Haluan että vauva nukkuu vieressäni

Outoa ajatella, että lapsi nukkuisi samassa sängyssä. Illalla/yöllä kuitenkin paras aika seksille, kun ei ole kiirettä. Ihan itseni takia ajattelen näin, en miellyttääkseni miestä.

N30

Minulla on kohta 3v lapsi joka on nukkunut melkein aina vieressä. Jos oon muualle laittanut nukkuun niin on sit yön aikana hiippaillu viereen nukkuun. Ajattelin antaa nukkua vieressä niin pitkään kuin haluaa. Nukun itsekin paremmin kun hän on vieressä.

Se systeemi, jolla kaikki saavat mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvää unta on se paras. Silloin sitä jää energiaa ihan kaikelle muullekin mikä elämässä on mukavaa ja tärkeää. Sellainen ”onko sitten ajan X päästä hankalaa jos nyt teen Y” ajattelukaan ei oikein sovi yhteen päivittäisten perustarpeiden kanssa. Nukkua pitää joka yö jos se vaan mahdollista on ja lapsi itsenäistyy omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten kun sen aika on.

Ei ne hyvänen aika enää teininä viereen kömmi kuitenkaan. :D

Eiköhän tässä asiassa kannata kuunnella sekä itseään että lasta. Meidän lapsi siirtyi 1-vuotiaana omaan huoneeseen, koska herkkäunisena heräili jokaiseen ääneen kesken unien. Samassa sängyssä nukkuminen onnistui vain tissi suussa ja heräsi aina, kun käänsin kylkeä. Tiedän kuitenkin lapsia, jotka tarvitsee yöllä vanhempien läheisyyttä ja nukkuvat sikeästi. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jos kaikki nukkuvat niin hyvin.

Meillä lapsi sai kyllä itse valita missä nukkuu. Ensimmäiset vuodet menivät luonnollisesti vanhempien sängyssä jo imetyksenkin takia. Oli kaikin puolin helpompaa hoitaa ne imetykset omassa sängyssä kuin lähteä vaeltamaan jonnekin itkun perässä. 

Joskus 4-5-vuotiaana lapsella oli vaihe, että nukkui välillä omassa sängyssä. Sänky hänelle oli kuitenkin hankittuna ja olemassa. Jossain vaiheessa se sitten loppui ja lapsi palasi kokonaan nukkumaan vanhempien kanssa. Sitten paaaaljon myöhemmin, 10-vuotiaana, lapsi päätti alkaa harjoitella yksin nukkumista. Tuossa kohtaa tuli meidän tietoon että lapsen ollessa 11-vuotias luokka menisi ulkomaille leirikouluun ja siellä pitäisi asua 2,5 viikkoa vieraassa perheessä. Lapsi halusi siis tähän valmistautua hyvissä ajoin ja omassa sängyssä nukkuminen sujui alusta asti ilman mitään ongelmia.

Aikuisetkin tykkäävät mieluummin nukkua kaverin kanssa kuin yksin, joten en ihan näe miksi joillain on niin kiire pakottaa lapsi nukkumaan yksin ennen kuin hän on siihen valmis.

Joidenkin ihmisten mielestä normaalia seksielämää on se että nainen on miehen käytettävissä esteettä kaiket yöt.

Minusta se on sairasta.

Lapsiperheissä yöunet ovat kullan kalliit, seksi kannattaa siis ajoittaa muualle kuin iltaan ja yöhön.

Jos ei mielikuvitus taivu moiseen niin sitten kai on ihan pakko panna vastentahtoisesti keskellä yötä silmät ristissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vaan on tosiasia ttä mitä pidemmälle lykkäät lapsen nukuttamista omaan huoneeseen sitä vaikeampaa se tulee aikanaan olemaan. Ja tulee siis olemaan vaikeaa myös lapselle eli jollain tasolla sinä vaikeutat lapsen sopeutumista nukkumaan omassa huoneessaan.

Tämä on ihan täyttä kukkua. Kun lapsi lähtee omasta halustaan vanhempien sängystä ja muuttaa omaan sänkyyn, se tapahtuu silloin kun lapsi on valmis ja siinä ei ole minkään valtakunnan ongelmia vaan homma sujuu kättelyssä. 

Kun lapsi saa pienenä läheisyyttä ja turvaa, hänelle syntyy sellainen perusturva jonka kanssa hän pärjää sittenkin kun alkaa äidistä irtaantua. Jos lasta aletaan työntää irti ennen kuin hän on siihen valmis, hän vain takertuu tiukemmin ja häneen jää muistijälki, että äiti hylkää ja äitiin ei voi luottaa. Eikä hän koe myöheminkään että hän pärjää, vaan hänellä on turvaton olo elämässä ja maailmassa.

Meillä lapsi sai nukkua yhteisessä sängyssä niin pitkään kuin halusi. Vanhemmista ei pakotettu eroon harjoittelun vuoksi, koska uskoin että mitään harjoittelua ei tarvita kun lapsi on valmis. Eikä tarvittu. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä juuri pelkään. Silti koen että lapsen kuuluu tässä iässä vielä olla lähellä, mutta saako sitä sitten myöhemmin enää omaan sänkyyn.. Ilmeisesti muut ainakin onnistuneet.

-Ap.

Tässä ei nyt lapsen sukupuolesta ole ollut puhetta, mutta oletetaan vaikka että on poika. Tosissasiko pelkäät että poika vielä teininäkin nukkuu teidän sängyssä? Ja sitten kun hän alkaa seurustella ja tyttöystävä tulee yökylään, niin se tyttöystäväkin tulee teidän sänkyyn? Ei tule tapahtumaan! Kyllä se lapsi lähtee sieltä teidän sängystä omaansa hyvän sään aikana.

Ei oo mikään pakko laittaa omaan huoneeseensa. Meidän lapset on 6 ja 4 ja nukkuvat kumpikin meidän huoneessa. 4v ei oo nukkunut yhtään yötä huoneessaan. 6v välillä menee huoneeseensa, mutta enimmäkseen ei. Meillä on toisella puolella parisänkyä vielä yks tavallinen sänky. Mies nukkuu siinä, minä ja lapset parisängyssä.

Mun vauva nukkui samassa leveässä sängyssä,laitoin varotoimena isoja tyynyjä meidän väliimme ja vuokrasin vauvankin ympäriinsä ettei loukkaisi itseään tai putoaisi mistään.tosi mukavaa ja vauva aistii äidin hengityksen ja läsnäolon,eikä tartte hyppiä koko ajan ramppaamassa vaikka toisessa huoneessa ja pinnasänkykin oli tosi vähällä käytöllä.suosittelen kunhan turvallisuustekijät kunnossa.voithan hankkia valvontakameran lääkäriin ja kattoo siitä,että mitä yön aikana tapahtuu.

Kyllähän vaikka kuinka monet nukkuu taaperon ja vielä leikki-ikäisenkin kanssa samassa sängyssä. Älä välitä muiden mielipiteistä. Jos lapsi nukkuu hyvin ja te myös niin ei tuossa ole mitään ongelmaa.

Meidän olisi pitänyt laittaa lapsi nukkumaan heti vastasyntyneestä lähtien omaan huoneeseen. Puoli vuotta pidettiin samassa huoneessa, vaihdellen vauva omassa sängyssä ja meidän vieressä ja KUKAAN (vauva mukaanluettuna) ei saanut nukuttua sinä aikana. Puolivuotiaana siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan ja kuin taikaiskusta koko perhe rupesikin saamaan hyvät unet.

Lapsi oli ja on edelleen 2-vuotiaana todella herkkäuninen, vauvana heräsi siihen, että joku tuli makuuhuoneeseen, eikä sitten saanut enää unenpäästä kiinni 1-2 tuntiin, vaan kiljui kuin syötävä. Minun päiväni päättyi 6kk ajan klo 18-19, jonka jälkeen en voinut lähteä makuuhuoneesta tai laittaa valoja päälle, ettei vauva olisi herännyt.

Miten nukutat lapsen? Makaatko aina siinä vieressä niin kauan, että lapsi on umpiunessa vai jääkö lapsi itsekseen nukkumaan? Jos lapsi jää itse nukkumaan, niin hän nukkuisi oikein mainiosti omassa sängyssäänkin.

Jos taas olet totuttanut lapsen nukahtamaan tissi suussa tai kylkeesi kiinni, niin siitä on tietenkin aika vaikeaa asiaa muuksi muuttaa. Silloin myös lapsen mahdolliset yökyläilyt vaikka isovanhempien luokse ovat hankalia.

Meillä on kolme lasta ja olen pitänyt jokaista muutaman ensimmäisen kuukauden vieressä, mutta sen jälkeen heidät on siirretty omiin huoneisiin oman ja mieheni hyvän nukkumisen takia. Myös vauvat nukkuvat rauhallisemmin kun ympärillä on hämärää ja rauhallista.

Kaikki vauvat on nukutettu alusta saakka omiin sänkyihinsä ja se on onnistunut aina hyvin helposti. Kun lapsella on hyvä ja turvallinen perusolo aina, niin kyljessä kyhjäämistä ei tarvita öisin. Eli lapsi ei hätäänny, vaikka et olisi vieressä 24/7, vaan lapsi luottaa siihen, että tulet paikalle kyllä.

Jos lapsi kavahtaa vaikka kylmiä petivaatteita, kun hänet laitetaan sänkyyn, niin ne voi lämmittää hieman ja ongelma on ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Mun vauva nukkui samassa leveässä sängyssä,laitoin varotoimena isoja tyynyjä meidän väliimme ja vuokrasin vauvankin ympäriinsä ettei loukkaisi itseään tai putoaisi mistään.tosi mukavaa ja vauva aistii äidin hengityksen ja läsnäolon,eikä tartte hyppiä koko ajan ramppaamassa vaikka toisessa huoneessa ja pinnasänkykin oli tosi vähällä käytöllä.suosittelen kunhan turvallisuustekijät kunnossa.voithan hankkia valvontakameran lääkäriin ja kattoo siitä,että mitä yön aikana tapahtuu.

Tyynyt eivät ole mikään varotoimi vanhemman jyräämistä vastaan tai vauvan putoamista ajatellen. Parempi on kunnon sänky tai pinnasänky äidin sängyn vieressä sivureuna poistettuna. Ja joku valvontakamera on jo ihan älytön ratkaisu! Vain hysteeriset tyypit ajattelevat sellaisia.

Meillä lapset nukkuivat ensin samassa huoneessa vanhempien kanssa. 2 vko aikana tuntui siltä, että kukaan ei nuku, ei lapset eikä vanhemmat. Sitten siirsin lasten sängyt viereiseen huoneeseen, etäisyys äidistä huolestuttava 4 metriä. Sen jälkeen meillä on kaikki nukkuneet hyvin, koska jokainen risahdut ja ynähdys ei kuulu enkä minä kuuntele korvat hörössä, vaihtuuko lasten hengityksen syvyys.

Jokainen tavallaan. Minä haluan myös lapsille hyvät unet.

En varsinaisesti halunnut nukkua vauvan vieressä, mutta koska halusin nukkua, oli pakko nukkua vauvan vieressä. Ideaali tilanteessa lapset olisivat tottuneet nukkumaan omissa sängyissään niin rakkauselämä olisi voinut olla vähän spontaanimpaa. Nukutimme kaikki kolme lasta vauvoina pinnasänkyyn vanhempin makkariin, nostin rinnalle/viereeni nukkumaan kun yöllä heräsi. Reilu 2-vuotiaina opetettiin nukkumaan lastenhuoneessa, mutta kyllä ne sieltä vielä eskarilaisenakin välillä kömpi vanhempien sänkyyn. Ahdasta, mutta en siihen itse herännyt. Toimi ihan hyvin, mutta onneksi nyt on jo tilaa kääntää kylkeä yöllä. Kaipaan kyllä aikoja kun lapset oli pieni, mutta toisaalta en kaipaa. :D

Oli ihanaa nukkua oman vauvan vieressä. En edes muista tarkalleen minkä ikäisenä siirtyi omaan huoneeseensa. Ehkä niihin aikoihin kun alkoi kävelemään.

Surullista jos vielä nykyäänkin jollakulla on sellainen isolapsimies joka kokee jäävänsä ulkopuolelle. Kyllä ihan alkuaikoina mies nukkui mukavuussyistä joskus eri huoneessa. Ei kaikkien tarvinnut herätä syöttöihin ja vaipanvaihtoon. Ja minä tarvitsin aikaa vauvani kanssa kahden. Se tuntui ihan luonnolliselta. Minä muutuin äitiyden myötä rennommaksi. Jälkikäteen ajateltuna työstressi oli poissa. Hyvät yöunet auttoivat painonhallinnassa. Oma elämä tuntui hyvältä (vaikka se onkin vaatimatonta) kun oli päässyt pois kamalasta lapsuudenkodista. Imetys sujui hyvin. Vauva oli helppohoitoinen. Seksiä perhepetissä ei koskaan harrastettu. Se ei vaan mun pirtaan sopinut. Sauna lämpeni usein iltaisin...sohva sai muutakin käyttöä.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tärkeintä on sellainen hyvä kierre; kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä ihme saa jotkut ihmiset kuvittelemaan, että kaikki senhetkinen on ikuista. Kun olisikin.

Mulla yli 2-vuotias nukkuu edelleen vieressä. Nukutaan parhaiten näin. Jokainen tekee oman valinnan asiassa.

Jos haluat, että lapsesi nukkuu vieressäsi, niin sitten hän nukkuu vieressäsi ja sinun ei tarvitse asiaa muille selitellä.

Jos taas miehesi mielestä lapsen olisi jo aika siirtää omaan sänkyyn, niin hänellä on syynsä siihen asiaan. Syy on varmasti se, että isä haluaa nukkua yönsä paremmin, koska hän käy töissä pitkät päivät ja hänellä ei ole mahdollisuutta nukkua päivällä niin kuin kotona vauvan kanssa nyhjäävällä mammalla on. Lapsen äänet ovat varmasti häiritseviä siinä ihan vieressä ja jos lapsella on oma huone laitettuna kivasti, niin se on äiti joka hyppää sitten lapsen huoneeseen yöllä ja nukkuu vaikka siellä, jos on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa nukkua oman vauvan vieressä. En edes muista tarkalleen minkä ikäisenä siirtyi omaan huoneeseensa. Ehkä niihin aikoihin kun alkoi kävelemään.

Surullista jos vielä nykyäänkin jollakulla on sellainen isolapsimies joka kokee jäävänsä ulkopuolelle. Kyllä ihan alkuaikoina mies nukkui mukavuussyistä joskus eri huoneessa. Ei kaikkien tarvinnut herätä syöttöihin ja vaipanvaihtoon. Ja minä tarvitsin aikaa vauvani kanssa kahden. Se tuntui ihan luonnolliselta. Minä muutuin äitiyden myötä rennommaksi. Jälkikäteen ajateltuna työstressi oli poissa. Hyvät yöunet auttoivat painonhallinnassa. Oma elämä tuntui hyvältä (vaikka se onkin vaatimatonta) kun oli päässyt pois kamalasta lapsuudenkodista. Imetys sujui hyvin. Vauva oli helppohoitoinen. Seksiä perhepetissä ei koskaan harrastettu. Se ei vaan mun pirtaan sopinut. Sauna lämpeni usein iltaisin...sohva sai muutakin käyttöä.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tärkeintä on sellainen hyvä kierre; kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mikä ihme saa jotkut ihmiset kuvittelemaan, että kaikki senhetkinen on ikuista. Kun olisikin.

Kutsutko itseäsi muumimammaksi?