Mikä on romanttisinta mitä mies on koskaan tehnyt vuoksesi?
Kommentit (111)
Tämä tarina on teinivuosilta, mutta se on silti romanttisinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Muistelen edelleen tätä hymy huulillani.
Eli olin vielä lukiossa ja minulla oli silloin nimipäivä (jota en ollut muistanut itse). Koko päivä oli ollut raskas ja olinkin viestitellyt poikaystävälleni etten sen takia jaksaisi välttämättä viettää iltaa yhdessä. Kun viimeinen oppitunti loppui ja lähdin kävelemään kotiin päin, odottikin poika parkkipaikalla auton vieressä hymyillen. Oli käynyt ostamassa minulle lempikarkkipussini ja sanoi että antaa minulle autokyydin kotiini nimppareitteni kunniaksi. Tämä oli tosi luksusta (ja oikeastaan naurettavaakin), koska asuin niin lähellä koulua, että sen takia sen matkan kuljin aina kävellen.
Vierailija kirjoitti:
Joku katkera alapeukuttaa! :D
Epäromanttinen. :)
Ihana ketju!
Ex-mieheni oli vaatturi ja ompeli itse paljon. Jos olimme menossa vaikka juhliin ja sanoin etukäteen ettei minulla ole mitään päällepantavaa niin hän ompeli minulle mekon.
Nykyinen mieheni ei taida olla kovin romanttinen, merkkipäivälahjat tulevat aina myöhässä eikä hän järjestä kynttiläillallisia. Mutta melkein joka aamu saan kahvin sänkyyn ja kauppareissulta hän saattaa tulla kotiin mukanaan jotain minun herkkua.
Eräs työkaverini taisi olla viime talvena ihastunut minuun. Olin jättänyt töissä jonkun paperin pöydälleni lojumaan ja tämä mies oli poissaolessani piirtänyt paperiin, kirjoitellut jotain ja lopussa kutsui minua antamaallaan lempinimellä. Meistä ei tullut paria eikä mitään muutakaan mutta mielestäni se oli erittäin romanttinen ja rohkea teko.
Ai niin, tän unohdin. Mies menee töihin ennen minua ja kun herään, on jo lähtenyt.
Jos on tehnyt aamulla munakasta, on tehnyt mullekin ja se odottaa pöydässä.
Oikeasti tää ketju saa ajattelemaan että onpas mulla(kin) ihana mies.
Mieheni ei harrasta romanttisia eleitä, kuten kukkia ja kynttiläillallisia. Rakkaus tulee yleensä ilmi käytännön asioissa, eli esim. hänen hoivatessaan minua kun kärsin migreenistä. Joskus pienet, hupsut jutut sulattavat sydämeni. Joskus huvikseni pyysin miestä sanomaan minulle jotain kaunista, ja ilme oli kuin peuralla ajovaloissa. Hetken panikoinnin jälkeen vastasi "kivi" ja syy oli se, että keräilen aina mielestäni hienoja kiviä eli selkeästi ne ovat minusta kauniita :)
Kymmenen vuotta yhteistä eloa takana. En ole asiaa kovasti ajatellut, mutta romantiikkaa meillä taitaa olla aika paljonkin. Mikä parasta, se on sellaista arjen romantiikkaa. Mm.
- avomieheni laulelee usein biisejä omilla sanoituksillaan, yleensä kauniita sanoja minusta
- antaa suudelman aina lähtiessään/ennen nukkumaanmenoa
- ostaa joskus kukkia
- syntymäpäivinä tuo aamiaisen vuoteeseen
- kertoo, kuinka tärkeä olen hänelle
- oma-aloitteisesti hieroo, jos olen ärtynyt/stressaantunut tai muuten paikkani ovat jumissa
On hänellä toki ne omat rosoisuutensa, mutta ne tekevät hänestä parhaan minulle <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörälenkillään hän saattaa poiketa poimimaan minulle ruusuja tienvierustalta (paljain käsin), hoputtaa minua ulos katsomaan revontulia, ostaa minun lempiherkkujani, sytyttää kynttilät valmiiksi ennen minun kotiintuloa, ostaa yllättäen minun ihailemani korun, laittaa minulle vaahtokylvyn (+kuoharia+kukkia+herkkuja) valmiiksi kun tietää minun olevan tulossa kotiin...ja monin, monin muiden tavoin. Takana yhteisiä vuosia 41. Ihana, upea, suomalainen mies.
Jatkan vielä:
Tämä mies on kävellyt lukemattomat yöt vauva sylissään, kun minä olen nukkunut väsymystäni tai kipujani. Hoitanut taaperoa ja vauvaa kun minä olin sairaalassa. Viritellyt yön verkkoja kun minä satuin illalla sanomaan, että tekisi mieli kalaa. Salaa laittanut minulle yllätys iltapalan, kirjoittanut rakkaudentunnustuksen rantahiekkaan, kutsuu minua rakkaakseen, hyväksi äidiksi ja hienoksi mummoksi. Arvostakaa miehillänne.
Ihana mies.
Rehellisyys. Sanoo suoraan, ettei jaksa hieroa. Oikeastaan koskaan. Pieraisi ensimmäisenä aamuna yms. Rakastaa kyllä, vaikka onkin sika.
90-luvulla alaikäisenä tapasin Savonlinnan yössä pojan. Hän etsi minut puhelinluettelosta. Muisti vain mun sukunimen. Oli kuulemma monta päivää soitellut kunnes löysi minut.
Mikolle terkkuja, missä ikinä oletkin! :)
Sinkkuaikoina yksi mies oli käynyt jättämässä kukkapuketin ovikellooni :D
Toi minulle töihin monena peräkkäisenä päivänä kukkia, ruokaa jne. Sanoi että jatkaa niin kauan kunnes lähden kahville. En ollut kiinnostunut miehestä, mutta ei kukaan muu ole tuollaista tehnyt :)
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla alaikäisenä tapasin Savonlinnan yössä pojan. Hän etsi minut puhelinluettelosta. Muisti vain mun sukunimen. Oli kuulemma monta päivää soitellut kunnes löysi minut.
Mikolle terkkuja, missä ikinä oletkin! :)
Höpipöpi.
Se, ettei ole tippaakaan romanttinen. Halveksuisin, jos olisi. Se on teeskentelyä.
Mieheni on sellainen joka puhuu ja pussaa, ostaa kukkia ja huomioi. Mutta kaikista romanttisinta on ollut se kun hän keittää minulle aamukahvit vauvan (meillä on kaksi pientä lasta) kanssa valvotun yön jälkeen. Viimeksi tänään aamulla kun olin valvonut yön sairaan lapsen kanssa. Ei ole kertakaikkiaan mitään romanttisempaa :)
Ja tässä huomiona vielä että hänkin valvoo vuorollaan niitä öitä kyllä jos on vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina on teinivuosilta, mutta se on silti romanttisinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Muistelen edelleen tätä hymy huulillani.
Eli olin vielä lukiossa ja minulla oli silloin nimipäivä (jota en ollut muistanut itse). Koko päivä oli ollut raskas ja olinkin viestitellyt poikaystävälleni etten sen takia jaksaisi välttämättä viettää iltaa yhdessä. Kun viimeinen oppitunti loppui ja lähdin kävelemään kotiin päin, odottikin poika parkkipaikalla auton vieressä hymyillen. Oli käynyt ostamassa minulle lempikarkkipussini ja sanoi että antaa minulle autokyydin kotiini nimppareitteni kunniaksi. Tämä oli tosi luksusta (ja oikeastaan naurettavaakin), koska asuin niin lähellä koulua, että sen takia sen matkan kuljin aina kävellen.
Kauhea hiilijalanjälki tuollaisesta turhasta ajelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla alaikäisenä tapasin Savonlinnan yössä pojan. Hän etsi minut puhelinluettelosta. Muisti vain mun sukunimen. Oli kuulemma monta päivää soitellut kunnes löysi minut.
Mikolle terkkuja, missä ikinä oletkin! :)Höpipöpi.
? Ei kuule ole mitään höpi höpi juttua. Kaunis muisto nuoruudesta.
Teinijonneille ja ja muille kehittymättömille tämäkin ketju on jotenkin vaikea pala....🙄
Toimittanut kukkia työpaikalle synttäreilläni, ostaa kukkia joka naistenpäivänä, kaiverruttanut lukkoon meidän nimet ensimmäisenä vuosipäivänä ja vietiin se siltaan kiinni. :) Ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä mies oli varannut ravintolan, ostanut kukkia, korvikset, kortin ja suklaata. Halusi pelata varman päälle ja yllättää monin tavoin.
Aika laskelmoivaa.