Kannustaisitko lasta nostamaan ysit kympeiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten koulua käydään? Arvosanojen takia, vai jotta oppisi uusia asioita? Jos sit tulevat tekemättä mitään, niin todellakin potkisin leffaan. Jos ysit olleet kovan työn takana, niin silloin olisin tyytyväinen.

Minä olisin katkeroitunut, jos vanhempani olisivat potkineet peffaan, kun numeroni olivat jo muutenkin hyviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työntekoa ehtii oppimaan siellä lukiossakin.

Aina sanotaan, että työnteko koulun eteen pitäisi oppia alusta lähtien. Ei vasta lukiossa.

Miten sitä raatamista oppii, jos peruskoulu on älyttömän helppo? Lapsen ka. 9,4. Läksyt ehtii usein tehdä jo tunnilla. Seuraa opetusta ja kokeisiin lukee viimeisenä iltana. Peruskouluun pitäisi saada tasokurssit takaisin.

Itse olin samanlainen, kuin ap:n lapsi ja nyt oma lapsi jatkaa näemmä samalla tyylillä.

Äitini miksi et lue enemmän saisit helposti kympin, ei motivoinut, päinvastoin. En halua siirtää mikään ei riitä tyyliä lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin opettamaan vaivannäköä jos ei noiden numeroiden kanssa niin jossain muodossa kuitenkin. Pudotus on meinaan tosi suuri monelle helppoja numeroita saaneille sitten myöhemmin. Tiedän tuttavapiiristä yhden, joka luisteli helposti laudaturit ylppäreissä ja lamaantui korkeakouluopinnoissa ihan täysin, kun siellä kaikki muutkin oli yllätys yllätys niitä kaikkein lahjakkaimpia. Ei toipunut siitä koskaan ja itsetunto jäänyt pysyvästi alas.

Omallla kohdallani yliopistossa tuli koko opiskelu-urani huonoimmat opettajat eli proffat vastaan. Heidät opetusmotivaationsa ja -taitonsa olivat lähellä 0. Menin yliopistoon suoraan lukiosta ja luin DI:ksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä työntekoa tosiaan pitäisi opetella. Itselle kans kaikki oli aina helppoa peruskoulussa, en nyt ihan kympin oppilas ollut mutta luokan parhaita kuitenkin. Lukiossa sama homma, kirjoitin e:n keskiarvolla. Yliopistoon pääsin helpolla.... Gradua en oo saanut tehtyä vieläkään ja olen juuttunut keskinkertaiseen tylsään ja huonosti palkattuun työhön kun en jaksanut nähdä vaivaa ajoissa.

No jos on ollut noin helppoa, niin todennäköisesti kirjoittaisit sen gradun ihan vain vasemmalla kädellä, koska sinulla ei ole suorituspaineita. 

Mulla teki tiukkaa gradun kanssa vaikka opiskelin paljon yläasteella, lukiossa ja yliopistossa. 

En osannut lopettaa, kun aina vaan yritin parantaa sitä. Sen sijaan opiskelijakaverit, joiden ei tarvinnut päntätä, tekivät sen gradun suht helposti. 

Olisi varmaan tulevien opintojen ja opiskelutaitojen kannalta hyvä, jos nuori itse kiinnostuisi jostakin aineesta tai aineista, ja opiskelisi/ harrastaisi sitä ihan omasta halusta. Niinkuin ylempänä sanottiinkin, opettajalta voi myös kiinnostavassa aineessa pyytää vaativampia tehtäviä, ja omatoimisestikin voi lukea lisää kiinnostavasta aiheesta.

Itse olin tuollainen. Mitään tekemättä sai helposti 8-9 numeroita, keskiarvo oli 8,9. Kotona aina sanottiin että töitä tekemällä saisi kympin. Itse olin tyytyväinen noihin numeroihin niin en tehnyt töitä. Lukiossa hieman laski keskiarvo (päättötodistuksen ka 8,5) enkä vieläkään tehnyt töitä. Amkissa pääsi pelkällä maalaisjärjellä tenteistä läpi ja keskiarvoni oli hieman päälle kolme. En vieläkään tehnyt erityisemmin töitä menestyksen eteen. Vaihdoin alaa ja kävin toisen amk koulutuksen. Siellä olikin ihan eri meininki ja jouduin 26-vuotiaana opettelemaan opiskelemaan koska pelkällä maalaisjärjellä ei enää pärjännyt. Uskon, että jos olisin käynyt tämän koulutuksen heti lukion jälkeen, en olisi pärjännyt. Eli olisi hyvä opetella opiskelemaan.

Mistä ap tietää, että millaisella vaivannäöllä ne numerot on todellisuudessa saavutettu, lapsi voi olla jo nyt voimavarojensa äärirajoilla, mutta esittää muuta, koska vanhemmat siihen ehdollistaneet. Aika karsea asenne ap:llä, opiskelisi itse ja korottaisi kymppiin.  

Ehkä helppous johtuu siitä että koulussa ei kauheasti vaadita? Numerot ja menestys riippuu myös opettajasta ja koulun tasosta. Sitten tulee järkytys kun joutuu toisen tasoiseen kouluun ja oikeasti tekemään jotain. Numeroilla ei sinänsä tee mitään, joten pitkäjänteisyyttä ja syventymistä tehtävään voisit yrittää opettaa jonkin muunlaisen tehtävän/projektin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap tietää, että millaisella vaivannäöllä ne numerot on todellisuudessa saavutettu, lapsi voi olla jo nyt voimavarojensa äärirajoilla, mutta esittää muuta, koska vanhemmat siihen ehdollistaneet. Aika karsea asenne ap:llä, opiskelisi itse ja korottaisi kymppiin.  

Millainen suhde lapsella ja vanhemmalla on,jos vanhemmat eivät NÄE kuinka paljon koulutöitä lapsi suunnlleen tekee? Onko tunteja vapaa aikaa illassa, vai pakertaako kaikki illat ja viikonloput kirjojen parissa?

Minusta tuli, yrittäjä kesken yliopiston. Ei koskaan tarvinnut opetella opiskelemaan. Eipä paperien puute ole juuri haitannut.

Miksi lapsi tyytyy ysin keskiarvon lukioon? Panostaisi kouluun lisää niin pääsisi eliittilukioon

Olisin tyytyväinen yseihin. Voisin yrittää kannustaa lasta korottamaan kymppiin sellaisen aineen, josta ei ole kovin kiinnostunut, ihan vain testimielessä, onnistuisiko se.

Lapsi on varmasti fiksu, kannattaa antaa tehdä asioita, jotka ovat koulun ulkopuolella. Joku harrastus, josta on tosi kiinnostunut, niin siihen kannattaa perehtyä ja käyttää aikaa.

Olen sitä mieltä, että ei kannettu vesi kaivossa pysy. Yhä enemmän kallistun siihen, että lapsi / ihminen löytää kuitenkin tiensä riippumatta taustasta.

Meillä arvostettiin koulutusta kotona korkealle, äitini kävi lukion yli nelikymppisenä (mielestäni) ihan roolimalliksi meille lapsille.

Olisin halunnut peruskoulun jälkeen lähteä erityislukioon toiselle paikkakunnalle, kun tämä ei onnistunut, minut "pakotettiin" lukioon. Se ei ollut hyvä ajatus, ja keskeytinkin koulun joksikin aikaa.

Lukion sijaan olisin halunnut mannä vaikka amiksen rakennuslinjalle mieluummin, melkein ysin keskiarvolla.

Näin jälkeenpäin se olisi ollut fiksu veto. Olisin siitä luultavasti jatkanut jotain käsityö-, arkkitehti- muotoilu-opintoja ym. Minulla olisi koulun jälkeen ollut kuitenkin hyvät kädentaidot, muodon ja materiaalin taju. Nyt en osaa porata ruuvia seinään kunnolla.

Olen siis myös nykyään käsityöläinen, eli menin kuitenkin samaa uomaa, teen nyt vain vähän eritavalla. Ainoa, että olen vuosikausia opiskellut vastenmielisiä asioita lukiossa, opetellen ulkoa. Sain hyvät arvosanat, mutta olen unohtanut kaiken :(

Lopputulos: ulkopuolinen paine vain sotkee, on kaikille raskasta, ja lopulta ollaan samassa pisteessä, johon oltaisiin päädytty kuitenkin.

Eli ei se kannettu vesi kuitenkaan pysy kaivossa. Vaikka lapsesi päättäisi mennä peruskoulun jälkeen suoraan töihin, ei sekään mikään huono vaihtoehto ole. Usein vanhemmilla on omia vääränlaisia "visioita" lapsensa tulevaisuudesta, jotka ovat enemmän vanhempien haave kuin lapsen. 

Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita. 

En. Pk-numerot ovat täysin hyödyttömiä. Mitä lusmummalla pääsee pakollisista velvollisuuksista, sen pienempi on burnoutin ja muiden mt-ongelmien todennäköisyys myöhemmässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita. 

Viisikin on hyvä numero, riippuu ihan, paljonko on joutunut miettimään sen numeron eteen :) Isälläni oli puolet todistuksesta vitosia nuoruudessaan, joitakin aineita piti kesällä ehtoina kerrata aina välillä.

Hän on elämässään kuitenkin menestynyt todella hyvin, monellakin mittapuulla. Tästäpä mietin, että oikeastaan paljon tärkeämpää on kaikki se, mikä on koulun ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Itse olisin ihan tyytyväinen jo kasista... älä aseta lapselle liikaa paineita. 

Kasilla pääsee nykypäivänä vain rupulukioihin

Mulla on jäänyt negatiiviset tunteet lapsuudesta, kun minulta alettiin vaatia enemmän vaikka olin jo koulussa tosi hyvä, mutta toisaalta seiskan veljeltäni ei vaadittu yhtikästä mitään. Tunsin, että meitä ei kohdeltu tasa-arvoisesti ja olin siitä vähän katkera jopa vielä aikuisiässä. 

Vierailija kirjoitti:

En. Pk-numerot ovat täysin hyödyttömiä. Mitä lusmummalla pääsee pakollisista velvollisuuksista, sen pienempi on burnoutin ja muiden mt-ongelmien todennäköisyys myöhemmässä elämässä.

Olet oikeassa. Joillekin opiskelu on luontaista, toisille taas ei. Minä en oikeastaan opiskellut yläasteella paljonkaan, tein kyllä tehtäviä ja sitten opiskelin niitä aineita, jotka itseä kiinnostivat. Olin kiinnostunut opettajien persoonallisuuksista. Pidin esim. uskonnonopettajasta ja historianopettajasta, niin sitten ne aineet olivat kympit. Äidinkielen tunnilla kirjoitin megapitkiä runomaisia aineita ihan omaksi huvikseni. Sain avaimet tarvikehuoneeseen, koska pääsin hakemaan uusia ainevihkoja usein, joskus varastin jotain, koska halusin tietää, miltä tuntuu varastaa jotain.

Parempi noin, kun varastaa kaupasta tai myöhemmin päätyä rikoksen polulle jonkun isomman jutun takia. Eli koulu ajoi asiansa ;)

aloittajan tilanne kuulostaa aika hyvältä, kun niitä kymppejäkin vielä on.

Mutta se on ihan totta, että työntekoakin täytyisi opetella. Mutta tuleeko sitä työntekoa niissä harrastuksissa sitten?

Mutta jos ei tosissaan tule, niin koettaisin yhdessä lapsen kanssa valita jonkun yhden aineen, jossa tarjosin mahdollisuuden lisäoppiin koulun ulkopuolelta, eli nostaisin niitä taitovaatimuksia.

Esimerkiksi minulle oli englannissa kympit aina. Äitini maksoi minulle lukion alussa Finnish British Societyn ylimpään kielitestiin johtavan kurssin (C2 kielitaso) , koska pointtihan ei ole se, saako kympin vaan se että kuinka paljon englantia osaa. Eli tasoa tavallaan nostettiin ja kouluenglantii suhtauduttiin vain kouluenglantina. Tykkäsin kovasti käydä siellä ja jouduin tekemään töitä, että sain sen kielitestin kurssin lopuksi tehtyä.

Omalle lapselleni olen opettanut 5 vuotiaasta lähtien englantia ja imee sitä kuin sieni. Eli kympit todistuksessa tai koulussa opetettavan englannin oppimäärän osaaminen ei ole meille koskaan ollut mikään saavutus ja tavoite on kaksikielisyys. Eihän kouluenglanti peruskoulussa mene kuin B1-2 tasolle, joten ei siinä ole riittävästi haasteita jokaiselle.

Onhan noita yliopistokurssejakin nykyään nuoremmillekin yms tiedekerhoa ja sellaista.

Njaah. Hieman kaksiteräinen miekka.

Meillä pojalla tuli niitä kymppejä, joskus hyvin harvoin, ysillä alkavia arvosanoja kokeista koko peruskoulun ajan ja peruskoulun päättyessä todistus olikin 10-riviä lukuunottamatta kuviksen ja liikunnan numeroa. Lukuaineiden ka tasan 10 ja kaikkien aineiden 9,8.

Nyt abi ns huippulukiossa ja varsin "helposti" on sujunut, töitä kyllä ollut varsinkin äidinkielen kursseissa, mutta ei siksi että olisi ollut vaikeata, päinvastoin, vaan koska tehtävissä riittää kirjoitettavaa eikä hän tee asioitaan "juosten kusten". Mutta ei ole ollut mitään "shokkeja" tms, asenne ratkaisee myös paljon.

Nyt valmistautuu eng ja kemian yo-kirjoituksiin tänä syksynä.