulasta tai rescuejärjestön kautta hankittu koira voi olla aivan huippukoira, mutta se ei tarkoita sitä, ettäkö sellaiset automaattisesti olisivat. Jos vaikkapa koiran rodusta ei ole mitään tietoa (rodun perusteella selviää jo vähän, millaisia taipumuskai koiralla on, tai millaisia sillä voi olla piilevänä), varsinkin pennun ottaja ostaa helposti koiran, josta ei tiedä oikein mitään. Siksi en itse ottaisi sekarotuista koiraa, ellen tuntisi sen kasvattajaa ja molemmat vanhemmat olisi tiedossa, ja rescue-koiraa en ottaisi, koska se voi tuoda tauteja, ja sillä voi olla kaikenlaisia piileviä traumoja ja vaikeuksia, jotka varsinkin lapsiperheessä ovat iso riski.