Lue keskustelun säännöt.
"Vauvakato ei ole sukupolveni vika"
17.09.2019 |
Tämä kolumni tiivisti omat ajatukseni. Fakta on että Suomen talous ei tule kunnolla lähtemään nousuun ennen kun eläkkeistä leikataan. Jossakin vaiheessa muista palveluista on pakko karsia kun eläkepommi räjähtää. Kukaan poliitikko ei tätä kuitenkaan uskalla sanoa koska suuri osa äänestäjistä on eläkeläisiä.
"Kukaan ei jäädytä tunnelmaa niin hyvin kuin lastentekoaikeista uteleva ihminen.
Ennen se oli mummo tai muu sukulainen. Nyt syntyvyydestä ovat huolissaan oikeastaan kaikki: Väestöliitto, päättäjät ja mielipidepalstojen tuntemattomat. Media maalaa kuvia tyhjenevistä kouluteistä, huolestuu synnytysosastojen määrästä (siirryt toiseen palveluun) ja muistuttaa, että viimeksi näin vähän lapsia (siirryt toiseen palveluun) syntyi nälkävuosina.
Eläkkeestä puhuminen ei motivoi meitä tekemään vauvoja. Turha luulo. Eläkekysymys on suorastaan turhauttava ihmiselle, jonka työeläkeotteessa tavoite-eläkeikänä on 70 vuotta.
Sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Ihmiselle, joka pulittaa nykyisiin eläkkeisiin aimo siivun palkastaan tietäen, että ei voi unelmoidakaan saavansa samaa tuottoa maksuilleen kuin nykyiset eläkeläiset.
Sitä paitsi sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.
Tällaisessa tilanteessa ei haaveilla perheestä, omakotitalosta ja kultaisesta noutajasta vaan selviytymisestä."
Kommentit (337)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Joillakuilla ehkä näin, mutta kyllä itseni kohdalla ylivoimaisesti suurin syy lapsettomuuteen on puolisottomuus. En tunnista itsestäni mitään noista asioista: olisin sitoutumishaluinen, en uraohjus, ei ole rahaa haalittuna enkä shoppaile ja tuhlaile. En elä brunsseja ja skumppia varten, toisaalta joskus toki nautin niistä, samoin kuin matkoistakin.
Olen ihan tavallinen nainen mutta kukaan mies ei ole koskenut pitkällä tikullakaan, ja nyt jo neljäkymmentä häämöttää. Reilut 15 vuotta jaksoin olla aktiivinen puolisonetsijä, mutta sitten tuli lopullinen stoppi - ei ihminen jaksa jatkuvaa, poikkeuksetonta torjuntaa aikaansa enempää. Itsetunto murskana nyt sitten yritän keksiä, mitä teen seuraavat 30-40-50 vuotta. Ehkä hankin niitä lemmikkejä, onpahan sitten edes joku.
Tähän päälle vielä se, että minua rangaistaisiin puolisottomuudesta (ruumuudesta? epäseksikkyydestä? en todellakaan tiedä mistä kiikasta) pienennetyllä eläkkeellä ja korkeammalla verotuksella. Että otettaisiin pois se vähäinenkin raha, minkä voin nyt sitten esimerkiksi lemmikkiin tai matkaan käyttää edes vähän yksinäisyyttäni lievittämään. Sitten alkaisin olla aika kypsää narunjatketta.
Tämä maailma on kova paikka kaltaisilleni elämässä epäonnistujille. Ja näitten juttujen mukaan yhä kovemmaksi vain käy.
Varmasti tuo että ei löydä puolisoa on syynä monella. Itse ajattelen, että eläkkeen korotus lapsista olisi paikallaan, sillä lasten takia eläkekertymä jää pienemmäksi vrt jos ole jatkuvasti töissä ja lapseton. Ei siinä tavallaan rokotettaisi ketään lapsettomuudesta, mutta otettaisiin lapsen tuoma taloudellinen menetys huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä 95% suurista ikäluokista puskee jo horsmaa. Tämän päivän kolmekymppisillä on silloin itsellään vielä 20 vuotta omaan eläkeikäänsä. Te ja teidän tulevat lapsenne ehditte vielä oikein hyvin muuttaa yhteiskuntaa siten, ettei mitään työtuloihin perustuvia eläkkeitä enää makseta vaan jokainen hankkii (jos niin haluaa) itselleen yksityisen eläkevakuutuksen tai jokaiselle maksetaan vain joku nimellinen pieni eläke.
Suuret ikäluokat ovat yksittäisenä ikäluokkana vielä yhteiskunnallisesti vaikuttava. Heitä on paljon ja ovat myös aktiivisia äänestäjiä. Eivät ole enää kauaa. Suuret ikäluokat eivät pilaa teidän lastenne tulevaisuutta vaan sen pilaatte te ihan itse, jos ette muuta asioita. Nyt viimeistään on aika tulla pois isovanhempien ja vanhempien kainalosta ja alkaa itse vaikuttaa siihen, millaisen tulevaisuuden haluatte niin itsellenne, lapsillenne kuin lapsenlapsillennekin. Olette jo isoja tyttöjä ja poikia :)
N58Lisään tähän vielä, että suuret ikäluokat eivät syö teidän eläkkeitänne. Teillä ja teidän lapsillanne on oikein hyvin aikaa maksaa teille mukavat eläkkeet vielä senkin jälkeen, kun suuria ikäluokkia ei enää ole. Suuret ikäluokat syövät minun sukupolveni eläkkeitä. Meidän, joiden eläkeikään on vielä noin 10 vuotta aikaa. Tämän 10 vuoden aikana on eläkkeille pakko tehdä jotain, koska maksajia ei ole riittävästi. Eläkeikää on jo nostettu ja varmasti tullaan nostamaan 10 vuoden aikana vielä siten, että oma eläkeikäni on vasta 70 v. Lisäksi eläkkeitä joudutaan pienentämään. Kuten aiemminkin eläkkeitä koskevissa asioissa, muutokset ovat kohdistuneet tietystä ikäryhmästä alkaen. Ei siis niihin, jotka jo ovat eläkkeellä (kuten nyt suuret ikäluokat) , vaan niihin, jotka eivät vielä ole eläkkeellä (kuten nyt me 50-60-luvulla syntyneet). Aikanaan, kun suurista ikäluokista on päästy ja minunkin sukupolveni jo pääsääntöisesti vaihtanut hiippakuntaa tai ei ainakaan enää pysty äänestämään, voitte oikein hyvin - jos olette olleet viisaita - taas laskea eläkeikäänne ja mahdollisesti nostaa eläkkeidenne määrää.
Mielestäni nuorten ei kannata nyt syyttää suuria ikäluokkia omasta vanhuudestaan, koska nuorten vanhuudessa ei ole enää suuria ikäluokkia. Nuorten tulevaisuudessa he ovat itse niitä, jotka äänestävät ja joita äänestetään. TE olette niitä, jotka päättävät yhteiskunnan asioista. Kun te olette vanhoja, olette luoneet sellaisen yhteiskunnan kuin itse olette halunneet. Toivon mukaan lapsenne ja lapsenlapsenne eivät silloin syytä teitä oman vanhuutensa tai tulevaisuutensa pilaamisesta. Tehkää siis järkeviä päätöksiä, ei me "kuudenkympin ja kuoleman välillä" olevat täällä enää kovin kauaa päätetä yhtään mistään.
Mulla on aikuset lapset ja ihan mielelläni annan nuorempien sukupolvien rakentaa sellaista yhteiskuntaa, minkälaisessa haluavat lapsineen tai ilman lapsia elää. Viime vaaleissa jo harkitsin, että en kävisi enää edes äänestämässä. Olen ollut äänioikeutettu jo 40 vuotta ja äänestänyt jokaisissa vaaleissa. Nyt vaan tuntui siltä, että eiköhän nuoremmat tiedä paremmin, millaista tulevaisuutta haluavat.
N58Siinäpä se, ei ne tiedä. Sössivät näköjään kaiken.
Ainakin osa porukasta, ehkä juurikin suurten ikäluokkien lapset ovat ihan kuutamolla siitä, mitä tässä elämässä kannattaa tehdä ja miten elää.
Ainahan se niin on mennyt, että ihmiset viisastuvat vanhetessaan. Yleensä. Joten, ei kannata heittää vielä pyyhettä kehään. En ainakaan itse aio.
No minä en olisi noin jyrkkä. On toki mahdollista, että tämän päivän kolmekymppiset eivät oikein tiedä, mitä haluaisivat. Suuret ikäluokat kolmekymppisinä eli 70-luvulla tiesivät oikein hyvin ja toimivat sen mukaisesti. Moni suuriin ikäluokkiin kuuluva yhteiskunnan vaikuttaja, poliittinen päättäjä oli yhteiskunnallisesti aktiivinen jo 70-luvulla.
Monet palstalla tuntuvat pitävän suuria ikäluokkia syypäänä kaikkeen ja sanovat, että suuret ikäluokat saivat kaiken helpolla. Ei se niin mennyt. Minun sukupolveni on se, joka sai kaiken helpolla. Suuret ikäluokat vaan aurasivat polun, jota pitkin meidän oli helppoa tallustaa niin pidentyneen äitiysloman, kotihoidontuen, subjektiivisen päivähoidon, maksuttoman perusopetuksen, kansanterveyslain uudistukseen perustuvien terveyskeskusten kuin monen muunkin asian suhteen. On paljon asioita, joista suuret ikäluokat eivät juurikaan päässeet itse hyötymään, mutta minun sukupolveni ja suurten ikäluokkien lapset pääsivät.
Jotenkin minusta tuntuu, että yhteiskunnallinen aktiivisuus on vähentynyt. Ja ylipäätään kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Tai sitten nuoremmilla sukupolvilla on niin erilaisia käsityksiä, millaista tulevaisuuden pitäisi olla, ettei yhteistä säveltä edes löydy. En tiedä. Todellakin toivon, että nuoret päästäisivät jo irti meistä elämän ehtoopuolen eläjistä ja alkaisivat luoda sellaista maailmaa, jossa heidän itsensä ja heidän lastensa olisi hyvä elää. Me kääkät kyllä sopeudutaan, vaikka vähän jurputtaisimmekin :)
N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Haha senkun sitten! En siltikään aio puskea yhtäkään kakaraa tähän maailmaan.
Ja kyllä, olen sitoutunut parisuhteeseeni ja avioliittooni. Olen 32-vuotias nainen, puolisoni tapasin ylä-asteella ja sitä rataa yhteistä taivalta kuljettu, siitä naimisissa 4 vuotta. Olemme molemmat vaikituisissa töissä. Kaksi karvaista vauvaakin elämään siunaantunut. Ja se riittää.
Ei sinun kukaan pakotakaan näin tekemään. Joku toinen voisi näin kuitenkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Joillakuilla ehkä näin, mutta kyllä itseni kohdalla ylivoimaisesti suurin syy lapsettomuuteen on puolisottomuus. En tunnista itsestäni mitään noista asioista: olisin sitoutumishaluinen, en uraohjus, ei ole rahaa haalittuna enkä shoppaile ja tuhlaile. En elä brunsseja ja skumppia varten, toisaalta joskus toki nautin niistä, samoin kuin matkoistakin.
Olen ihan tavallinen nainen mutta kukaan mies ei ole koskenut pitkällä tikullakaan, ja nyt jo neljäkymmentä häämöttää. Reilut 15 vuotta jaksoin olla aktiivinen puolisonetsijä, mutta sitten tuli lopullinen stoppi - ei ihminen jaksa jatkuvaa, poikkeuksetonta torjuntaa aikaansa enempää. Itsetunto murskana nyt sitten yritän keksiä, mitä teen seuraavat 30-40-50 vuotta. Ehkä hankin niitä lemmikkejä, onpahan sitten edes joku.
Tähän päälle vielä se, että minua rangaistaisiin puolisottomuudesta (ruumuudesta? epäseksikkyydestä? en todellakaan tiedä mistä kiikasta) pienennetyllä eläkkeellä ja korkeammalla verotuksella. Että otettaisiin pois se vähäinenkin raha, minkä voin nyt sitten esimerkiksi lemmikkiin tai matkaan käyttää edes vähän yksinäisyyttäni lievittämään. Sitten alkaisin olla aika kypsää narunjatketta.
Tämä maailma on kova paikka kaltaisilleni elämässä epäonnistujille. Ja näitten juttujen mukaan yhä kovemmaksi vain käy.
Varmasti tuo että ei löydä puolisoa on syynä monella. Itse ajattelen, että eläkkeen korotus lapsista olisi paikallaan, sillä lasten takia eläkekertymä jää pienemmäksi vrt jos ole jatkuvasti töissä ja lapseton. Ei siinä tavallaan rokotettaisi ketään lapsettomuudesta, mutta otettaisiin lapsen tuoma taloudellinen menetys huomioon.
Ohis...nykyisinhän äitiysloman ajalta kertyykin eläkettä. Toisin oli vielä 80-luvulla.
Tämä on hyvää keskustelua ja asiasta. Mutta toimiin on tietyssä mielessä jo ryhdytty eläkkeiden pienenemiseksi. Kun viisikymppiset saavat yhä enenevässä määrin kenkää yt- neuvotteluissa, he jäävät pääosin pitkäaikaistyöttömiksi. Se pitkä työttömyys: lähes 20v. johtaa väistämättä minimieläketasoon eli takuueläketasoon, jolloin tadaa eläke on aikanaan jotain 700 euroa. Ja sitä on edeltänyt vuosikausia sinnittely minimitoimeentulolla. Eli työnantajat tekevät eläkkeiden pienentämistalkoita urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee eläkekertymällä mitään jos ei enää ole millä maksaa. Se on vain pelkkä luku.
Syntyvyys lähti Suomessa laskuun. 60-luvun lopulla ja samalla tiellä ollaan. Ei mikään uusi asia siis.
Täytyy ihmetellä että miksi se syntyvyys lähti tuolloin laskuun? Eikös tuo ollut sitä suomen kulta-aikaa ja täystyöllisyyttä, josta osa tuntuu haaveilevan edelleen? Moni on sanonut että 80-luku oli parasta aikaa suomessa. Synytyvyys kuitenkin laski myös silloin? Vai olisiko niin että hyvinvointivaltion kehittyminen ja laskeva syntyvys on kulkenut aina käsi kädessä. Mitä enemmän yhteiskunta hoitaa, niin sitä vähemmän tarvitaan omia lapsia tulevaisuutta turvaamaan. Nykyään taidetaan ajatella samoin jo työnteosta, kun sitä pärjää ilmankin ja ainakin saa juoda aamukahvinsa rauhassa.
Ehkä hyvinvointi ei ole sittenkään se tila, jota yhteiskunnan täytyisi tavoitella?
Kyllä, juuri noin. Yksi asia kuitenkin, mitä moni palstalainen ei ehkä tiedä, vielä 1970-luvun lopulla naimattoman nuoren (alle 20 v) naisen oli joskus vaikea saada e-pillerireseptiä. Lääkärit saivat vielä päättää omantuntonsa mukaan, "tukeeko moista moraalittomuutta" vai ei. Kavereilta minäkin kuulin lukioikäisenä, ketkä lääkärit määräävät pillerireseptin ja ketkä eivät. Lapsia syntyi osittain sen vuoksi, ettei kaikilla ollut e-pillereitä käytettävissään. 80-luvun puolella tilanne muuttui ja lääkärin oli kirjoitettava e-pilleriresepti, jos ei ollut mitään lääketieteellistä syytä olla kirjoittamatta. 60-luvun lopulla syntyneillä ei enää ollut samaa ongelmaa vaan reseptin sai, jos vaan kävi hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Joillakuilla ehkä näin, mutta kyllä itseni kohdalla ylivoimaisesti suurin syy lapsettomuuteen on puolisottomuus. En tunnista itsestäni mitään noista asioista: olisin sitoutumishaluinen, en uraohjus, ei ole rahaa haalittuna enkä shoppaile ja tuhlaile. En elä brunsseja ja skumppia varten, toisaalta joskus toki nautin niistä, samoin kuin matkoistakin.
Olen ihan tavallinen nainen mutta kukaan mies ei ole koskenut pitkällä tikullakaan, ja nyt jo neljäkymmentä häämöttää. Reilut 15 vuotta jaksoin olla aktiivinen puolisonetsijä, mutta sitten tuli lopullinen stoppi - ei ihminen jaksa jatkuvaa, poikkeuksetonta torjuntaa aikaansa enempää. Itsetunto murskana nyt sitten yritän keksiä, mitä teen seuraavat 30-40-50 vuotta. Ehkä hankin niitä lemmikkejä, onpahan sitten edes joku.
Tähän päälle vielä se, että minua rangaistaisiin puolisottomuudesta (ruumuudesta? epäseksikkyydestä? en todellakaan tiedä mistä kiikasta) pienennetyllä eläkkeellä ja korkeammalla verotuksella. Että otettaisiin pois se vähäinenkin raha, minkä voin nyt sitten esimerkiksi lemmikkiin tai matkaan käyttää edes vähän yksinäisyyttäni lievittämään. Sitten alkaisin olla aika kypsää narunjatketta.
Tämä maailma on kova paikka kaltaisilleni elämässä epäonnistujille. Ja näitten juttujen mukaan yhä kovemmaksi vain käy.
Mielestäni tämä on sinällään mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Siis siinä mielessä, että miksi mies olisi tuossa tilassa saattanut jo ottaa pankkilainan ja lähteä jonnekin kauas hakemaan itselleen morsianta kun taas nainen voi hyvinkin jäädä suht tyytyväisenä niille sijoilleen eikä tee mitään merkittäviä siirtoja?
Ei sillä, vastentahtoinen yksinäisyys on aina pahasta tapahtui se kenelle tahansa.
No sinänsä en ole jäänyt odottelemaan, lähdin ulkomaille töihin :). Mutta joo ymmärrän mitä tarkoitat.
Kiva kuulla! Ihmettelen lähinnä vaan itsekin sitä kun miehille tarjotaan aina täsmäratkaisuna tuontivaimoja ja meille naisille tyydytään tarjoamaan empatiaa :D
Ehkä suurinosa naisista tulee toimeen ilman miehiä ja kokee ne enemmänkin kivana bonuksena. Mikään muu ei ole omalta osaltaan selittämässä tätä miksi naiset eivät ryntää johonkin kehitysmaahan hakemaan itselleen jotain rakastajaa (elätettävää)
Noin se varmaan on, kaipuu kumppaniin on toki ollut minullakin syvä ja välillä on elämä tuntunut todella synkältä yksin. Mutta pärjännyt olen aina ja nyt tuntuu että vuosi vuodelta menee aina vain paremmin. Olen vapautunut siitä puoliso-on-pakko-löytää-ajattelusta - ei, en niin kuin tarinoissa, joissa julistetaan sinkkuutta ja kuukauden päästä ollaankin kihloissa kun se ihana tulikin vastaan, hups. Tällä hetkellä oikeasti kieltäytyisin jos joku treffeille pyytäisi, koska oikeasti en halua sitä enää.
Enää lähinnä surettaa nämä jutut joissa syyllisestään naisia, kuinka jätämme lasten hankinnan liian myöhään. Kohtuni oli ihan vapaa tuottamaan veronmaksajia 15 vuotta, yhtään yhteiskunnan jäsentä (kahdessa eri maassa) vain ei halunnut siihen hommaan ryhtyä. Kuitenkin naapurin pieni eläke onkin nyt minun vikani??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Minä olen yksi nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvattajista. Olen kasvattanut lapseni siten, että heillä on vapaus valita ja vapaus päättää omasta elämästään. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä tekemään elämässään asoita, joita oikeasti haluavat tehdä. Kannustanut ja rohkaissut toteuttamaan unelmiaan. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä elämään omannäköistään elämää sen sijaan, että olisin iskostanut heihin omia näkemyksiäni hyvästä elämästä.
Omassa nuoruudessani maailma oli ihan erilainen. Paljon suurempi ja pelottavampi. Kielitaitoa ei voinut oikein missään harjoitella. Koulussa ei uskaltanut viitata enkun tunnilla, jos ei tiennyt satavarmasti, että sanomasi olisi niin kieliopillisesti kuin foneettisestikin oikein. Ulkomailla lomaillessa oli tärkeää, että loma oli matkatoimiston kautta ja matkaa johti paikallista kieltä osaava suomalainen opas. Nykynuoret puhuvat englantia kuin natiivit. Ja jos eivät puhukaan, uskaltavat silti puhua. Eivät pelkää kielioppivirheitä eikä foneettisia virheitä. Heillä on tuttuja ympäri maailmaa, käyvät reissaamassa ihan omatoimireissuilla. Minun näkökulmastani tämän päivän nuorilla on siivet siinä missä minulla saman ikäisenä oli vain siiventyngät. Kun katson omien lasteni elämää, olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että heillä on ne mahdollisuudet ja se rohkeus, joka minulta aikoinaan puuttui kokonaan.
Ja kyllä, tässä meni varmaan kasvatuksessa mönkään.
N58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Minä olen yksi nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvattajista. Olen kasvattanut lapseni siten, että heillä on vapaus valita ja vapaus päättää omasta elämästään. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä tekemään elämässään asoita, joita oikeasti haluavat tehdä. Kannustanut ja rohkaissut toteuttamaan unelmiaan. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä elämään omannäköistään elämää sen sijaan, että olisin iskostanut heihin omia näkemyksiäni hyvästä elämästä.
Omassa nuoruudessani maailma oli ihan erilainen. Paljon suurempi ja pelottavampi. Kielitaitoa ei voinut oikein missään harjoitella. Koulussa ei uskaltanut viitata enkun tunnilla, jos ei tiennyt satavarmasti, että sanomasi olisi niin kieliopillisesti kuin foneettisestikin oikein. Ulkomailla lomaillessa oli tärkeää, että loma oli matkatoimiston kautta ja matkaa johti paikallista kieltä osaava suomalainen opas. Nykynuoret puhuvat englantia kuin natiivit. Ja jos eivät puhukaan, uskaltavat silti puhua. Eivät pelkää kielioppivirheitä eikä foneettisia virheitä. Heillä on tuttuja ympäri maailmaa, käyvät reissaamassa ihan omatoimireissuilla. Minun näkökulmastani tämän päivän nuorilla on siivet siinä missä minulla saman ikäisenä oli vain siiventyngät. Kun katson omien lasteni elämää, olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että heillä on ne mahdollisuudet ja se rohkeus, joka minulta aikoinaan puuttui kokonaan.
Ja kyllä, tässä meni varmaan kasvatuksessa mönkään.
N58
Se vaan että jos ihmisellä on täysi vapaus valita itse mitä tekee elämällään, niin usein ihminen ei tee yhtään mitään. Ainakaan hyödyllistä. Näkyvin piirre nuoremmissa sukupolvissa on, ettei sillä ole mitään selkeää päämäärää, toisin kuin aiemmilla sukupolvilla. "Ajelehtijoita" on todella paljon verrattuna entisaikoihin ja vielä koulutetusta väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt on sitten argumentit loppuneet kun ketju muuttuu toisten haukkumiseksi. No haukkumalla ei tule yhtään lasta lisää. Päinvastoin.
Täällä on kyllä ollut todella paljon hyviä syitä, miksi niitä lapsia pitäisi vain syntyä enemmän. Vastaukset niihin on kuitenkin ollut alusta asti enimmäkseen tunnepohjaisia ja lapsellisia purkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutava panikoiminen, ilkeys, typeryys, ahneus ja minäminäminä.
Siltä se tämän keskustelun perustellä näyttää.
Nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvatuksessa on mennyt jotain todella pahasti pieleen.
Minä olen yksi nykyisen lisääntymisikäisen sukupolven kasvattajista. Olen kasvattanut lapseni siten, että heillä on vapaus valita ja vapaus päättää omasta elämästään. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä tekemään elämässään asoita, joita oikeasti haluavat tehdä. Kannustanut ja rohkaissut toteuttamaan unelmiaan. Olen kannustanut ja rohkaissut heitä elämään omannäköistään elämää sen sijaan, että olisin iskostanut heihin omia näkemyksiäni hyvästä elämästä.
Omassa nuoruudessani maailma oli ihan erilainen. Paljon suurempi ja pelottavampi. Kielitaitoa ei voinut oikein missään harjoitella. Koulussa ei uskaltanut viitata enkun tunnilla, jos ei tiennyt satavarmasti, että sanomasi olisi niin kieliopillisesti kuin foneettisestikin oikein. Ulkomailla lomaillessa oli tärkeää, että loma oli matkatoimiston kautta ja matkaa johti paikallista kieltä osaava suomalainen opas. Nykynuoret puhuvat englantia kuin natiivit. Ja jos eivät puhukaan, uskaltavat silti puhua. Eivät pelkää kielioppivirheitä eikä foneettisia virheitä. Heillä on tuttuja ympäri maailmaa, käyvät reissaamassa ihan omatoimireissuilla. Minun näkökulmastani tämän päivän nuorilla on siivet siinä missä minulla saman ikäisenä oli vain siiventyngät. Kun katson omien lasteni elämää, olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että heillä on ne mahdollisuudet ja se rohkeus, joka minulta aikoinaan puuttui kokonaan.
Ja kyllä, tässä meni varmaan kasvatuksessa mönkään.
N58Se vaan että jos ihmisellä on täysi vapaus valita itse mitä tekee elämällään, niin usein ihminen ei tee yhtään mitään. Ainakaan hyödyllistä. Näkyvin piirre nuoremmissa sukupolvissa on, ettei sillä ole mitään selkeää päämäärää, toisin kuin aiemmilla sukupolvilla. "Ajelehtijoita" on todella paljon verrattuna entisaikoihin ja vielä koulutetusta väestöstä.
Hyödyllisyys on kuitenkin varsin subjektiivinen asia. Kuolinvuoteellaan toinen voi iloita elämänsä aikana keränneestään omaisuudesta ( jonka voi jättää perinnöksi lapsilleen) , toinen taas muistella kokemuksiaan maailman eri kolkista, joissa on ollut tekemässä katastrofiaputyötä ja auttamassa tuhansia lapsia.
-eri
Siinä asenteessa (siis tuo kunnianhimo, tavoitteellisuus vs nykyajan ahdistus, päättämättömyys) on valtava ero esim 70-luvulla syntyneiden ja 90-luvulla syntyneiden välillä.
Olen johtaja ja mulla on paljon alaisia useassa organisaatiikerroksessa, miehiä ja naisia. On todella raju ero juuri näiden kahden ryhmän välillä ja se raja menee ehkä siinä (tällä hetkellä) 30-35v ikäisten kohdalla.
Ne 35+,omaa kovan työmoraalin, hommat paiskitaan, ei valiteta eikä draamailla, ei kitistä motivaation puutteesta eikä nosteta työpaikkarähinöitä esiin. Nää nuoret taas valittaa, saikuttaa, loukkaantuu kaikesta, tappelevat keskenään ja vaativat johtajaa selvittelemään riitoja. Ovat ”high maintenance” kaikin tavoin.
Pärjään toki näiden kanssa ja osaan johtaa heitäkin, olen kokenut ammattijohtaja, heitä pitää vaan johtaa erilailla ja enemmän leskistellen ja motivoiden eikö tavoitteita asettamalla niinkuin vanhenpaa porukkaa (nuoret ”ahdistuu” tulosvaateista).
Mutta siis salaa itsekseni välillä mietin että mihin työelämä meneekään tän uuden sukupolven kanssa. Nuo vanhemmat on 10 kertaa helpompia alaisia ja suorite on parempi. Nää uudet on vaan sellasia herkkiä lootuksenkukkia että pitää kaikkea häslätä ja säätää ja se työnteko ei kyllä tule ekalla sijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos synnytys on niin kauheaa mitä täällä väitetään, niin täytyy kyllä ihmetellä miksei ihmiskunta ole loppunut jo tuhansia vuosia sitten? Eiköhän kyse ole siitä, että feministit ovat onnistuneet myymään naisille ajatuksen, että synnytys on merkki vanhoillisille sukupuolirooleille alistumisesta.
Ennen oli lähes pakko synnyttää lapsia, joko suora pakotus tai sosiaalinen paine ja se oli itsestään selvää ja naisen kohtalo. Ei siinä kyselty, että onko synnytys kauheaa vai ei, sillä mitään vaihtoehtoja ei ollut, lapsettomia naisia pidettiin noitina tai kummajaisina. Enää sellaista pakkoa ei ole ainakaan modernissa länsimaissa, vaan nainenkin saa elää itselleen.
Vielä kun naiset tajuaisi että siihen samaan tullaan luultavasti päätymään lopulta kun länsimaat on tarpeeksi heikentyneet. Mitä luulet että muu maailma on mieltä vaikka tasa-arvosta ja että haluavatko ne omaksua sitä kun näkevät että me ollaan tuhottu itsemme sillä? Joku vastuu elämän jatkuvuudesta pitäisi silti nähdä sen valinnanvapautensa keskellä.
No siitä vaan sitten keinokohtua kehittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy lapsikatoon on se, että materialistiset arvot jyllää. Halutaan elää nuoruutta noin nelikymppiseksi. Parisuhteisiin ei sitouduta, kehitetään itseä ja uraa, haalitaan rahaa ja tuhlataan. (Toisaalta on myös niitä, jotka haluavat lapsen, mutta eivät vain saa. Ei lasta tilata tuosta noin vain. )
Tilannetta voisi kai yrittää ohjata rahalla: lapsettomille tuleviin eläkkeisiin runsas vähennys ja korkeampi verotus käyttöön heti.
Joillakuilla ehkä näin, mutta kyllä itseni kohdalla ylivoimaisesti suurin syy lapsettomuuteen on puolisottomuus. En tunnista itsestäni mitään noista asioista: olisin sitoutumishaluinen, en uraohjus, ei ole rahaa haalittuna enkä shoppaile ja tuhlaile. En elä brunsseja ja skumppia varten, toisaalta joskus toki nautin niistä, samoin kuin matkoistakin.
Olen ihan tavallinen nainen mutta kukaan mies ei ole koskenut pitkällä tikullakaan, ja nyt jo neljäkymmentä häämöttää. Reilut 15 vuotta jaksoin olla aktiivinen puolisonetsijä, mutta sitten tuli lopullinen stoppi - ei ihminen jaksa jatkuvaa, poikkeuksetonta torjuntaa aikaansa enempää. Itsetunto murskana nyt sitten yritän keksiä, mitä teen seuraavat 30-40-50 vuotta. Ehkä hankin niitä lemmikkejä, onpahan sitten edes joku.
Tähän päälle vielä se, että minua rangaistaisiin puolisottomuudesta (ruumuudesta? epäseksikkyydestä? en todellakaan tiedä mistä kiikasta) pienennetyllä eläkkeellä ja korkeammalla verotuksella. Että otettaisiin pois se vähäinenkin raha, minkä voin nyt sitten esimerkiksi lemmikkiin tai matkaan käyttää edes vähän yksinäisyyttäni lievittämään. Sitten alkaisin olla aika kypsää narunjatketta.
Tämä maailma on kova paikka kaltaisilleni elämässä epäonnistujille. Ja näitten juttujen mukaan yhä kovemmaksi vain käy.
Mielestäni tämä on sinällään mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Siis siinä mielessä, että miksi mies olisi tuossa tilassa saattanut jo ottaa pankkilainan ja lähteä jonnekin kauas hakemaan itselleen morsianta kun taas nainen voi hyvinkin jäädä suht tyytyväisenä niille sijoilleen eikä tee mitään merkittäviä siirtoja?
Ei sillä, vastentahtoinen yksinäisyys on aina pahasta tapahtui se kenelle tahansa.
No sinänsä en ole jäänyt odottelemaan, lähdin ulkomaille töihin :). Mutta joo ymmärrän mitä tarkoitat.
Kiva kuulla! Ihmettelen lähinnä vaan itsekin sitä kun miehille tarjotaan aina täsmäratkaisuna tuontivaimoja ja meille naisille tyydytään tarjoamaan empatiaa :D
Ehkä suurinosa naisista tulee toimeen ilman miehiä ja kokee ne enemmänkin kivana bonuksena. Mikään muu ei ole omalta osaltaan selittämässä tätä miksi naiset eivät ryntää johonkin kehitysmaahan hakemaan itselleen jotain rakastajaa (elätettävää)
Noin se varmaan on, kaipuu kumppaniin on toki ollut minullakin syvä ja välillä on elämä tuntunut todella synkältä yksin. Mutta pärjännyt olen aina ja nyt tuntuu että vuosi vuodelta menee aina vain paremmin. Olen vapautunut siitä puoliso-on-pakko-löytää-ajattelusta - ei, en niin kuin tarinoissa, joissa julistetaan sinkkuutta ja kuukauden päästä ollaankin kihloissa kun se ihana tulikin vastaan, hups. Tällä hetkellä oikeasti kieltäytyisin jos joku treffeille pyytäisi, koska oikeasti en halua sitä enää.
Enää lähinnä surettaa nämä jutut joissa syyllisestään naisia, kuinka jätämme lasten hankinnan liian myöhään. Kohtuni oli ihan vapaa tuottamaan veronmaksajia 15 vuotta, yhtään yhteiskunnan jäsentä (kahdessa eri maassa) vain ei halunnut siihen hommaan ryhtyä. Kuitenkin naapurin pieni eläke onkin nyt minun vikani??
Ei se oo ainakaan sun ulkonäöstä kiinni. Suurin osa lisääntyjistä on ihan taviksia ja iso osa myös jopa epäviehättäviä. Tiedän pari epäviehattavaa naista jolla ihan ok puolisot. Ja kaikilla lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miesten erittäin huono taso vaikuttaa.
Itse asiassa ainoat paikat, missä muistan nähneeni käytettävän tuota sanaa, oli muinoin Hesarissa, missä ilmoituspalstalla tasokkaat naiset tarjosivat varakkaille herroille päiväkahviseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että täällä on niin moni sitä mieltä, että ennen oli asiat paremmin. Kyllä minun lapseni on saanut kaikkea niin paljon enemmän kuin minä.
T. 90-luvun lamalapsi
Niin minunkin 90-luvulla syntyneet lapseni verrattuna omaan lapsuuteeni.
t. 60-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Siinä asenteessa (siis tuo kunnianhimo, tavoitteellisuus vs nykyajan ahdistus, päättämättömyys) on valtava ero esim 70-luvulla syntyneiden ja 90-luvulla syntyneiden välillä.
Olen johtaja ja mulla on paljon alaisia useassa organisaatiikerroksessa, miehiä ja naisia. On todella raju ero juuri näiden kahden ryhmän välillä ja se raja menee ehkä siinä (tällä hetkellä) 30-35v ikäisten kohdalla.
Ne 35+,omaa kovan työmoraalin, hommat paiskitaan, ei valiteta eikä draamailla, ei kitistä motivaation puutteesta eikä nosteta työpaikkarähinöitä esiin. Nää nuoret taas valittaa, saikuttaa, loukkaantuu kaikesta, tappelevat keskenään ja vaativat johtajaa selvittelemään riitoja. Ovat ”high maintenance” kaikin tavoin.
Pärjään toki näiden kanssa ja osaan johtaa heitäkin, olen kokenut ammattijohtaja, heitä pitää vaan johtaa erilailla ja enemmän leskistellen ja motivoiden eikö tavoitteita asettamalla niinkuin vanhenpaa porukkaa (nuoret ”ahdistuu” tulosvaateista).
Mutta siis salaa itsekseni välillä mietin että mihin työelämä meneekään tän uuden sukupolven kanssa. Nuo vanhemmat on 10 kertaa helpompia alaisia ja suorite on parempi. Nää uudet on vaan sellasia herkkiä lootuksenkukkia että pitää kaikkea häslätä ja säätää ja se työnteko ei kyllä tule ekalla sijalla.
Tässä se nyt kyllä tulee. Jokainen sukupolvi on päässyt helpommalla kuin aiempi. Se on hyvin inhimillistä ja luonnollista, sillä kukapa ei tahtoisi lapsilleen parempaa kuin itselleen.
Tuolla joku kirjoitti siitä, miten nykyään kotoa lähtiessä on jo valmis koti, sitä vastustettiin. Mutta en minä tunne yhtään parikymppistä, joka alkaisi ensimmäisen kotinsa rakentamalla sen kapeasta sängystä ja kaupan banaanilaatikkopöydistä, kuten omana aikanani monet tekivät. Tosin siihen aikaanhan kaikki oli paremmin, banaanilaatikot vaneeria...
Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Kyllä minulle (1960 luvun loppupuolella) syntyneelle myös töissä annettiin malli, että kannattaa yrittää. Oli helppoa duunipaikkoja, joissa pääsi firmaan sisälle, oppi tavoille, sai kesätuurauksia, joissa pääsi näyttämään kynsiään. Nykyään odotetaan, että se 26 v on yhtä pätevä kuin 52 v, vaikka se on ekassa duunissaan. Pyörii samat YT-neuvottelut kolmesti vuodessa.
Eli kyllä ymmärrän nuoremman sukupolven ahdistustakin. Vaikka ns. kaikkea on, eli tavaraa, niin tieto siitä, että ne on ne yhdet YTt kun tämä on ohi, on myös painostava. Lisäksi tavarat tuo paineita, siis elintason säilyttäminen. Aikanaan oman kodin pakkaaminen uuteen kämppäasuntoon oli helppoa, oli ne banaanilaatikot ja valmiina.
Ymmärretään nuoria, jos heitä ahdistaa ajatus perheen perustamisesta ja siitä vastuusta!
En pienentäisi eläkkeitä kuin ehkä jonkun katon niille laittaisin, että ei yli 6000€ kuussa enää tarvita. Mutta sitten kyllä miettisin, että tarvitseeko 90-vuotias mitään lonkkaleikkausta enää ellei maksa sitä omasta pussisstaan. Ja mielellään myös vanhusten varoja pitäisi käyttää palveluasumiseen ja kotihoitoon. Ei voi mennä niin, että kalliit viisi kertaa päivässä kotihoitoa ja sen jälkeen palvelutalossa kymmenen vuotta minimaalisilla maksuilla.
Kiva kuulla! Ihmettelen lähinnä vaan itsekin sitä kun miehille tarjotaan aina täsmäratkaisuna tuontivaimoja ja meille naisille tyydytään tarjoamaan empatiaa :D
Ehkä suurinosa naisista tulee toimeen ilman miehiä ja kokee ne enemmänkin kivana bonuksena. Mikään muu ei ole omalta osaltaan selittämässä tätä miksi naiset eivät ryntää johonkin kehitysmaahan hakemaan itselleen jotain rakastajaa (elätettävää)