Suru kun mies ei halua uusperhettä

Siis ymmärräthän että se siirrettävän tavaran määrä ei ole mitenkään suurin haaste? Miten itse kokisit tilanteen jossa joudut muiden käskemänä ’sukuloimaan’ joka toinen viikonloppu vuoden ympäri? Omalla kohdallani stressiä aiheutti myös jossain vaiheessa satojen kilometrien välimatka josta kukaan ei tuntunut välittävän, sinne minut vaan lykättiin junaan istumaan. Kuukaudesta toiseen, vuosien ajan.

Minulle oli myös tosi hämmentävää se että säännöt olivat ’kodeissa’ ihan erilaiset. Tämän takia minun on tänäkin päivänä vaikea olla ns. aidosti oma itseni eri tilanteissa koska olen tottunut vaan mukautumaan muiden odotuksiin ja koittanut olla mahdollisimman vaivaton.

Olen sitä mieltä että jokainen eroperhe pitäisi laittaa pakolliseen terapiaan, lapset vähintään.

Kysymys teille, jotka olette itse eroperheestä ja sanotte kärsineenne siitä reissaamisesta: miksi reissasitte? Miksi ette sanoneet, että minä en enää tuonne mene? 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka olette itse eroperheestä ja sanotte kärsineenne siitä reissaamisesta: miksi reissasitte? Miksi ette sanoneet, että minä en enää tuonne mene? 

Öh, koska olin lapsi enkä tiennyt mulla olevan sellaista vaihtoehtoa? Tiesin vasta aikuisena että mulla olis oikeasti ollut tähän jotain sananvaltaa. Veljeni tosin protestoi äänekkäästi näitä viikonloppuvierailuja mutta sillä ei ollut vanhemmille mitään merkitystä.

Minun vanhemmat vielä ovat olleet olosuhteisiin nähden ihan ok vanhempia, mutta ei silloin 90-luvulla ainakaan paljoa painanut lasten mielipide näissä asioissa.

Up