Lue keskustelun säännöt.
Oletko luonnostaan ja omasta halusta naisellinen nainen vai tuntuuko että ympäristö pakottaa siihen?
13.09.2019 |
Naisellinen nainen sipsuttelee hameessa ja korkkareissa, lakkaa kynsiä, pitää pitkät hiukset, viihtyy seksikkäissä alusvaatteissa, ripsienpidennyksiä jne
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani naisellinen siinä, että olen passiivinen. Asiat vain tapahtuvat ympärilläni. Tai sitten kävelen kirjaimellisesti tärkeitä asioita päin.
Koen, että en pysty vaikuttamaan mihinkään, viemään itseäni edes eteenpäin. Olen melankolinen.
Katselen, kun muut tekevät ympärillä asioita. Olen hiukan laiska: jos löydän jonkun tekemään asian puolestani, olen kiitollinen koko sydämestäni.Toimin intuition varassa sen enempää miettimättä. Usein näin tulee hyvää jälkeä. En edes mieti muita vaihtoehtoja, kuin sen, mikä on pääni sisällä muodostunut.
Elän jossain flow-kuplassa ja hyväksyn asiat. Uskon yliluonnollisiin asioihin ja olen uskonnollinen.
Olen irti päästämisen mestari. Kai tämäkin on jonkinlaista lahjakkuutta.
Kuulostat seinähullulta. Oletko koskaan hakenut apua noihin mielenterveysongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiaanko kirjoitti:
Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?
Mutta mikä ihmeen pojan roolin? Yleensä suomalaisissa perheissä niin tytöt kun pojatkin tekevät yhtälailla kaikkea. Ei naiset ole heikkoja ja avuttomia. Päinvastoin määrätietoisia ja pärjääviä. Tälläkin palstalla miehet ne äovat avuttomia ulisijoita.
Aloituksen kuvaus sopii minuun luonnostaan kyllä. En tosin käytä korkkareita kuin vuosipäivinä tms. juhlissa koska alkavat vaivasenluut. Tuntuu luontaiselta/ominaiselta neiteillä. Lapsena olin aika poikatyttö, leikin poikien kanssa kun ei ollut siskoja tai muita tyttöjä naapurustossa. Viihdyn kyllä pieruverkkareissakin osan ajasta, mutta pidän itseäni silloinkin naisellisena. Naisellinen luonnonlapsi.
Hmm.. Käytän korkkareita esimerkiksi työkenkinä, mutta korkoa on noin kolme senttiä. Vapaa-ajalla kuljen lenkkareissa, vaelluskengissä, saappaissa tai feikkicrocseissa tai mikä nyt tilanteeseen sopii. Hiukseni ovat olleet aina pitkät, nyt ne ovat puoleen väliin selkää ulottuvat. Minulla ei ole mekkoja, ripsienpidennyksiä ja olen lakannut vain varpaiden kynnet.
Olen ihan naisellinen hyvällä tavalla ja mieheni mielestä olen upea yhä vieläkin. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta.
Kyllä tämä oma naisellisuus tulee ihan luonnostaan. "Autopilotti" on ollut päällä jo 15v. lähtien, eikä off-nappia ole vielä löytynyt. Olen oman elämäni kuningatar! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luonnostani järin naisellinen enkä myöskään ole sellaiseksi ympäristön paineesta ryhtynyt. Olen myös aseksuaali ja koen itseni sisäisesti sukupuolettomaksi, joten siksikään ehkä se naisellisuusjuttu ei oikein kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani naisellinen siinä, että olen passiivinen. Asiat vain tapahtuvat ympärilläni. Tai sitten kävelen kirjaimellisesti tärkeitä asioita päin.
Koen, että en pysty vaikuttamaan mihinkään, viemään itseäni edes eteenpäin. Olen melankolinen.
Katselen, kun muut tekevät ympärillä asioita. Olen hiukan laiska: jos löydän jonkun tekemään asian puolestani, olen kiitollinen koko sydämestäni.Toimin intuition varassa sen enempää miettimättä. Usein näin tulee hyvää jälkeä. En edes mieti muita vaihtoehtoja, kuin sen, mikä on pääni sisällä muodostunut.
Elän jossain flow-kuplassa ja hyväksyn asiat. Uskon yliluonnollisiin asioihin ja olen uskonnollinen.
Olen irti päästämisen mestari. Kai tämäkin on jonkinlaista lahjakkuutta.Kuulostat seinähullulta. Oletko koskaan hakenut apua noihin mielenterveysongelmia?
:) En ole mitenkään hullu, olen vain naisellinen. Ehkä hiukan kärjistin. Tosi asiassa mietin todella paljon kaikkea, nukkuessanikin. Siksi koen, että teen intuitiolla ratkaisuja, vaikka oikeasti olen punninnut niitä sadasta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.
No ei ole kovin naisellinen yleensä tuollainen tapaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan itse olet keksinyt, että luettelemasi asiat olisivat naisellisuuden merkkejä. Nuo on menneitä viime vuosikymmeniltä.
Itse kylläkin tykkään syksyn tullen kaivaa korkkarit, mustat sukkikset ja mekot esille :)
nuorempana koin sosiaalista painostusta naisellisuuteen, mutta olen ollut aina oman tieni kulkija enkä välittänyt painostuksesta. en oikeastaan ole koskaan tuntenut olevani naisellinen, eikä naiseus muutenkaan ole tärkeä arvo minulle, ennemminkin olen neutri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.
Naiseus on jotain syvempää, miten kokee elämän. Se on naisen silmissä ja katseessa, enkä tarkoita nyt kissansilmämeikkiä yms.
Olen tapaillut miehiä useista eri kulttuureista, eikä kenelläkään näistä näyttänyt olevan ongelma suhtautua minuun naisena.
Yleismaailmallisesti voisi ajatella, että nainen on kuu ja mies on aurinko. Kuulostaa tosi kepeältä ja kliseiseltä suomalaisen korviin, mutta Suomi onkin yksi maailman tasa-arvoisimmista maista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.No ei ole kovin naisellinen yleensä tuollainen tapaus
Ehkä emme voi väitellä tästä asiasta, mielikuvamme ovat niin kaukana toisistaan. Ilmeisesti näet naisen miehen halun kohteena, minä näen naisen elämän alkuvoimana, uuden synnyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.No ei ole kovin naisellinen yleensä tuollainen tapaus
Ehkä emme voi väitellä tästä asiasta, mielikuvamme ovat niin kaukana toisistaan. Ilmeisesti näet naisen miehen halun kohteena, minä näen naisen elämän alkuvoimana, uuden synnyttäjänä.
Luulen että valtaosa ei pidä synnytyskoneita erityisen naisellisena
Ympäristön pakottamana lähinnä.
Olisi niin helppoa vain pukeutua joka päivä collareihin, olla ilman meikkiä ja hiukset niin lyhyenä, ettei tarttis ikinä selvitellä.
Mut kaikenlaista sitä tulee tehtyä sosiaalisesta paineesta.
Kyllä. Omaasta vapaasta tahdostani.
Olen todella nauttinut kun tänä kesänä on voinut olla joka päivä mekko päällä. Tai pitkä kukkapaita ja trikoot/caprit. Hiukset aina laitettuna, vähän ripsaria meikkinä. Ihmisten ilmoilla korkkareissa, muuten sandaaleissa.
Ei nää meillä ole pelkästään naisten juttuja mutta rakastan myös puutarhanhoitoa, leipomista ja ruuanlaittoa. Toisaalta sitten olen ollut raksalla monta tuntia hommissa (en tosin mekossa;D) päivittäin tässä kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaanko kirjoitti:
Pukeudun naisellisesti pitsistringejä lukuunottamatta. Sen sijaan en käyttäydy aina naisellisesti koska lapsesta lähtien jouduin ottamaan pojan roolin tyttövaltaisessa perheessämme ja tekemään ns. miesten töitä. Asiassa ei ole nyt muuten vikaa, mutta en osaa heittäytyä naisen rooliin vaan alan päsmäämään miehen lailla tahtomattani . Haluaisin joskus olla se heikko ja avuton mutta en osaa. Neuvoja kiitos?
Mutta mikä ihmeen pojan roolin? Yleensä suomalaisissa perheissä niin tytöt kun pojatkin tekevät yhtälailla kaikkea. Ei naiset ole heikkoja ja avuttomia. Päinvastoin määrätietoisia ja pärjääviä. Tälläkin palstalla miehet ne äovat avuttomia ulisijoita.
Olen sen verran vanha, ja asuin lapsena maatilalla jossa oli miesten ja naisten työt. Kun poikia ei ollut olin se joka joutui lähtemään konetöihin isäni kanssa ja josta kasvatettiin jatkaja tilalle. Pidin toki ulkotöistä, ei mitään pakkoa ollut, mutta minusta tuli miesmäinen miesten kanssa työskentelijä. Nyt kun olen tilasta jo kauan sitten luopunut, olen edelleen jumittunut miehen rooliin vaikkei edes tarvitse.
Rakastan lapsia, teen kotona kaikenlaista mielelläni, teen käsitöitä, lempivärini on vaaleanpunainen, minulla on kurvikas vartalo ja blondit pitkät hiukset ja kirkkaanpunaista huulipunaa aina. Olen kiltti, iloinen, tunteellinen ja sosiaalinen. Vieraatkin lapset tulevat mielellään juttelemaan minulle. Voiko olla enemmän naisellinen? Ja tällainen olen ollut pikkutytöstä lähtien ihan omasta tahdostani. Nautin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä luetellaan vain naiseuden ulkoisia merkkejä, kuten lakatut varpaankynnet.
Miten naisellinen on kymmenen lapsen äiti, joka asuu kehitysmaassa? Jos vaikka ei ole koskaan nähnyt kynsilakkaa.No ei ole kovin naisellinen yleensä tuollainen tapaus
Eiköhän synnyttäminen ja äitinä toimiminen ole naisellisinta mitä kukaan voi tehdä. Mutta ilmeisesti sinulle naisellisuus on vain jotain epämääräistä miehen miellyttämistä, toki vielä länsimaalaisten (kauneus)ihanteiden mukaan?
Naisellinen tunne-elämä, kuun kierron mukaan vaihtelevat mielialat, epärationaalisuus ja herttaisuus.