Lue keskustelun säännöt.
täällä menee hukkaan hyvä nainen
15.09.2019 |
Olen peruspositiivinen, iloinen, seksinnälkäinen ja kivannäköinen nainen. Saan helposti huomiota miehiltä, ja ne muutamat, jotka olen huolinut sänkyyn asti, ovat olleet innoissaan minun haluistani ja innostani... Mutta. Minä haluan oikean suhteen! Ei tarvita asua saman katon alla, mutta haluan jakaa elämääni jonkun kanssa. Sitoutua. Rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olla turvasatama toisillemme. Oppia rakastamaan toista syvällisesti. Pitkän avioliiton jälkeen en ole reilussa kolmessa vuodessa onnistunut löytämään miestä, joka haluaisi samaa...
Minulla oli pari vuotta friends with benefits-suhde, mikä oli aivan ihana, mutta opin myös sen aikana, ettei minulle sovi "pelkkä seksisuhde". Jos seksi on hyvää, minä rakastun...
Lopetin juuri 4kk kestäneen suhteen, jossa oli heti alusta lähtien selvää, että molemmat ovat etsimässä tositarkoituksella "loppuelämänsä suhdetta". Seksi oli huippua, huumorimme sopivat yhteen, keskustelu sujui, pystyimme avautumaan toisillemme, tunsimme kihelmöivää vetovoimaa toisiamme kohtaan... Koska meidän auinpaikkojemme välillä oli reilusti välimatkaa, näimme vain noin kerran viikossa viikonloppuisin päivän ja yön verran. Olimme tosin jo yhdessä lomallakin viikon verran. Kun keskustelimme miten näemme suhteemme jatkon, halusin minä enemmän ja hän vähemmän!
Kyllä, tiedän tarkalleen mistä kiikastaa. Minulla on yksi viisi-vuotias lapsi. Olen totaali-yh. Ja olen jo 45v. Miehet haluaisivat minut, mutta eivät (enää) lapsiperhe-elämää. Ahdistaa aivan valtavasti. Kun lapsi on 18v, olen minä jo lähemmäksi kuusikymppinen! Silloinko minulla on vihdoinkin omaa vapaata aikaa? Joskus elämä tuntuu epäreilulta. Ja en todellakaan syytä miehiä, en itsekään lapsettomana, tai osa-aika vanhempana valitsisi pienen lapsen vanhempaa partneriksi. Vapaus nauttia elämän iloista tämän ikäisenä olisi ihanaa!
Olisiko kenelläkään totaali-yh:lla kertoa positiivista tarinaa löytyneestä parisuhteesta olosuhteista huolimatta? Kaipaan jotain, joka lisäisi luottamustani tulevaisuuteen.
Kommentit (128)
Sellaista se on. Itse en edes viitsi yrittää, kun on lähes mahdoton ajatus, että tätä kukaan jaksaisi. Olen siis muutaman vuoden nuorempi, ja minulla on 2 alakouluikäistä lasta, joista yhteishuoltajuus.
Kiinnostusta on jonkin verran, mutta tuntuvat haluavan vain seksiä, ja itseäni ei (pelkästään) sellainen suhde kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin 47 vuotiaana kahden kouluikäisen lapsen totaali-yh:ksi. Olen parisuhdeihminen ja aloin etsimään itselleni loppuelämän kestävää parisuhdetta treffisivustoilta. Vastasin vain niihin profiileihin, jotka sopivat minun kriteereihini ja otin selvää millä mielellä mies oli liikenteessä ennen treffeille menoa. En tuhlannut aikaa sellaisiin, joiden elämäntilanne tai tulevaisuudenhaaveet eivät sopineet yhteen omieni kanssa. Puolen vuoden jälkeen löysiin itseäni muutaman vuoden nuoremman miehen, jolla on samanikäinen lapsi kuin itsellänikin on ja muutkin toiveemme kohtasivat.
Tämä se varmaan olisikin, että mies olisi jo tottunut samantyyppiseen arkeen itsekin. Minä miehenä haluaisin puolisolta juuri noita samoja lähtökohtia mitä siekin olit hakenu. Yllättävän nopeesti sulle se oikea sitten löytykin.
Tuossa tilanteessa ei kannata luottaa siihen, että mies löytyy sattumalta. Ryhdyt siis mainostamaan itseäsi selvin sanoin etkä edes kokeile miehiä, joita pikkulapsiperhe-elämä ei kiinnosta. Kiinnostuneita on paljon vähemmän, mutta he ovat lähtökohtaisesti sopivampia.
Vierailija kirjoitti:
No totuus on se, että kyllä 5v lapsi tuon ikäisenä on aika iso asia. Joko saman ikäisellä miehellä on a) isot lapset tai b) ei halua lapsia.
Itse olen 44 v ja mulla lapset 19v, 18v ja 14v. Jos eroaisin niin en tod haluais miestä jolla pn pieniä lapsia.
Tuossa on perää. Itse laitoin hylkyyn miehet, joilla oli alle kouluikäisiä lapsia, kun omani olivat jo esiteinejä. En vain enää jaksa pikkulapsiarkea ja siihen liittyviä rajoitteita parisuhteilussa.
Vierailija kirjoitti:
Ap venyttää aika rajusti ”hyvän naisen” määritelmää. 😂
Taasko täällä on näitä kilttimiehiä, jotka eivät jostain syystä löydä naista, vaikka ovat niin kilttejä ja hyväkäytöksisiä? Sinäkö määrittelet kuka on hyvä nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
No siinä on se "lapselle ja naiselle elättäjä" aspekti
20-kul.likaru.sellia ja sitten pitäisi löytää kiva mies kun kävi vahinko ja hormonit voittivat järjen äänen.
Ap, ilmeisesti saat kuitenkin joltain sukulaiselta/kaverilta paljon lapsenhoitoapua, koska olit sen fwb:n kanssa tehneet kahdestaan paljon asioita. Se kannattaa mainita aika alussa miehille, että sulla on mahikset myös kahdenkeskiseen aikaan, vaikka lapsen isä ei olekaan kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin 47 vuotiaana kahden kouluikäisen lapsen totaali-yh:ksi. Olen parisuhdeihminen ja aloin etsimään itselleni loppuelämän kestävää parisuhdetta treffisivustoilta. Vastasin vain niihin profiileihin, jotka sopivat minun kriteereihini ja otin selvää millä mielellä mies oli liikenteessä ennen treffeille menoa. En tuhlannut aikaa sellaisiin, joiden elämäntilanne tai tulevaisuudenhaaveet eivät sopineet yhteen omieni kanssa. Puolen vuoden jälkeen löysiin itseäni muutaman vuoden nuoremman miehen, jolla on samanikäinen lapsi kuin itsellänikin on ja muutkin toiveemme kohtasivat.
Olen iloinen puolestasi, että sinun onnistui löytämään tällainen kumppani. Ehkä minunkin pitää ruveta jossain vaiheessa olemaan aktiivisempi ja tarkempi treffisivustoilla. Tosin kaksi viimeisintä treffikumppania (ja lyhyisiin suhteisiin johtanutta) olivat juuri treffisivuilta napattuja ja tarkat kriteerit täyttävät. Toinen tajusi tapailun aikana, että haluaa oman biologisen lapsen ja toinen, ettei sittenkään enää halua lapsielämää. Itse olen kyllä myös aika todella hankala siinä suhteessa, etten tosiaankaan hirvittävän innokkaasti olisi ottamassa lisää pikkulapsia elämääni. Tykkään lapsista noin yleisestiottaen ja rakastan omiani, mutta en jaksaisi sitoutua ja kokea olevani (osittain) vastuussa taas uudesta elämästä. Tiedän itsestäni, että kokisin lapsen tärkeäksi ja haluaisin panostaa hänen hyvinvointiinsa, mutta jostain syystä en koe lapsiin panostamisen antavan energiaa vaan lähes päinvastoin, se uuvuttaa, myös omien kohdalla.
Tiedän ettei kaikkea voi saada, mutta haluan silti :D
ap
En oikein ymmärrä, miten pystyy rakentamaan yhteistä tulevaisuutta jos ei asu saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitikö alkaa vääntämään mukuloita vanhana? Oliko järki niin jäässä että vauva oli pakko saada mutta et tajunnut että se loisii nurkissa seuraavat lähes 20 vuotta ja sitten olet jo vanha kääkkä. Tietenkään kukaan täysjärkinen ei ala mihinkään perhehelvettiin enää iässä milloin pitäisi jo nauttia elämästä.
Kukas katkera mies siellä kirjoittelee? Onko vaikea ymmärtää, että toisille elämästä nauttiminen on vähän toisenlaista kuin itsekkäille hedonisteille? Lapset tuovat iloa ja rikkautta elämään niille, jotka lapsista pitävät. Jos ei pidä lapsista niin sitten ei hanki niitä, eikä pariudu sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Vanhempana lapsen saanut on yleensä nuorena ehtinyt juhlia ja matkustaa ja myös monille ne eivät koskaan ole iloa tuovia asioita, vaan lapsiperhe-elämä enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
No totuus on se, että kyllä 5v lapsi tuon ikäisenä on aika iso asia. Joko saman ikäisellä miehellä on a) isot lapset tai b) ei halua lapsia.
Itse olen 44 v ja mulla lapset 19v, 18v ja 14v. Jos eroaisin niin en tod haluais miestä jolla pn pieniä lapsia.
Niinpä. Minulla on kaksi vanhempaa lasta 19 ja 17 vuotiaat. Heistä ei ole oikein enää mitään huolta, eikä kenelläkään tapailukumppanillani ole ollut mitään heitä vastaan. 5v on ihan oma lukunsa ja tiedostan sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Itse en edes viitsi yrittää, kun on lähes mahdoton ajatus, että tätä kukaan jaksaisi. Olen siis muutaman vuoden nuorempi, ja minulla on 2 alakouluikäistä lasta, joista yhteishuoltajuus.
Kiinnostusta on jonkin verran, mutta tuntuvat haluavan vain seksiä, ja itseäni ei (pelkästään) sellainen suhde kiinnosta.
Miten jaksat psyykkisesti? Etkö pelkää katkeroitumista?
Toisaalta, jos sinulla on yhteishuoltajuus, niin eikö sinulla ole myös lapsivapaata aikaa ja suurempi mahdollisuus löytää kumppani, joka sopeutisi tähän elämnvaiheeseen, koska sinulla (ja mahdollisesti hänellä) on myös tätä niin kallisarvoista aikuisten välistä aikaa ilman kenenkään lapsia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö alkaa vääntämään mukuloita vanhana? Oliko järki niin jäässä että vauva oli pakko saada mutta et tajunnut että se loisii nurkissa seuraavat lähes 20 vuotta ja sitten olet jo vanha kääkkä. Tietenkään kukaan täysjärkinen ei ala mihinkään perhehelvettiin enää iässä milloin pitäisi jo nauttia elämästä.
Kukas katkera mies siellä kirjoittelee? Onko vaikea ymmärtää, että toisille elämästä nauttiminen on vähän toisenlaista kuin itsekkäille hedonisteille? Lapset tuovat iloa ja rikkautta elämään niille, jotka lapsista pitävät. Jos ei pidä lapsista niin sitten ei hanki niitä, eikä pariudu sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Vanhempana lapsen saanut on yleensä nuorena ehtinyt juhlia ja matkustaa ja myös monille ne eivät koskaan ole iloa tuovia asioita, vaan lapsiperhe-elämä enemmänkin.
Nythän täällä ulistaan kun ei löydy miehiä jotka ottavat kasvatikseen toisen äpärän.
Ilmoitan tämän asiattomaksi.
Ei jaksa ulisijoita jotka ei uskalla elää elämäänsä ja ovat panettelemassa, tietämättä apn lapsen alkuperästä yhtään mitään. Hanki oma elämä. Älä tule tänne haukkumaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
No siinä on se "lapselle ja naiselle elättäjä" aspekti
20-kul.likaru.sellia ja sitten pitäisi löytää kiva mies kun kävi vahinko ja hormonit voittivat järjen äänen.
Jep. Ei pitäisi tähän edes vastata, mutta ihme viihdettä tämäkin. Olin avioliitossa yli 20 vuotta, minä suurimman osan ajasta paremmilla tuloilla. Viimeisin lapsi oli vahinko. Nyt eron jälkeen olen edelleenkin se paremmin toimeentuleva, enkä tarvitse mitään elättäjää. Lapsella on isä, vaikkakin hyvin kaukana ja näkevät vain harvakseltaan. Hyvä suhde turvalliseen aikuiseen on tosin aina tervetullut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lähestynyt kilttiksiä?
Ainakaan palstan k-miehet eivät huoli yli nelikymppisiä yh-äitejä. Pitää saada parikymppinen instabeibe.
No siinä on se "lapselle ja naiselle elättäjä" aspekti
20-kul.likaru.sellia ja sitten pitäisi löytää kiva mies kun kävi vahinko ja hormonit voittivat järjen äänen.
Jep. Ei pitäisi tähän edes vastata, mutta ihme viihdettä tämäkin. Olin avioliitossa yli 20 vuotta, minä suurimman osan ajasta paremmilla tuloilla. Viimeisin lapsi oli vahinko. Nyt eron jälkeen olen edelleenkin se paremmin toimeentuleva, enkä tarvitse mitään elättäjää. Lapsella on isä, vaikkakin hyvin kaukana ja näkevät vain harvakseltaan. Hyvä suhde turvalliseen aikuiseen on tosin aina tervetullut.
ap
aika cuck saa mies olla jotta huolisi toisten kakarat
Vierailija kirjoitti:
Ap, ilmeisesti saat kuitenkin joltain sukulaiselta/kaverilta paljon lapsenhoitoapua, koska olit sen fwb:n kanssa tehneet kahdestaan paljon asioita. Se kannattaa mainita aika alussa miehille, että sulla on mahikset myös kahdenkeskiseen aikaan, vaikka lapsen isä ei olekaan kuvioissa.
Meillä oli sattumalta molemmilla epätyypilliset työajat, jolloin voimme tavata kaksi kertaa viikossa aamupäivistä. Myös äitini halusi pitkään hoitaa lasta yhden päivän viikossa, nyt hän on huonommassa kunnossa. Lapsi on kaksi kertaa vuodessa noin viikon isällään. Siskoni on ottaa myös satunnaisesti lapseni luokseen yökylään.
Eli kyllä, satunnaisesti minulla on luojan kiitos mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan. Se ei vain riittänyt esim. tälle viimeisimmälle seurustelukumppanille. Ja ymmärrän sen kyllä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Itse en edes viitsi yrittää, kun on lähes mahdoton ajatus, että tätä kukaan jaksaisi. Olen siis muutaman vuoden nuorempi, ja minulla on 2 alakouluikäistä lasta, joista yhteishuoltajuus.
Kiinnostusta on jonkin verran, mutta tuntuvat haluavan vain seksiä, ja itseäni ei (pelkästään) sellainen suhde kiinnosta.
Miten jaksat psyykkisesti? Etkö pelkää katkeroitumista?
Toisaalta, jos sinulla on yhteishuoltajuus, niin eikö sinulla ole myös lapsivapaata aikaa ja suurempi mahdollisuus löytää kumppani, joka sopeutisi tähän elämnvaiheeseen, koska sinulla (ja mahdollisesti hänellä) on myös tätä niin kallisarvoista aikuisten välistä aikaa ilman kenenkään lapsia.
ap
Ihan hyvin jaksan kai, en ainakaan koe katkeruutta. Omia valintojahan nämä ovat. Eksä hoitaa arjen harrastusmenoja kyllä, mutta lapset ovat hänen luonaan vain joka toinen vkonloppu eli pääasiassa ovat minulla.
Minä jäin kahden lapsen yksinhuoltajaksi aika lailla sinun iässäsi. Kävin lähes 30 miehen kanssa yksillä treffeillä. Monelle oli este tilanteeni jossa on kaksi alakoululaista. Joukossa oli kuitenkin joitakin perheensä menettäneitä viisikymppisiä eroisiä jotka kaipasivat lapsiperhe-elämää ja oma lapsi/lapset aikuistumassa. Tällaisen kanssa seurustelen vakavasti. Ratkaiseva juttu oli kuulemma kuitenkin hyvä ulkonäköni ikään nähden ja se että asiani ovat kunnossa noin muuten.
Ehkä kannattaa muuttaa omaa katsantokantaa. Jos et voi saada sitä mitä haluat, voisitko alkaa haluta jotain minkä voit saada? Hyvän ja tasaisen lapsuusajan lapsen kanssa, jonka sait vielä viimemetreillä? Mitä isänsä kanssa tapahtui? Oletko itsekään ihan niin hyvä, mitä annat ymmärtää? Jos rimasi on sillä korkeudella, että 5 % miehistä yltää siihen, yritä ymmärtää että vain harva tuosta porukasta kohtaa kemiaa kanssasi ja sinä heidän.
No totuus on se, että kyllä 5v lapsi tuon ikäisenä on aika iso asia. Joko saman ikäisellä miehellä on a) isot lapset tai b) ei halua lapsia.
Itse olen 44 v ja mulla lapset 19v, 18v ja 14v. Jos eroaisin niin en tod haluais miestä jolla pn pieniä lapsia.