Lue keskustelun säännöt.
Kannustaisitko lasta nostamaan ysit kympeiksi?
14.09.2019 |
Meidän ysiluokkalainen saa koulusta tekemättä mitään yleensä ysejä. Pienellä vaivannäöllä tulee kymppejä. Kannustaisitko lasta tekemään töitä kymppien eteen vai sanoisitko olevasi supertyytyväinen hyvästä koulusuoriutumisesta ( niistä yseistä)?
Olen kahden vaiheilla. Ysi on oikeasti mielestäni tosi hyvä numero. Toisaalta saisi sitä työntekoakin opetella. En kuitenkaan halua, että lapsi luulisi että olisin tyytyväinen vain kympeistä.
Nykyinen keskiarvo riittää reilusti lukioon, johon lapsi haluaa.
Kommentteja?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa, kuin joku aiempi vastaaja: kuinka paljon mahtaa nuokin arvosanat riippua opettajasta/koulusta.
Yhtä hyvin ne ysit voisi olla samanlaisilla suorituksilla toisessa koulussa kaseja. Olisiko tämä keskustelu samanlainen? Olisiko ysiin nostaminen enemmän ok? Olisiko työnteon vaatiminen perustellumpaa?
Entä, jos ne olisi seiskoja (ja kyllä, kahden numeron heittoja on koulujen välillä samalla osaamisella aika useinkin)?
On lähinnä rikos, jos opettaja pitää jotain omaa omituista tasoa, joka ei vastaa todellisuutta.
Mistä se pidettävä taso tulisi katsoa, jottei se olisi "oma omituinen"?
Ihmisiä tulisi kannustaa ajattelemaan lasikuutionsa ulkopuolelle. Minulle tämä on helppoa ja luontaista, koska olen aina ollut tarkkailija.
Jotkut ihmiset arvostavat koulutusta yli kaiken, eikä siinä ole mitään väärää. Heidän pitäisi kuitenkin myös ymmärtää, että on olemassa muitakin reittejä elämässä menestyä ja tehdä itselle ja yhteisölle tärkeitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Saan näppyjä näistä eliitti vs.rupujutuista. Eliittilukio on se , joka leipoo 7 ka:sta E ja L kirjoittajia.
Ja todella se on itsestä kiinni. Esimerkki tosielämästä n.10 oppilaan porukka kirjoitti lukiosta jonne pääsi 7-7,5 keskiarvolla. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tämä nuorten miesten huom! joukko on DI, KTM jne, joukossa jopa kaksoistutkintoa ja tohtoria. Ja tämä silloisesta rupulukiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Juuri näin. Olen käynyt pikkukylän rupulukion ja hyvin pärjännyt elämässäni. Meillä oli vasta luokkakokous ja kyllä muutkin ovat pärjänneet elämässään. Siis meidän pikkuluokasta jopa kolme oli opiskellut eläinlääkäriksi, yksi lääkäriksi, kolme opettajaksi, pari menestyvää yrittäjää ja muutkin kokoukseen osallistujat olivat tyytyväisiä elämäänsä omalla alallaan. Hyvin ollaan pärjätty rupulukiosta huolimatta.
Jos saa hyvät arvosanat vähällä vaivalla, ei opi tekemään töitä, mikä voi jossain välissä iskeä vasten kasvoja, kun pelkällä lahjakkuudella ei enää pärjääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Juuri näin. Olen käynyt pikkukylän rupulukion ja hyvin pärjännyt elämässäni. Meillä oli vasta luokkakokous ja kyllä muutkin ovat pärjänneet elämässään. Siis meidän pikkuluokasta jopa kolme oli opiskellut eläinlääkäriksi, yksi lääkäriksi, kolme opettajaksi, pari menestyvää yrittäjää ja muutkin kokoukseen osallistujat olivat tyytyväisiä elämäänsä omalla alallaan. Hyvin ollaan pärjätty rupulukiosta huolimatta.
Pikkukylän rupulukio on täysin eri asia kuin ison kaupungin rupulukio. Siellä pikkukylän lukiossa opiskelevat yleensä kaikki kunnan lukiolaiset, myös ne kympin oppilaat. Sen sijaan ison kaupungin reilun seiskan sisäänpääsykeskiarvon lukiossa ei ole välttämättä juuri lainkaan sellaisia oppilaita, jotka olisivat tulleet lukioon selvästi yli kasin keskiarvolla. Se helposti näkyy oppitunneilla ja yleisessä asenteessa kouluun.
Olen itsekin pikkukylän rupulukiosta. Edellisessä luokkakokouksessa totesimme, että ikäluokkamme noin 50 ylioppilaasta ainakin 4 on väitellyt tohtoreiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistään en mitään tiedä, koska omat lapset ovat vielä pieniä, mutta intuitio on että välttäisin numeroiden merkityksen korostamista. Ei sekään ole hyvä että muodostuu sellainen tavoite/motivaatiorakenne, että kunhan suorittaa tietyn ulkoisen kriteerin mukaan parhaiten niin kaikki hyvin (itselläni oli vielä yliopistossa vähän sellainen asenne). Parasta olisi jos lapsi innostuisi asioista niin paljon että haluaisi ymmärtää ne mahdollisimman hyvin ja tietää niistä lisää. Mutta miten tuohon pääsisi, sen itsekin haluaisin mielellään oppia.
Peruskoulun numeroilla ei ole mitään muuta väliä kuin että pääsee haluamaansa lukioon (jos on eri vaihtoehtoja). Itse sain kutakuinkin ysejä yläasteen ajan, en tehnyt juurikaan töitä niiden eteen. En olisi saanut kymppejä, joten ihan mukavaa, ettei kukaan alkanut vaatia niitä. Olisi tullut ehkä enemmän stressiä ja ihan turhasta.
Kannustaisin lasta siihen suuntaan, mikä häntä kiinnostaa: matikka, luonnontieteet, kielet yms. vapaa-ajalla. Menemään syvemmälle siihen, mitä tykkää tehdä. Oma lapseni on ollut lahjakas kielissä, joten katsoi enkuksi videoita ja kielitaito vain karttui. On aina saanut siitä heittämällä kympin, ja tämä auttoi jatko-opintoihin myös.
Itse taas kiinnostuin kirjoista, ja kyllä, oma alani on tältä alalta. Vaikka mua ei edes hirveästi kannustettu tähän suuntaan kotona, mutta ystävistä löytyi kiinnostuneita.
Musta tärkeämpää lapselle/ nuorelle, että löytää sen oman juttunsa, mistä on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
Juuri näin. Olen käynyt pikkukylän rupulukion ja hyvin pärjännyt elämässäni. Meillä oli vasta luokkakokous ja kyllä muutkin ovat pärjänneet elämässään. Siis meidän pikkuluokasta jopa kolme oli opiskellut eläinlääkäriksi, yksi lääkäriksi, kolme opettajaksi, pari menestyvää yrittäjää ja muutkin kokoukseen osallistujat olivat tyytyväisiä elämäänsä omalla alallaan. Hyvin ollaan pärjätty rupulukiosta huolimatta.
Pikkukylän rupulukio on täysin eri asia kuin ison kaupungin rupulukio. Siellä pikkukylän lukiossa opiskelevat yleensä kaikki kunnan lukiolaiset, myös ne kympin oppilaat. Sen sijaan ison kaupungin reilun seiskan sisäänpääsykeskiarvon lukiossa ei ole välttämättä juuri lainkaan sellaisia oppilaita, jotka olisivat tulleet lukioon selvästi yli kasin keskiarvolla. Se helposti näkyy oppitunneilla ja yleisessä asenteessa kouluun.
Olen itsekin pikkukylän rupulukiosta. Edellisessä luokkakokouksessa totesimme, että ikäluokkamme noin 50 ylioppilaasta ainakin 4 on väitellyt tohtoreiksi.
Miksi mennä lukioon, jos ei ole valmiuksia sinne? Onhan noita muitankin opinahjoja.
Totta hitossa, juuri työtekoa ja vaivannäköä oppimaan. Oma lapsi on ehkä matkalla samaan. Nyt vitosella ja nelosen kevättodistuksessa kaikista viidestä numerolla arvioidusta aineesta tuli kympit ilman minkäännäköistä vaivannäköä.
Pitäisi opettaa opiskelemaan, mutta milläs tuollaista potkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juteltiin (taas) lapsen kanssa. Pohdittiin, olisiko lapsen mielestä kympeistä tai työn teosta koulun eteen jotain hyötyä. Lapsi ajatteli, että olisi kiva näyttää että todellakin pystyy saamaan niitä kymppejä ja vähän koetella omia taitojaan. Joissakin aineissa (kuten inhokki ruotsi) ajatteli, että pienellä motivaation näyttämisellä numero nousisi. Kokeista siis tullut huonoimmillaan yläasteella 9,5.
"Työskentelemään oppimisesta" tultiin tulokseen, että osaa kyllä tarvittaessa tehdä kovastikin hommia. Tämä näkyy harrastuksissa, joihin panostaa paljon ja päivittäin. Tietää, että pelkkä lahjakkuus ei riitä, hajoitteluakin tarvitaan jos haluaa olla hyvä.
Haluaa taidepainotteiseen lukioon, johon jo ysin keskiarvolla+todennäköisesti saatavilla "harrastus/taitopisteillä" pääsee ihan varmasti. Opo suosittelee "huippulukiota" (tästä palstalle vähän aikaa sitten kirjoitinkin), mutta tuollainen pingoitus ei lastamme kiinnosta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten koulua käydään? Arvosanojen takia, vai jotta oppisi uusia asioita? Jos sit tulevat tekemättä mitään, niin todellakin potkisin leffaan. Jos ysit olleet kovan työn takana, niin silloin olisin tyytyväinen.
Minä olisin katkeroitunut, jos vanhempani olisivat potkineet peffaan, kun numeroni olivat jo muutenkin hyviä.
Miksi miinukset? Mulle olisi ollut erittäin kova negatiivinen palaute, jos aletaan vaatimaan enemmän, kun kuitenkin koulumenestys oli jo erittäin hyvä. En ollut mikään tyhmä tyyppi, joten tiesin tarkalleen mitä halusin ja kuinka paljon siihen tarvitsee opiskella. Onneksi vanhempani luottivat minuun täysin ja olivat vain tyytyväisiä hyvistä numeroistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä eliittilukio? Kuka käyttää termiä eliitti, huippulukioitahan ne Ressut, Norssit yms on. Vai "eliittiteinitkö" siellä on, eliittiperheistä-ja lähtökohdista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi tyytyy ysin keskiarvon lukioon? Panostaisi kouluun lisää niin pääsisi eliittilukioon
En suosittele. Elämässä joutuu tekemisiin kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Jos on eliittilukiossa, jossa on ns. "hyvien perheiden" lapsia, lapselle muodostuu puutteelliset sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisutaidot.
Lisäksi hän on tavisten keskellä kukkona tunkiolla, joten itseluottamus muodostuu rautaiseksi. Eliittien keskellä helposti tuntee itsensä huonommaksi, kun kaikki ovat niin hyviä. Lisäksi vielä tulee katkeruutta varallisuuseroista.
Paineet aiheuttaa mielenterveysongelmia. Tiedän lähipiirissä tälläisiä tapauksia, joissa eliittkouluun laitettu nuori on itse sanonut, että ei ollut hyvä ratkaisu. Paineista on tullut syömishäiriö, ja ihan samanlaiset opiskelut ja uran olisi valinnut ilman eliittilukiotakin.
Eiköhän jokainen tule harjoitelleeksi nk. nakkikiskataitoja yläkoulussa. Itsekin piti punnita kannattaako yrittää piiloutua vessaan vai luopua suosiolla välipalarahoista. Onneksi pääsin eliittilukioon ja sieltä yliopistoon ja akateemiseen ammattiin, jossa voin tehdä töitä muiden akateemisten ihmisten kanssa. Edellä kuvaamiasi "sosiaalisia taitoja" ei ole tullut yläkoulun jälkeen tarvittua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita.
Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin
Rupulukioissa ei ole mitään vikaa. Älykäs lapsi oppii missä tahansa. Monilla paikkakunnilla ei ole kuin yksi lukio.
En olekaan huolissani älykkäistä nuorista vaan keskitasoa paremmista alisuorittajista, joiden kaveriporukka ajaa kaljoittelemaan ja lusmuilemaan, vaikka potentiaalia olisi parempaan. Paremmassa lukiossa alisuorittajanuori voi päästä täyteen loistoonsa, koska seura tekee usein kaltaisekseen niin hyvässä kuin pahassa
Miten niin saa ysejä tekemättä mitään? Kyllähän lapsi luultavasti JOTAIN tekee noiden numeroiden eteen - läksyt, kuuntelee tunneilla, luultavasti lueskelee kirjat läpi. Ei sen tekemisen tarvitse olla sitä että keittiön pöydässä istutaan tuntitolkulla opettelemassa ulkoa. Aikamoista lapsen aliarvioimista.
Vierailija kirjoitti:
Mikä eliittilukio? Kuka käyttää termiä eliitti, huippulukioitahan ne Ressut, Norssit yms on. Vai "eliittiteinitkö" siellä on, eliittiperheistä-ja lähtökohdista?
Eliittilukio vakiintui käyttöön jo vuosituhannen alussa ellei jopa ennen sitä. Kyse siis korkean keskiarvon lukioista, joissa pärjätään hyvin yo-kirjoituksissa. Näistä myös tulee selvä yliedustus nk. professioammatteihin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten koulua käydään? Arvosanojen takia, vai jotta oppisi uusia asioita? Jos sit tulevat tekemättä mitään, niin todellakin potkisin leffaan. Jos ysit olleet kovan työn takana, niin silloin olisin tyytyväinen.
Minä olisin katkeroitunut, jos vanhempani olisivat potkineet peffaan, kun numeroni olivat jo muutenkin hyviä.
Miksi miinukset? Mulle olisi ollut erittäin kova negatiivinen palaute, jos aletaan vaatimaan enemmän, kun kuitenkin koulumenestys oli jo erittäin hyvä. En ollut mikään tyhmä tyyppi, joten tiesin tarkalleen mitä halusin ja kuinka paljon siihen tarvitsee opiskella. Onneksi vanhempani luottivat minuun täysin ja olivat vain tyytyväisiä hyvistä numeroistani.
En laittanut negaa, vaikka ainakaan minulla (=ap) ei ole pienintäkään ajatusta "potkia peffaan" edes kuvainnollisesti. Kannustamisella tarkoitan oikeasti kannustamista. Esim. tarjoutumista kyselemään kokeeseen, kehumista harjoittelusta ja ehkä palkitsemista (rahallisesti). Meillä ei koskaan ole maksettu palkkioita hyvistä arvosanoista. Tämä on ollut meille periaatekysymys. Nyt kuitenkin puhuttiin, että jos poika aidosti ymmärtää, että meidän vanhempien vuoksi ei kymppejä tarvita, niin joku rahapalkkiokin voisi olla mahdollinen (kun kuulemma "kaikki muut" sitä rahaa saavat). Ei nyt kuitenkaan mitään sellaista sovittu.
Ap
Onhan se kiva unelmoida kympin tytöstä, vaikka totuus on toisenlainen.
Mistä se pidettävä taso tulisi katsoa, jottei se olisi "oma omituinen"?