Lue keskustelun säännöt.
täällä menee hukkaan hyvä nainen
15.09.2019 |
Olen peruspositiivinen, iloinen, seksinnälkäinen ja kivannäköinen nainen. Saan helposti huomiota miehiltä, ja ne muutamat, jotka olen huolinut sänkyyn asti, ovat olleet innoissaan minun haluistani ja innostani... Mutta. Minä haluan oikean suhteen! Ei tarvita asua saman katon alla, mutta haluan jakaa elämääni jonkun kanssa. Sitoutua. Rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olla turvasatama toisillemme. Oppia rakastamaan toista syvällisesti. Pitkän avioliiton jälkeen en ole reilussa kolmessa vuodessa onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi samaa...
Minulla oli pari vuotta friends with benefits-suhde, mikä oli aivan ihana, mutta opin myös sen aikana, ettei minulle sovi "pelkkä seksisuhde". Jos seksi on hyvää, minä rakastun...
Lopetin juuri 4kk kestäneen suhteen, jossa oli heti alusta lähtien selvää, että molemmat ovat etsimässä tositarkoituksella "loppuelämänsä suhdetta". Seksi oli huippua, huumorimme sopivat yhteen, keskustelu sujui, pystyimme avautumaan toisillemme, tunsimme kihelmöivää vetovoimaa toisiamme kohtaan... Koska meidän auinpaikkojemme välillä oli reilusti välimatkaa, näimme vain noin kerran viikossa viikonloppuisin päivän ja yön verran. Olimme tosin jo yhdessä lomallakin viikon verran. Kun keskustelimme miten näemme suhteemme jatkon, halusin minä enemmän ja hän vähemmän!
Kyllä, tiedän tarkalleen mistä kiikastaa. Minulla on yksi viisi-vuotias lapsi. Olen totaali-yh. Ja olen jo 45v. Miehet haluaisivat minut, mutta eivät (enää) lapsiperhe-elämää. Ahdistaa aivan valtavasti. Kun lapsi on 18v, olen minä jo lähemmäksi kuusikymppinen! Silloinko minulla on vihdoinkin omaa vapaata aikaa? Joskus elämä tuntuu epäreilulta. Ja en todellakaan syytä miehiä, en itsekään lapsettomana, tai osa-aika vanhempana valitsisi pienen lapsen vanhempaa partneriksi. Vapaus nauttia elämän iloista tämän ikäisenä olisi ihanaa!
Olisiko kenelläkään totaali-yh:lla kertoa positiivista tarinaa löytyneestä parisuhteesta olosuhteista huolimatta? Kaipaan jotain, joka lisäisi luottamustani tulevaisuuteen.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailusuhde riitä? Sehän on just paras ratkaisu tuossa elämäntilanteessa.
En tiedä miten tapailusuhde määritellään, mutta jotain sellaista kai hain tässä viimeisimmässäkin suhteessa. Mutta välimatkan ja työaikojen takia emme olisi voineet nähdä kuin viikonloppuisin. Mies ei halunnut olla osana lapsiperhe-elämää, joten jäljelle olisi jäänyt ehkä noin kerran kuussa tapahtuvat tapailut jossain kulttuuririennoissa tai vastaavaa. Tämä ei riitä minulle mitenkään, olin jo todella ihastunut, halusin jakaa hänen kanssaan muutakin. Olen parisuhdeihminen, sitoudun vahvasti yhteen ihmiseen. En todellakaan halunnut mitään yhteenmuuttoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea ei voi aina kaikki saada. Silloin pitänee vaan olla kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä on saanut. Sulla on kuitenkin moni asia hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailusuhde riitä? Sehän on just paras ratkaisu tuossa elämäntilanteessa.
En tiedä miten tapailusuhde määritellään, mutta jotain sellaista kai hain tässä viimeisimmässäkin suhteessa. Mutta välimatkan ja työaikojen takia emme olisi voineet nähdä kuin viikonloppuisin. Mies ei halunnut olla osana lapsiperhe-elämää, joten jäljelle olisi jäänyt ehkä noin kerran kuussa tapahtuvat tapailut jossain kulttuuririennoissa tai vastaavaa. Tämä ei riitä minulle mitenkään, olin jo todella ihastunut, halusin jakaa hänen kanssaan muutakin. Olen parisuhdeihminen, sitoudun vahvasti yhteen ihmiseen. En todellakaan halunnut mitään yhteenmuuttoa.
ap
Niin, etsit uuden tapailusuhteen? Varmasti löytyy seuraa.
Sinä tulet löytämään vielä sen mitä haet. Ehkä hänelläkin on lapsi/lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt ei lohduta sinua yhtään, mutta olen ikäisesi nainen ja viimeiset viisitoista vuotta ilman seksiä. Rakastan seksiä ja nautin siitä ja haluan antaa ja saada, mutta elämä nyt vaan on mennyt toisin. Minulta jäi sitten lapsetkin saamatta, koska en kahden vaikean mieskokemuksen jälkeen halunnut heti uutta suhdetta.
Olen saanut kuitenkin elämältä paljon muuta ja myös rakkautta, vasn toisenlaista kuin se vällyissä saatava rakkaus.
Sanon, että olen pahoillani puolestasi, mutta vaikutat siltä, että olet jotenkin sinut elämäsi kanssa. Siihen minäkin tähtään. Että voisin rauhallisin ja tyytyväisin mielin katsoa muutaman vuoden päästä elämääni taaksepäin ja todeta, että ei mennyt niinkuin halusin, mutta että elämä on silti hyvää. Kunhan nyt tässä kipuilen ja kiukkuan hieman lapsellisesti aikani.
Olet kyllä joutunut luopumaan paljosta. Haluaisin lähettää empatia halauksen sinulle. Kiitos erittäin lohdullisesta ja rauhoittavasta viestistäsi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
No siinä on se "lapselle ja naiselle elättäjä" aspekti
20-kul.likaru.sellia ja sitten pitäisi löytää kiva mies kun kävi vahinko ja hormonit voittivat järjen äänen.
Alpha f*cks, beta bucks?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailusuhde riitä? Sehän on just paras ratkaisu tuossa elämäntilanteessa.
En tiedä miten tapailusuhde määritellään, mutta jotain sellaista kai hain tässä viimeisimmässäkin suhteessa. Mutta välimatkan ja työaikojen takia emme olisi voineet nähdä kuin viikonloppuisin. Mies ei halunnut olla osana lapsiperhe-elämää, joten jäljelle olisi jäänyt ehkä noin kerran kuussa tapahtuvat tapailut jossain kulttuuririennoissa tai vastaavaa. Tämä ei riitä minulle mitenkään, olin jo todella ihastunut, halusin jakaa hänen kanssaan muutakin. Olen parisuhdeihminen, sitoudun vahvasti yhteen ihmiseen. En todellakaan halunnut mitään yhteenmuuttoa.
ap
Niin, etsit uuden tapailusuhteen? Varmasti löytyy seuraa.
No, kun sitä juuri epäilen. Ei ole paljon miehiä, jotka haluaisivat suhteen jossa on pieni lapsi hyvinkin läsnä vielä seuraavat kymmenen vuotta. Etsimiseen ja tapailuun ja panostamiseen ja pettymiseen menee kuitenkin hyvinkin paljon aikaa ja varsinkin energiaa, joka on poissa lapselta. Viimeisimmän jälkeen sydämeni on myös aika hajalla, kaikki vaikutti niin hyvältä. En pysty tähän nyt kyllä vähään aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei siis käynyt mielessäkään erotessasi, että pieni lapsi on aikamoinen este uudelle parisuhteelle tuossa vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tapailusuhde riitä? Sehän on just paras ratkaisu tuossa elämäntilanteessa.
En tiedä miten tapailusuhde määritellään, mutta jotain sellaista kai hain tässä viimeisimmässäkin suhteessa. Mutta välimatkan ja työaikojen takia emme olisi voineet nähdä kuin viikonloppuisin. Mies ei halunnut olla osana lapsiperhe-elämää, joten jäljelle olisi jäänyt ehkä noin kerran kuussa tapahtuvat tapailut jossain kulttuuririennoissa tai vastaavaa. Tämä ei riitä minulle mitenkään, olin jo todella ihastunut, halusin jakaa hänen kanssaan muutakin. Olen parisuhdeihminen, sitoudun vahvasti yhteen ihmiseen. En todellakaan halunnut mitään yhteenmuuttoa.
ap
Niin, etsit uuden tapailusuhteen? Varmasti löytyy seuraa.
No, kun sitä juuri epäilen. Ei ole paljon miehiä, jotka haluaisivat suhteen jossa on pieni lapsi hyvinkin läsnä vielä seuraavat kymmenen vuotta. Etsimiseen ja tapailuun ja panostamiseen ja pettymiseen menee kuitenkin hyvinkin paljon aikaa ja varsinkin energiaa, joka on poissa lapselta. Viimeisimmän jälkeen sydämeni on myös aika hajalla, kaikki vaikutti niin hyvältä. En pysty tähän nyt kyllä vähään aikaan...
Tarkoitin siis ihan seksisuhdetta. Se on helpointa sun elämäntilanteessa. Jos jostain kehkeytyy jotain muutakin, niin sehän on sit vaan plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksiesi perusteella vaikutat hyvältä tyypiltä, ap! Ainut neuvo mikä minulla tulee mieleen on että aloita harrastus, jossa on mahdollista tavata miehiä. Esimerkiksi alueesi palokuntanaiset avustavat pelastuslaitosta ympäri vuoden.
Kiitos paljon! Lämmitti mieltäni, kun nämä viimeiset viestit saavat minut lähinnä tuntemaan syyllisyyttä siitä että nyt satun nauttimaan tietyistä asioista. Olen nyt alkanut lisäämään liikuntaa entisestään päästelläkseni höyryjä. Joku tuollainen uusi harrastus on todella hyvä idea. Näin yksinhuoltajana on vain vaikeaa löytää aikaa tuollaiselle, siksi harrastan juuri lenkkeilyä ja kävelyitä koiran kanssa, joita voin tehdä joko lapsen kanssa yhdessä tai tehdä sellaisella hetkellä kun lapsi on kaverillaan. Mutta yritän saada jotenkin omaa aikaa tuollaiselle säännälliselle harrastukselle myös. Ihan vaan ettei oma pää hajoa.
ap
Sen verran mieskeskeistä elämää vietät, että voitaneen miehet lukea harrastukseksesi tai elämäntavaksesi
Niin? Ja nyt minun pitäisi osata luopua tästä rakkaasta harrastuksesta. Sitähän minä tässä kipuilen. Kyllä, kaikkea ei voi saada ja iloitse siitä mitä sinulla on.
ap
"Täällä hukkaan menee hyvä nainen" tirsk
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei siis käynyt mielessäkään erotessasi, että pieni lapsi on aikamoinen este uudelle parisuhteelle tuossa vaiheessa?
Ei tietenkään. Piti päästä kýrpäkàrúsèlli vol2 :seen testaamaan markkina-arvoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin sinä parisuhdetta tarvitset? Lapset jo tehty ja seksiä näyttävästi saat ihan riittävästi. Miehen rahat vain mielessä?
Kyllä voisi sanoa, että ihminen, joka on valmis antamaan parisuhteelle ja sitoutumiseen kaiken, menee tosissaan hukkaan. Molemmat saa kaiken, kun molemmat antaa kaiken :) Miehenä vähän turhauttavaa kuunnella, että tällaisia naisia elää kaikin puolin turhautuneena. Vapaan rakkauden maailmassa on jostain syystä eniten tilausta sitoutumiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisiko pitänyt miettiä tuota lapsentekoa vähän aikaisemmin? Et voi säästää ja syödä kakkua samaan aikaan katsos.
Vahinkolapsi ja totesin raskauden vasta ollessani kymmenennellä viikolla raskaana. En vain pystynyt abortoimaan sikiötä, jolla oli jo ihan tunnistettavia kasvonpiirteitä. Olin silloin ollut jo myös yli 20 vuotta avioliitossa. Luultavasti valitsisin edelleen samoin tällä elämänkokemuksella. En ole ihan varma. Olisi niin paljon helpompaa, jossa elämä olisi yksinkertaisen mustavalkoista eikä täynnä ristiriitaisuuksia.
ap
Elämä on kuitenkin niitä valintoja. Ja tämän valinnan sun kanssa nyt täytyy elää. Ei ole todellakaan väärin haluta miestä parisuhteeseen, mutta ei ole myöskään todellakaan väärin, että mies ei halua elää enää pikkulapsiarkea tuossa vaiheessa. Ehkä löydät miehen, ehkä et. Tsemppiä kuitenkin hakuun!
Entä jos kyse ei ole omasta valinnasta? kyselee toinen nelikymppinen totaali-yh, jonka yksinhuoltajuuden taustalla on leskeys. Eipä ollut oma valintani että puolisoni kuolee syöpään. Millaisen ohjeen antaisit minulle?
Vierailija kirjoitti:
No totuus on se, että kyllä 5v lapsi tuon ikäisenä on aika iso asia. Joko saman ikäisellä miehellä on a) isot lapset tai b) ei halua lapsia.
Itse olen 44 v ja mulla lapset 19v, 18v ja 14v. Jos eroaisin niin en tod haluais miestä jolla pn pieniä lapsia.
Tinderissä on paljon viittäkymppiä lähestyviä miehiä, joilla on pieniä lapsia. Itse taas kartan heitä, koska nuorimmaiseni on jo teini, enkä halua, että jaloissa pyörii lapsia kuuntelemassa ja vaatimassa huomiota.
Seksuaalisesti etuoikeutetun nillitystä..
Olet ollut vasta kolme vuotta sinkkuna ja tapailujakin on riittänyt, mikä on ongelma? Tuohan on tosi hyvin! Kyllä se oikea vielä tulee vastaan.
Niin kyllähän minullekkin ystävät ja sukulaiset päivittelee, että hukkaan menee hyvä mies kun ei ole perhettä tai edes parisuhdetta.
Sinkkunaiset kun ei ajattele kuitenkaan samoin. Vastaava ongelma on myös Ap:lla. Sillä kun on vain merkitystä mitä ne vapaana olevat ajattelee.
M37
eikö asuinpaikkakunnallasi ole eronneita 40-50-vuotiaita miehiä, joilla itselläänkin olisi suht. pieniä lapsia? Tuo kuopus on varmaan aika iso miinus monelle miehelle, jolla on jo isot lapset tai ei lapsia lainkaan. minusta vaikutat kyllä aika pakkomielteisesti hakevan mies seuraa, vaikka sanoit että voit ottaa rauhallisesti. Sanoisin että ota rauhallisesti ja keskity hetkeksi lapseesi ja omaan elämään. Mikään ei ole mahdotonta kuitenkaan! Usein samanlaisessa elämäntilanteessa olevat pariutuvat keskenään.
Tämä nyt ei lohduta sinua yhtään, mutta olen ikäisesi nainen ja viimeiset viisitoista vuotta ilman seksiä. Rakastan seksiä ja nautin siitä ja haluan antaa ja saada, mutta elämä nyt vaan on mennyt toisin. Minulta jäi sitten lapsetkin saamatta, koska en kahden vaikean mieskokemuksen jälkeen halunnut heti uutta suhdetta.
Olen saanut kuitenkin elämältä paljon muuta ja myös rakkautta, vasn toisenlaista kuin se vällyissä saatava rakkaus.