Haluan että vauva nukkuu vieressäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vauva nukkui samassa leveässä sängyssä,laitoin varotoimena isoja tyynyjä meidän väliimme ja vuokrasin vauvankin ympäriinsä ettei loukkaisi itseään tai putoaisi mistään.tosi mukavaa ja vauva aistii äidin hengityksen ja läsnäolon,eikä tartte hyppiä koko ajan ramppaamassa vaikka toisessa huoneessa ja pinnasänkykin oli tosi vähällä käytöllä.suosittelen kunhan turvallisuustekijät kunnossa.voithan hankkia valvontakameran lääkäriin ja kattoo siitä,että mitä yön aikana tapahtuu.

Tyynyt eivät ole mikään varotoimi vanhemman jyräämistä vastaan tai vauvan putoamista ajatellen. Parempi on kunnon sänky tai pinnasänky äidin sängyn vieressä sivureuna poistettuna. Ja joku valvontakamera on jo ihan älytön ratkaisu! Vain hysteeriset tyypit ajattelevat sellaisia.

Kaikilla lapsellisilla kavereillani on itkuhälytin + kamera -yhdistelmä. Ja miksei olisi. On todella kätevää, kun hälyttimestä kuuluu ääniä, vilkaista pikaisesti monitoria ja nähdä onko lapsi oikeasti hereillä vai unissaan vain inisee. Ei siinä ole mitään hysteeristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa nukkua oman vauvan vieressä. En edes muista tarkalleen minkä ikäisenä siirtyi omaan huoneeseensa. Ehkä niihin aikoihin kun alkoi kävelemään.

Surullista jos vielä nykyäänkin jollakulla on sellainen isolapsimies joka kokee jäävänsä ulkopuolelle. Kyllä ihan alkuaikoina mies nukkui mukavuussyistä joskus eri huoneessa. Ei kaikkien tarvinnut herätä syöttöihin ja vaipanvaihtoon. Ja minä tarvitsin aikaa vauvani kanssa kahden. Se tuntui ihan luonnolliselta. Minä muutuin äitiyden myötä rennommaksi. Jälkikäteen ajateltuna työstressi oli poissa. Hyvät yöunet auttoivat painonhallinnassa. Oma elämä tuntui hyvältä (vaikka se onkin vaatimatonta) kun oli päässyt pois kamalasta lapsuudenkodista. Imetys sujui hyvin. Vauva oli helppohoitoinen. Seksiä perhepetissä ei koskaan harrastettu. Se ei vaan mun pirtaan sopinut. Sauna lämpeni usein iltaisin...sohva sai muutakin käyttöä.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tärkeintä on sellainen hyvä kierre; kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä ihme saa jotkut ihmiset kuvittelemaan, että kaikki senhetkinen on ikuista. Kun olisikin.

Kutsutko itseäsi muumimammaksi?

Mielelläni olisin Muumimamma. Kokkaustaitoinen ja viisas. Aina rauhallinen ja naisellisen huolehtivainen.

Ikävä kyllä lasten kouluaikoina ja työelämän aloittaessani minusta löytyi enemmän Vilijonkan piirteitä. Ja rehellisesti sanottuna -etten aina moittisi itseäni- liian monesta kanssaäidistä paistoi läpi räikeästi sisäinen Vilijonkka.

Mutta se onkin toinen luku. Nyt taidettiin puhua perhepetistä. Tosin niinkin lutunen aihe näyttää olevan monelle vähän liian kova juttu.

Tiedän tytön joka nukkui äidin ja isän sängyssä vielä 12v. Aika pervoa jos vanhemmilla oli seksiä siinä vieressä! Perhepedissä seksi pitäisi ehdottomasti olla kiellettyä. Moniko panee lasten katsellessa?