STT: Lapsikasteiden määrä on romahtanut täysin

Vierailija kirjoitti:

Kummipakko vähentää kasteita. Ei kaikilla ole ihmistä kummiksi tai ei haluta ketä tahansa tai ei pidetä kummiutta enää minään.

Meille kummien valinta oli vaikeaa, koska kummin tehtäviä ei oikeastaan juuri kukaan tee. Ja haluaako niitä edes tehtävän. Täysin turha jäänne.

Meillä lapsia ei kastettu, mutta kummit heillä on. Ja ovat ylpeitä ja iloisia asemastaan.

Itse kuulun vielä kirkkoon, mutta lapset saavat itse valita. Esikoiseni lukee elämänkatsomustietoa ja kuopuskin tulee lukemaan. Tieto uskonnoista on tärkeää, uskovaisuus ei.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Minusta tuo on outoa, että lapsen ei annettaisi itse etsiä omaa elämänkatsomustaan. Sehän on ainoa oikeudenmukainen tapa ja yksilönvapauden ilmaisu. Tietenkin perusarvoja voi opettaa, ne eivät ole minkään ideologian omaisuutta vaan ihan osa ihmisenä olemista ja toisten huomioimista.

Veganismiakaan en lapsilleni tyrkyttäisi, siitä kun ei vieläkään ole ihan täydellistä tieteellistä totuutta että onko se täysin terveellistä ja turvallista, etenkään kasvavalle lapselle joka tarvitsee eri asioita kuin aikuinen. Todella vastuutonta pakottaa lapselleen omia hurahduksiaan, olivat ne sitten mitä sorttia tahansa.

Tämä oli hyvä uutinen :) 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kastettiin lapset itsestäänselvyytenä, sillä ajattelen asioita laajasti suomalaisen tapakulttuurin ja perinteen näkökulmasta. Lapsieni kastemekkoon on kirjottu kymmenien siinä kastettujen lasten nimet, myös omani.

Kastejuhla on myös hieno tapa juhlia uutta ihmistä. Eikä minua ainakaan ärsytä ajatus siitä, että lapseni ovat korkeamman voiman suojeluksessa. :)

Et usko että kastamattomat lapset ovat tämän "korkeamman voiman" suojeluksessa? Ei ole kyllä minkään palvomisen arvoinen sellainen jumala, jonka suojelus lapselle riippuu muiden ihmisten teoista.

Vierailija kirjoitti:

On ihan yhtä haitallista tai haitallisempaa lapsen psyykeelle, että yritetään kasvattaa hänet arvotyhjiöön. Joka ainoa lapsi tekee aikuistuessaan omat valintansa ihan joka tapauksessa. 

Eihän mistään tyhjiöstä ole puhuttu. Toisten huomioiminen ja muu vastaava on ihan universaalia käsitteistöä, niitä ei ole mikään uskonto tai ideologia keksinyt vaikka niin yrittävätkin mainostaa.

Satuolentoihin uskominen on niin last season.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?

Pakottamistahan se on, kun ei asianomaiselta voida saada edes mielipidettä asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pakottamista se on että kerran kastaa ja thats it?

Miksi kastaa, jos ei edes aio osallistua lapsen kanssa kirkon toimintaan tai opettaa lapselle uskoa?

Koska se on perinne? Meidän lapsi on kastettu, mies kuuluu kirkkoon, minä en.

Mitä jos perinteenä olisi, että lapselta katkotaan sormet?

Vierailija kirjoitti:

Eikä minua ainakaan ärsytä ajatus siitä, että lapseni ovat korkeamman voiman suojeluksessa. :)

Onko sun mielestä hyvä jumala sellainen, joka ei suojele jokaista lasta? Opetatko myös lapsillesi että nämä ovat parempia kuin ateistilapset, ja niille käy huonosti koska niitä ei ole kastettu? 

Surullista. Tämä Suomi on kohta semmonen pakanamaa ja tänne tullaan tekemään lähetystyötä muualta. Toivottavasti kuitenkin toisesta kristitystä maasta eikä muslimivaltioista kuten nyt näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Jos kirkkoon pitäisi liittyä, pakkoliittämisen sijaan, ei seurakuntaan kovin moni kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Minusta tuo on outoa, että lapsen ei annettaisi itse etsiä omaa elämänkatsomustaan. Sehän on ainoa oikeudenmukainen tapa ja yksilönvapauden ilmaisu. Tietenkin perusarvoja voi opettaa, ne eivät ole minkään ideologian omaisuutta vaan ihan osa ihmisenä olemista ja toisten huomioimista.

Veganismiakaan en lapsilleni tyrkyttäisi, siitä kun ei vieläkään ole ihan täydellistä tieteellistä totuutta että onko se täysin terveellistä ja turvallista, etenkään kasvavalle lapselle joka tarvitsee eri asioita kuin aikuinen. Todella vastuutonta pakottaa lapselleen omia hurahduksiaan, olivat ne sitten mitä sorttia tahansa.

Perusarvoja? Mitä ovat perusarvot? Puhutko nyt länsimaisista arvoista? Ei ole mitään perusarvoja, esimerkiksi ihmisarvo ja sukupuolten välinen tasa-arvo koetaan hyvinkin eri tavoin eri kulttuureissa ja yhteisöissä. Aiotko tuputtaa lapsellesi länsimaisia arvoja? Miksi et anna hänen etsiä omaa elämänkatsomustaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Kyllä, mutta en liitä sitä vauvana urheiluseuraan, joka kerää veroilla rahaa urheiluhallien tyhjinä seisottamiseen ja urheiluohjaajien ja toimistohenkilökunnan palkkoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Sekoitat kaksi asiaa. Kasvatuksen ja virallisen liittämisen uskontokunnan jäseneksi. Se ei ole todellista valinnanvapautta, että aikuisena saa erota jos ei halua enää olla jäsen.

eri

Kasvatus ei myöskään ole todellista valinnanvapautta. Vanhempi ei voi mitenkään luoda lapselleen maailmaa, jossa häneen ei vaikuteta tai hän saisi tehdä täydellisen itsenäisiä valintoja. Jos vanhemmat uskovat Jumalaan, tottakai he kannustavat lapsensakin uskoon. Jos sinä uskot, että liikunta on hyväksi, niin todennäköisesti kannustat lastasi liikkumaan.

Kyllä, mutta en liitä sitä vauvana urheiluseuraan, joka kerää veroilla rahaa urheiluhallien tyhjinä seisottamiseen ja urheiluohjaajien ja toimistohenkilökunnan palkkoihin. 

Vauvako ne verot maksaa?

Kirkollisverohan on täysin vapaaehtoinen siinä kohtaa kun palkkatuloja on. Jos vaikka 15-vuotiaana alkaa tienaamaan niin paljon massia kesätöistä että rajat paukkuu eikä halua maksaa, voi erota kirkosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?

Hyvä juttu että kasteet vähenevät.

Kaikki usko yliluonnolliseen suoraan sanottuna vituttaa. Kaikki lapsemme ovat pakanoita, ET:ssä ja pyrimme kiertämään kaiken seurakuntiin liitännäisen toiminnan kuten joulukirkot, partiot jne. kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?

No kristinuskon oppien mukaan ei voi osallistua ainakaan pelastukseen, vaan joutuu helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat aina jossain määrin kasvattavat lapsensa tietyn ideologian, kulttuurin ja elämänkatsomuksen piiriin, se on ihan luonnollista. Outoa olisi, jos vanhemmat antaisivat lapsen todella aidosti etsiä täysin oman elämänkatsomuksensa, käsityksensä oikeasta ja väärästä jne. Kuulostaa ehkä ajatuksena kauniilta, mutta se olisi käytännössä mahdotontakin ja olisi pahimmillaan kasvattamatta jättämistä. Minusta on siis täysin luonnollista, että esim. vegaaniperheessä lapsetkin syövät vegaanisesti ja että tietyn uskontoon kuuluvat vanhemmat opettavat uskontoa myös lapselleen. Toki ymmärrän myös, jos joku niin ei halua tehdä.

Eikö sitä uskontoa voi opettaa liittämättä puolustuskyvytöntä ja ymmärtämätöntä ihmistä johonkin yhteisöön? Miksei anneta vapautta liittyä itse jos ja kun haluaa?

Lapsi "pakkoliitetään" aina siihen yhteisöön, johon hän sattuu syntymään, en pidä kirkkoon liittämistä sen ihmeempänä. Ei ole kaikilta osin mahdollista tai mielestäni aina edes suotavaa, että lapsi suljetaan vanhempiensa kaikista yhteisöistä ja elämäntavoista ulkopuoliseksi, jotta "hän voi sitten päättää joskus itse". Kuinka pitkälle tämä itse päättäminen tulisi sitten viedä, sillä lähes kaikki asiat elämässämme koostuvat aatteellisista valinnoista? Tärkeintä mielestäni on se, että lapsi saa ymmärryksen lisääntyessä irtautua niistä asioista, joista haluaa.

Kai lapsi voi osallistua vanhempien uskontoon liittyviin juttuihin vaikkei virallisesti olisikaan kyseisen uskonnon kirjoissa, eihän häntä silloin ole suljettu ulkopuolelle?

Yhteisöön kuuluminen virallisesti on lapselle viesti, että hänen halutaan kuuluvan yhteisöön, hän on tervetullut. Hän saa osallistua yhteisön kaikkeen toimintaan (rippikoulu, kummina toimiminen). Helpompi tuossa vaiheessa on erota kuin liittyä. Mitä haittaa yhteisöön virallisesti kuulumisesta on, kun ei lapsi edes siitä mitään maksa?

Olen itse ateisti, mieheni kokee olevansa agnostikko (ei tykkää määritellä itseään, mutta ei myönnä eikä kiistä jumalien olemassa oloa). Minut on kasvatettu kristityksi, mutta erosin kirkosta 18-vuotiaana. Usko loppui 15-vuotiaana. Vanhempani ja koulu opettivat minut uskovaiseksi, mutta kouluympäristö myös näytti, ettei jumalaa ole olemassa (koulunkäynti oli minulle kiusaamisen takia helvettiä). Peruskoulussa vain yksi oppilas sai elämänkatsomustiedon opetusta, koska hän oli ainoa, joka ei kuulunut kirkkon. Yhden perheen lapset saivat uskonnon opetusta ortodokseille, koska olivat ortodokseja.

Jos minulle ja miehelleni joskus tulee lapsia, niin emme kasta heitä. Saavat toki myöhemmin päättää uskostaan, mutta tietysti meidän maailmankatsomuksemme vaikuttaa heihin. Vanhin sisareni on himouskovainen, eikä hän tiedä, etten kuulu kirkkoon. Minähän kuulemma joudun helvettiin. Homouskin on synti.