Lue keskustelun säännöt.
Kannustaisitko lasta nostamaan ysit kympeiksi?
14.09.2019 |
Meidän ysiluokkalainen saa koulusta tekemättä mitään yleensä ysejä. Pienellä vaivannäöllä tulee kymppejä. Kannustaisitko lasta tekemään töitä kymppien eteen vai sanoisitko olevasi supertyytyväinen hyvästä koulusuoriutumisesta ( niistä yseistä)?
Olen kahden vaiheilla. Ysi on oikeasti mielestäni tosi hyvä numero. Toisaalta saisi sitä työntekoakin opetella. En kuitenkaan halua, että lapsi luulisi että olisin tyytyväinen vain kympeistä.
Nykyinen keskiarvo riittää reilusti lukioon, johon lapsi haluaa.
Kommentteja?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii tosiaan jossain vaiheessa, että jossain vaiheessa pitää paneutua siihen opiskeluun. Peruskoulu on joillekkin ihan heittopussi, miksi panostaa, jos ei kiinnosta ja tulokset on kuitenkin hyviä. Säästää sen motivaation sitten myöhempään.
Toivottavasti ei sitten lukiossa järkyty työmäärää. Nyt siis käyttää kotona max 10 min päivässä. Yleensä ehtii tekemään läksyt jo tunnilla. Kokeisiin ei koe tarvetta lukea. Tuntiaktiivisuus on aina ollut hyvää (Wilman merkintöjen perusteella).
Ap
Työmäärästä järkyttyy varmaan väkisin jossain vaiheessa opintoja. Mielestäni peruskouluikäisenä ei vielä kannata stressata työmäärästä, jos tulee noinkin hyviä numeroita helposti. Itse tosiaan järkytyin, kun menin lukioon ja erityisesti pitkä matikka vaati paljon työtä verrattuna, että peruskoulussa en panostanut mihinkään. Vedin lukionkin vielä aika laiskasti. Sitten teknillisessä yliopistossa työmäärää tuli vielä rutkasti lisää ja oli pakko alkaa käyttää aikaa siihen opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pk-numerot ovat täysin hyödyttömiä. Mitä lusmummalla pääsee pakollisista velvollisuuksista, sen pienempi on burnoutin ja muiden mt-ongelmien todennäköisyys myöhemmässä elämässä.
Olet oikeassa. Joillekin opiskelu on luontaista, toisille taas ei. Minä en oikeastaan opiskellut yläasteella paljonkaan, tein kyllä tehtäviä ja sitten opiskelin niitä aineita, jotka itseä kiinnostivat. Olin kiinnostunut opettajien persoonallisuuksista. Pidin esim. uskonnonopettajasta ja historianopettajasta, niin sitten ne aineet olivat kympit. Äidinkielen tunnilla kirjoitin megapitkiä runomaisia aineita ihan omaksi huvikseni. Sain avaimet tarvikehuoneeseen, koska pääsin hakemaan uusia ainevihkoja usein, joskus varastin jotain, koska halusin tietää, miltä tuntuu varastaa jotain.
Parempi noin, kun varastaa kaupasta tai myöhemmin päätyä rikoksen polulle jonkun isomman jutun takia. Eli koulu ajoi asiansa ;)
Se tunne, kun olet luokan "kiltein" tyttö ja opettaja antaa avaimet tarvikehuoneeseen. Seisot siellä ja mietit, että voisit varastaa vaikka mitä pientä paljon kuluvaa tavaraa ja kukaan ei saa tietää. Pohdit itseäsi, moraaliasi, etiikkaasi ja kaikkea mihin tuo voi johtaa. Olet kolmetoista.
Koulun vihot ovat "järjestelmän" tavaraa, eivät oikeastaan kenenkään, vai ovatko? Onko mukana ylimääräisiä, aina on.
No, varastin muutaman vihon, myöhemmin en mitään, koska omatunto alkoi soimaamaan. Tunsin syyllisyyttä ja sitä, että olen pettänyt opettajan, joka niin luottaa minuun ja kannustaa minua. Mietin myös, onko oikein olla liian kiltti ja aina tehdä ihmisten odotusten mukaisesti. Varastaminen voi olla oma harkittu "likainen" valinta. Haluanko olla paha.
Tämä oli kasiluokan äidinkielentuntien paras opetus. Kielioppiin minulla ei sitten jäänyt energiaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysiluokan numeroiden ainoa funktio on avata ovi lukioon. Jos ysit kerran riittävät siihen, miksi nähdä vaivaa muuhun, kun mitään lisähyötyä ei tule? Tekisitkö itse enemmän töitä, jos et saisi vastaavasti enemmän palkkaa, tai "palkka" olisi vain pomon kehu?
Aivan väärin. Työn teon opettelu on se palkinto. Monelle tulee tilanne kun isku päin kasvoja, kun pitää ruveta oikeasti työskentelemään. Toisilla se tapahtuu lukiossa, osalla vasta yliopistossa jne, kuitenkin seurauksena on usein hylsyjä kursseista, viivästymistä ja pään takomista seinään.
Se 10 ei tässä ole itseisarvo, vaan se, että näkee jotain vaivaa sen eteen.
Kyllä sitä opiskelee, jos on kiinnostunut opiskelusta. Nuo ongelmat tulevat, kun painostuksesta pitää mennä lukioon ja yliopistoon, kun niin kuuluu tehdä vaikka tosiassa ei ole kiinnostunut opiskelusta yhtään vaikka älliä olisi. Vanha koulukaveri pärjäsi hyvin opiskelematta ja häntä ei todellakaan kiinnostanut opiskelut. Onneksi häntä ei painostettu yliopistoon vaan hän opiskeli käytännön ammatin, perusti oman yrityksen ja nyt hän on erittäin hyvin menestynyt juuri siinä ammatissa mistä hän pitää sen kummemmin opiskelematta.
Mietin samaa, kuin joku aiempi vastaaja: kuinka paljon mahtaa nuokin arvosanat riippua opettajasta/koulusta.
Yhtä hyvin ne ysit voisi olla samanlaisilla suorituksilla toisessa koulussa kaseja. Olisiko tämä keskustelu samanlainen? Olisiko ysiin nostaminen enemmän ok? Olisiko työnteon vaatiminen perustellumpaa?
Entä, jos ne olisi seiskoja (ja kyllä, kahden numeron heittoja on koulujen välillä samalla osaamisella aika useinkin)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä työntekoa ehtii oppimaan siellä lukiossakin.
Aina sanotaan, että työnteko koulun eteen pitäisi oppia alusta lähtien. Ei vasta lukiossa.
Miten sitä raatamista oppii, jos peruskoulu on älyttömän helppo? Lapsen ka. 9,4. Läksyt ehtii usein tehdä jo tunnilla. Seuraa opetusta ja kokeisiin lukee viimeisenä iltana. Peruskouluun pitäisi saada tasokurssit takaisin.
Itse olin samanlainen, kuin ap:n lapsi ja nyt oma lapsi jatkaa näemmä samalla tyylillä.
Äitini miksi et lue enemmän saisit helposti kympin, ei motivoinut, päinvastoin. En halua siirtää mikään ei riitä tyyliä lapselleni.
Mielestäni "raataminen" on huono itseisarvo sinänsä. En näe kovin paljon järkeä siinä että oppii "raatamaan". Mikseipä voisi tavoitteeksi ottaa pakinoitsija Ollin vanhan kirjan nimen:
Hyviä tuloksia vähällä vaivalla
Tätä taitoa kannattaisi minusta opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannustaisin lastasi ajattelemaan itse asiaa. Onko olennaista nostaa ysit kympeiksi? Kyse on hänen elämästään ja valinnoistaan. Mitä suoraselkäisemmin ja selkeämmin hän näkee valintojensa seuraukset, sitä määrätietoisemmin hän elämässään etenee. Ja sitä menestyneempi hänestä tulee, valitsi hän niin tai näin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tyytyy ysin keskiarvon lukioon? Panostaisi kouluun lisää niin pääsisi eliittilukioon
En suosittele. Elämässä joutuu tekemisiin kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos on eliittilukiossa, jossa on ns. "hyvien perheiden" lapsia, lapselle muodostuu puutteelliset sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisutaidot.
Lisäksi hän on tavisten keskellä kukkona tunkiolla, joten itseluottamus muodostuu rautaiseksi. Eliittien keskellä helposti tuntee itsensä huonommaksi, kun kaikki ovat niin hyviä. Lisäksi vielä tulee katkeruutta varallisuuseroista.
Paineet aiheuttaa mielenterveysongelmia. Tiedän lähipiirissä tälläisiä tapauksia, joissa eliittkouluun laitettu nuori on itse sanonut, että ei ollut hyvä ratkaisu. Paineista on tullut syömishäiriö, ja ihan samanlaiset opiskelut ja uran olisi valinnut ilman eliittilukiotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysit riittävät. Voi olla , että lukion työmäärä yllättää tai korkekoulun.
Voi olla että niin ei käykään.
Itsellä numerot tippuivat lukiossa 9:stä 7:n.
Lapsi luisteli läpi peruskoulun kuten ap:kin, sama jatkui lukiossa. Ei lukenut edes yo-kirjoituksiin kuitenkin E:n paperit. Ensimmäinen ja kunnon puristus oli korkeakoulun lopputyö sekin enemmän aikataulu syistä.
Miten ap:n tapauksessa lapsi voisi edes opetella tekemään työtä opiskelun eteen , jos se on helppoa niin se on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan tulevien opintojen ja opiskelutaitojen kannalta hyvä, jos nuori itse kiinnostuisi jostakin aineesta tai aineista, ja opiskelisi/ harrastaisi sitä ihan omasta halusta. Niinkuin ylempänä sanottiinkin, opettajalta voi myös kiinnostavassa aineessa pyytää vaativampia tehtäviä, ja omatoimisestikin voi lukea lisää kiinnostavasta aiheesta.
Totta. Kannattaa myös nimenomaan tehdä asioita, joissa ei ole hyvä. Kannustaa lapsen menemistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Lehdessä oli juttu siitä, miten monipuolinen erilainen liikunta vanhuuteen asti muodostaa ihan uusia aivoratoja.
Jos haluat lapsestasi älykkäästi ajattelevan yksilön, kannattaa kannustaa tekemään asioita, joissa hän ei ole hyvä. Tämä muokkaa aivoja ja kasvattaa uusia aivoratoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa, kuin joku aiempi vastaaja: kuinka paljon mahtaa nuokin arvosanat riippua opettajasta/koulusta.
Yhtä hyvin ne ysit voisi olla samanlaisilla suorituksilla toisessa koulussa kaseja. Olisiko tämä keskustelu samanlainen? Olisiko ysiin nostaminen enemmän ok? Olisiko työnteon vaatiminen perustellumpaa?
Entä, jos ne olisi seiskoja (ja kyllä, kahden numeron heittoja on koulujen välillä samalla osaamisella aika useinkin)?
On lähinnä rikos, jos opettaja pitää jotain omaa omituista tasoa, joka ei vastaa todellisuutta.
Harvinaisen typerä ja tietämätön kommentti 48!
Meinaat ettei 16v peruskoulun päättävä ole vielä oppinut niitä sosiaalisia taitoja?? Eikä ole kohdannut erilaisia lapsia, nuoria ja aikuisia, erilaisista perhetaustoista eri varallisuuksineen ym?
Ja meinaat ettei ns huippulukiossa ole nuoria perheistä jotka tulotasoltaan erilaisia? Puhumattakaan taustoiltaan muuten? Oletko hieman yksinkertainen vai mikä värittää olettamuksiasi?
Jokaiseen lukioon, niin huippu kuin "tavis", mahtuu nuoria hyvinkin erilaisista taustoista ja varallisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten koulua käydään? Arvosanojen takia, vai jotta oppisi uusia asioita? Jos sit tulevat tekemättä mitään, niin todellakin potkisin leffaan. Jos ysit olleet kovan työn takana, niin silloin olisin tyytyväinen.
Kouluja käydään, jotta ihminen oppisi ajattelemaan. Tämä on harmi vain aika vaikeaa.
Miten voisit kannustaa lastasi ajattelemaan? Maailma on tietoa pullollaan: Miten oppia käyttämään tuota tietoa ja koostamaan siitä jotain uutta.
Tulevia työuupujia ovat nämä kympin tavoittelijat. On opittava tekemään riittävän hyvää työtä. Eli todella antaisin kiitosta tuosta ysin todistuksesta, joka on loistava.
Itse ponniskelin lukiossa lähinnä D-saksan kanssa.
Tyttöjen ongelma eivät ole opinnot, vaan miehiä heikompi ja hitaampi urakehitys. Enemmän itseluottamusta tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tyytyy ysin keskiarvon lukioon? Panostaisi kouluun lisää niin pääsisi eliittilukioon
En suosittele. Elämässä joutuu tekemisiin kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos on eliittilukiossa, jossa on ns. "hyvien perheiden" lapsia, lapselle muodostuu puutteelliset sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisutaidot.
Lisäksi hän on tavisten keskellä kukkona tunkiolla, joten itseluottamus muodostuu rautaiseksi. Eliittien keskellä helposti tuntee itsensä huonommaksi, kun kaikki ovat niin hyviä. Lisäksi vielä tulee katkeruutta varallisuuseroista.
Paineet aiheuttaa mielenterveysongelmia. Tiedän lähipiirissä tälläisiä tapauksia, joissa eliittkouluun laitettu nuori on itse sanonut, että ei ollut hyvä ratkaisu. Paineista on tullut syömishäiriö, ja ihan samanlaiset opiskelut ja uran olisi valinnut ilman eliittilukiotakin.
Sinulla on aivan liian ruusuinen mielikuva siitä, millaista kympin oppilaalla on tavislukiossa. Minä menin kympin oppilaana maaseutupaikkakuntani ainoaan lukioon, jonne keskiarvoraja oli 6,5. En minä siellä mitään sosiaalisia ongelmanratkaisutaitoja oppinut, koska muiden oppilaiden mielestä olin se outo hikari, jota ei hyväksytty mukaan porukoihin. Paljon paremmin sosiaaliset taitoni olisivat kehittyneet eliittilukiossa, jossa todennäköisesti olisin ollut tavallinen oppilas muiden joukossa enkä olisi aina jäänyt yksin.
Kieltämättä minulle kehittyi hyvä itsetunto siinä suhteessa, miten hyvin pärjään lukuaineissa - olinhan aina niissä luokan paras tai ainakin toinen kahdesta parhaasta ilman suurempia ponnisteluja. Mutta toisaalta itsetuntoni sosiaalisissa suhteissa oli todella heikko. Jotenkin pitkään lukion jälkeenkin ennakko-oletukseni uusia ihmisiä tavatessa oli se, että tämä uusi ihminen ei halua olla minun kanssani ja kokee minut vastenmieliseksi. Vaikka sainkin kavereita ja sovin hyvin porukkaan, kun lähdin TKK:lle opiskelemaan teknillistä fysiikkaa, meni melkein 20 vuotta ennen kuin pääsin kokonaan eroon heikosta sosiaalisesta itsetunnosta.
Läheskään kaikille ei myöskään tule paineita eliittilukiossa. Oma lapseni meni Ressuun ja todella nautti lukioajasta, kun hän sai ensimmäistä kertaa elämässään tuntea itsensä luokkakavereitten parissa hyväksytyksi sellaisena kuin hän on.
En silti sano, että ap:n lapsen kannattaisi tähdätä eliittilukioon. Joku matematiikka-luonnontiedepainotus voisi kuitenkin sopia hänelle hyvin, jos sellainen on tarjolla lähiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen typerä ja tietämätön kommentti 48!
Meinaat ettei 16v peruskoulun päättävä ole vielä oppinut niitä sosiaalisia taitoja?? Eikä ole kohdannut erilaisia lapsia, nuoria ja aikuisia, erilaisista perhetaustoista eri varallisuuksineen ym?
Ja meinaat ettei ns huippulukiossa ole nuoria perheistä jotka tulotasoltaan erilaisia? Puhumattakaan taustoiltaan muuten? Oletko hieman yksinkertainen vai mikä värittää olettamuksiasi?
Jokaiseen lukioon, niin huippu kuin "tavis", mahtuu nuoria hyvinkin erilaisista taustoista ja varallisuuksista.
Ei kyllä välttämättä ole oppinut. Otetaan esimerkiksi ammattina huippujohtaja. Kuinka monen eritaustaisen ihmisen kanssa hän joutuu tekemisiin? Duunarit, eliittikoululaiset, akateemiset, rikolliset -oikeastaan ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Pakka pitäisi pitää koossa ja saada ihmiset toimimaan keskenään. Kansainvälisen suurkonsernin johtaja joutuu tekemisiin eri maiden kulttuurien, lakien ja organisaatioiden kanssa, lisäksi on uskonnot ja uskomukset. Törmäyskurssilla ollaan.
Eliittikouluissa ei varmaan pääsääntöisesti näy ns. yhteiskunnan ongelmaperheiden lapsia, syrjäytyneitä yms.
Kaikki ovat fiksuja, ajattelevia ja usealle elämä on pedattu kuin manulle illallinen. Vanhemmat kannustavat ja tukevat. Tälläisten ihmisten kanssa on helppo toimia, jolloin nuoren sosiaaliset taidot eivät kasva yhtä hyvin. Ei joudu kohtaamaan elämän varjopuolia. Toki eliittikoulun nuorillakin on ongelmia, ei kukaan sitä kiellä. Mutta varmasti vähemmän, kuin jossain muualla.
Kuinka paljon eliittikoulussa on maahanmuuttajaperheiden lapsia tai lapsia eri uskonnollisesta taustasta? Kuinka moni hakee eliittikouluun, vaikka ei saisi perheeltä tai vanhemmilta yhtään kannustusta? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Olen samaa mieltä. Kun katsoo menestyneitä ihmisiä ja heidän taustojaan, kuinka moni on eliittilukiosta? Suomen presidenteistä esimerkiksi.
Ainakin oma lapseni sai ensimmäisen kerran ma ahan mu ut ta jaluokkakavereita siinä vaiheessa, kun hän meni Ressuun.
Aivan väärin. Työn teon opettelu on se palkinto. Monelle tulee tilanne kun isku päin kasvoja, kun pitää ruveta oikeasti työskentelemään. Toisilla se tapahtuu lukiossa, osalla vasta yliopistossa jne, kuitenkin seurauksena on usein hylsyjä kursseista, viivästymistä ja pään takomista seinään.
Se 10 ei tässä ole itseisarvo, vaan se, että näkee jotain vaivaa sen eteen.