Autottomat tarhalasten vanhemmat, millaisia töitä teette?

Nykyään mulla on auto, mutta esikoista ja vuoden verran kahtakin lasta kuskasin ilman autoa. Esikoisen vein pyörällä niin pitkälle kun jäätilanne salli, talvikaudella vedin pulkalla (pari pulkkaa kului puhki, kun hiekotustilanne on mitä on). Kahden lapsen kanssa päiväkoti siirtyi lähemmäs, mentiin kävellen ekan hoitopaikkaan ja siitä jatkoin joko pyörällä, rattaiden kanssa toisen päiväkotiin. Joskus mentiin bussilla pysäkinväli, jos sattui sopivasti. Siitä jatkoin julkisilla tai pyörällä töihin. Lapset oli päiväkodissa seitsemän jälkeen, itse töissä puoli kahdeksan-kahdeksan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään mulla on auto, mutta esikoista ja vuoden verran kahtakin lasta kuskasin ilman autoa. Esikoisen vein pyörällä niin pitkälle kun jäätilanne salli, talvikaudella vedin pulkalla (pari pulkkaa kului puhki, kun hiekotustilanne on mitä on). Kahden lapsen kanssa päiväkoti siirtyi lähemmäs, mentiin kävellen ekan hoitopaikkaan ja siitä jatkoin joko pyörällä, rattaiden kanssa toisen päiväkotiin. Joskus mentiin bussilla pysäkinväli, jos sattui sopivasti. Siitä jatkoin julkisilla tai pyörällä töihin. Lapset oli päiväkodissa seitsemän jälkeen, itse töissä puoli kahdeksan-kahdeksan välillä.

Entä moneltako menit hakemaan ja kuinka pitkät tarhapäivät tuli lapsille?...

Ja mitä töitä teit, sehän se oli se varsinainen kysymys tässä... Kuten myös se että olisit koneessa olosuhteissa suostunut minkä mittaisiin tarhamatkoihin vaan ja minkä mittaisiin työmatkoihin vaan ja millaisiin töihin vaan, jotka laki sallii?...

Siis *olisitko näissä olosuhteissa jne

Mä olen akateeminen nainen, asiantuntijatehtävissä kaupungilla. Mies virkamies, juristi.

Ollaan ekologisia, reippaita ja pyöräillään töihin.

Tarha?

Kun vein esikoista tarhaan ei ollut vielä autoa, olimme ostaneet kodin heti naimisiin mentyämme ja asumme pikkukaupungin keskustassa. Hoitopäiviä oli viikossa 2 tai kolme, kuljetin kesällä pyörällä ja talvella rattailla, matkaa oli alle kilometri. Kuopus kun syntyi, meillä jo oli auto. Päiväkotiin on aina ollut matkaa alle kilsa, pkoti vaihtui, kun pääsimme uuteen pkotiin. Työaika minulla klo 8. - 15.45, liukuma käytössä, joten kun miehellä arkena vapaata, tein pitempää ja liuin kun oli hoitopäivä. Kauhean helpolla pääsimme kyllä, ei koskaan tuntunut raskaalta, osin siksi, kun lapsilla oli tosiaan hoitoa vain kaksi tai kolmepvää/vko. Nyt ovat jo koulussa. 

Vanhempien kannattaa limittää työnsä. Näin ne päivät pysyy lyhyinä.

Olin tuolloin yh kaupassa töissä, kesät talvet fillarilla työpaikalle. Matka meni niin että 1 km vuoropäiväkotiin josta 4,5 km töihin, töistä taas 4,5 km päiväkodille ja 1 km kotiin. Lasta kuskasin mm. tarakalla. 

Ei ollut onneksi tuolloin vielä yöaukioloja vaan työt loppuivat viimeistään klo 21 niin antoivat vielä lapsen kotiin nukkumaan.

Hankalinta oli taluttaa pyörää yöllä sataneessa 50 cm lumessa kun aura-auto ei vielä sunnuntaiaamuna ollut ehtinyt käydä.

Vierailija kirjoitti:

Kun vein esikoista tarhaan ei ollut vielä autoa, olimme ostaneet kodin heti naimisiin mentyämme ja asumme pikkukaupungin keskustassa. Hoitopäiviä oli viikossa 2 tai kolme, kuljetin kesällä pyörällä ja talvella rattailla, matkaa oli alle kilometri. Kuopus kun syntyi, meillä jo oli auto. Päiväkotiin on aina ollut matkaa alle kilsa, pkoti vaihtui, kun pääsimme uuteen pkotiin. Työaika minulla klo 8. - 15.45, liukuma käytössä, joten kun miehellä arkena vapaata, tein pitempää ja liuin kun oli hoitopäivä. Kauhean helpolla pääsimme kyllä, ei koskaan tuntunut raskaalta, osin siksi, kun lapsilla oli tosiaan hoitoa vain kaksi tai kolmepvää/vko. Nyt ovat jo koulussa. 

Minä olen kaupungilla johtavassa asemassa, siis en suostu koulutettuna ihmisenä mihin tahansa hommaan. Tämä homma on mielenkiintoista, toisaalta stressitöntä ja helppoa, lomia minulla jo 38 vrk, ylityöt otan vapaana samoin lomarahat, meillä siihen jopa kannustetaan, koska kesäaikaan on kaupungilla hiljaista. Pitkiä lomia kesällä olen viettänyt kiitos mukavan työn. 

Mulla ei autoa, työt 60km päässä useimmiten Helsingin keskustassa (raksa). Työt alkoi itsellä klo 7, mies vei lapset (4) hoitoon 7. Minä hain 16.15. Kävellen matkaa 2km päiväkodilta, juna-aseman vieressä. Jokatapauksessa olisin tuon matkan kävellyt. En kokenut hankalaksi. Omaa autoa ei keskustaan edes saisi parkkiin järkevään hintaan. Junalla matkustus ruuhka-aikaan oli myös nopeampaa (työmatka 40min) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään mulla on auto, mutta esikoista ja vuoden verran kahtakin lasta kuskasin ilman autoa. Esikoisen vein pyörällä niin pitkälle kun jäätilanne salli, talvikaudella vedin pulkalla (pari pulkkaa kului puhki, kun hiekotustilanne on mitä on). Kahden lapsen kanssa päiväkoti siirtyi lähemmäs, mentiin kävellen ekan hoitopaikkaan ja siitä jatkoin joko pyörällä, rattaiden kanssa toisen päiväkotiin. Joskus mentiin bussilla pysäkinväli, jos sattui sopivasti. Siitä jatkoin julkisilla tai pyörällä töihin. Lapset oli päiväkodissa seitsemän jälkeen, itse töissä puoli kahdeksan-kahdeksan välillä.

Entä moneltako menit hakemaan ja kuinka pitkät tarhapäivät tuli lapsille?...

Mies hoiti hakemiset, keskimäärin puoli neljän maissa haki/hakee. Vähän enemmänkin olisi periaatteessa mahdollista limittää päiviä, mutta kun nyt jo osa työkavereista tulee tuntia aiemmin töihin, puhelin soi usein jo ennen kasia. Lisäksi tykätään siitä, että ehditään olla koko perheenäkin kotona.

Tarhalapsi? Millä aikakaudella oikein elät? Ei Suomessa ole tarhoja.

Ok. Kuulisin mielelläni järjestelyjä myös autottomilta yksin/yhteishuoltajilta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien kannattaa limittää työnsä. Näin ne päivät pysyy lyhyinä.

Just näin, jos vain mahdollista. Mulla ei ole ajokorttia, mutta miehellä on auto. Hän menee myöhemmin töihin kuin minä ja vie lapset autolla päiväkotiin. Minä sitten haen heidät ja kävelen heidän kanssaan kotiin. Kävelymatka on noin 2km eli ei kovin paha päivän päätteeksi. Tällä systeemillä lapset ovat päiväkodissa 9-15, vaikka vanhemmat tekee kokotyöaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Kuulisin mielelläni järjestelyjä myös autottomilta yksin/yhteishuoltajilta.

Huhuu, eikö näitä ole? Siis täyttä työviikkoa tekeviä yksin/yhteishuoltajia. Nykyaikanakin kai kuitenkin lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, että kai näitä täytyy olla siinä missä ydinperheitäkin... Toki jos yksin ja yhteishuoltajilla on suurempi oikeutus jättäytyä työttömäksi niin mikäs siinä itsekin olen yhteishuoltaja, ja lähinnä keikkatyötä tehnyt viime ajat.

Ok, no yh-huoltajien vastausten vähäisyydestä päättelen, että heillä on suurempi oikeutus olla ryhtymättä tähän souviin. Lapsella on toki oikeus varhaiskasvatukseen, mutta että siitä sitten talvella liukastellen ja itseään teloen julkisilla ties kuinka monen bussinvaihdon kanssa töihin ja sieltä takaisin ennen klo viittä, mieluummin jo lähempänä neljää... Ilmeisesti monikaan ei tähän kuvioon suostu, kun ei siitä kerro. 

Siis y-huoltajien eikä yh. Tarkoittaen sekä yksin- että yhteishuoltajia.

Valtio on tehnyt virheen ajaessaan alas ihmisten kristillisen kasvattamisen. Kristilliset arvot ohjaavat ihmisiä onnellisiin avioliittoihin ja vähäisiin avioerolukuihin, ja sitä myötä myös suurempaan työssäkäyntiin ja paremminvoivaan kansantalouteen.

PK on 2 km päässä ja kuljetan pyöräkärryllä työntäen (kovilla pakkasilla kävelen) tai pyörällä vetäen. Teen etätyötä. Toimistolle en ehdi hoitoaikojen puitteissa.