Lue keskustelun säännöt.
täällä menee hukkaan hyvä nainen
15.09.2019 |
Olen peruspositiivinen, iloinen, seksinnälkäinen ja kivannäköinen nainen. Saan helposti huomiota miehiltä, ja ne muutamat, jotka olen huolinut sänkyyn asti, ovat olleet innoissaan minun haluistani ja innostani... Mutta. Minä haluan oikean suhteen! Ei tarvita asua saman katon alla, mutta haluan jakaa elämääni jonkun kanssa. Sitoutua. Rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olla turvasatama toisillemme. Oppia rakastamaan toista syvällisesti. Pitkän avioliiton jälkeen en ole reilussa kolmessa vuodessa onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi samaa...
Minulla oli pari vuotta friends with benefits-suhde, mikä oli aivan ihana, mutta opin myös sen aikana, ettei minulle sovi "pelkkä seksisuhde". Jos seksi on hyvää, minä rakastun...
Lopetin juuri 4kk kestäneen suhteen, jossa oli heti alusta lähtien selvää, että molemmat ovat etsimässä tositarkoituksella "loppuelämänsä suhdetta". Seksi oli huippua, huumorimme sopivat yhteen, keskustelu sujui, pystyimme avautumaan toisillemme, tunsimme kihelmöivää vetovoimaa toisiamme kohtaan... Koska meidän auinpaikkojemme välillä oli reilusti välimatkaa, näimme vain noin kerran viikossa viikonloppuisin päivän ja yön verran. Olimme tosin jo yhdessä lomallakin viikon verran. Kun keskustelimme miten näemme suhteemme jatkon, halusin minä enemmän ja hän vähemmän!
Kyllä, tiedän tarkalleen mistä kiikastaa. Minulla on yksi viisi-vuotias lapsi. Olen totaali-yh. Ja olen jo 45v. Miehet haluaisivat minut, mutta eivät (enää) lapsiperhe-elämää. Ahdistaa aivan valtavasti. Kun lapsi on 18v, olen minä jo lähemmäksi kuusikymppinen! Silloinko minulla on vihdoinkin omaa vapaata aikaa? Joskus elämä tuntuu epäreilulta. Ja en todellakaan syytä miehiä, en itsekään lapsettomana, tai osa-aika vanhempana valitsisi pienen lapsen vanhempaa partneriksi. Vapaus nauttia elämän iloista tämän ikäisenä olisi ihanaa!
Olisiko kenelläkään totaali-yh:lla kertoa positiivista tarinaa löytyneestä parisuhteesta olosuhteista huolimatta? Kaipaan jotain, joka lisäisi luottamustani tulevaisuuteen.
Kommentit (128)
En tajua miksi niin moni nainen haluaa niin kovasti miehen tai parisuhteen miehen kanssa...Suurin osa on vaan riesoja, etenkin plus 40 iässä. Joudut kohta huolehtimaan jostain raihnaisesta papasta. Sitä ennen saat mitä todennäköisemmin kestää pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, huonoa hygieniaa, impotenssia, puhumattomuutta, laiskuutta ja saamattomuutta, ja muita suomimiesten ihania piirteitä. Kiitos ei minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka ajattelevat, että lapset ovat miinusta -mitään yhteistä minulla ei kyllä ole heidän kanssaan. Lapset kuuluvat elämään, mielestäni on luonnotonta haluta vain elää aikuiselämää saamatta lapsia. Voi lastenkin kanssa matkustella ja tehdä paljon asioita.
40-vuotias on jo aika vanha saamaan esikoisensa, eli siinäkin mielessä lapset kannattaa tehdä nuorempana. Kaikissa seurustelusuhteessa olen ajatellut, että lapsia saa tulla. Elämän ei tarvitse olla täydellistä millään muotoa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi niin moni nainen haluaa niin kovasti miehen tai parisuhteen miehen kanssa...Suurin osa on vaan riesoja, etenkin plus 40 iässä. Joudut kohta huolehtimaan jostain raihnaisesta papasta. Sitä ennen saat mitä todennäköisemmin kestää pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, huonoa hygieniaa, impotenssia, puhumattomuutta, laiskuutta ja saamattomuutta, ja muita suomimiesten ihania piirteitä. Kiitos ei minulle.
Taloudelliset asiat painavat myös. Vaikka tulen hyvin toimeen, olisi mukava, että olisi toinen työssäkäyvä perheessä. Voisimme ostaa isomman asunnon.
Arjen jakaja: minusta olisi mukava laittaa ruokaa, jos olisi enemmän ihmisiä.
Luettelemasi negatiiviset asiat ovat ehdottomasti eiei. Kyllä löytyy raittiita ja mukavia miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ajattelevat, että lapset ovat miinusta -mitään yhteistä minulla ei kyllä ole heidän kanssaan. Lapset kuuluvat elämään, mielestäni on luonnotonta haluta vain elää aikuiselämää saamatta lapsia. Voi lastenkin kanssa matkustella ja tehdä paljon asioita.
40-vuotias on jo aika vanha saamaan esikoisensa, eli siinäkin mielessä lapset kannattaa tehdä nuorempana. Kaikissa seurustelusuhteessa olen ajatellut, että lapsia saa tulla. Elämän ei tarvitse olla täydellistä millään muotoa.
Se on ihan ok, mutta niin on muutkin ajattelutavat. Ihmiset ovat erilaisia. Outoa tuomita muiden elämäntapa, kun jokainen voi elää vain oman elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi niin moni nainen haluaa niin kovasti miehen tai parisuhteen miehen kanssa...Suurin osa on vaan riesoja, etenkin plus 40 iässä. Joudut kohta huolehtimaan jostain raihnaisesta papasta. Sitä ennen saat mitä todennäköisemmin kestää pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, huonoa hygieniaa, impotenssia, puhumattomuutta, laiskuutta ja saamattomuutta, ja muita suomimiesten ihania piirteitä. Kiitos ei minulle.
Taloudelliset asiat painavat myös. Vaikka tulen hyvin toimeen, olisi mukava, että olisi toinen työssäkäyvä perheessä. Voisimme ostaa isomman asunnon.
Arjen jakaja: minusta olisi mukava laittaa ruokaa, jos olisi enemmän ihmisiä.
Luettelemasi negatiiviset asiat ovat ehdottomasti eiei. Kyllä löytyy raittiita ja mukavia miehiäkin.
Minulle ainakin riittää hyvin 60 neliön kaksio, jossa on vain omia tavaroitani ja olen itse saanut itsekkäästi valita sijainnin, tyylin, hintatason jne. Ruokapuoli on kyllä vahva miinus. Sekä kokkaaminen että etenkin itse ruokailu on mukavampaa seurassa ja tuntuu turhalta tehdä ruokaa vain yksi annos kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei siis käynyt mielessäkään erotessasi, että pieni lapsi on aikamoinen este uudelle parisuhteelle tuossa vaiheessa?
Ihan suoraan sanoen en ajatellut tuollaisia asioita sillä hetkellä. Olin jo useamman vuoden panostanut avioliittoni ja perheeni hyvinvoinnin parantamiseen. Aloin olla jo todella loppu. Liitto ei ollut enää pitkään aikaan minkäänlaisessa tasapainossa. Kun tajusin olevani raskaana, oli ensimmäinen ajatukseni abortti, mutta en sitten kyennytkään siihen kun ultrassa näkyikin jo niin pitkälle kehittynyt sikiö. Miehenikään ei halunnut aborttia, se olisi ollut hänen maailmankuvaansa vastaan. Hän kuitenkin myös tiesi ettei jaksaisi enää hirveästi haasteita elämänsä ja itkikin pari päivää lohduttomasti ristiriitaisia tuntemuksiaan. Loppujen lopuksi vauva olikin liikaa meidän liitolle. Halusin vain positiivisemman, vapautuneemman ja iloisemman ilmapiirin kotiimme, kun mieheni oli hermoheikko energiasyöppö, joka rajoitti rajusti isompien lapsiemme elämää. Muuten oli kuitenkin hyvä mies, halusi oikeasti parantua, mutta ei siinä ollut tapahtunut muutosta parmpaan viimeisten kuuden vuoden aikana. Hän itse valitsi muuttaa kauaksi meistä eron jälkeen.
Ja kyllä, olen hieman naivi perusoptimisti, vaikka olen saanut enemmän kuin tarpeeksi haasteita elämässä eteeni. Joskus sitä vain uuvahtaa hetkeksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ajattelevat, että lapset ovat miinusta -mitään yhteistä minulla ei kyllä ole heidän kanssaan. Lapset kuuluvat elämään, mielestäni on luonnotonta haluta vain elää aikuiselämää saamatta lapsia. Voi lastenkin kanssa matkustella ja tehdä paljon asioita.
40-vuotias on jo aika vanha saamaan esikoisensa, eli siinäkin mielessä lapset kannattaa tehdä nuorempana. Kaikissa seurustelusuhteessa olen ajatellut, että lapsia saa tulla. Elämän ei tarvitse olla täydellistä millään muotoa.Se on ihan ok, mutta niin on muutkin ajattelutavat. Ihmiset ovat erilaisia. Outoa tuomita muiden elämäntapa, kun jokainen voi elää vain oman elämänsä.
En tuomitse, olen hämmästynyt vain. Elämän tarkoitus on jatkaa elämää, lisääntyä. Jos tuota ei tapahdu, elämä ei jatku. Luonnotonta, ketju katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailusuhde riitä? Sehän on just paras ratkaisu tuossa elämäntilanteessa.
En tiedä miten tapailusuhde määritellään, mutta jotain sellaista kai hain tässä viimeisimmässäkin suhteessa. Mutta välimatkan ja työaikojen takia emme olisi voineet nähdä kuin viikonloppuisin. Mies ei halunnut olla osana lapsiperhe-elämää, joten jäljelle olisi jäänyt ehkä noin kerran kuussa tapahtuvat tapailut jossain kulttuuririennoissa tai vastaavaa. Tämä ei riitä minulle mitenkään, olin jo todella ihastunut, halusin jakaa hänen kanssaan muutakin. Olen parisuhdeihminen, sitoudun vahvasti yhteen ihmiseen. En todellakaan halunnut mitään yhteenmuuttoa.
ap
Niin, etsit uuden tapailusuhteen? Varmasti löytyy seuraa.
No, kun sitä juuri epäilen. Ei ole paljon miehiä, jotka haluaisivat suhteen jossa on pieni lapsi hyvinkin läsnä vielä seuraavat kymmenen vuotta. Etsimiseen ja tapailuun ja panostamiseen ja pettymiseen menee kuitenkin hyvinkin paljon aikaa ja varsinkin energiaa, joka on poissa lapselta. Viimeisimmän jälkeen sydämeni on myös aika hajalla, kaikki vaikutti niin hyvältä. En pysty tähän nyt kyllä vähään aikaan...
Tarkoitin siis ihan seksisuhdetta. Se on helpointa sun elämäntilanteessa. Jos jostain kehkeytyy jotain muutakin, niin sehän on sit vaan plussaa.
Mutta kun minä ihastun hyvinkin palavasti kun seksi on hyvää, ja huonoa seksiähän ei kaipaa ketään. Olen siis kokeillut tuota. Ja koska en oikeasti kaipaa pelkkää seksiä vaan myös yhtä paljon kumppanuutta. Kokemusten jakamista, pikkuhiljaa yhteisen tulevaisuuden rakentamista. En halua useita suhteita, vaan haluan löytää yhden hyvän mieluiten loppuelämäksi.
ap
Ajattelisin, että on tärkeää osata elää itsekseen ja tehdä elämästään omannäköistä. Ap kuulostat vähän pakkomielteenomaisesti etsivän parisuhdetta - kuvailetkin itseäsi parisuhdeihmiseksi. Pitkän liiton jälkeen olet nyt yksin, kannattaisiko nyt hetki huoahtaa tässä tilanteessa? Lapsi kasvaa, ja elämä menee eteenpäin. Onko sinulla ystäviä, harrastuksia? Mihin tarvitset miestä - siis seksiin ja kumppanuuteen? Aina niitä ei vaan pysty yhdistämään, ja kumppanuus on loppujen lopuksi aika harvinaista - ei toki mahdotonta. Mutta sitä odotellessa tee asioita joista pidät, huolehdi lapsistasi (myös ne isommat tarvitsevat edelleen sinua!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi niin moni nainen haluaa niin kovasti miehen tai parisuhteen miehen kanssa...Suurin osa on vaan riesoja, etenkin plus 40 iässä. Joudut kohta huolehtimaan jostain raihnaisesta papasta. Sitä ennen saat mitä todennäköisemmin kestää pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, huonoa hygieniaa, impotenssia, puhumattomuutta, laiskuutta ja saamattomuutta, ja muita suomimiesten ihania piirteitä. Kiitos ei minulle.
Taloudelliset asiat painavat myös. Vaikka tulen hyvin toimeen, olisi mukava, että olisi toinen työssäkäyvä perheessä. Voisimme ostaa isomman asunnon.
Arjen jakaja: minusta olisi mukava laittaa ruokaa, jos olisi enemmän ihmisiä.
Luettelemasi negatiiviset asiat ovat ehdottomasti eiei. Kyllä löytyy raittiita ja mukavia miehiäkin.Minulle ainakin riittää hyvin 60 neliön kaksio, jossa on vain omia tavaroitani ja olen itse saanut itsekkäästi valita sijainnin, tyylin, hintatason jne. Ruokapuoli on kyllä vahva miinus. Sekä kokkaaminen että etenkin itse ruokailu on mukavampaa seurassa ja tuntuu turhalta tehdä ruokaa vain yksi annos kerrallaan.
Se on hienoa. Minä haluaisin mielelläni enemmän tilaa ympärilleni. Kokkailu on mukavampaa, kun on enemmä ihmisiä, myös monet muut asiat.
Ap:n kertomuksessa on aika paljon ristiriitoja... Ensin kerrot tuoneesi enemmän rahaa perheessä, kuin expuolisosi, sitten toisaalta kerrot ainoastaan tehneesi jotain pientä keikkaa paikkaamaan huonoa rahatilannetta. Toisaalta puhut alussa ainoastaan 5v lapsesta, mutta nyt sitten miehesi haittasi myös vanhempien lasten elämää kotona. Minkä ikäisiä nämä vanhemmat lapsesi ovat ja asuvatko hekin vielä kotona?
Vaikutat vähän läheisriippuvaiselta ihmiseltä, joka tarvitsee parisuhteen. Toisaalta kaikki puheesi miehistä perustuu seksille, että nautit seksistä ja tarvitset hyvää seksiä. Toisaalta et kuitenkaan halua pelkkää seksisuhdetta, vaan parisuhteen.
Kaikki on hyvin ristiriitaista. Et taida itsekään oikein tietää, mitä haluat. Tai sitten kerrot vain osan tarinasta ja siksi siinä on paljon omituisuuksia. Erikoinen tarina joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksiesi perusteella vaikutat hyvältä tyypiltä, ap! Ainut neuvo mikä minulla tulee mieleen on että aloita harrastus, jossa on mahdollista tavata miehiä. Esimerkiksi alueesi palokuntanaiset avustavat pelastuslaitosta ympäri vuoden.
Kiitos paljon! Lämmitti mieltäni, kun nämä viimeiset viestit saavat minut lähinnä tuntemaan syyllisyyttä siitä että nyt satun nauttimaan tietyistä asioista. Olen nyt alkanut lisäämään liikuntaa entisestään päästelläkseni höyryjä. Joku tuollainen uusi harrastus on todella hyvä idea. Näin yksinhuoltajana on vain vaikeaa löytää aikaa tuollaiselle, siksi harrastan juuri lenkkeilyä ja kävelyitä koiran kanssa, joita voin tehdä joko lapsen kanssa yhdessä tai tehdä sellaisella hetkellä kun lapsi on kaverillaan. Mutta yritän saada jotenkin omaa aikaa tuollaiselle säännälliselle harrastukselle myös. Ihan vaan ettei oma pää hajoa.
ap
Sen verran mieskeskeistä elämää vietät, että voitaneen miehet lukea harrastukseksesi tai elämäntavaksesi
Niin? Ja nyt minun pitäisi osata luopua tästä rakkaasta harrastuksesta. Sitähän minä tässä kipuilen. Kyllä, kaikkea ei voi saada ja iloitse siitä mitä sinulla on.
ap
"Täällä hukkaan menee hyvä nainen" tirsk
tirsk itsellesi. Missä kohtaa en ole hyvä nainen? Ai koska tykkään seksistä ja arvostan sellaista korkealle parisuhteessa? Vaikka tällä ei sinänsä pitäisi olla merkitystä, niin minulla on ollut 45 vuotisen elämäni aikana kuusi seksipartneria; ensimmäinen lähes viisi vuotta kestäneessä suhteessa, toinen oli selvä laastarisuhde, sitten yli 20v avioliitto ja sitten kaksivuotinen fwb suhde, yksi parin kuukauden suhde ja viimeisin neljän kuukauden suhde. Mutta vaikka minulla olisi ollut sata suhdetta niin mitä sitten? Ei se määritä sinänsä kenenkään hyvyyttä, niin kauan kun ei petä eikä satuta ketään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin sinä parisuhdetta tarvitset? Lapset jo tehty ja seksiä näyttävästi saat ihan riittävästi. Miehen rahat vain mielessä?
Haluan seksini parisuhteessa, haluan kumppanuutta, elämän jakamista, yhteistä tulevaisuutta, turvaa ja rakkautta, antaa ja vastaanottaa, pitää toista hyvänä, hellyyttä ja huumoria, olla se turvasatama tässä haastavassa elämässä. En kaipaa kenenkään rahoja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voisi sanoa, että ihminen, joka on valmis antamaan parisuhteelle ja sitoutumiseen kaiken, menee tosissaan hukkaan. Molemmat saa kaiken, kun molemmat antaa kaiken :) Miehenä vähän turhauttavaa kuunnella, että tällaisia naisia elää kaikin puolin turhautuneena. Vapaan rakkauden maailmassa on jostain syystä eniten tilausta sitoutumiselle?
Hei, tajusit miksi minulla on sellainen olo, että menen hukkaan! Kyllä todellakin uskon, että minulla on annettavaa hyvään suhteeseen. Kai tässä on jonkinlainen kohtaamis ongelma. Meitä vastaavanlaisessa elämäntilanteessa, samanlaisilla toiveilla on sen verran vähän, että emme meinaa löytää toisiamme.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut vasta kolme vuotta sinkkuna ja tapailujakin on riittänyt, mikä on ongelma? Tuohan on tosi hyvin! Kyllä se oikea vielä tulee vastaan.
Totta, mutta hajosin aika vereslihalle tuon viimeisimmän jälkeen. Kaikki kolme suhdettani ovat jotenkin kariutuneet lapseen. Sinänsä tietenkin pieni otanta, mutta on varmaan ihan realistista tajuta, että niitä miehiä joita pieni lapsi vielä tässä iässä ei haittaa on aika vähän. Varsinkin kun itsekin olen niin rajoittunut, etten ihan riemusta hehkuen olisi ottamassa uutta lasta omaan elämänpiiriini, kuten jossain aikaisemmassa viestissä olen kertonut.
Mutta kiitos, ehkä minun vain pitäisi jaksaa luottaa, että jossain se minun loppuelämän kumppanini luuraa.
ap
Jalat kiinni jos haluat parisuhteen jos vaan seksiä niin raajat auki.
No oletpa sinä epätoivoinen nainen. Toivon, ettet saa yhtään miestä vähään aikaan tai niin kauan kunnes olet selvittänyt pääsi.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi niin moni nainen haluaa niin kovasti miehen tai parisuhteen miehen kanssa...Suurin osa on vaan riesoja, etenkin plus 40 iässä. Joudut kohta huolehtimaan jostain raihnaisesta papasta. Sitä ennen saat mitä todennäköisemmin kestää pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, huonoa hygieniaa, impotenssia, puhumattomuutta, laiskuutta ja saamattomuutta, ja muita suomimiesten ihania piirteitä. Kiitos ei minulle.
Olen ilmeisesti ollut sitten onnekas, koska en ole ollut parisuhteessa tuollaisten kanssa. Avioliitossani oli kyllä paljon sairautta miehellä, ja itsekkyyttä, joka sitten oikeasti uuvuttikin sitten minut. Mutta oli myös todella paljon hyvää. Pelkään kyllä jollain tasolla, sitä mahdollisuutta, että ajautuisin johonkin omaishoitaja systeemiin mitä vahmemmaksi tulen. Ex anoppini on siitä varoittava esimerkki. Mutta kun katselen isääni, joka on vitaalinen lähes seitsemänkymppinen ja seurustelee jo melkein kaksikymmentä vuotta kivan naisen kanssa, eivät asu yhdessä, mutta matkustelevat ja harrastelevat ahkerasti kahdestaan... sellainen vaikuttaisi ihan unelmalta!
ap
Minä olen 40-vuotias yh, ja en näkisi estettä tapailusuhteelle tai seurustelulle. Kumpaakaan en ole nyt sattunut löytämään.
Minua katselevat miehet välillä 20-60-vuotta. Periaatteessa siis valikoimaa on tosi paljon.
Mielestäni lapsi ei ole mikään este, se nyt vain kuuluu elämään, että on lapsia. Ja nopeasti lapset kasvavat, muutaman vuoden päästä on ihan eri juttu.
Voisin tehdä lisää lapsia nuoremman miehen kanssa tai kasvattaa tätä yhtä jonkin vanhemman miehen kanssa.
Miehet arvostavat rauhallisuutta ja kypsyyttä ja sitä, että olen aina kotona lapsen kanssa. Myös lämpö ja naisellisuus on valttia, laitan ruokaa ja teen kotityöt, tekisin ne kuitenkin.
Sängyssä olen kuin nuori tyttö, vanhemman naisen estottomuudella, olenhan yhden lapsen jo pullauttanut ulos. Lapsen takia olen myös kärsivällisempi ja tykkään palvella ja huolehtia läheisistäni.
Elämänkokemuksen takia en diivaile turhia ja odota mitään prinsessakohtelua.
Miehenä valitsisin ehdottomasti nykyisen itseni kuin kahdenkymmenen vuoden takaisen. Vaihtoehtoja minulla siis riittää!