Lue keskustelun säännöt.
täällä menee hukkaan hyvä nainen
15.09.2019 |
Olen peruspositiivinen, iloinen, seksinnälkäinen ja kivannäköinen nainen. Saan helposti huomiota miehiltä, ja ne muutamat, jotka olen huolinut sänkyyn asti, ovat olleet innoissaan minun haluistani ja innostani... Mutta. Minä haluan oikean suhteen! Ei tarvita asua saman katon alla, mutta haluan jakaa elämääni jonkun kanssa. Sitoutua. Rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olla turvasatama toisillemme. Oppia rakastamaan toista syvällisesti. Pitkän avioliiton jälkeen en ole reilussa kolmessa vuodessa onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi samaa...
Minulla oli pari vuotta friends with benefits-suhde, mikä oli aivan ihana, mutta opin myös sen aikana, ettei minulle sovi "pelkkä seksisuhde". Jos seksi on hyvää, minä rakastun...
Lopetin juuri 4kk kestäneen suhteen, jossa oli heti alusta lähtien selvää, että molemmat ovat etsimässä tositarkoituksella "loppuelämänsä suhdetta". Seksi oli huippua, huumorimme sopivat yhteen, keskustelu sujui, pystyimme avautumaan toisillemme, tunsimme kihelmöivää vetovoimaa toisiamme kohtaan... Koska meidän auinpaikkojemme välillä oli reilusti välimatkaa, näimme vain noin kerran viikossa viikonloppuisin päivän ja yön verran. Olimme tosin jo yhdessä lomallakin viikon verran. Kun keskustelimme miten näemme suhteemme jatkon, halusin minä enemmän ja hän vähemmän!
Kyllä, tiedän tarkalleen mistä kiikastaa. Minulla on yksi viisi-vuotias lapsi. Olen totaali-yh. Ja olen jo 45v. Miehet haluaisivat minut, mutta eivät (enää) lapsiperhe-elämää. Ahdistaa aivan valtavasti. Kun lapsi on 18v, olen minä jo lähemmäksi kuusikymppinen! Silloinko minulla on vihdoinkin omaa vapaata aikaa? Joskus elämä tuntuu epäreilulta. Ja en todellakaan syytä miehiä, en itsekään lapsettomana, tai osa-aika vanhempana valitsisi pienen lapsen vanhempaa partneriksi. Vapaus nauttia elämän iloista tämän ikäisenä olisi ihanaa!
Olisiko kenelläkään totaali-yh:lla kertoa positiivista tarinaa löytyneestä parisuhteesta olosuhteista huolimatta? Kaipaan jotain, joka lisäisi luottamustani tulevaisuuteen.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö alkaa vääntämään mukuloita vanhana? Oliko järki niin jäässä että vauva oli pakko saada mutta et tajunnut että se loisii nurkissa seuraavat lähes 20 vuotta ja sitten olet jo vanha kääkkä. Tietenkään kukaan täysjärkinen ei ala mihinkään perhehelvettiin enää iässä milloin pitäisi jo nauttia elämästä.
Kukas katkera mies siellä kirjoittelee? Onko vaikea ymmärtää, että toisille elämästä nauttiminen on vähän toisenlaista kuin itsekkäille hedonisteille? Lapset tuovat iloa ja rikkautta elämään niille, jotka lapsista pitävät. Jos ei pidä lapsista niin sitten ei hanki niitä, eikä pariudu sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Vanhempana lapsen saanut on yleensä nuorena ehtinyt juhlia ja matkustaa ja myös monille ne eivät koskaan ole iloa tuovia asioita, vaan lapsiperhe-elämä enemmänkin.
Nythän täällä ulistaan kun ei löydy miehiä jotka ottavat kasvatikseen toisen äpärän.
Ilmoitan tämän asiattomaksi.
Ei jaksa ulisijoita jotka ei uskalla elää elämäänsä ja ovat panettelemassa, tietämättä apn lapsen alkuperästä yhtään mitään. Hanki oma elämä. Älä tule tänne haukkumaan muita.On minulla oma elämä, siihen ei kuulu toisten ä p ä r ä t
Olet väärässä ketjussa. Ap:lla ei ole ä p ä r ä ä. Lapsi on syntynyt avioliitossa. t. eri
Ja luulet tietäväsi kuka on lapsen isä ja mikä on eron syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että viimeiset 5v elämäsi on ollut aika tuulista. On ollut ero pitkästä liitosta ja sen jälkeen paljon erilaisia suhteita. Ja se olisi ihan ok sinkulle, mutta mieti sitä 5v lasta joka on vielä hyvin pieni ja sinun tuulinen elämäsi on hänen lapsuutensa.
Mitä jos ottaisit nyt aikalisän ja keskittyisit hetkeksi siihen perhe-elämään mikä sinulla jo on, sen sijaan että haikaisilit jotain muuta.
Samoin täällä.
Tosin 40v mies en ole komea saatikaan malli ainesta. Työssä käyvä duunari. En ole tosin etsinyt aktiivisesti koska kokemukset treffipalstoilta huonoja eli aina tuli täystyrmäys kun kuvan lähetti. No joo tälläistä
Kaikkea ei voi saada - samaan aikaan. Tämä oivallus on auttanut omassa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että viimeiset 5v elämäsi on ollut aika tuulista. On ollut ero pitkästä liitosta ja sen jälkeen paljon erilaisia suhteita. Ja se olisi ihan ok sinkulle, mutta mieti sitä 5v lasta joka on vielä hyvin pieni ja sinun tuulinen elämäsi on hänen lapsuutensa.
Mitä jos ottaisit nyt aikalisän ja keskittyisit hetkeksi siihen perhe-elämään mikä sinulla jo on, sen sijaan että haikaisilit jotain muuta.
Tätä mäkin jäin miettimään. Ap kuitenkin HALUSI pitää sen lapsen. Tämän lapsen vika ei ole, että hän nyt sattui syntymään väärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa muuttaa omaa katsantokantaa. Jos et voi saada sitä mitä haluat, voisitko alkaa haluta jotain minkä voit saada? Hyvän ja tasaisen lapsuusajan lapsen kanssa, jonka sait vielä viimemetreillä? Mitä isänsä kanssa tapahtui? Oletko itsekään ihan niin hyvä, mitä annat ymmärtää? Jos rimasi on sillä korkeudella, että 5 % miehistä yltää siihen, yritä ymmärtää että vain harva tuosta porukasta kohtaa kemiaa kanssasi ja sinä heidän.
Olet tietenkin oikeassa, minun pitäisi muuttaa halujani ja osata iloita siitä, mitä minulla on. Tähän vain liittyy niin monta muutakin kipupistettä... Ehkä tänne kirjoittaminen on osa prosessia hyväksyä itseni ja elämäni tällaisenaan.
Minulla on siis eksäni kanssa myös kaksi suunniteltua ja haluttua lasta, jotka halusin melko nuorena ja panostin täysillä heidän lapsuuteen ja tuolloin tuin myös mieheni mahdollisuutta oma uraansa, joka ei ikävä kyllä oikein koskaan lähtenyt lentoon alkuvuosien jälkeen, jolloin minä olen paikkaillut talouttamme kaikenlaisilla ei niin haastavilla töillä kodin- ja lastenhoidon lisäksi. Kun lapset olivat jo isompia halusin vihdoin panostaa omaan työeläämin ja miehen piti pistää omia haaveitaan enemmän taka-alalle. Sitten olinkin yllättäen raskaana. Miehen jo pidempään ollut masennus paheni pahenemistaan, enkä minä enää jaksanut kannatella tätä kaikkea toisen aikuisen ollessa negatiivinen energiasyöppö.
Mielestäni olen oikeasti hyvä ihminen, en täydellinen, mutta hyvä. Mielestäni myös useimmat tapailemani miehet ovat olleet hyviä, eivät täydellisiä, ihmisiä.
En nyt oikein tiedä onko rimani hirvittävän korkealla. Luulen, että olosuhteet ja ikä kaventavat eniten sitä joukkiota, josta toivon löytäväni loppuelämän partnerin. Ja tottakai kaikki sielujen sympatiat ja hyvä seksi kaventavat mahdollisuuksia entisestään. Minulla ei ole kriteerejä pituuden tai tulojen yms seikkojen suhteen, jos niitä tarkoitit.
ap
Kummallista, ettei jonkun yhden tai kahden lapsen takia muka löytyisi kumppania?
Minä tiedän jopa kymmenen lapsen äidin, joka löysi alle vuodessa uuden miehen kun edellinen eli lasten isä paljastui insestiseksi pedofiiliksi eli tuli ero ja vankilareissu exälle.
Tuo nainen oli siis tapahtuma-aikaan nelikymppinen, kymmenen lasta joista vanhin 19v ja nuorin 4v.
Uusi mies omanikäinen, hyvässä kunnossa, peruskomea, fiksu ja mukava, eronnut yhden lapsen isä joka otti ton naisen ja 10 pahasti traumatisoitunutta lasta siipiensä suojaan.
Muutenkaan en ole omassa tuttavapiirissä havainnut mitään ongelmaa kenelläkään kumppanin löytämisessä, vaikka olisi jo ikää ja/tai lapsi(a).
Eilen seurasin baarissa kun hyvännäköinen vanhempi mies lähtestyi hyvännäköistä vanhempaa naista, ja se nainen vain nyrpisteli.
Kävi sääliksi se mies, mutta joo sillä naisella on varmaan vaikea pariutua.
Oli niin kummallinen asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, ettei jonkun yhden tai kahden lapsen takia muka löytyisi kumppania?
Minä tiedän jopa kymmenen lapsen äidin, joka löysi alle vuodessa uuden miehen kun edellinen eli lasten isä paljastui insestiseksi pedofiiliksi eli tuli ero ja vankilareissu exälle.
Tuo nainen oli siis tapahtuma-aikaan nelikymppinen, kymmenen lasta joista vanhin 19v ja nuorin 4v.
Uusi mies omanikäinen, hyvässä kunnossa, peruskomea, fiksu ja mukava, eronnut yhden lapsen isä joka otti ton naisen ja 10 pahasti traumatisoitunutta lasta siipiensä suojaan.Muutenkaan en ole omassa tuttavapiirissä havainnut mitään ongelmaa kenelläkään kumppanin löytämisessä, vaikka olisi jo ikää ja/tai lapsi(a).
Eilen seurasin baarissa kun hyvännäköinen vanhempi mies lähtestyi hyvännäköistä vanhempaa naista, ja se nainen vain nyrpisteli.
Kävi sääliksi se mies, mutta joo sillä naisella on varmaan vaikea pariutua.
Oli niin kummallinen asenne.
10 traumatisoituneelle lapselle onkin varmaan ”parasta” terapiaa tuollainen kuvio...Huoh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö alkaa vääntämään mukuloita vanhana? Oliko järki niin jäässä että vauva oli pakko saada mutta et tajunnut että se loisii nurkissa seuraavat lähes 20 vuotta ja sitten olet jo vanha kääkkä. Tietenkään kukaan täysjärkinen ei ala mihinkään perhehelvettiin enää iässä milloin pitäisi jo nauttia elämästä.
Kukas katkera mies siellä kirjoittelee? Onko vaikea ymmärtää, että toisille elämästä nauttiminen on vähän toisenlaista kuin itsekkäille hedonisteille? Lapset tuovat iloa ja rikkautta elämään niille, jotka lapsista pitävät. Jos ei pidä lapsista niin sitten ei hanki niitä, eikä pariudu sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Vanhempana lapsen saanut on yleensä nuorena ehtinyt juhlia ja matkustaa ja myös monille ne eivät koskaan ole iloa tuovia asioita, vaan lapsiperhe-elämä enemmänkin.
Nythän täällä ulistaan kun ei löydy miehiä jotka ottavat kasvatikseen toisen äpärän.
Ilmoitan tämän asiattomaksi.
Ei jaksa ulisijoita jotka ei uskalla elää elämäänsä ja ovat panettelemassa, tietämättä apn lapsen alkuperästä yhtään mitään. Hanki oma elämä. Älä tule tänne haukkumaan muita.
Lainaat viestin, jotta se saisi entistä enemmän näkyvyyttä, ja sitten vasta ilmoitat sen asiattomaksi kun itse olet varmistanut, että se pysyy palstalla. Mikä logiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa muuttaa omaa katsantokantaa. Jos et voi saada sitä mitä haluat, voisitko alkaa haluta jotain minkä voit saada? Hyvän ja tasaisen lapsuusajan lapsen kanssa, jonka sait vielä viimemetreillä? Mitä isänsä kanssa tapahtui? Oletko itsekään ihan niin hyvä, mitä annat ymmärtää? Jos rimasi on sillä korkeudella, että 5 % miehistä yltää siihen, yritä ymmärtää että vain harva tuosta porukasta kohtaa kemiaa kanssasi ja sinä heidän.
Olet tietenkin oikeassa, minun pitäisi muuttaa halujani ja osata iloita siitä, mitä minulla on. Tähän vain liittyy niin monta muutakin kipupistettä... Ehkä tänne kirjoittaminen on osa prosessia hyväksyä itseni ja elämäni tällaisenaan.
Minulla on siis eksäni kanssa myös kaksi suunniteltua ja haluttua lasta, jotka halusin melko nuorena ja panostin täysillä heidän lapsuuteen ja tuolloin tuin myös mieheni mahdollisuutta oma uraansa, joka ei ikävä kyllä oikein koskaan lähtenyt lentoon alkuvuosien jälkeen, jolloin minä olen paikkaillut talouttamme kaikenlaisilla ei niin haastavilla töillä kodin- ja lastenhoidon lisäksi. Kun lapset olivat jo isompia halusin vihdoin panostaa omaan työeläämin ja miehen piti pistää omia haaveitaan enemmän taka-alalle. Sitten olinkin yllättäen raskaana. Miehen jo pidempään ollut masennus paheni pahenemistaan, enkä minä enää jaksanut kannatella tätä kaikkea toisen aikuisen ollessa negatiivinen energiasyöppö.
Mielestäni olen oikeasti hyvä ihminen, en täydellinen, mutta hyvä. Mielestäni myös useimmat tapailemani miehet ovat olleet hyviä, eivät täydellisiä, ihmisiä.
En nyt oikein tiedä onko rimani hirvittävän korkealla. Luulen, että olosuhteet ja ikä kaventavat eniten sitä joukkiota, josta toivon löytäväni loppuelämän partnerin. Ja tottakai kaikki sielujen sympatiat ja hyvä seksi kaventavat mahdollisuuksia entisestään. Minulla ei ole kriteerejä pituuden tai tulojen yms seikkojen suhteen, jos niitä tarkoitit.
ap
Tarkoitin rimaa korkealla sillä, että etsit ihmistä, joka haluaa hyvän parisuhteen ja on valmis panostamaan sen saadakseen. Moni haluaa vain päästä helpolla ja ensihuuman haiduttua antaa parisuhteen valua omalla painollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, ettei jonkun yhden tai kahden lapsen takia muka löytyisi kumppania?
Minä tiedän jopa kymmenen lapsen äidin, joka löysi alle vuodessa uuden miehen kun edellinen eli lasten isä paljastui insestiseksi pedofiiliksi eli tuli ero ja vankilareissu exälle.
Tuo nainen oli siis tapahtuma-aikaan nelikymppinen, kymmenen lasta joista vanhin 19v ja nuorin 4v.
Uusi mies omanikäinen, hyvässä kunnossa, peruskomea, fiksu ja mukava, eronnut yhden lapsen isä joka otti ton naisen ja 10 pahasti traumatisoitunutta lasta siipiensä suojaan.Muutenkaan en ole omassa tuttavapiirissä havainnut mitään ongelmaa kenelläkään kumppanin löytämisessä, vaikka olisi jo ikää ja/tai lapsi(a).
Eilen seurasin baarissa kun hyvännäköinen vanhempi mies lähtestyi hyvännäköistä vanhempaa naista, ja se nainen vain nyrpisteli.
Kävi sääliksi se mies, mutta joo sillä naisella on varmaan vaikea pariutua.
Oli niin kummallinen asenne.10 traumatisoituneelle lapselle onkin varmaan ”parasta” terapiaa tuollainen kuvio...Huoh...
Siis millainen kuvio?
Voimakkaampi äiti, jonka ei tarvitse selviytyä yksin vaan hän saa tukeutua toiseen aikuiseen?
Sekö tekee lapsille pahaa?
Lapsethan saivat terapiaa ammattilaisilta, ei se jäänyt onneksi äidin tai uuden isäpuolen harteille vaikka turvallisia aikuisia toki kaipasivatkin.
Mitään epämääräistä ”kuviota” tuosta ei syntynyt vaikka sellaista vihjailetkin, kyseinen pari meni naimisiin heti kun naisen ero eksästä oli virallisesti selvä ja ovat olleet jo yli 10 vuotta onnellisesti naimisissa.
Perheen kaikista lapsistakin on tullut tähän mennessä ihan hyvinvoivia, tavallisia ihmisiä ja koko tuon porukan yhteys on huikea.:)
Lapset pitävät tuon miehenkin lasta sisaruksenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tuo kuvio nyt varmasti v*tuttaa tiettyjä ihmisiä, koska se pakottaa myöntämään, ettei syy sinkkuuteen ole lapsi tai ikä....
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että viimeiset 5v elämäsi on ollut aika tuulista. On ollut ero pitkästä liitosta ja sen jälkeen paljon erilaisia suhteita. Ja se olisi ihan ok sinkulle, mutta mieti sitä 5v lasta joka on vielä hyvin pieni ja sinun tuulinen elämäsi on hänen lapsuutensa.
Mitä jos ottaisit nyt aikalisän ja keskittyisit hetkeksi siihen perhe-elämään mikä sinulla jo on, sen sijaan että haikaisilit jotain muuta.
Olen pyrkinyt suojelemaan lastani. Tätä fwb-suhdetta, joka minulla siis oli aika pian eron jälkeen kaksi vuotta, ei lapseni todistanut oikeastaan lainkaan. Joskus mies tulee vastaan kadulla tai kaupassa, koska asumme lähekkäin ja esittelin hänet ihan ystävänä, joka hän edelleenkin on. Mitään pussailuja ei nähnyt. Samoin ihan lyhyeksi jäänyt suhde tapahtui suurimmaksi osaksi lapsen ollessa kesälomalla isänsä luona. Tämäkin treffailukumppani jäi tosin ystäväksi ja käy muutaman kuukauden välein syömässä meillä ja riehuu lapsen kanssa.
Viimeisin oli siinä mielessä rimananalitus. Mutta olimme keskustelleet miten tästä eteenpäin kuukauden tapailun jälkeen ja silloin vielä hän oli sitä mieltä, että hän oikeasti näki meillä yhteisen tulevaisuuden. Koska meillä oli välimatkasta ja työajoista johtuen niin vähän yhteistä aikaa, olivat viikonloput ainoat mahdollisuudet... Toisaalta oli ihanaa huomata, kuinka kivasti lapsi ja mies olivat heti keskenään, jolloin minulla vahvistui tunne, että tästä tosiaankin voisi tulla jotain. Mutta miehellä vahvistuikin tunne, ettei halua enää sellaista elämäänsä... Tämän takia olenkin nyt niin epätoivoinen, mahdollisuudet luoda suhde mieheen, joka mahdollisesti voisi sopia tähän elämäntilanteeseen on niin minimaaliset.
aijonkin nyt pitää taukoa etsimisessä, mutta ajan kuluminen myös ahdistaa ihan suunnattomasti. Tuntuu todella musertavalta joutua odottamaan ehkä jopa yli kymmenen vuotta ennekuin minulla olisi oikeasti mahdollisuus ja vapaus rakentaa suhdetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että viimeiset 5v elämäsi on ollut aika tuulista. On ollut ero pitkästä liitosta ja sen jälkeen paljon erilaisia suhteita. Ja se olisi ihan ok sinkulle, mutta mieti sitä 5v lasta joka on vielä hyvin pieni ja sinun tuulinen elämäsi on hänen lapsuutensa.
Mitä jos ottaisit nyt aikalisän ja keskittyisit hetkeksi siihen perhe-elämään mikä sinulla jo on, sen sijaan että haikaisilit jotain muuta.Olen pyrkinyt suojelemaan lastani. Tätä fwb-suhdetta, joka minulla siis oli aika pian eron jälkeen kaksi vuotta, ei lapseni todistanut oikeastaan lainkaan. Joskus mies tulee vastaan kadulla tai kaupassa, koska asumme lähekkäin ja esittelin hänet ihan ystävänä, joka hän edelleenkin on. Mitään pussailuja ei nähnyt. Samoin ihan lyhyeksi jäänyt suhde tapahtui suurimmaksi osaksi lapsen ollessa kesälomalla isänsä luona. Tämäkin treffailukumppani jäi tosin ystäväksi ja käy muutaman kuukauden välein syömässä meillä ja riehuu lapsen kanssa.
Viimeisin oli siinä mielessä rimananalitus. Mutta olimme keskustelleet miten tästä eteenpäin kuukauden tapailun jälkeen ja silloin vielä hän oli sitä mieltä, että hän oikeasti näki meillä yhteisen tulevaisuuden. Koska meillä oli välimatkasta ja työajoista johtuen niin vähän yhteistä aikaa, olivat viikonloput ainoat mahdollisuudet... Toisaalta oli ihanaa huomata, kuinka kivasti lapsi ja mies olivat heti keskenään, jolloin minulla vahvistui tunne, että tästä tosiaankin voisi tulla jotain. Mutta miehellä vahvistuikin tunne, ettei halua enää sellaista elämäänsä... Tämän takia olenkin nyt niin epätoivoinen, mahdollisuudet luoda suhde mieheen, joka mahdollisesti voisi sopia tähän elämäntilanteeseen on niin minimaaliset.
aijonkin nyt pitää taukoa etsimisessä, mutta ajan kuluminen myös ahdistaa ihan suunnattomasti. Tuntuu todella musertavalta joutua odottamaan ehkä jopa yli kymmenen vuotta ennekuin minulla olisi oikeasti mahdollisuus ja vapaus rakentaa suhdetta.
ap
No ei kai nyt yli 10 vuotta ainakaan. Mutta ehkä siihen asti, että lapsi pärjää yksinkin kotona jonkun aikaa, ehkä tuo 5v kannattaisi nyt odotella.
Ap, todella moni ei löydä yhtään tai vain yhden hyvän ihmissuhteen elämänsä aikana. Koita nyt vaan rauhoittua. Se hyvä mies tulee vastaasi, vaikket hermoilisi asian suhteen tai sitten ei tule, kun ei ole tarkoituskaan. Parasta elämäntilanteesi huomioiden olisi se, että odottelisit rauhassa ilman noita kokeiluja ja kasvaisit vaikka henkisesti ihmisenä siinä odotellessasi.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, ettei jonkun yhden tai kahden lapsen takia muka löytyisi kumppania?
Minä tiedän jopa kymmenen lapsen äidin, joka löysi alle vuodessa uuden miehen kun edellinen eli lasten isä paljastui insestiseksi pedofiiliksi eli tuli ero ja vankilareissu exälle.
Tuo nainen oli siis tapahtuma-aikaan nelikymppinen, kymmenen lasta joista vanhin 19v ja nuorin 4v.
Uusi mies omanikäinen, hyvässä kunnossa, peruskomea, fiksu ja mukava, eronnut yhden lapsen isä joka otti ton naisen ja 10 pahasti traumatisoitunutta lasta siipiensä suojaan.Muutenkaan en ole omassa tuttavapiirissä havainnut mitään ongelmaa kenelläkään kumppanin löytämisessä, vaikka olisi jo ikää ja/tai lapsi(a).
Eilen seurasin baarissa kun hyvännäköinen vanhempi mies lähtestyi hyvännäköistä vanhempaa naista, ja se nainen vain nyrpisteli.
Kävi sääliksi se mies, mutta joo sillä naisella on varmaan vaikea pariutua.
Oli niin kummallinen asenne.
Kuulostaa jotenkin uskomattomalta, että näin todellakin olisi, etteivät lapset ja yksinhuoltajuus vaikeuttaisi uuden hyvän kumppanin löytämistä. Ehkä joillakin on vain enemmän tuuria elämässään? Minulla ei ole tapana nyrpistellä kenellekään.
ap
Mistäköhän mahtaisi ap:n lapsena lukea tätä ketjua joskus aikuisena? Että miehen kaipuu oli niin kova, että äiti vaan joutui odottamaan hänen takiansa aikaa, että hän kasvaa ja äiti pääsee taas miesten kimppuun...
Me elettiin äidin kanssa kaksistaan ja on siitä todella hyvät muistot ja kiitollinen mieli äitiä kohtaan. Ei tarvinnut koko ajan pelätä mikä hetki perhedynamiikka muuttuu taas uudelleen. Sukulainen teki saman ja meni naimisiin viisikymppisenä, kun lapset lähtivät omilleen. Siihen asti koti oli rauhoitettu. Ja molemmissa tapauksissa lapset täysin äitien harteilla.
Kirjoituksiesi perusteella vaikutat hyvältä tyypiltä, ap! Ainut neuvo mikä minulla tulee mieleen on että aloita harrastus, jossa on mahdollista tavata miehiä. Esimerkiksi alueesi palokuntanaiset avustavat pelastuslaitosta ympäri vuoden.
Tämän kirjoittaja on takuulla nainen +50v ~ 60v joka ei uskaltanut nuoruudessa heittäytyä koska oli peloteltu häpeäastä joka tulee avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta. Nuttura kireellä on odotettu prinssin soittavan ovikelloa kirkko varattuna.
Ja nyt kun kaikki on mennyt niin on hänen mielestään vain hyvä asia syyllistää muita omista ratkaisuista ja elämättömästä elämästä.
Tiedoksi että uusioperheet ovat näkyneet katukuvassa jo viimeiset 20v jossa sekä nainen että mies ottavat huolehtiakseen uuden puolison edellisestä liitosta olevat lapset tai lapsen eikä välttämättä olla oltu naimisissa koska Suomessa oli pitkään kummaa kulttuuri jossa avioliitto oli vanhanaikaista ja typerää.