Haluan että vauva nukkuu vieressäni

Hyvin voi nukkua vieressä, ei sitä tarvitse tehdä niin kuin kaikki muut tai jonkin normin mukaan. Sitä ainoastaan katuisi myöhemmin, koska vauva-aika ja pikkulapsiaika menee niin nopeasti ohi, eikä sitä saa koskaan enää takaisin. Kaikki ehtivät nukkua yksin vielä vuosikausia myöhemmin.

Minulla nukkuu 4v kainalossa, syntymästään asti on siinä ollut joka yö, eikä hänellä ole edes vielä omaa sänkyä. Hän on meidän kuopus ja on ihanaa, että haluaakin vielä olla lähellä. Olen kysynyt haluaisiko oman sängyn, mutta ei halua, tahtoo nukkua äidin vieressä. Isommatkin sisarukset nukkui perhepedissä vauvoina ja joskus 5v tahtoivat omaan sänkyyn, jolloin siirtyivät sinne. 

Vauvan/lapsen kanssa nukkuminen on suloisinta mitä on. 

Mun lapsi on viisivuotias ja nukkuu kanssani samassa sängyssä. Omakin sänky on teini-ikäisen siskon huoneessa mutta on nukkunut miltei aina näin. Nukahtaa helposti ja nukumme hyvin. Imetys sujui niin etten aina edes herännyt kun hän söi. Olin tottunut nukkumaan aiemmin itsekseni mutta melko nopeasti totuin vauvan kanssa nukkumaan ja kaikki sujui ihan hyvin. Päihteetön ja terve vanhempi ei voi litistää vauvaa unissaan, vaistot ovat niin vahvat. Tutkittu asia.

Mummulassa nukkuu hyvin omassa pedissä ja on muutenkin reipas ja toimelias lapsi. Äitiin kuuluukin saada turvata kunnes on kunnes on isompi ja valmis itse siirtymään omaan sänkyyn.

Itseäni kylmää kun kuulen aikuisten juttuja siitä miten jo ennen syntymää suunnitellaan että lapsi alusta asti nukahtaa ja nukkuu yksin. Aikuisellekin voi olla hyvin tärkeää saada nukkua rakkaansa vieressä tai edes lähellä, lapselle vielä tärkeämpää. Ne lapsen yöksi eristävät "kukin tyylillään" -tyypit tekee niinku itselle mieluista. Jos lapsi yrittää saada omaa tyyliään läpi ja nukuttaminen kestää tunteja kun lapsi tietää jäävänsä heti yksin kun rauhoittuu ja ei sitten rauhoitu, edessä on vuosien lisäunivelka kun aikuiset eivät suostu hyväksymään lapsen tarpeita vaan tahtovat toteuttaa omiaan.

Voimia kaikille toimia kuten toimivat, muiden menetelmille ei mitään voi mutta on itsen ja lapsen kannalta tärkeää toimia kuten teistä molemmista aidosti hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia on. Meillä esikoinen nukkui vieressä 3-vuotiaaksi ja senkin jälkeen usein hipsi viereen. Keskimmäinen siirrettiin perhepedistä isoveljen kanssa samaan huoneeseen 1-vuotiaana, se oli eri juttu, kun heitä oli kaksi. Kuopus nukkui vieressä 7-vuotiaaksi. En ole sääntökirjoja lukenut ja hyvin on mennyt.

Muuten, kun nuo isot sai myöhemmin oman huoneen kumpikin, niin silloin 7v isoveli meni harva se yö pikkusiskon huoneeseen peiton ja tyynyn kanssa yökylään. Kyllä ne lapsetkin tykkää usein nukkua mieluummin jonkun kanssa.

Oliko vaikeaa saada esikoisenne kolmen vanhana nukkumaan omaan sänkyyn vai kävikö jollain tapaa luonnollisesti?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yh? Parisuhteessa ehdottomasti vauva eri huoneeseen, jos haluaa pitää sen parisuhteen. Monet naiset unohtavat miehen olemassaolon vauvan saamisen jälkeen ja mies nukkuukin eri huoneessa, kuin äiti ja vauva..

Meillä tyttö nukkui 6-vuotiaaksi asti meidän välissä. Pelkäsi niin paljon pimeää. Nyt 9-vuotiaana on raahannut vieraspatjan isoveljen huoneen lattialle ja nukkuu siellä jos pelottaa. Usein kyllä omassa sängyssä huoneessaan kylläkin ja joskus sohvalla.

Seksiä harrastettiin mm sohvalla ja siellä sängyssäkin aina kun se vaan oli mahdollista. Onko ilta/yö/aamu ainoat ajat sille touhulle?

Meidän 2-vuotias nukkuu nyt meidän huoneessa niin että sänky on kiinni meidän sängyssä. Hän haluaa nukkua omassa sängyssä.

Tulee nukkumaan meidän huoneessa vielä pitkään kun ei ole omaa huonetta. Kolmella vanhimmalla on oma huone ja saavat ne omina pitääkin. Sitten kun esikoinen muuttaa pois niin sitten siirtyy kuopus omaan huoneeseen. Esikoinen nyt 15-vuotias.

Päivätyössä käyville ilta/yö/aamu on ainoita vaihtoehtoja. Ruokatunnillakaan ei oikein ehdi panemaan ja lapsi on silloin hereillä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs mies sanoo asiaan? Ei varmaan mitään, koska sellaista ei ole kuvioissa ja ripustaudut nyt vauvaan.

Mies nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä. Miten se on ripustautumista jos nukkuu yksi vuotiaan vauvan kanssa?

-Ap

Eli läheisyyttä tai seksiä ei enää ole.

Mistä heittelet näitä päätelmiä? Tämäkin meni nimittäin väärin.

-Ap

No tuskin ainakaan lusikassa nukutte, hankala se on kovin läheisesti sängyssä olla, kun vieressä on yksivuotias. Seksiä toki voi harrastaa muutenkin kuin iltaisin/aamuisin sängyssä, mutta et vaikuta ihmiseltä, joka harrastaisi seksiä spontaanisti päivällä pesukoneen päällä.

Ja korjataan vielä että päiväunet vauva nukkuu kopassa tai rattaissa. Sillävälin voi harrastaa seksiä. Vauvan voi myös välillä laittaa illalla pinnasänkyyn nukkumaan jos haluaa harrastaa seksiä. Meillä on 2 pari sänkyä. Vauvan voi jättää nukkumaan sinne 220cm leveään ja mennä itse harrastamaan seksiä sinne 120cm leveään. En ymmärrä miten vauvan nukkumispaikka liittyy seksiin. Ei sitä yöllä kun nukutaan niin harrasteta yhtäaikaa seksiä.

Läheisyyttä ja pussailua meillä on joka päivä vaikka vauva onkin mukana arjessa.

Aika rajoittunutta ajatella, että ainut mahdollinen paikka seksille on se makuuhuoneen sänky!

Eli pääsyy lapsen laittamisessa omaan huoneeseen nukkumaan on se, että vanhemmat voi rauhassa harrastaa seksiä ja näin ollen naisesta ei tule yh.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vaan on tosiasia ttä mitä pidemmälle lykkäät lapsen nukuttamista omaan huoneeseen sitä vaikeampaa se tulee aikanaan olemaan. Ja tulee siis olemaan vaikeaa myös lapselle eli jollain tasolla sinä vaikeutat lapsen sopeutumista nukkumaan omassa huoneessaan.

Tätä juuri pelkään. Silti koen että lapsen kuuluu tässä iässä vielä olla lähellä, mutta saako sitä sitten myöhemmin enää omaan sänkyyn.. Ilmeisesti muut ainakin onnistuneet.

-Ap.

Meillä nukutaan samassa huoneessa. Alle 1v kainalossa vieressä ja juu makkaroita ei ole. 4v vieressä omassa sängyssään. Häntä on kannustettu siirtymään omaan huoneeseen, luvattu haluamansa sänkykin sinne sitten hankkia, mutta vielä ei ole valmis. Tosin mielenkiinto on sen verran herännyt etten usko kauaa siihen enää menevän. Itse saa päättää ja omaan tahtiinsa tämän askeleen ottaa.

Parisuhdetta ei ole tämä pilannut, miksi olisi?! Kun lapset on saatu nukkumaan, meillä aikuisilla on koko muu talo tilaa temmeltää. Meillä ainakin öisin nukutaan, joten sinällään ei ole makkarin kokoonpanolla niin merkitystä. Paremmin vain voidaan kun saa nukuttua paremmin ja mahdolliset yöheräilyt hoituu helposti ja nopeasti.

Nautin tästä ajasta kun saan pitää lapset lähellä. Heillä on aikaa ihan yllin kyllin nukkua omissa huoneissaan.

Meillä on miehen kanssa kolme lasta ja jokainen lapsistamme on nukkunut aluksi makuuhuoneessamme. Oli meillä perhepetikin jossain vaiheessa. Pikkuiset kuuluvat mielestäni pääsääntöisesti äidin lähelle. Näin äiti on rennompi ja vauva saa tarvitsemansa hoidon helposti yölläkin. Turha on pelätä sitä, että lapset jäisivät ikuisesti vanhempien huoneeseen norkoilemaan. Kyllä he siirtyvät omiin vuoteisiin ihan luontevasti, kun sen aika on. Turha on pelätä myöskään seksin puolesta. Meillä seksiä on harrastettu kaikissa muissa huoneissa paitsi makuuhuoneessa silloin, kun lapset ovat makuuhuoneessamme olleet. Olemme käyttäneet hyväksi niin saunan, keittiön kuin jopa ulkorakennuksenkin olemassaolon. Nykyisin lapset asuvat jo omissa asunnoissaan ja ainut, joka kummeksuu yhä hyvin sujuvaa seksielämäämme, on koira.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kylmää kun kuulen aikuisten juttuja siitä miten jo ennen syntymää suunnitellaan että lapsi alusta asti nukahtaa ja nukkuu yksin. Aikuisellekin voi olla hyvin tärkeää saada nukkua rakkaansa vieressä tai edes lähellä, lapselle vielä tärkeämpää. Ne lapsen yöksi eristävät "kukin tyylillään" -tyypit tekee niinku itselle mieluista. Jos lapsi yrittää saada omaa tyyliään läpi ja nukuttaminen kestää tunteja kun lapsi tietää jäävänsä heti yksin kun rauhoittuu ja ei sitten rauhoitu, edessä on vuosien lisäunivelka kun aikuiset eivät suostu hyväksymään lapsen tarpeita vaan tahtovat toteuttaa omiaan.

Voimia kaikille toimia kuten toimivat, muiden menetelmille ei mitään voi mutta on itsen ja lapsen kannalta tärkeää toimia kuten teistä molemmista aidosti hyvältä tuntuu.

Minä raaskin neljännen vauvan, iltatähtemme, laittaa omaan sänkyyn nukkumaan. Tämä suunniteltiin jo raskausaikana, koska muistissa on vuosien nukkuminen lasten kanssa samassa sängyssä, pinnasänky oli hankittuna mutta perhepedissä nukkuivat alusta saakka. Selkäkään ei tahdo sellaista enää kestää kun ei aina pysty vaihtamaan asentoa halutessaan.

Ja tämä onkin ollut äärimmäisen helppoa! Vauva nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ja on kaksikuisesta saakka jopa nukkunut täydet yöt, vaikka onkin täysimetyksellä. En ota tästä kunniaa itselleni, tämä nyt vain on tällainen ihmelapsi nukkumisen suhteen. Mutta olen tyytyväinen että annoin hänelle mahdollisuuden omassa rauhassa nukkumiseen, kun se selvästi hänelle sopii. Sänky on kuitenkin lähellä, joten vauvan tarpeisiin pystyy nopeasti vastaamaan. Avoimin mielin kannattaa siis etsiä se paras ratkaisu.

Meillä kajaanissa molemmat pojat nukkuivat vieressäni kunnes toinen joutui 47 vuotiaana töihin, 3 viikoksi Ouluun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kajaanissa molemmat pojat nukkuivat vieressäni kunnes toinen joutui 47 vuotiaana töihin, 3 viikoksi Ouluun.

Hieno homma 👍

Meillä jokainen lapsi on saanut ja saa nukkua vieressä niin pitkään kuin haluaa. Oman sängyn ja oman huoneen saa sitten jokainen myös juuri siinä vaiheessa kun haluaa.

Noin kolmen vanhaksi on tainnut kaikki olla vieressä ja siitä sitten vaihtelevasti 3-6 vuoden ikäisiksi samassa huoneessa omassa sängyssä, sitten ovat siirtyneet omiin huoneisiin tai sisaruksen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ihan miten ovat itse toivoneet.

Nyt meidän sängyssä nukkuu kaksivuotias ja kohta siellä on hänen ja meidän lisäksi uusi vauva. Ja todellakaan läheisyys tai seksi ei ole perhepetiin loppunut, ihan voidaan se tällä lapsilaumallakin todistaa. ;) Päinvastoin, kun petijärjestelyistä ei tarvitse tapella ja kaikki nukkuvat yönsä hyvin, jää aikuisillakin energiaa vaikka mihin muuhunkin.

Yksivuotias ei ole vauva. Lapselle pitää antaa mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, hänen nukahtamistaan itsekseen omaan sänkyyn tulee tukea.

Vanhemmuudessa ei ole kyse vanhempien mutuista ja omista toiveista, vaan lapsen kasvattamisesta.

Tottakai pahaa unta nähnyt lapsi voi tulla viereen, mutta lähtökohta täytyy olla se, että lapsi kokee oman sänkynsä turvalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kajaanissa molemmat pojat nukkuivat vieressäni kunnes toinen joutui 47 vuotiaana töihin, 3 viikoksi Ouluun.

Miten ihmeessä et lähtenyt lapsen mukaan!

Mä en halua nukkua sun vieressä.

T. vauva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se vaan on tosiasia ttä mitä pidemmälle lykkäät lapsen nukuttamista omaan huoneeseen sitä vaikeampaa se tulee aikanaan olemaan. Ja tulee siis olemaan vaikeaa myös lapselle eli jollain tasolla sinä vaikeutat lapsen sopeutumista nukkumaan omassa huoneessaan.

Tätä juuri pelkään. Silti koen että lapsen kuuluu tässä iässä vielä olla lähellä, mutta saako sitä sitten myöhemmin enää omaan sänkyyn.. Ilmeisesti muut ainakin onnistuneet.

-Ap.

Mulla on neljä lasta. Esikoinen nukkui meidän kanssa parivuotiaaksi, kakkonen taas ei ”suostunut” nukkumaan milloinkaan (ei edes vauvana). Hän ähisi ja mönki ja selvästi häiriintyi meistä niin pahasti että samassa sängyssä nukuttamista ei voinut ajatellakaan. Vauvana hänellä oli pinnasänky meidän vieressä ja 1-vuotiaana siirtyi omaan huoneeseen koska heräili mm. siihen että jompi kumpi vanhemmista käänsi kylkeä. Omassa huoneessa ja omassa sängyssä nukkui kuin possu kaiket yöt. Laitettiin heti 1-vuotiaana tavallinen sänky josta pääsi pois omatoimisesti että voi halutessaan tulla meidän viereen. Ei tullut. Ikinä.

Kolmas nukkui meidän vieressä noin puolivuotiaaksi, sen jälkeen pinnasängyssä yksivuotiaaksi ja siirtyi sitten siskon kanssa samaan huoneeseen. Joskus satunnaisesti on tullut viereen jos on nähnyt pahoja unia tms.

Neljäs nukkui vieressä noin 7-8kk vanhaksi, sen jälkeen pinnasängyssä vieressä. Vähän yli 1-vuotiaana siirtyi siskojen kanssa samaan huoneeseen josta hiippaili vielä 5-6vuotiaana viereen, ei ihan joka yö. Jonkun aikaa oli patja lattialla sängyn vieressä että voi tulla siihen.

Nyt lapset on 17, 15, 11 ja 10. Pienemmät tulee joskus aamuisin samaan sänkyyn köllöttelemään mutta sekin on kyllä harventunut. Nyt kun taaksepäin katsoo niin oli siinä varmaan oma totuttelemisensa noissa nukkumapaikkojen siirtämisissä mutta kokemuksesta voin sanoa ettei se loppuelämää kestä kuitenkaan.

Ei ole meillä vaikuttanut seksin määrään eikä avioliiton kestävyyteen lasten nukkumapaikka. Ensi vuonna tulee 20v täyteen avioliittoa. Seksiäkin on harrastettu ahkerasti. Milloin missäkin: saunassa/pesuhuoneessa, olkkarin sohvalla, leikkimökissä, seisaaltaan vessassa jne.

Tee ap just niinkuin hyvältä tuntuu. Ainoa mittari tässä asiassa on se että kaikki saa nukkua. Ja se tarkoittaa myös sitä että jos teillä on ahdasta sängyssä kun kaikki nukutte siellä, pitää joko hankkia isompi sänky tai jonkun siirtyä sieltä muualle. Ratkaisuja on monta. Mutta kuuntele myös sitä lasta vaikka itseäsi kylmäisikin laittaa lapsi esim. omaan huoneeseen. Niin minustakin tuntui pahalta laittaa se yksivuotias omaan huoneeseen mutta kun hän ei kertakaikkiaan pystynyt nukkumaan meidän kanssa, niin pakkohan se oli.

Luota tuntemuksiisi. Ihmiset täällä ovat ihan vinksahtaneita eivätkä osaa harrastaa seksiäkään muuten kuin pimeässä peiton alla. Pidä vauva vieressä niin kauan kuin se hyvältä tuntuu. oma sänky hänelle sivuvaunuksi voisi olla hyvä niin kaikille riittää tilaa. Useimmat lapset haluavat 3-5-vuotiaina jo omaan huoneeseen sitten ihan itse, ei sitä kannata kiirehtiä.