Oletko luonnostaan ja omasta halusta naisellinen nainen vai tuntuuko että ympäristö pakottaa siihen?

En ole mitään noista, mut luonnostaan tosi naisellinen.

Teen noista osaa, ja niitä kaikkia luonnostaan ja omasta halustani. Loppuja en tee, koska ei ole minun juttuni.

Nuorena olin kaikkea tuota. Nyt vain osaa. Se mikä tuntuu omalta, on jäänyt

Ei ja ei.

Tuo ap:n luettelo on jonkin ulkopuolisen tahon kuvaus naisellisuudesta (pornoteollisuus, markkinointi).

Meinasin tulla kommentoimaan että ihan luonnostaan olen, mutta tuon määritelmän mukaan en ookkaan sit yhtään naisellinen :'D pitkä tukka on joo.. seksikkäitä alusvaatteita käytän joskus, tavallinen settini on siisti muttei ehkä extraseksikäs. Ja meikkaan joskus :D Koen kuitenkin olevani varsin naisellinen (tai siis koin ennen tätä aloitusta) ja se tulee aivan luonnostaan ja teen naisellisia asioita koska haluan.

En tee mitään noista, mutta on minussa silti naisellinen puoli. Ehken tarvitse mitään typeriä keinotekoisia härpäkkeitä.

Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?

En tee noista mitään. Hiukset on tosin pitkät, mutta aina kiinni.

Oon enemmänkin tyttömäinen. Korkkareiden sijaan yleensä tennarit tai maiharit, mutta silloin tällöin korkkareitakin. Aina hame tai mekko päällä :)

Osittain olen, tykkään pitää kevyttä huoliteltua meikkiä ja pukeutua mekkoihin ja korkkareihin. Olen myös hoikka, siro ja pitkätukkainen.

Mutta. Korkojen tulee olla sopivan mukavat. Mekkojen tulee olla mukavat. Meikin tulee olla helppo ja nopea. En käy kampaajalla, en laita tekokynsiä enkä -ripsiä.

Olen älykkö, talousalan johtotehtävissä pörssiyhtiössä.

Sanoisin siis, että kaikki naisellisuuteni on itse haluttua ja valittua, tykkään itsestäni. Toisaalta joudun olemaan myös raudanluja ammattilainen, ja pakko tunnustaa että usein nautin siitä kun saapuessani neuvotteluihin minua pidetään (ja kohdellaan!) sihteerinä. Tarkastelen tuolla tavalla vastapuolta: kohteleeko minua kunnioittavasti ja osoittaa sanansa myös minulle, vai pelkästään miespuoliselle tiimilleni. Sitten kun neuvottelut pääsevät vauhtiin ilmoitan olevani koko köörin ja yksikön johtaja. Valitsen tavan aina vastapuolen käytöksen mukaan. Ai vitsi sitä tunnetta kun (niillä sovinistisilla) ukoilla valahtaa naamat ja pokkurointi alkaa.

Sori ohis, hiukan avautui patoutumat :D

Oih.

Rakastan oloa naisellisena naisena!

Olen hoikka, urheilullinen, baby face. Isot silmät, isot huulet, isot tissit... lyhyt ja siro. Hoikka.

Pukeudun korkokenkiin, hameisiin, vartaloa korostaviin vaatteisiin.

Uerheilen, ja olen tikissä. Miksi peittelisin kovan työn tulosta? Kyllä, kun pukeudun urheilupaitaan ja pöksyihin, miehet tuijottavat. Koska. Timmi, atleettinen, siro, muodokas vartalo.

Ja kyllä. Kun miehet katsovat, saan siitä kicksejä. Olen siis kaunis ja seksikäs. Ikävä totuus, mutta nautin siitä. Ehkä joku päivä näin ei ole, mutta nyt mennään näillä.

Olen miehekkäällä tavalla naisellinen, ja ylpeä itsestäni tälläisenä. Teen polttopuita ja remppaan.

Terapiaanko kirjoitti:

Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?

Minutkin tavallaan kasvatettiin pojaksi. Jouduin opettelemaan laittautumisen yksin.

Kotona katsottiin kieroon liikaa meikkaamista ja vaatteiden ostelu oli turhaa. Ilotonta.

Minusta taas tuntuu, että olen liiankin sopeutuvainen, elämä sujuu mukavammin.

Voisitko koittaa tehdä paremmin pienet asiat ( ns. naiselliset asiat) sen sijaan, että keskittyisit kokonaisuuksiin? Pienistä asioissa riittää puuhaa ja näpertely on naisellista. Jätä miehille isommat asiat.

Koen olevani naisellinen siinä, että olen passiivinen. Asiat vain tapahtuvat ympärilläni. Tai sitten kävelen kirjaimellisesti tärkeitä asioita päin.

Koen, että en pysty vaikuttamaan mihinkään, viemään itseäni edes eteenpäin. Olen melankolinen.

Katselen, kun muut tekevät ympärillä asioita. Olen hiukan laiska: jos löydän jonkun tekemään asian puolestani, olen kiitollinen koko sydämestäni.

Toimin intuition varassa sen enempää miettimättä. Usein näin tulee hyvää jälkeä. En edes mieti muita vaihtoehtoja, kuin sen, mikä on pääni sisällä muodostunut.

Elän jossain flow-kuplassa ja hyväksyn asiat. Uskon yliluonnollisiin asioihin ja olen uskonnollinen.

Olen irti päästämisen mestari. Kai tämäkin on jonkinlaista lahjakkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaanko kirjoitti:

Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?

Minutkin tavallaan kasvatettiin pojaksi. Jouduin opettelemaan laittautumisen yksin.

Kotona katsottiin kieroon liikaa meikkaamista ja vaatteiden ostelu oli turhaa. Ilotonta.

Minusta taas tuntuu, että olen liiankin sopeutuvainen, elämä sujuu mukavammin.

Voisitko koittaa tehdä paremmin pienet asiat ( ns. naiselliset asiat) sen sijaan, että keskittyisit kokonaisuuksiin? Pienistä asioissa riittää puuhaa ja näpertely on naisellista. Jätä miehille isommat asiat.

No onpa kummallinen kuva naiseudesta. Jokainen on nainen omalla tavallaan, eikä näpertely tee kenestäkään enemmän naisellista kuin jostain, joka hallitsee paremmin isoja kokonaisuuksia. Jokainen tekee asiat miten itselle luontaisimmaksi kokee. Jos mä jättäisin isommat asiat mun miehelle, mikään ei ikinä tulisi valmiiksi. Häntä vaan ei ole rakennettu katsomaan asioita useammalta kantilta, mut taas on.

Mä teen mitä huvittaa, miten huvittaa. Meikkaan ja käytän kivoja vaatteita, mutta olen myös päämäärätietoinen, kova suorittamaan ja tekemään sekä kiinnostunut perinteisesti "miehekkäinä" pidetyistä asioista ja harrasteista. Niinkuin tuhannet ja taas tuhannet muutkin naiset.

Ei ole mitään yhtä tapaa olla naisellinen tai miehekäs, jokainen on omanlaisensa persoona sukupuoleen katsomatta. Jos haluaa olla herkempi, se on ihan ok, mutta ei todellakaan mikään naiseuden edellytys.

Siinä tapauksessa naisellisimmat tuntemani naiset ovat drag queeneja :DDD. Ovat muuten myös tosi kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiaanko kirjoitti:

Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?

Minutkin tavallaan kasvatettiin pojaksi. Jouduin opettelemaan laittautumisen yksin.

Kotona katsottiin kieroon liikaa meikkaamista ja vaatteiden ostelu oli turhaa. Ilotonta.

Minusta taas tuntuu, että olen liiankin sopeutuvainen, elämä sujuu mukavammin.

Voisitko koittaa tehdä paremmin pienet asiat ( ns. naiselliset asiat) sen sijaan, että keskittyisit kokonaisuuksiin? Pienistä asioissa riittää puuhaa ja näpertely on naisellista. Jätä miehille isommat asiat.

No onpa kummallinen kuva naiseudesta. Jokainen on nainen omalla tavallaan, eikä näpertely tee kenestäkään enemmän naisellista kuin jostain, joka hallitsee paremmin isoja kokonaisuuksia. Jokainen tekee asiat miten itselle luontaisimmaksi kokee. Jos mä jättäisin isommat asiat mun miehelle, mikään ei ikinä tulisi valmiiksi. Häntä vaan ei ole rakennettu katsomaan asioita useammalta kantilta, mut taas on.

Mä teen mitä huvittaa, miten huvittaa. Meikkaan ja käytän kivoja vaatteita, mutta olen myös päämäärätietoinen, kova suorittamaan ja tekemään sekä kiinnostunut perinteisesti "miehekkäinä" pidetyistä asioista ja harrasteista. Niinkuin tuhannet ja taas tuhannet muutkin naiset.

Ei ole mitään yhtä tapaa olla naisellinen tai miehekäs, jokainen on omanlaisensa persoona sukupuoleen katsomatta. Jos haluaa olla herkempi, se on ihan ok, mutta ei todellakaan mikään naiseuden edellytys.

Se on totta, että naisellinen voi olla monella tapaa.

Kyllä minäkin saan asiat hyvin järjestymään, ei siinä mitään.

Miellän kuitenkin naisellisuuden tietyllä tavalla passiiviseksi. Suomessa naiset tekevät kaikkea, mitä miehetkin tekevät töistä lähtien. Melkein joka puolella muuta maailmaa naiset saattavat olla kotona koko elämänsä hoitaen lapsia ja kotia. Kait tähän on jokin syykin, miksi näin on.

En. Pukeuduin 15-vuotiaana farkkuihin ja t-paitaan lyhyt- tai pitkähihaiseen, samoin teen edelleen 42-vuotiaana. Sopii mun kropalle toisin kuin puhvihihat tai röyhelöt.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa naisellisimmat tuntemani naiset ovat drag queeneja :DDD. Ovat muuten myös tosi kauniita.

Ei laittautuminen tee välttämättä naiselliseksi. Mielestäni voi näyttää hyvinkin naiselliselta, vaikka juoksisi ilman kenkiä keskellä yötä sateessa tukka tukka hulmuten.

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään noista, mutta on minussa silti naisellinen puoli. Ehken tarvitse mitään typeriä keinotekoisia härpäkkeitä.

Tämä. Luulen että minussa naisellisinta on se että tykkään neuloa. Tosin voihan sitä miehetkin tehdä halutessaan.