Mikä olisi sinulle vastenmielisin työ?
Missä työssä et viihtyisi päivääkään? Mikä työ olisi vähiten ”sinua”?
Olen usein miettinyt, että urheilu-uutisten toimittajan työ olisi minulle täyttä kidutusta. Toisin sanoen, en seuraa mitään urheilua enkä tiedä urheilusta mitään. En tuntisi pelaajia, en joukkueita, en saisi edes mitään kiksejä Kimin tai leijonien voitoista.
Uutistenlukija olisin mielelläni :)
Kommentit (89)
Tämänpäiväisten otsikoiden inhoittamana totean että kamalin työ koskaan, olisi olla Loirin assistentti.
Näitä alkaa olla jo listaksi asti, mutta varmaan hoitoala, puhelinmyynti, kaupan kassa ja postinjakaja nyt ainakin.
Puhelinmyyjä myymässä jotain tarpeetonta tauhkaa ihmisille.
Tyhjentäisin paskakaivoja 100 x mieluummin,
paskakuski tekee talon omistajan iloiseksi, puhelinmyyjän kaikki haluaisivat kuristaa.
Kuolinpaikkojen siivooja. Mädäntyvien ruumiiden, eritteiden sun muun aromirikkaan ja visuaalisen poistaminen päivästä toiseen hirveillä myrkyillä ei vain iske.
Poliisi ja tuomari/syyttäjä. Aina vain negatiivista ja inhottavaa selviteltävää päivästä toiseen, ei kiitos, masentuisin täysin.
Lääkärin ja sairaanhoitajan työt.
Lähinnä sen takia kun pyörryn ja oksennan jos näen haavoja, verta tmv, joten olisi inhottavaa joka päivä pyörtyillä ja oksennella sekä olla huonovointinen sen takia aina töissä. Nuorempana halusin lääkäriksi kunnes ymmärsin etten tämän taipumukseni vuoksi siihen työhön pystyisi.
Yläkoulun opettaja. Kun tuon oman teinin kanssa taistelee kotona niin en voi ymmärtää miten joku vapaaehtoisesti haluaa viettää kaikki päivänsä kasvattamalla vielä muiden teinejä.
Myyntityö, olisi ihan kauheaa olla joku myyntiedustaja joka kiertää kauppaamassa edustamaansa tuotetta myyntipiirinään puolet Suomesta.
Hoitoala
Bussikuski/taksikuski, tai mikä tahansa autolla ajo Hgin keskustassa (en uskaltaisi)
Puhelinmyynti
UOMies kirjoitti:
Ulosottomies
Tämäkin on ihan siisti toimistotyö. ei ne nykyään enää missään velallisten ovilla kiertele. Voisin tehdä tätä (kin).
Ihmisen anatomia on hyvin mielenkiintoinen aihe, eikä leikkausten katselu tai veren ja suolenpätkien roiskuminen aiheuta mitään kummempaa reaktiota. En silti usko että voisin tehdä ruumiinavauksia. Ns. "peruskuolemia" ehkä voisin, jos joku vanhus kuolee luonnollisesti, mutta sitten kun pöydälle laskettaisiin kaksi kuukautta vedessä mätääntynyt lapsi.. Ei, ei. Tosi tärkeää työtä, hyvä että joku tekee.
En kestäisi missään sosiaalityössä. Olisi ahdistavia ihmiskohtaloita, kaltoinkohdeltuja lapsia ja kaikenkarvaisia päihderiippuvaisia. Vastenmielisiä asiakkaita. Uhkailtaisiin ja seurattaisiin kotiin. Pitäisi tukea ja neuvoa KELA:n kiemuroissa.
Maailma, joka ei kiinnosta ja jota en koe ollenkaan läheiseksi.
Kaikenlainen yrittäminen. Pää leviäisi kun täytyisi pitää kaikki langat käsissään ja paahtaa ja miettiä jatkuvasti. Olla tavoitettavissa ja miettiä julkista imagoa. Ja kaiken tämän päälle kantaa vielä taloudellinen epävarmuus.
Turvallinen palkkatyö sopii minulle, vaikka siinä olisikin em. elementtejä. Mutta palkka tulisi säännöllisesti
:)
Joku sellainen päällikkötason tehtävä, jossa pitää matkustella aamutuimaan jonnekin Saksaan ja mennä pitämään PowerPoint-esitelmää jostakin talousasiasta saksaksi.
Sitten mennä lounaalle niiden tuntemattomien liiketuttujen kanssa ja minglata vielä illallakin väkisin jossakin tilaisuudessa ennen kuin pääsee hotellihuoneeseen turvaan.
No thanks! Niin kaukana omasta mukavuusalueestani. Mikään palkka ei olisi tarpeeksi.
Wauhdikas mainostoimistoympäristö, jossa pelkkiä nuoria hyviätyyppejä lentävine muoti-ilmaisuineen. Siellä keksiä illat kaiket mahtis-mahtis sloganeita ja myyviä ideoita vaativalle pomolle. Sitten vielä yksille olusille toimistoväen kanssa, koska "Tää on meillä ollut tapana, ollaan niinq yhtä suurta perhettä."
Musiikkitoimittaja, festareilla työskentelevä tai muuten musiikin melun kanssa toimiva. Inhoan musiikkia ja kaikkea meteliä ja ihmismassoja pölyisillä kentillä helteessä.