Lue keskustelun säännöt.
täällä menee hukkaan hyvä nainen
15.09.2019 |
Olen peruspositiivinen, iloinen, seksinnälkäinen ja kivannäköinen nainen. Saan helposti huomiota miehiltä, ja ne muutamat, jotka olen huolinut sänkyyn asti, ovat olleet innoissaan minun haluistani ja innostani... Mutta. Minä haluan oikean suhteen! Ei tarvita asua saman katon alla, mutta haluan jakaa elämääni jonkun kanssa. Sitoutua. Rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olla turvasatama toisillemme. Oppia rakastamaan toista syvällisesti. Pitkän avioliiton jälkeen en ole reilussa kolmessa vuodessa onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi samaa...
Minulla oli pari vuotta friends with benefits-suhde, mikä oli aivan ihana, mutta opin myös sen aikana, ettei minulle sovi "pelkkä seksisuhde". Jos seksi on hyvää, minä rakastun...
Lopetin juuri 4kk kestäneen suhteen, jossa oli heti alusta lähtien selvää, että molemmat ovat etsimässä tositarkoituksella "loppuelämänsä suhdetta". Seksi oli huippua, huumorimme sopivat yhteen, keskustelu sujui, pystyimme avautumaan toisillemme, tunsimme kihelmöivää vetovoimaa toisiamme kohtaan... Koska meidän auinpaikkojemme välillä oli reilusti välimatkaa, näimme vain noin kerran viikossa viikonloppuisin päivän ja yön verran. Olimme tosin jo yhdessä lomallakin viikon verran. Kun keskustelimme miten näemme suhteemme jatkon, halusin minä enemmän ja hän vähemmän!
Kyllä, tiedän tarkalleen mistä kiikastaa. Minulla on yksi viisi-vuotias lapsi. Olen totaali-yh. Ja olen jo 45v. Miehet haluaisivat minut, mutta eivät (enää) lapsiperhe-elämää. Ahdistaa aivan valtavasti. Kun lapsi on 18v, olen minä jo lähemmäksi kuusikymppinen! Silloinko minulla on vihdoinkin omaa vapaata aikaa? Joskus elämä tuntuu epäreilulta. Ja en todellakaan syytä miehiä, en itsekään lapsettomana, tai osa-aika vanhempana valitsisi pienen lapsen vanhempaa partneriksi. Vapaus nauttia elämän iloista tämän ikäisenä olisi ihanaa!
Olisiko kenelläkään totaali-yh:lla kertoa positiivista tarinaa löytyneestä parisuhteesta olosuhteista huolimatta? Kaipaan jotain, joka lisäisi luottamustani tulevaisuuteen.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertomuksessa on aika paljon ristiriitoja... Ensin kerrot tuoneesi enemmän rahaa perheessä, kuin expuolisosi, sitten toisaalta kerrot ainoastaan tehneesi jotain pientä keikkaa paikkaamaan huonoa rahatilannetta. Toisaalta puhut alussa ainoastaan 5v lapsesta, mutta nyt sitten miehesi haittasi myös vanhempien lasten elämää kotona. Minkä ikäisiä nämä vanhemmat lapsesi ovat ja asuvatko hekin vielä kotona?
Vaikutat vähän läheisriippuvaiselta ihmiseltä, joka tarvitsee parisuhteen. Toisaalta kaikki puheesi miehistä perustuu seksille, että nautit seksistä ja tarvitset hyvää seksiä. Toisaalta et kuitenkaan halua pelkkää seksisuhdetta, vaan parisuhteen.
Kaikki on hyvin ristiriitaista. Et taida itsekään oikein tietää, mitä haluat. Tai sitten kerrot vain osan tarinasta ja siksi siinä on paljon omituisuuksia. Erikoinen tarina joka tapauksessa.
En tehnyt pientä keikkaa, vaan tein en niin haastavia töitä, tai siis töitä, jotka eivät olleet millään tavalla koulutukseni mukaisia. Töitä, jotka saattoi jättää työpäivän jälkeen sinne työpaikaalle ja joita saatoin tehdä myös osa-aikaisena. Esim. siivooja, posti, varastotyö... Tein myös useamassa välissä useamman vuoden oman alani töitä, oli todella haastavaa. Mieheni oli yksityisyrittäjä, jonka yritys alkoi hyvin, mutta sitten ei vaan enää tuottanut paljon mitään, mutta ei halunnut/ osannut luopua unelmastaan. Ja minäkin uskoin häneen ja hänen kykyihinsä. Loppujen lopuksi oli enemmän kallis harrastus kuin varsinainen työ; aikaa, rahaa ja energiaa paloi. Joten kaikki minun pienetkin tuloni, olivat jo nopeasti enemmän kuin hänen tuottonsa. Nyt olen saanut tehdä jo useamman vuoden taas oman alani töitä, tosin osa-aikaisena, mikä on nuorimman kannalta ehkä hyväkin. Pärjäämme taloudellisesti ihan hyvin.
Vanhimmat lapset ovat 19 ja 17v. Vanhempi opisekelee jo toista vuotta omillaan, toinen lähtee ensi vuonna. Ovat ihania ja tasapainoisia, ahkeria nuoria.
Ehkä olen läheisriippuvainen... Tykkään kyllä olla itseksenikin, enkä kaipaa esim. saman katon alla asumista. Ehkä tuo seksuaalisuus nyt tässä korostuu, koska se tuottaa minulle niin paljon iloa, ja samalla pelkään, että se on myös asia jonka menetän vanhetessani. Eli ne vuodet kun voisin siitä vielä täysin rinnoin nauttia jonkun kanssa ovat nyt, mutta ei missään irtosuhteissa vaan hyvässä kumppanuuteen perustuvassa suhteessa, jossa molemmat voivat olla arvostettuina omana kokonaisena itsenään.
Tuntuu, että olen nyt kyllä paljastanut hurjasti elämästäni, mutta varmaan siinä on edelleen ristiriitaisuuksia. Koen itsekin monet asiat ristiriitaisiksi elämässäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys kuuluukin :
Kannattiko hankkia sitä kersaa ?? Se kun on haittana ja kaiken esteenä. Miten meni, noin niin kuin, omasta mielestä tuo homma ?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ajattelevat, että lapset ovat miinusta -mitään yhteistä minulla ei kyllä ole heidän kanssaan. Lapset kuuluvat elämään, mielestäni on luonnotonta haluta vain elää aikuiselämää saamatta lapsia. Voi lastenkin kanssa matkustella ja tehdä paljon asioita.
40-vuotias on jo aika vanha saamaan esikoisensa, eli siinäkin mielessä lapset kannattaa tehdä nuorempana. Kaikissa seurustelusuhteessa olen ajatellut, että lapsia saa tulla. Elämän ei tarvitse olla täydellistä millään muotoa.Se on ihan ok, mutta niin on muutkin ajattelutavat. Ihmiset ovat erilaisia. Outoa tuomita muiden elämäntapa, kun jokainen voi elää vain oman elämänsä.
En tuomitse, olen hämmästynyt vain. Elämän tarkoitus on jatkaa elämää, lisääntyä. Jos tuota ei tapahdu, elämä ei jatku. Luonnotonta, ketju katkeaa.
Mistä sinä tiedät mikä on elämän tarkoitus? Älä vain ala mistään uskkonnosta jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka ajattelevat, että lapset ovat miinusta -mitään yhteistä minulla ei kyllä ole heidän kanssaan. Lapset kuuluvat elämään, mielestäni on luonnotonta haluta vain elää aikuiselämää saamatta lapsia. Voi lastenkin kanssa matkustella ja tehdä paljon asioita.
40-vuotias on jo aika vanha saamaan esikoisensa, eli siinäkin mielessä lapset kannattaa tehdä nuorempana. Kaikissa seurustelusuhteessa olen ajatellut, että lapsia saa tulla. Elämän ei tarvitse olla täydellistä millään muotoa.Se on ihan ok, mutta niin on muutkin ajattelutavat. Ihmiset ovat erilaisia. Outoa tuomita muiden elämäntapa, kun jokainen voi elää vain oman elämänsä.
En tuomitse, olen hämmästynyt vain. Elämän tarkoitus on jatkaa elämää, lisääntyä. Jos tuota ei tapahdu, elämä ei jatku. Luonnotonta, ketju katkeaa.
Mistä sinä tiedät mikä on elämän tarkoitus? Älä vain ala mistään uskkonnosta jauhaa.
Ihan biologian kannalta ajattelen. Varmasti kaikilla elävillä lajeilla on sisäänrakennettu koodi jatkaa oloaan jollakin tavalla.
Jos elämä ei jatku, yksilö on sairas tai muuten poikkeava -näin eläinmaailmassa. Ihmisen valinta olla tietoisesti jatkamatta elämää katkaisee sukupolvien ketjun pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluukin :
Kannattiko hankkia sitä kersaa ?? Se kun on haittana ja kaiken esteenä. Miten meni, noin niin kuin, omasta mielestä tuo homma ?!
Tietysti lapsi estää biletyksen ja matkustelun. Vie kaikki rahat ja on tiellä kaikessa kivassa. Koko ajan vaatimassa ja rääkymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
Eri asia sitten saako sellaisen. 😅 Kun ne instabeibet etsii yleensä rikasta/myöskin timmiä&urheilullista miestä. Kilttikset ulisee, kun ei kelpaa naisille, mutta ei rahkeet riitä niihin joita haluaisivat ja muita naisia ”ei ole olemassa”.
Itse olen ehkä näiden miesten kriteerien mukainen (-insta, jota en käytä), mutta oma mieheni on myöskin ulkoilua paljon harrastava ja kultturelli ihminen; arvomaailmaltaan niin kaukana kilttiksistä kun olla ja voi.
Ap:lle - tiedän useammankin tapauksen, jossa suunnilleen samassa tilanteessa kuin sinä oleva nainen on löytänyt rinnalleen uuden rakkauden, joskus tosin pitkän etsinnän jälkeen (ja eräälläkin tapauksella löysi työn kautta miehen kun oli jo luopunut täysin toivosta ja loputtomasta treffailusta, oli 40v totaali yh 3 lapselle, miehellä ei ollut lapsia aiemmasta suhteesta, mutta adoptoi lopulta tämän naisen lapset ja mukavaa sekä sujuvaa perhe-elämää tuntuvat viettävän.) Kuulostat energiseltä, kauniilta ja iloiselta luonteelta - äläpä luovu toivosta vielä! Täällä palstalla aina dissataan yh:ta mutta todellisuudessa moni yh löytää kyllä uuden suhteen ja hyvänkin sellaisen! Tsemppiä! 😌
N27
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
Eri asia sitten saako sellaisen. 😅 Kun ne instabeibet etsii yleensä rikasta/myöskin timmiä&urheilullista miestä. Kilttikset ulisee, kun ei kelpaa naisille, mutta ei rahkeet riitä niihin joita haluaisivat ja muita naisia ”ei ole olemassa”.
Itse olen ehkä näiden miesten kriteerien mukainen (-insta, jota en käytä), mutta oma mieheni on myöskin ulkoilua paljon harrastava ja kultturelli ihminen; arvomaailmaltaan niin kaukana kilttiksistä kun olla ja voi.
Ap:lle - tiedän useammankin tapauksen, jossa suunnilleen samassa tilanteessa kuin sinä oleva nainen on löytänyt rinnalleen uuden rakkauden, joskus tosin pitkän etsinnän jälkeen (ja eräälläkin tapauksella löysi työn kautta miehen kun oli jo luopunut täysin toivosta ja loputtomasta treffailusta, oli 40v totaali yh 3 lapselle, miehellä ei ollut lapsia aiemmasta suhteesta, mutta adoptoi lopulta tämän naisen lapset ja mukavaa sekä sujuvaa perhe-elämää tuntuvat viettävän.) Kuulostat energiseltä, kauniilta ja iloiselta luonteelta - äläpä luovu toivosta vielä! Täällä palstalla aina dissataan yh:ta mutta todellisuudessa moni yh löytää kyllä uuden suhteen ja hyvänkin sellaisen! Tsemppiä! 😌N27
Jee! kiitos tästä kommentista. En nyt oikein tiedä haluanko vähään aikaan aktiivisesti etsiä. Ehkä menen nyt jonkin aikaa sillä ajatuksella, että nautin elämästäni tällaisenaan tietoisesti ja täysillä, purkaen kaikki turhaumat liikuntaan. Ja sitten, kuten kunnon romanttisessa draamassa kuuluu tapahtua; kun olen vihdoinkin pystynyt hautaamaan ajatuksen kivasta kumppanista, vastaan tulee mitä yllättvimmästä paikasta Täydellinen Mies :D...
Kiitos kaikille positiivisille vastaajille ja ihmettelijöille ja nutkuttajille ja elämänankeuttajille tästä näinkin pitkäksi menneeksi ketjusta. Sain kitistä tänne elämästäni, eli säästin joidenkin läheisteni hermoja. Toivottavasti. Oli oikeasti mukavaa saada tulevaisuuteen uskoa valavia viestejä, kiitos.
ap
Jatka etsimistä. Kyllä löytyy. Ainakin niin että molemmilla on pieni lapsi.