Lue keskustelun säännöt.
"Vauvakato ei ole sukupolveni vika"
17.09.2019 |
Tämä kolumni tiivisti omat ajatukseni. Fakta on että Suomen talous ei tule kunnolla lähtemään nousuun ennen kun eläkkeistä leikataan. Jossakin vaiheessa muista palveluista on pakko karsia kun eläkepommi räjähtää. Kukaan poliitikko ei tätä kuitenkaan uskalla sanoa koska suuri osa äänestäjistä on eläkeläisiä.
"Kukaan ei jäädytä tunnelmaa niin hyvin kuin lastentekoaikeista uteleva ihminen.
Ennen se oli mummo tai muu sukulainen. Nyt syntyvyydestä ovat huolissaan oikeastaan kaikki: Väestöliitto, päättäjät ja mielipidepalstojen tuntemattomat. Media maalaa kuvia tyhjenevistä kouluteistä, huolestuu synnytysosastojen määrästä (siirryt toiseen palveluun) ja muistuttaa, että viimeksi näin vähän lapsia (siirryt toiseen palveluun) syntyi nälkävuosina.
Eläkkeestä puhuminen ei motivoi meitä tekemään vauvoja. Turha luulo. Eläkekysymys on suorastaan turhauttava ihmiselle, jonka työeläkeotteessa tavoite-eläkeikänä on 70 vuotta.
Sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Ihmiselle, joka pulittaa nykyisiin eläkkeisiin aimo siivun palkastaan tietäen, että ei voi unelmoidakaan saavansa samaa tuottoa maksuilleen kuin nykyiset eläkeläiset.
Sitä paitsi sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Tällaisessa tilanteessa ei haaveilla perheestä, omakotitalosta ja kultaisesta noutajasta vaan selviytymisestä."
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vauvakato ei ole vika, vaan positiivinen asia. Rahaa on maapallolla enemmän kuin koskaan, siitä ei pitäisi olla pulaa varsinkaan, jos väestönkasvu hidastuu.
Maailmassa on kyllä enemmän rahaa kuin koskaan, mutta niin on velkaakin, ja velkaa on enemmän kun rahaa. Ne rahat keskittyy harvoihin käsiin, kun taas velkaa riittää ihan kaikille maksettavaksi ihan jo valtioidenkin puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahneet suuret ikäluokat tuhosi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan! Maksajina on nuori sukupolvi samaan aikaan kun suuret ikäluokat lähtee Espanjaan tai Portugaliin eläkkeellä. Tuolle sukupolvelle annettiin kaikki kultalusikalla!
No höpö höpö. Ulkomaille lähtee asumaan pieni osa ikäluokasta, myös suurista ikäluokista enemmistöllä on alle parin tonnin eläke.
https://www.etk.fi/tiedote/keskielake-1-680-euroa-kuukaudessa
Tuo 1680 euroa on valtava summa tekemättä mitään. Se on saman verran mitä pienipalkkainen yh-äiti saa työstään ja siitä vielä verot pois. Tarviiko kenenkään vielä ihmetellä miksi lapsia ei haluta tehdä? Systeemi on todella vinossa. Miksi eläke edes on noin iso? Miksi se ei ole sen verran mitä normaali toimeentulotuki?
Jos eläke olisi tomeentulotuen suuruinen, irtisanoisin heti huomenna kaikki 8 työntekijääni (suurimmalla osalla alaikäisiä lapsia), lopettaisin yritystoiminnan ja ryhtyisin työttömäksi. Tässä iässä ei ole pelkoa, että saisin enää työpaikan.
Työtuloihin perustuva eläke on ollut vuosikymmenten ajan ihan keskeinen syy, miksi ihmiset ylipäätään ovat käyneet töissä. Kun nainen haluaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiäidiksi, yleensä ensimmäinen, mitä hän asiasta kuulee muiden sanovan, on juurikin vanhuuseläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Missä niille keskiverto nuorille jaetaan ilmaista tavaraa? Meille ei ainakaan kukaan ole tällaisesta kertonut mitään.
Tori.fi annetaan osio ja facen roskalava ryhmät. Sossu saisi kyllä enemmänkin näistä vinkata..
Ihan kotoa yleensä saavat viedä oman huoneen telkkarin, läppäri ja kännykkä tietenkin ovatkin jo "omat", aika monessa porukassa on ylimääräinen mikro tai se automaattisesti ostetaan, jne.
Lapsilisät on säästetty pesämunatilille tietenkin, samoin kummien ja mummojen lahjarahat.
Kuinka moni alta nelikymppinen täällä on lähtenyt kotoa vain vaatteet päällä, kuten ennen oli aivan normisti tapana? Monelle vielä maksetaan vuokraakin tai annetaan muuta raha-apua, joka omassa nuoruudessani oli vain todella hyvätuloisten herkkua.
Mutta kuten sanottua, eihän se, että "tietysti" vie tuollaiset omat tavarat kuin vaikka kännykkä, ole mitään. Nehän kuuluu!
Luulet ettei nuo mitä nyt kirjoita ole vain hyvätuloisten herkkua? Miten pihalla ihmiset on siitä mitä omassa maassa tapahtuu? Lukeeko ihmiset enää uutisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Ero siinä että nyky parikymppiset muuttaa vuokraluukuun johon pitää vielä hakea asumiatukea. Omasta asunnosta haaveillaan ehkä nelikymppisenä.
Minne sinä ennen kuvittelit muutetttavan? Vuokraluukku olisi ollut onnen taivas, suurin osa mun ikäisistä muutti soluasuntoon.
Silti on ollut varaa siihen omaan asuntoon jo ennen kuin oma lisääntymisikä alkaa olla lopussa.
Pakko nauraa kieltämättä näitä juttuja. Olen syntynyt 1966 ja ollut yhtäjaksoisesti ilman mitään lomia muuta kuin kesälomat töissä 34 vuotta. Lapseton olen, mutta en vela. Eläkeikäni on 67 vuotta.
Ensimmäinen asunto oli silloisen poikaystävän kanssa, omakotitalon yläkerrassa kuten edellisetkin muistaa. Omakotitalon yhteydessä oli pihasauna, sitä saimme käyttää kerran viikossa 2 t ajan. Vanhalla pariskunnalla, jotka huonetta meille vuokrasivat, oli vanha pesukoneen räppänä, sitä sai käyttää kerran kahdessa viikossa. Muuten pestiin lavuaarissa. Vedestä ja sähköstä laskutettiin erikseen, eivät kuuluneet vuokraan.
Toinen meistä opiskeli ja toinen oli erittäin pikkupalkkaisessa harjoittelijan hommassa. Kotoa saatiin mukaan yksi sänky (80 cm leveä) ja pieni laatikosto.
Niin vaan sinne huoneeseen syntyi ensimmäinen lapsi, päästiin muuttamaan kerrostaloon pieneen kaksioon, kun olin toista raskaana.
Ihania aikoja nekin olivat kun lapset oli pieniä. Onneksi olen omilleni pystynyt sitten paljon enemmän mukaan laittamaan, kun olen vielä työelämässäkin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Ero siinä että nyky parikymppiset muuttaa vuokraluukuun johon pitää vielä hakea asumiatukea. Omasta asunnosta haaveillaan ehkä nelikymppisenä.
Voi ei, ihanko pitää hakea asumistukea! Kauheeta, kyllä pitäisi tulla hakematta. Ennen oltiin onnellisia, jos likkakaverin kanssa sai jonkun omakotitalon yläkerrasta yhteisen huoneen. Piti vaan toivoa, että ei ole paskamainen perhe/pariskunta vuokraajana.
No kiva jos teidän ainut huoli oli millainen vuokranantaja on eikä tarvinnut surra sitä ettei edes omia asumiskuluja pysty maksamaan.
Nro 258 korjaa piti sanomani lapsellinen olen, enkä vela: näemmä en osaa edes omassa ajattelussa noita erottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Ero siinä että nyky parikymppiset muuttaa vuokraluukuun johon pitää vielä hakea asumiatukea. Omasta asunnosta haaveillaan ehkä nelikymppisenä.
Voi ei, ihanko pitää hakea asumistukea! Kauheeta, kyllä pitäisi tulla hakematta. Ennen oltiin onnellisia, jos likkakaverin kanssa sai jonkun omakotitalon yläkerrasta yhteisen huoneen. Piti vaan toivoa, että ei ole paskamainen perhe/pariskunta vuokraajana.
No kiva jos teidän ainut huoli oli millainen vuokranantaja on eikä tarvinnut surra sitä ettei edes omia asumiskuluja pysty maksamaan.
Ei tarvinnut, kun vuokrarahat laitettiin heti viikonlopputienesteistä syrjään. Sen sijaan huolta siitä, mitä ruokaa on varaa ostaa ja onko yleensä varaa, olikin sitten sitä enemmän. Uusia vaatteita tai muita ei edes haaveiltu. En tiedä, oliko siihen aikaan olemassakaan sellaista kuin asumistuki, ainakaan minä en semmoisista mitään tiennyt. Opiskelijan oli oltava viikonloput ja illat töissä.
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Ero siinä että nyky parikymppiset muuttaa vuokraluukuun johon pitää vielä hakea asumiatukea. Omasta asunnosta haaveillaan ehkä nelikymppisenä.
Voi ei, ihanko pitää hakea asumistukea! Kauheeta, kyllä pitäisi tulla hakematta. Ennen oltiin onnellisia, jos likkakaverin kanssa sai jonkun omakotitalon yläkerrasta yhteisen huoneen. Piti vaan toivoa, että ei ole paskamainen perhe/pariskunta vuokraajana.
No kiva jos teidän ainut huoli oli millainen vuokranantaja on eikä tarvinnut surra sitä ettei edes omia asumiskuluja pysty maksamaan.
Ohis..mahdoitkohan ymmärtää, mistä edellinen kirjoittaja puhui? He asuivat alivuokralaisina. Siis käytännössä samassa huushollissa kuin heidän vuokranantajansakin. Asumiskulut olivat (ja ovat edelleenkin) edullisempia, jos ne jakaa jonkun toisen kanssa (kämppis, soluasunto, alivuokralainen), mutta silloin haasteena ovat ne ihmiset, joiden kanssa joudut asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin, että nuoret ryhtyvät nyt suosiolla synnytystalkoisiin.
Ihan oman itsenne takia. Että teilläkin on vanhana joku turva.
En helvetissä, kun voin tehdä mitä tahansa muuta!
T; Terve 28-vuotias, kaikki edellytykset perheen perustamiseen omaava parisuhteessa oleva nainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin näiden innoittamana muistella omaa nuoruuttani. On se totta, että materiaa oli todella paljon vähemmän, eikä kotoa kukaan juuri saanut mitään. Hekin, joilla olisi ollut ehkä varaa saada, eivät saaneet, koska semmoinen ei vaan ollut yhtään tapana. Jokaisen sukupolven oletettiin lähtevän ja olevan omillaan.
Mutta: tulevaisuuden uskoa oli enemmän! Oli uskoa, että jos vaan on reipas ja käy töissä, kyllä se siitä suttaantuu ja omaisuus kertyy. Oli uskoa, että huonoja aikoja seuraa paremmat, sillä olihan omillakin vanhemmilla ollut huonoja aikoja, lomautuksia, jne, ja sitten taas parempia aikoja.
Nyt tuntuu, että porukka jakaantuu jo tosi nuorena ainakin kahteen, eli niihin, joiden ei kannata ees mistään haaveilla ja niihin, joilla tosiaan on paljon ja liikaakin. Ja että jos on olevinaan hyvä aika, ei se niin hyvä ole, että se oikeasti tarkoittaisi duunarillekin parempia aikoja. Ei, aina se on duunari, joka on liian kallis ja jonka pitää tinkiä, joustaa ja vähentää omastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vain tähän asiaan, että keskiverto nuori vie mukanaan ensiasuntoonsa sen verran, kun aikaisemmin keski-ikäinen pariskunta sai hankituksi.
Tiedän, joo, ei kaikilla näin, mutta suurin osa nuorista muuttaa ensimmäiseen asuntoonsa mukana porukoilta saadut telkkari, mikroaaltouuni, soittovehkeet, tietsikka, autokin aika usein jo hommattu, asunnossa odottaa valmiina jääkaappipakastin...omassa nuoruudessa 1980 luvulla tiesi, että nelikymppisenä alkaa ehkä olla varaa haaveilla moisesta varustuksesta, jota osamaksuilla osteltiin.
Ja tämä on se harha, mitä nykyinen pari-kolmekymppinen ei tajua. Kun kaikkea kännyistä läppäreihin on itsestään selvästi mulle kuuluvaa omaisuutta, ei ymmärretä, miksi pitäisikään mistään maksaa. Saati olla ilman, ellei varaa ole.
Ero siinä että nyky parikymppiset muuttaa vuokraluukuun johon pitää vielä hakea asumiatukea. Omasta asunnosta haaveillaan ehkä nelikymppisenä.
Voi ei, ihanko pitää hakea asumistukea! Kauheeta, kyllä pitäisi tulla hakematta. Ennen oltiin onnellisia, jos likkakaverin kanssa sai jonkun omakotitalon yläkerrasta yhteisen huoneen. Piti vaan toivoa, että ei ole paskamainen perhe/pariskunta vuokraajana.
No kiva jos teidän ainut huoli oli millainen vuokranantaja on eikä tarvinnut surra sitä ettei edes omia asumiskuluja pysty maksamaan.
Ohis..mahdoitkohan ymmärtää, mistä edellinen kirjoittaja puhui? He asuivat alivuokralaisina. Siis käytännössä samassa huushollissa kuin heidän vuokranantajansakin. Asumiskulut olivat (ja ovat edelleenkin) edullisempia, jos ne jakaa jonkun toisen kanssa (kämppis, soluasunto, alivuokralainen), mutta silloin haasteena ovat ne ihmiset, joiden kanssa joudut asumaan.
Ei nykypenska todellakaan voi käsittää sitä, että on rahallisen tilanteensa vuoksi pakko mennä toisten omakotitalon yläkertaan asumaan yhteen huoneeseen, esim. pariskuntana tai kämppiksinä. Että siis kaksi (joskus myös useampi) asuu yhdessä huoneessa toisten nurkissa. Ja säännöt sitten on, mitä on, ja aika paljon todellakin siinä tilanteessa vaikuttaa se, millainen "vuokranantaja" on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Haha senkun sitten! En siltikään aio puskea yhtäkään kakaraa tähän maailmaan.
Ja kyllä, olen sitoutunut parisuhteeseeni ja avioliittooni. Olen 32-vuotias nainen, puolisoni tapasin ylä-asteella ja sitä rataa yhteistä taivalta kuljettu, siitä naimisissa 4 vuotta. Olemme molemmat vaikituisissa töissä. Kaksi karvaista vauvaakin elämään siunaantunut. Ja se riittää.
20 vuoden päästä 95% suurista ikäluokista puskee jo horsmaa. Tämän päivän kolmekymppisillä on silloin itsellään vielä 20 vuotta omaan eläkeikäänsä. Te ja teidän tulevat lapsenne ehditte vielä oikein hyvin muuttaa yhteiskuntaa siten, ettei mitään työtuloihin perustuvia eläkkeitä enää makseta vaan jokainen hankkii (jos niin haluaa) itselleen yksityisen eläkevakuutuksen tai jokaiselle maksetaan vain joku nimellinen pieni eläke.
Suuret ikäluokat ovat yksittäisenä ikäluokkana vielä yhteiskunnallisesti vaikuttava. Heitä on paljon ja ovat myös aktiivisia äänestäjiä. Eivät ole enää kauaa. Suuret ikäluokat eivät pilaa teidän lastenne tulevaisuutta vaan sen pilaatte te ihan itse, jos ette muuta asioita. Nyt viimeistään on aika tulla pois isovanhempien ja vanhempien kainalosta ja alkaa itse vaikuttaa siihen, millaisen tulevaisuuden haluatte niin itsellenne, lapsillenne kuin lapsenlapsillennekin. Olette jo isoja tyttöjä ja poikia :)
N58
Kyllä se nyt kuitenkin on niin, että vauvakato on kylläkin tämän sukupolven valinta. Lapsia on tehty maailman sivu vaikka minkälaisiin olosuhteisiin. Se, että nykyään ei tehdä, on nimenomaan valinta.
Sitä en sano, että olisi huono valinta. Mutta syytellä asiasta nyt eläkelaisiä - kas kun ei tulevia sukupolvia.
On tosiaankin jokaisen etuoikeus valita tässä maassa, tekeekö lapsia vai ei. Mutta vallalla tuntuu olevan ajatus, että pitäisi saadakin kaikki, samanlainen tulotaso ja elämä kuin lapsettomilla.
Aikaisemmat sukupolvet kyllä ymmärsivät, että lapsia tehdessä jostakin tingitään. Yleensä ihan rahasta.
Miesten erittäin huono taso vaikuttaa.
Koirat eivät ole vauvoja, sekin vielä.
Jäin minäkin tuumaamaan, mikä ajatus siinä on, että pienennetään nyt raakasti työstä maksettavaa eläkettä. Jos niin tehdään, mitä järkeä on heidän, joilla on nyt, sanotaan vaikka, 10-15 vuotta eläkeikään, pysyä työelämssä maksamassa veroja? Eikö heidän heti kannata lähteä pankolle unia vetelemään?
Nimenomaan tämä koskettaa lapsettomia ihmisiä. Mitä järkeä jonkun lapsettoman olisi viettää vielä parisenkymmentä vuotta töissä makselemassa rokotuksia ja koulunkäyntejä. Ei mitään. Sen vielä ymmärtää, että lapselliset sinnittelisivät, mutta minä velana sanoisin heipat heti.
Toisekseen, eikö välähdä mieleen, että ne eläkepienennykset koskevat sitten omaa itseäkin. Eli luuletteko, että kun tulee teidän vuoronne, työnantajat ja muut ovat rivissä nostamassa eläkkeitä? Eihei, oikein mielellään ottavat kuulkaa vastaan teidän toiveenne.
Ja kertovat, että valitettavasti siitä ja tästä palvelusta on nyt pakko yhteiskunnan luopua, koska veronmaksajia on vähemmän ja eläkeläisistä nekin lapsettomat, jotka aikovat jäädä suomee, muuttaneet muualle.
Tietenkin lähdin lähes tavaratta kotoa. Vanhempani todellakin käyttivät lapsilisät elämiseen, eikä jonnekin säästötilille. Vuokraani eivät ole koskaan maksaneet, television ja musiikkisoittimen ostin Anttilan postimyynnistä ja maksoin osamaksulla. En tunne yhtäkään kaveriakaan joka olisi saanut mukaansa täyden varustuksen ja tuhansien eurojen säästöpotin.