Suru kun mies ei halua uusperhettä

Vierailija kirjoitti:

Minua taas harmittaa kun mieheni haluaa perustaa uusperheen 😂

Asuisin mielelläni erillään, mutta mies pisti naimisiinmenon ehdoksi yhdessä asumisen. Mun mielestä naimisissa olevatkin voivat hyvin asua eri asunnoissa. Voisin muuttaa yhteen kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Minullakin on yksi lapsi, miehellä kaksi. Pelkään menettäväni vaihdossa oman ja lapseni rauhallisen kodin, samoin että alamme riidellä raha-asioista tai emme pysty tasapuolisuuteen lasten kesken. Varmasti hyviä asioitakin olisi. Mutta onko avioliitto tämän arvoinen? Se on ollut pitkään haaveeni. Rakastan miestäni ja lastani, miehen lapset ovat mukavia.

Tottakai se mies haluaa kakaroille hoitajan, ja kodille kokin, siivoojan ja pyykkärin. Ja maksaakin saat. ”Koska mehän ollaan perhe”.

Älä lähde siihen rumbaan!

Voi luoja taas mitä keskustelua...

Mun uusperheessä kukaan lapsista ei ole taakka. Mieheni on lähi lapselleen ja lapsi asuu enimmäkseen meillä. Mies myös siivoaa ja tekee ruokaa ja kaikkia muitakin kotihommia, ei ole toinen lapsi. Miehen exällä ei ole uusperhettä, mutta silti lapsi on taakka äidilleen. Äiti laittaa hänet usein hoitoon ja lapsi on itsekin huomannut, ettei äitiä hänen seuransa oikein kiinnosta. Lapsi ihan itse haluaa olla meillä enemmän kuin äidillään. Kaikki lapset tykkäävät toisistaan sekä meistä aikuisista. Mies on hyvätuloinen, mutta minäkin kuulun eniten ansaitsevaan kymmenykseen suomalaisista, joten en tarvitse edes elättäjää. Mies saa käyttää rahansa kuten haluaa. Että sellainen ”uusperhehelvetti”.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja taas mitä keskustelua...

Mun uusperheessä kukaan lapsista ei ole taakka. Mieheni on lähi lapselleen ja lapsi asuu enimmäkseen meillä. Mies myös siivoaa ja tekee ruokaa ja kaikkia muitakin kotihommia, ei ole toinen lapsi. Miehen exällä ei ole uusperhettä, mutta silti lapsi on taakka äidilleen. Äiti laittaa hänet usein hoitoon ja lapsi on itsekin huomannut, ettei äitiä hänen seuransa oikein kiinnosta. Lapsi ihan itse haluaa olla meillä enemmän kuin äidillään. Kaikki lapset tykkäävät toisistaan sekä meistä aikuisista. Mies on hyvätuloinen, mutta minäkin kuulun eniten ansaitsevaan kymmenykseen suomalaisista, joten en tarvitse edes elättäjää. Mies saa käyttää rahansa kuten haluaa. Että sellainen ”uusperhehelvetti”.

Lapsille se voi olla uusperhehelvetti vaikka sinulle ei olisikaan. Erolapset kärsivät hiljaa ja odottavat täysi-ikäisyyttä sekä muuttoa omaan kotiin ilman pakkoasumista ylimääräisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

On todella vaikea uskoa, että onnellisena ja itsensä kanssa sinuna onnellisessa ydinperheessä elävä ihminen kokisi tarvetta tylyttää uusperheellisiä kuten tässä ketjussa on tehty. Kyllä se pahasta olosta viestii. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen haluaa levittää hyvää oloa ympärilleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

Tämä. Tyhmästä päästä kärsii aina lapset. Ei saa edes ydinperhettä pysymään koossa ja on jo kauhea vauhti rynnätä uuteen väkisin väännettyyn perheviritelmään. Tiedoksi muuten, kaikki ydinperheet eivät ole helvettejä vaan onnellisia. Sitä ei tietenkään sellainen voi ymmärtää, joka osaa sössiä jokaisen parisuhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

On todella vaikea uskoa, että onnellisena ja itsensä kanssa sinuna onnellisessa ydinperheessä elävä ihminen kokisi tarvetta tylyttää uusperheellisiä kuten tässä ketjussa on tehty. Kyllä se pahasta olosta viestii. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen haluaa levittää hyvää oloa ympärilleenkin.

Varsinaisia arvauksia. Olen kasvanut uusperheessä, fiksujen ja koulutettujen empaattisten ihmisten uusperheessä. En tykännyt, ehkä asenteeni kumpuaa lapsuudestani. Meidän perheemme on onnellinen. Ap:n mies ei haaveile yhteenmuutosta. Yhteenmuutto ei näistä lähtökohdista ole hyvä ajatus vaan helvetillinen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

Tämä. Tyhmästä päästä kärsii aina lapset. Ei saa edes ydinperhettä pysymään koossa ja on jo kauhea vauhti rynnätä uuteen väkisin väännettyyn perheviritelmään. Tiedoksi muuten, kaikki ydinperheet eivät ole helvettejä vaan onnellisia. Sitä ei tietenkään sellainen voi ymmärtää, joka osaa sössiä jokaisen parisuhteensa.

Niin on onnellisia ydinperheitä ja onnettomia ydinperheitä. Samoin on onnellisia uusperheitä ja onnettomia uusperheitä. Kukaan ei ole väittänyt kaikkia ydinperheitä onnettomiksi. Sen sijaan kaikkia uusperheitä on väitetty. Se kertoo lähinnä vaan väittäjien kapeakatseisuudesta. Ja mitä noihin pariin lasun työntekijän kommenttiin tulee, me onnelliset uusperheet emme koskaan ole olleet kanssanne tekemisissä, niin yksipuolinen kuvahan teille tulee.

AP:lle tsemppiä. Älä välitä näistä mt-ongelmaisista mollaajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

On todella vaikea uskoa, että onnellisena ja itsensä kanssa sinuna onnellisessa ydinperheessä elävä ihminen kokisi tarvetta tylyttää uusperheellisiä kuten tässä ketjussa on tehty. Kyllä se pahasta olosta viestii. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen haluaa levittää hyvää oloa ympärilleenkin.

Varsinaisia arvauksia. Olen kasvanut uusperheessä, fiksujen ja koulutettujen empaattisten ihmisten uusperheessä. En tykännyt, ehkä asenteeni kumpuaa lapsuudestani. Meidän perheemme on onnellinen. Ap:n mies ei haaveile yhteenmuutosta. Yhteenmuutto ei näistä lähtökohdista ole hyvä ajatus vaan helvetillinen ajatus.

Minäkin, onnellinen uusperheellinen, kasvoin uusperheessä. Ehkä myönteinen asenteeni kumpuaa lapsuudestani.

Mikä hiton hinku siihen yhdessä asumiseen on? Minä olen seurustellut naisystäväni kanssa jo melkein 15 vuotta ja meillä on molemmilla edelleen oma asunto. Viikonloput vietetään yleensä yhdessä jommankumman asunnolla mutta muuten nukumme viikot omissa kämpissämme ja voi mennä päiviäkin ettemme näe toisiamme vaikka asumme samassa kaupungissa. Hyvin tämä on ainakin meillä toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton hinku siihen yhdessä asumiseen on? Minä olen seurustellut naisystäväni kanssa jo melkein 15 vuotta ja meillä on molemmilla edelleen oma asunto. Viikonloput vietetään yleensä yhdessä jommankumman asunnolla mutta muuten nukumme viikot omissa kämpissämme ja voi mennä päiviäkin ettemme näe toisiamme vaikka asumme samassa kaupungissa. Hyvin tämä on ainakin meillä toiminut.

Arki, arjen jakaminen. Yhteenkuuluvuus, yhtä köyttä vetäminen. Se hinku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton hinku siihen yhdessä asumiseen on? Minä olen seurustellut naisystäväni kanssa jo melkein 15 vuotta ja meillä on molemmilla edelleen oma asunto. Viikonloput vietetään yleensä yhdessä jommankumman asunnolla mutta muuten nukumme viikot omissa kämpissämme ja voi mennä päiviäkin ettemme näe toisiamme vaikka asumme samassa kaupungissa. Hyvin tämä on ainakin meillä toiminut.

Arki, arjen jakaminen. Yhteenkuuluvuus, yhtä köyttä vetäminen. Se hinku.

Kyllä me ollaan naisystäväni kanssa yhteenkuuluvia ja vedetään yhtä köyttä ilman yhteistä asuntoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton hinku siihen yhdessä asumiseen on? Minä olen seurustellut naisystäväni kanssa jo melkein 15 vuotta ja meillä on molemmilla edelleen oma asunto. Viikonloput vietetään yleensä yhdessä jommankumman asunnolla mutta muuten nukumme viikot omissa kämpissämme ja voi mennä päiviäkin ettemme näe toisiamme vaikka asumme samassa kaupungissa. Hyvin tämä on ainakin meillä toiminut.

Arki, arjen jakaminen. Yhteenkuuluvuus, yhtä köyttä vetäminen. Se hinku.

Kyllä me ollaan naisystäväni kanssa yhteenkuuluvia ja vedetään yhtä köyttä ilman yhteistä asuntoakin.

Mutta ette jaa arkea. Itselleni se on juuri se pointti asua yhdessä. Saa jakaa arjen parhaan ystävän ja rakastetun kanssa. Tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton hinku siihen yhdessä asumiseen on? Minä olen seurustellut naisystäväni kanssa jo melkein 15 vuotta ja meillä on molemmilla edelleen oma asunto. Viikonloput vietetään yleensä yhdessä jommankumman asunnolla mutta muuten nukumme viikot omissa kämpissämme ja voi mennä päiviäkin ettemme näe toisiamme vaikka asumme samassa kaupungissa. Hyvin tämä on ainakin meillä toiminut.

Arki, arjen jakaminen. Yhteenkuuluvuus, yhtä köyttä vetäminen. Se hinku.

Kyllä me ollaan naisystäväni kanssa yhteenkuuluvia ja vedetään yhtä köyttä ilman yhteistä asuntoakin.

Mutta ette jaa arkea. Itselleni se on juuri se pointti asua yhdessä. Saa jakaa arjen parhaan ystävän ja rakastetun kanssa. Tykkään.

Se arjen jakaminen nimenomaan on monen suhteen loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko uusperhe lapsille aina kärsimystä? Ja nyt kiinnostaisi kuulla muiden kuin kynsin hampain omassa surkeassa ydinperhehelvetissä elävien äitien kantoja. Kiinnostaa kuulla sellaisten näkemyksiä, joilla on kokemusta. Ap

Tylyä. Kaikki eivät tosiaan elä kynsin ja hampain ydinperhehelvetissä vaan ovat onnellisia. Sinullahan siitä h elvetistä on kokemusta kun olet eronnut? Ja väkisin haluat perustaa uuden h elvehin lapsillesi?

On todella vaikea uskoa, että onnellisena ja itsensä kanssa sinuna onnellisessa ydinperheessä elävä ihminen kokisi tarvetta tylyttää uusperheellisiä kuten tässä ketjussa on tehty. Kyllä se pahasta olosta viestii. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen haluaa levittää hyvää oloa ympärilleenkin.

Varsinaisia arvauksia. Olen kasvanut uusperheessä, fiksujen ja koulutettujen empaattisten ihmisten uusperheessä. En tykännyt, ehkä asenteeni kumpuaa lapsuudestani. Meidän perheemme on onnellinen. Ap:n mies ei haaveile yhteenmuutosta. Yhteenmuutto ei näistä lähtökohdista ole hyvä ajatus vaan helvetillinen ajatus.

Minäkin, onnellinen uusperheellinen, kasvoin uusperheessä. Ehkä myönteinen asenteeni kumpuaa lapsuudestani.

Ok, minulla ei ole yleistä ongelmaa uusperheiden kanssa, mutta aloituksen tapauksessa idea ei ole toteutuskelpoinen. Sekin voi olla hyvä, ainakin miehelle ja lapselleen näyttäisi olevan. Jos se streessaa aloittajaa liikaa niin erota voi.

Eiköhän nämä "arjen jakajat" ole yleensä niitä, joilla ei ole varaa edes siihen omaan arkeen. Kaksi köyhää kun pistää hynttyyt yhteen, tuloksena on tuplaköyhyys. 

Mikä siinä arjen jakamisessa konkreettisesti on niin hienoa? Minusta ainakin on vaan ihanaa kun saa elää lapsivapaalla viikolla juuri niin kuin haluaa mukautumatta tai tekemättä kompromisseja kenenkään kanssa. Suhdekin voi paremmin ja pysyy tuoreempana kun molemmilla on omat kodit ja parisuhteen ulkopuolista elämää. Itsestäni tiedän, etten rakastaisi kumppanin lapsia samoin kuin omaani, joten eiköhän ole parempi alkaa leikkiä kotia vasta lasten muutettua omilleen jos silloinkaan.

Minä elän uusperheessä, mutta ei syynä ole hinku arjen jakamiseen. Alkuun olin sitä mieltä, etten edes esittele miestä lapsilleni. Sitten ajattelin, että no voinhan esitellä, mutta ei muuta. Sitten vain alkoi haluamaan suhteelta enemmän ja enemmän. Halusi nukkua sylikkäin, halusi katsoa netflixiä yhdessä. Vuosi vuodelta vain halusi toisen enemmän ja enemmän.

Periaatteessa olen yksineläjä ja ymmärrän hyvin heitä, jotka eivät halua muuttaa yhteen. En oikein itsekään tajua, mistä se hinku silloin tuli. ...

Ps. Olen vastannut tässä ketjussa jo, että me emme leiki kotia. Emme yritä vääntää meitä perheeksi, vaan olemme parisuhde ja kommuuni. Eikä ole mitään uusperheongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään aloituksen miehenä perustaisi uusperhettä. Nyt hänellä on lapsivapaata joka toinen viikko. Miksi vaihtaa luksuksen siihen, että joku lapsi on koko ajan paikalla? Tilanne olisi toinen, jos hänelläkin olisi koko ajan oma lapsi läsnä. Sitten on ihan sama, missä vankilassa asuu.

Saattaa tulla tälle kommentoijalle yllätyksenä, mutta suurin osa vanhemmista tykkää lapsistaan ja on heidän kanssaan ihan mielellään... Itselleni ei tulisi mieleenkään haluta mitään säännöllisiä "lapsivapaita". Ei koti ole mikään työpaikka, josta pitää saada lomaa. Perhe ovat ne ihmiset, kenen kanssa nimenomaan haluaa elää ja jakaa arjen. Toivottavasti kommentoijalla ei ole omia lapsia.

Kyllähän monet eronneet pitävät juuri tätä lapsivapaata eron hyvänä puolena. Tietyllä tapaa ymmärrän kyllä. Silloin voi sinkkuilla sun muuta kaikessa rauhassa. Tässä tapauksessa tosin miestä ei ehkä kiinnosta ryhtyä bonuslasten isäksi. Nehän olisi tässä tapauksessa läsnä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään aloituksen miehenä perustaisi uusperhettä. Nyt hänellä on lapsivapaata joka toinen viikko. Miksi vaihtaa luksuksen siihen, että joku lapsi on koko ajan paikalla? Tilanne olisi toinen, jos hänelläkin olisi koko ajan oma lapsi läsnä. Sitten on ihan sama, missä vankilassa asuu.

Saattaa tulla tälle kommentoijalle yllätyksenä, mutta suurin osa vanhemmista tykkää lapsistaan ja on heidän kanssaan ihan mielellään... Itselleni ei tulisi mieleenkään haluta mitään säännöllisiä "lapsivapaita". Ei koti ole mikään työpaikka, josta pitää saada lomaa. Perhe ovat ne ihmiset, kenen kanssa nimenomaan haluaa elää ja jakaa arjen. Toivottavasti kommentoijalla ei ole omia lapsia.

Kyllähän monet eronneet pitävät juuri tätä lapsivapaata eron hyvänä puolena. Tietyllä tapaa ymmärrän kyllä. Silloin voi sinkkuilla sun muuta kaikessa rauhassa. Tässä tapauksessa tosin miestä ei ehkä kiinnosta ryhtyä bonuslasten isäksi. Nehän olisi tässä tapauksessa läsnä 24/7.

Ylläoleva, tuo jolle vastasit, on sitä porukkaa, joka ylläpitää äitiyden tabua. Äiti ei saa väsyä, äidin pitää aina vain rakastaa lapsiaan, äidin pitää jaksaa no matter what.

Ja lopuksi syyllistäminen päälle ”toivottavasti kommentoijalla ei ole omia lapsia”.

Jee. Tästä on meidän yhteiskunta tehty. Sitten vielä ihmetellään pahoinvoinnin määrää.