Mikä olisi sinulle vastenmielisin työ?
Missä työssä et viihtyisi päivääkään? Mikä työ olisi vähiten ”sinua”?
Olen usein miettinyt, että urheilu-uutisten toimittajan työ olisi minulle täyttä kidutusta. Toisin sanoen, en seuraa mitään urheilua enkä tiedä urheilusta mitään. En tuntisi pelaajia, en joukkueita, en saisi edes mitään kiksejä Kimin tai leijonien voitoista.
Uutistenlukija olisin mielelläni :)
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen yrittäminen. Pää leviäisi kun täytyisi pitää kaikki langat käsissään ja paahtaa ja miettiä jatkuvasti. Olla tavoitettavissa ja miettiä julkista imagoa. Ja kaiken tämän päälle kantaa vielä taloudellinen epävarmuus.
Turvallinen palkkatyö sopii minulle, vaikka siinä olisikin em. elementtejä. Mutta palkka tulisi säännöllisesti
:)
Tämän takia yrittäjyyskavastusta halutaan
peruskouluun. Ihmiset saadaan lähtemään yrittäjilsi ennen kuin on harkintakykyä ja itsetuntemusta.
Puhelinmyyjä tai sellainen myyjä joka päivystää kauppojen ovien läheisyydessä ja auloissa pikkukojuineen ja lappusineen häiriköimässä ihmisiä milloin milläkin puhelin- tai sähköliittymillä, luonnontuotteilla, vitamiineilla jne. Ja kaikki avokonttorityöt hyi helv. Sikamaisen ylipalkattu pikkutakki-keskitason pomo joka ei puoliakaan palkastaan oikeasti ansaitse, huom! ANSAITSE. Monia muita.
Sanoisin, että hoitoala. Tosin tätä nykyä postinjakajan työ vaikuttaa vielä ikävämmältä.
Taitaa tulla tasapeli vanhustenhoidon ja puhelinmyyjän kanssa. Ahdistun dementoituneista vanhuksista todella paljon lapsuudentraumojen vuoksi ja puhelinmyynnissä taas kamalinta on se, miten tungetteleva joutuu olemaan sen lisäksi että joutuu kuuntelemaan v*ttuilua asiakkailta ja pomolta. Osapuilleen kaikkea muuta pystyisin tekemään, mäkkärin kassakin on ihan lungia ja hauskaa työtä noihin verrattuina.
Vierailija kirjoitti:
UOMies kirjoitti:
Ulosottomies
Tämäkin on ihan siisti toimistotyö. ei ne nykyään enää missään velallisten ovilla kiertele. Voisin tehdä tätä (kin).
Kyllä vain kiertelee. Uhkasi tulla työpaikalleni tai talonmiehen kanssa asuntooni, kun en kerran ehtinyt vastaamaan haastemiehen puheluun. T: velallinen.
Ite en pystyis olemaan haastemies. Voi olla väkivaltaisia asiakkaita. Sitten toinen on hoitoala!
Kokki tai tarjoilija. Minua inhottavat ruuantähteet, en pidä kokkaamisesta, ja työajat ovat kammottavat.
Lähihoitaja. En haluaisi tehdä töitä pienellä palkalla, pestä ihmisiä enkä varsinkaan vaihtaa aikuisten vaippoja.
En pystyisi olemaan kaupan kassalla päivääkään ( tai millään kassalla). Jännittäisin niin paljon, että pyörtyisin varmasti. Mikään asiakaspalvelu ei sovi minulle. Hoitotyö olisi vastenmielistä, mutta ehkä jotenkin pystyisin sitä tekemään. Ainakin olemaan jossain päiväkodissa yms. Mitään sellaista työtä, jossa loukkaisin jotain ihmistä on pystyisi tekemään esim olisin sairaanhoitaja ja pitäisi pistää itkevää lasta. Muutenkaan en voisi toimia moraalisesti väärin ja olla joku "ulosottomies" ( tai mikä se onkaan) jota esim ulkomaisissa tv-ohjelmissa esiintyy. Tai joku tuomari, jonka pitäisi päättää tuomioista. En voisi koskaan tehdä sitä. En voisi päättää toisten elämästä. Kaikillainen esiintymistä vaativa työ olisi painajainen myös. Voisi mieluummin kysyä mitä työtä pystyisin tekemään kuin mitä en voisi.
Feissari, opettaja, siivooja, lähihoitaja, puhelinmyyjä, kampaaja, mikä tahansa johtaja, postinkantaja, prismankassa, maanviljelijä... Näitä riittää ja olen niistä montaa työtä tehnytkin, mm. lähihoitaja ja siivooja.
Työt jossain työkkärissä olisivat kafkamainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Kirurgi. Olisi hirvittävää tehdä päätöksiä, jotka koskevat toisen ihmisen henkeä, ja sitten vielä leikellä sitä ihmistä ja yrittää pitää se hengissä, ja silti se saattaisi kuolla. Hyi hitto... Sitä paitsi ällöttää suunnattomasti telkkaristakaan katsoa mitään leikkauksia.
Niin ajatella että me kaikki kuollaan jossain vaiheessa. Sekin asia on kaikkivaltiaan Jumalan käsissä.
'Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.' Psalmi 139
Teurastaja. Etenkin se jonka pitäisi lopettaa eläimet, olisin varmaan päivän jälkeen itsekin kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Teurastaja. Etenkin se jonka pitäisi lopettaa eläimet, olisin varmaan päivän jälkeen itsekin kuollut.
Entä ruumiinavaaja?
Lastentarhanope. En tiedä miksi päiväkodit ahdistaa niin paljon, jo lasten sinne vieminen tuotti mulle tuskaa. Nyt lapset onneksi jo koulussa. Hirvee meteli ja se värien sekamelska. Kaikki laulut ja leikit. Ei ei ei. Vanhus- tai muu hoitotyö ei ahdistaisi vaan kaikki se lapsiin liittyvä.
Päiväkodit ja koulut sillä tulisin hulluksi siitä metelistä. Ammatit missä joutuu puhuun 8h koko päivän ihmisten kanssa niin olisin burnoutissa tai olen ollutkin, kestin vain kaksi vuotta. Kävin nuorena ammttikoulun ja monenlaista työtä ja alaa olen tehnyt välillä opsiskellut uutta alaa pariin kertaan. Nyt +55 ei kiinnosta enään mikään työ. TE- toimistossa sanoin että saatte huolehtia etusijalla nuorten työllistymisestä. Minulla on kaikki nähty ja tehty jo. Joku leppoisa osa-aika työ vielä kävisi mutta sellaista ei ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teurastaja. Etenkin se jonka pitäisi lopettaa eläimet, olisin varmaan päivän jälkeen itsekin kuollut.
Entä ruumiinavaaja?
Ruumiinavaaja olisi ihan ok. Niitä ihmisiä ei kuitenkaan tapeta liukuhihnalta vaan sen takia että niiden ruumiin voisi avata.
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtainen avustaja. Saisin kyllä sen työn tehtyä mekaanisesti, mutta vihaisin jokaista hetkeä. En vaan ole hoivaaja tai erityisen empaattinen, omassa työssäni niistä ominaisuuksista olisi jopa haittaa.
Mikä on työ, jossa empaattisuudesta on haittaa (enkä nyt puhu liiallisesta empaattisuudesta)? En keksi.
Viemärisukeltaja, vessasiivooja, vaipanvaihtaja