Minulla on menossa koe, katson kauanko likaiset astiat lojuvat tiskialtaassa jos minä en niitä tiskaa

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Miksi ihmeessä tilanne on päässyt noin pahaksi, ja miksi liittoa edelleen jatketaan, jos olisi mukavampaa, että puoliso olisi kuollut ja keittiö siisti?

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi on kyllä nykyään aika aliarvostettu asia. Kuinka te ämm ät viititte, aikuiset ihmiset. Lapsellista.

Terv. nainen 41-v joka avaa suunsa jos joku asia vaivaa eikä leiki typeriä testailu- ja valtataisteluleikkejä

Eiköhän ap:n kaltaisessa tilanteessa ole yleensä kyse siitä, että puhuttu on ja pyydetty on, mutta mitään ei silti tapahdu. Hyvähän se on kokeilla monia konsteja ennen kuin alkaa miettiä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Miksi ihmeessä tilanne on päässyt noin pahaksi, ja miksi liittoa edelleen jatketaan, jos olisi mukavampaa, että puoliso olisi kuollut ja keittiö siisti?

No nyt kyllä vedät omia johtopäätöksiä. Mies ei kysynyt, toivonko hänen kuolemaansa, mies kysyi, mitä teen ensimmäiseksi saatuani tiedon kuolemasta. Tuttavaperheen nainen oli lämmittänyt saunan, vaikka ei edes pidä saunomisesta. Minä puolestani nauttisin siististä tiskipöydästä, mitä pahaa siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Hyi saatana mikä haahka.

Jos miehesi sanoisi sinulle, että eipä tarvitsisi kuunnella paskalänkytystä ja saisi olla rauhassa, niin kertoilisit siitäkin samalla ylpeydellä? Olet päästäsi vialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Miksi ihmeessä tilanne on päässyt noin pahaksi, ja miksi liittoa edelleen jatketaan, jos olisi mukavampaa, että puoliso olisi kuollut ja keittiö siisti?

No nyt kyllä vedät omia johtopäätöksiä. Mies ei kysynyt, toivonko hänen kuolemaansa, mies kysyi, mitä teen ensimmäiseksi saatuani tiedon kuolemasta. Tuttavaperheen nainen oli lämmittänyt saunan, vaikka ei edes pidä saunomisesta. Minä puolestani nauttisin siististä tiskipöydästä, mitä pahaa siinä on?

Entä hymyilikö se tuttavaperheen nainen onnellisena siellä saunassa? Kaikissa meissä on vikoja. Siistissä tiskipöydän haluamisessa.ei ole vikaa, puolison loukkaamisessa on, ja ymmärrän miksi omasi loukkaantui. Tuo jos mikä on passiivis-aggressiivista.

No mää olin äsken kakkalla ja huomasin notta ei ollu vessapaperia, vain tyhjä hylsy. Pesin sitte puhelimella ja vein vanhan kartongin pahviroskiin. Samaisesta paperin unohtamis-gatesta olisin saannu turpaan, mut jätän ton puolisoni rauhaan. Ehkä tällä kertaa hänellä oli jotain muuta tärkeämpää kuin vessapaperin toimittaminen vessaan sen loputtua. Mietin tätä looppia joka viikko ja päädyn samaan lopputulokseen: Jss

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Miksi ihmeessä tilanne on päässyt noin pahaksi, ja miksi liittoa edelleen jatketaan, jos olisi mukavampaa, että puoliso olisi kuollut ja keittiö siisti?

No nyt kyllä vedät omia johtopäätöksiä. Mies ei kysynyt, toivonko hänen kuolemaansa, mies kysyi, mitä teen ensimmäiseksi saatuani tiedon kuolemasta. Tuttavaperheen nainen oli lämmittänyt saunan, vaikka ei edes pidä saunomisesta. Minä puolestani nauttisin siististä tiskipöydästä, mitä pahaa siinä on?

Normaali ihminen järkyttyy jos saa kuolinviestin. No okei shokkivaiheessa ihminen saattaa toimia oudosti, mutta yhtä kaikki olisi järkyttynyt ja surullinen.

Ja ajatuksena, kun toinen ei ole kuollut ja kysyy asiasta, tuollainen vastaus kertoo että olet kylmä nartt u. Loukkaantuisin minäkin ja alkaisin pakkailla tavaroitani. Jos vilpitön anteeksipyyntö tulisi, asian voisi vielä muuttaa.

Meillä miestä häiritsi kun en tiskannut joka päivä, vaan ehkä joka kolmas päivä, samalla vaivalla menee, ei jaksa ryhtyä muutaman lautasen ja kupin takia tiskaamaan ja tiskiainetta tuhlaamaan.

Muutama vuosi siinä meni, ja sitten sanoin kerran miehelle kun se jotain taas siitä valitti, että minä olen tässä nyt kaikki tehnyt yksin monta vuotta, että olisko mitään jos vaikka itse sitten alkaisi tiskata jos se niin häiritsee että tiskipöydällä on jotain. 

Nykyään meillä mies tiskaa joka päivä (joskus tiskaan hyvän hyvyyttäni kun tiedän että mies on väsynyt) Minä pesen pyykit, mies ei ole pessyt pyykkiä kertaakaan liki 20 vuoden aikana. Meillä on omat hommat ja näin on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Jos avioliitossa ei saa puhua totta, niin suhde ei voi olla hyvä!

Miksi ihmeessä tilanne on päässyt noin pahaksi, ja miksi liittoa edelleen jatketaan, jos olisi mukavampaa, että puoliso olisi kuollut ja keittiö siisti?

No nyt kyllä vedät omia johtopäätöksiä. Mies ei kysynyt, toivonko hänen kuolemaansa, mies kysyi, mitä teen ensimmäiseksi saatuani tiedon kuolemasta. Tuttavaperheen nainen oli lämmittänyt saunan, vaikka ei edes pidä saunomisesta. Minä puolestani nauttisin siististä tiskipöydästä, mitä pahaa siinä on?

Hui kamala miten tunteettomalta ja kylmältä ihmiseltä kuulostat. Et taida rakastaa miestäsi laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miestä häiritsi kun en tiskannut joka päivä, vaan ehkä joka kolmas päivä, samalla vaivalla menee, ei jaksa ryhtyä muutaman lautasen ja kupin takia tiskaamaan ja tiskiainetta tuhlaamaan.

Muutama vuosi siinä meni, ja sitten sanoin kerran miehelle kun se jotain taas siitä valitti, että minä olen tässä nyt kaikki tehnyt yksin monta vuotta, että olisko mitään jos vaikka itse sitten alkaisi tiskata jos se niin häiritsee että tiskipöydällä on jotain. 

Nykyään meillä mies tiskaa joka päivä (joskus tiskaan hyvän hyvyyttäni kun tiedän että mies on väsynyt) Minä pesen pyykit, mies ei ole pessyt pyykkiä kertaakaan liki 20 vuoden aikana. Meillä on omat hommat ja näin on ihan hyvä.

Siis ensin muutaman vuoden kuuntelit tuota valitusta? Ihan käsittämätöntä mihin naiset suostuu.

Sellaista se heterojen elämä on...

Meillä on aivan päinvastainen tilanne. Kun minä alan jotakin tiskejä tms. laittamaan niin mies kipittää paikalle ja sanoo "minä voin laittaa". :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen mies kuoli yllättäen 43 v iässä. Keskustelimme siitä, miltä tuntuisi, jos puoliso  yllättäen kuolisi. Mies kysyi, mitä tekisin ensimmäiseksi, kun olisin saanut tiedon, että hän on kuollut.

Vastasin, että laittaisin tiskipöydältä kaikki astiat koneeseen, pyyhkisin tiskipöydän puhtaaksi ja hymyilisin onnellisena tietäen, että tästä eteenpäin minulla olisi aina siisti keittiö.

Mies ei puhunut minulle viikkoon.

Ei ihme. Sanoit ihan hirvittävän pahasti, käytännössä että olisit onnellinen puolisosi kuolemasta. Teillä ei taida mennä kovin hyvin.

Tuossahan on miehellä hyvä hetki miettiä, onko hänelle likaisten astioiden laittaminen koneeseen ja tiskipöydän pyyhkiminen sittenkään niin vaivalloista, että sitä ei voisi vaimon mieliksi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokeillut samaa, kun mies jostsin syystä ei koskaan tiskaa psistinlastaa. Koskaan. Hän voi tiskata muita astioita ja se lasta seisoo altaassa pysyvästi likaisena. Kaiken lisäksi kukaan muu ei käyhä sitä paistinlastaa kuin mies, mutta jostain aivan käsittämättömästä syystä hän ei suostu tiskaamaan sitä. Olen luopunut odottelusta viikon kuluttua ja raivostunut, että mikä helkutti vaivaa, kun ei pese.

Muutenkin teen kotitöistä 90%, joten ärsyttää, maksan myös asumisen kokonaan ja omat ruokani sekä asunnon käyttötarpeet kuten saippuat. Nyt on lamppu palanut yhdessä huoneessa ja pyysin, että mies ostaisi kerrankin uuden lampun. Arvaat varmaan, ollaanko oltu jo viikko pimeässä. Ihan periaatteesta en aio ostaa ja vaihtaa, kun todella teen lähes kaiken muun yksin.

Ap sun kannattaa ostaakertakäyttölautasia itsellesi jemmaan. Samoin vessapaperia piiloon, älä vaihda uutta, kun se loppuu jne. Kannatan tätä kovaa linjaa nykyään. Sitä voi soveltaa moneen asiaan. Mieheni esim on ollut tapana pitääykkäkoulua ja häippästä kotoa vihaisena, eikä kerro, milloin tulee takaisin. Nyt minäkin olen alkanut tehdä niin ja se on aika vapauttavaa, saa ikäänkuin omaa lomaa arkeen.

Just mietin mitä teen, mykkäkoulu taas menossa enkä ees tiedä miksi. Häippäs puhumatta. En viitsi nyt lähtee, kun lapset kotona, mutta ehkä sit ens viikonloppuna. Vai tuleeko lapsille turvaton olo, jos molemmat alkaa häipyileen... Alkaa vaan mitta olla täynnä. Muutakin outoo käytöstä pitänyt taas kolmisen viikkoo, ei aina jaksaa olla varpaillaan, et millähän tuulella tänään.

Kamala mies sulla. JSSAP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun mies tekee vastaavan kokeen ja jättää auton öljyt vaihtamatta, odottaa niin kauan että sinä teet sen? Naiset naiset.. tehkää osanne!

Tuota varten on autohuoltoja, ei tarvitse kuin varata aika ja ajaa paikalle.

Se on totta. Yhtä lailla voi palkata kodinhoitajan tiskaamaan ja siivoamaan.

Jostain ehkä kielii se, että ”miesten työt” yhä enemmälti ovat ostopalveluita, mutta ”naisten työt” pitää yhä värkätä pula-ajan konsteilla käsipelillä arjen lomassa ja sitten vielä riidellä niiden jakamisesta. Naiset, kehittykää 2000-luvulle ja järjestäkää hommanne kuten miehet ovat jo tehneet, älkääkä vain valittako suhteitanne piloille.

Paavo Peräreikä kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi tehdä naisten töitä?

Koska naisetkin käyvät nykyään kodin ulkopuolella palkkatöissä eli tekevät "miesten" töitä. Jos pystyt elättämään kumppanisi niin ettei tämän tarvitse käydä töissä, ja maksamaan eläkettä niin sitten tietysti voitte neuvotella tilanteen jossa kumppanisi tekee naisten työt, eli käytännössä kaikki kodin ylläpitoon liittyvät hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun mies tekee vastaavan kokeen ja jättää auton öljyt vaihtamatta, odottaa niin kauan että sinä teet sen? Naiset naiset.. tehkää osanne!

Tuota varten on autohuoltoja, ei tarvitse kuin varata aika ja ajaa paikalle.

Se on totta. Yhtä lailla voi palkata kodinhoitajan tiskaamaan ja siivoamaan.

Jostain ehkä kielii se, että ”miesten työt” yhä enemmälti ovat ostopalveluita, mutta ”naisten työt” pitää yhä värkätä pula-ajan konsteilla käsipelillä arjen lomassa ja sitten vielä riidellä niiden jakamisesta. Naiset, kehittykää 2000-luvulle ja järjestäkää hommanne kuten miehet ovat jo tehneet, älkääkä vain valittako suhteitanne piloille.

Mä luulen, että monessakaan perheessä ei rahat riittäisi, sen verran aikaavieviö ja usei toistuvia ne "naisten työt" (esim. ruoka, tiski, pyykki) tuuppaavat olemaan vrt. kertaluonteiset tai harvoin toistuvat "miesten työt" (esim. renkaat, rännit, ruohonleikkuu).

Vierailija kirjoitti:

Paavo Peräreikä kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi tehdä naisten töitä?

Koska naisetkin käyvät nykyään kodin ulkopuolella palkkatöissä eli tekevät "miesten" töitä. Jos pystyt elättämään kumppanisi niin ettei tämän tarvitse käydä töissä, ja maksamaan eläkettä niin sitten tietysti voitte neuvotella tilanteen jossa kumppanisi tekee naisten työt, eli käytännössä kaikki kodin ylläpitoon liittyvät hommat.

Niin ja jos nainen käy töissä ja tienaa, maksakoon silloin palkastaan ne tekemättä jäävät kodinhoitotyöt ammattilaiselle, kuten mieskin jo tekee ”miesten töistä”. Ei se nyt niin mene että kun omia hommia ei ehditäkään työssäkäynnin vuoksi tehdä, ne vaan sälytetään puolison riesaksi ja nautitaan itse uranoususta ja ostetaan palkalla luksusta ja nautintoja.