Lapsemme koulu järjestää vanhempainiltaan tulkkeja

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko olisi parempi, että maahanmuuttajaperheiden vanhemmat jäisivät pimentoon koulun vanhempainilloissa puhutuista asioista? Opettaja puhuu vaikka luokassa tapahtuneesta laajamittaisesta kiusaamisesta ja sitten informaatio ei kulje kaikille. Hieno tilanne.

Paras olisi että menisivät takaisin kotimaihinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Parempi siis olisi perustaa muuttajille omat luokat.

Onko nämä vanhempainiltojen tjlkkauskulut osattu laskea mukaan laskettaessa muuttajista tulleita kustannuksia?

http://www.suomenperusta.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Mun lapset on Aasiasta adoptoituja. Kyllä heille ihan suomea kaikki puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa m’amuvanhemmista ei koskaan opi suomen kieltä. Käyttävät lapsiaan tulkkinaan myös usein. Mutta muistakaa, että nämä kielitaidottomat m’amut maksavat teidän eläkkeet!!!

Eivät maksa, kun eivät työllisty. Suomessa ei ole työvoimapulaa oikeasti. (jos tukitoimin työllistyvät, vievät jonkun suomalaisen normaalipalkkaisen työpaikan)

Eiköhän tuo edellinen viesti ollut sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Mun lapset on Aasiasta adoptoituja. Kyllä heille ihan suomea kaikki puhuu.

Hienoa, että perheelläsi on tuollainen kokemus. Monella se kokemus on eri. Olen todistanut sitäkin, että Prisman kassalla istui tummahipiäisempi nainen, ja ihmiset arpoivat jonossa että millä kielellä pitäisi asioida. Ihan täydellistä suomea se nainen puhui, mutta moni jostain syystä olettaa että ei-kantasuomalaisen näköinen ei voisi ymmärtää suomea. Ja toi on hirveän lannistavaa niille jotka puhuvat äidinkielenään suomea, mutta näyttävät erilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Mun lapset on Aasiasta adoptoituja. Kyllä heille ihan suomea kaikki puhuu.

Hienoa, että perheelläsi on tuollainen kokemus. Monella se kokemus on eri. Olen todistanut sitäkin, että Prisman kassalla istui tummahipiäisempi nainen, ja ihmiset arpoivat jonossa että millä kielellä pitäisi asioida. Ihan täydellistä suomea se nainen puhui, mutta moni jostain syystä olettaa että ei-kantasuomalaisen näköinen ei voisi ymmärtää suomea. Ja toi on hirveän lannistavaa niille jotka puhuvat äidinkielenään suomea, mutta näyttävät erilaiselta.

No nää ei todellakaan näytä suomalaisilta, ei edes amerikkalaiselta, ja silti ei ole ongelmaa.

Se on kyllä aivan totta, että somalian kieleen ei kuulu kaikki esim. kaikki terveydenhoitoon liittyvät sanat. Niitä ei siis ole ollenkaan siinä kielessä. Näin kertoi yks sairaanhoitaja Tyksissä aikoinaan.

Maksakoon tulkkinsa itse, jotka tarvitsevat. Kovalla työllä tai menköön sinne, missä niitä ei tarvita.

Suomalaisille peesaajille mahdollisuus maksamiseen annettakoon, mutta eihän ne halua.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ulkomaisia suomen oppimattomuudesta moittiva on yrittänyt ystävystyä esimerkiksi niiden omien lapsien kavereiden vanhempien kanssa kielestä huolimatta? Tai jos ei ihan ystävystyä niin edes jutella ystävällisesti? Tutustua, ottaa mukaan vaikkapa vanhempien koulujuttuihin? Vai katsotaanko kuin halpaa makkaraa? 

Kun suomalaiset suhtautuvat torjuvasti, ei sitä suomenkielistä ympäristöä pääse syntymään, missä kieltä oppisi. Silloin yleensä eristäydytään sen oman perheen ja yhteisön ja maanmiesten porukoihin, eikä kieltä pääse käyttämällä oppimaan, sen ehkä kurssilla opetetun pohjan tueksi. Jos kielen käyttäminen jää vain kurssille, ei sitä oikeasti opi käyttämään arjessa eikä sanavarasto kasva.

Kun ei nämä koskaan käy missään. Ei vanhempainilloissa, ei luokan vapaa-ajanjutuissa. Vaikea se on tutustua jos ei oppilaan vanhempaa näe koskaan. Pitäiskö hankkia tulkki ja mennä ovelta hakemaan? Monesti ne lapsetkaan ei pääse mihinkään.

Koulussa hyvin tyypillinen tilanne, että sinne on varattu viisi tulkkia eri kielille ja ehkä yhdelle on käyttöä, kun vanhemmat eivät vaan ilmesty paikalle. Ja meillä on vielä vähän ma mu ja koulussa, voin vaan kuvitella tilanteen siellä Varissuolla.

Päiväkodissa poikani ryhmässä oli yksi tum ma ih oinen, Afr i kasta vuosikausia sitten tulleen perheen poika. Yritettiin monta vuotta kutsua tämä poika kaverisynttäreille - ei koskaan tullut. Kutsussa oli teksti suomeksi ja englanniksi JA pojan hyvää suomea puhuva sisko oli koulussa samalla luokalla kuin tyttäreni. Eli ymmärryksestä ei jäänyt kiinni, isosisko olisi heittämällä tulkannut kutsut.

Ehkäpä heilläkin pitäisi kuitenkin olla edes vähän oma-aloitteisuutta asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Hmm....meillä on töissä kamerunilainen, Suomeen nejä vuotta sitten muuttanut henkilö, lähihoitajana. Puhuu niin hyvää suomea, että pystyy tekemään työtä suomeksi todella hyvin. Ollaan dementikkovanhusten yksikkö ja monella puhe on epäselvää, silti pysyy hyvin kärryillä. Jonkin verran korostusta ja kaikkia sanoja ei aina tiedä. Sen huomaan, että nopeissa "kahvihuonekeskusteluissa", joissa puhutaan nopeasti ja yhtäaikaa ei pysy kärryillä, mutta todella hyvin sujuu sellainen verkkaisempi small talk. On käynyt koulun täällä suomeksi - hänellä oli joku vastaava tutkinto ulkomailta, mutta joutui sen täydentämään tms.

Hän ei ole kyllä tullut pakolaisstatuksella, vaan muuttanut ihan omasta tahdostaan ensin Ranskaan ja sieltä avioliiton kautta päätynyt Suomeen. Äidinkieli on ranska ja puhuu hyvää englantia.

Ihmetyttää hiukan Keski-Euroopan suomalaiset jotka ei 15 vuodessa ole oppineet kotimaansa kieltä. Kiinalainen tuttavani on asunut Suomessa 20 vuotta ja on jo kymmenen vuotta sitten puhunut niin hyvää suomea, että pystyi kääntämään Finnairille materiaalia suomesta mandariinikiinaan. Ei oo paljon tulkkeja tarjoiltu lasten vanhempainiltoihin edes alkuaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munkin lapsen koulu palkkaa joka vanhemapainiltaan 5 - 6 eri kielten tulkkia. Niistä ehkä yhdellä on paikalla joku jolle tulkata, loput istuu siellä tyhjän panttina.

Ja opella se vasta kivaa onkin yrittää haalia samaan aikaan kaupungin kilpailuttaman firman tulkkia kielelle x samaan aikaan paikalle kun huoltaja on kutsuttu palaveeraamaan. Mitähän on esim. ”Erityinen tuki ja joustavat opetusjärjestelyt” tulkattuna somaliaksi tai arabiaksi. Aivan, ei niille ole sanoja saati ymmärrystä lainkaan.

Ja lasku joka tulkkikeikasta veronmaksajille, tottakai.

Sinä siis puhut sujuvasti sekä somaliaa että arabiaa, kun tiedät, ettei tuota voi sanoa niillä kielillä?

Tiedoksesi että tulkkaus on juuri sitä - tulkkausta. Asioita ei edes saa kääntää sanasta sanaan, vaan ammattitaitoinen tulkki tulkitsee puhujan sanat oikein kohdekielelle.[/quot

Tiedänpä vaan, että näissä maissa ei todellakaan ole käytössä kolmiportaisen tuen mallia. Joka on muuten sekava ihan suomalaisellekin, jopa sille erityisopelle joka niitä pedagogisia asiakirjoja täyttää. Lisäksi en ole vielä tavannut näissä asiointitulkeissa yhtään varsinaisesti koulutettua tulkkia, en edes ketään joka olisi itse käynyt suomalaista koulua. Tämän huomaa ihan tulkkien huonosta suomenkielentaidosta ja siitä, etteivät he tiedä edes mitä tavalliset suomalaiset sanat, esim. eri oppiaineet kuten fysiikka, terveystieto tai ilmaisutaito tarkoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hienoa, että koulu järjesti vanhempainiltaan tulkin, koska luokan erään oppilaan vanhempi on kuuro.

Mun vanhemmat on kuuroja, mutta kyllä he joutuivat ihan itse tilaamaan tulkin koululle 90-luvulla. Ehkä käytäntö on muuttunut.

Ei ole muuttunut. Opiskelukaverini on kuuro ja hänellä on oikeus koulussa käyttää tulkkia, tilaa itse tulkin paikalle tulkkipalvelusta.

Sitä ei moni tajua, mikä rumba se on opelle soitella ja tilailla näitä tuhannen tulkkeja. Vie ihan ststi aikaa. Ja kaikki muu säätö siihen päälle, että ei ihan varmasti kukaan voi epäillä rasistiksi. Tämä on viimeinen vuosi, kun tähän enää ryhdyn. Menen vaikka raksalle siivoamaan, jos ei muuta työtä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää hiukan Keski-Euroopan suomalaiset jotka ei 15 vuodessa ole oppineet kotimaansa kieltä. Kiinalainen tuttavani on asunut Suomessa 20 vuotta ja on jo kymmenen vuotta sitten puhunut niin hyvää suomea, että pystyi kääntämään Finnairille materiaalia suomesta mandariinikiinaan. Ei oo paljon tulkkeja tarjoiltu lasten vanhempainiltoihin edes alkuaikoina.

No nämä 15 vuotta maassa asuneet kielitaidottomat on niitä, jotka ei halua vaivautua opiskelemaan kieltä. Tai ovat joskus vuosia sitten käyneet jonkun alkeiskurssin ja kuvittelevat, että kielitaito rakentuu automaattisesti, kun osaa tervehdykset, värit ja kuukaudet. Sitten vuodet vierii ja kun on jo x vuotta pärjännyt ilman paikallista kieltä, niin mitään motivaatiota sen oppimiseen ei enää luultavasti tulekaan.

Tunnen Romaniassa 11 vuotta asuneen brittipariskunnan, joka soittaa esim. sähköyhtiön aspaan ja kun/jos siellä ei osata englantia, niin seuraavana päivänä töissä pyytävät jotain paikallista soittamaan. Luulisin, että maissa, joissa englantia osataan paremmin kuin Romaniassa, kynnys kielen opettelematta jättämiseen on vieläkin matalampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa m’amuvanhemmista ei koskaan opi suomen kieltä. Käyttävät lapsiaan tulkkinaan myös usein. Mutta muistakaa, että nämä kielitaidottomat m’amut maksavat teidän eläkkeet!!!

Eivät maksa, kun eivät työllisty. Suomessa ei ole työvoimapulaa oikeasti. (jos tukitoimin työllistyvät, vievät jonkun suomalaisen normaalipalkkaisen työpaikan)

Eiköhän tuo edellinen viesti ollut sarkasmia.

No, kai se sitten oli. Luulin jonkun ajattelevan noin tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli hienoa, että koulu järjesti vanhempainiltaan tulkin, koska luokan erään oppilaan vanhempi on kuuro.

Kuuro saa kunnalta tulkkipalvelut, tuskin koulun puolesta järjestetty tulkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksiselitteisesti hyvä juttu. Kyllä kielitaidottomillakin vanhemmilla on oikeus kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan osallistua lapsensa koulunkäyntiin ja saada siitä tietoa. Se oletettavasti parantaa myös lapsen koulumotivaatiota ja mahdollisesti menestystäkin.

Kielitaidottoman vanhemman kuuluisi opiskella suomea.

Monet opiskelevatkin, enemmän tai vähemmän. Suomi on kuitenkin aikuiselle helvetin vaikea kieli oppia, yksi maailman vaikeimmista. Lapsi on käynyt koulua jo vuosia ennen kuin suomea opiskelevan vanhemman kielitaito on sillä tasolla että vanhempainilta onnistuu ilman tulkkia.

/3

Vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä? Kyllä silloin on motivaatiossa jotain pielessä.

Kyllä, vaikka asuisi keskellä täysin suomenkielistä ympäristöä. Tiesitkö, että suomalaiset myös mielellään puhuvat englantia ihmiselle joka ei puhu suomea, siitä huolimatta puhuuko kys. ihminen edes sitä englantia.

Aikuinen ihminen ei opi vaikeaa kieltä hengailemassa tietynkielisessä ympäristössä, se on fakta. Se vaatii aktiivista opettelua ja aikaa. Lapsella tilanne on eri, monien muuttaneiden lapset puhuvat sujuvaa suomea kun vanhemmat käyvät vielä läpi alkeita.

Kai tiesit myös sen, että työllistyminen on muuttaneelle vaikeaa. Monet äidit eivät tee työtä ollenkaan, vaan huolehtivat perheestä. Joten mikä silloin on se suomenkielinen ympäristö, josta kielen niin helposti oppii? Kaupan kassajono?

/3

Kaikki tätä alapeukuttaneet; tunnen amerikkalaisen naisen. On asunut Suomessa 15 vuotta, josta 10 naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Yhteisiä lapsiakin on. Silti hän ei osaa suomea kuin vähän sieltä täältä. Pääkaupunkiseudulla kun pärjää niin hyvin englanniksi ja ihmiset vaihtavat nopeasti keskustelukielen suomesta englanniksi ulkomaalaisten kanssa. Amerikkalaiselle tämä on tietysti kiva, kun omalla äidinkielellä pärjää.

Tästä oli muistaakseni viime vuonna lehtijuttukin, jossa suomea opiskelevat ulkomaalaiset harmittelivat sitä, että suomalaiset vaihtavat heti englanniksi, jos heidän suomenkieli takkuaa. Me teemme sen tietysti kohteliaisuudesta, mutta ei sillä tavalla opi kieltä, jos muut eivät lähde mukaan siihen.

Mun lapset on Aasiasta adoptoituja. Kyllä heille ihan suomea kaikki puhuu.

Hienoa, että perheelläsi on tuollainen kokemus. Monella se kokemus on eri. Olen todistanut sitäkin, että Prisman kassalla istui tummahipiäisempi nainen, ja ihmiset arpoivat jonossa että millä kielellä pitäisi asioida. Ihan täydellistä suomea se nainen puhui, mutta moni jostain syystä olettaa että ei-kantasuomalaisen näköinen ei voisi ymmärtää suomea. Ja toi on hirveän lannistavaa niille jotka puhuvat äidinkielenään suomea, mutta näyttävät erilaiselta.

Jep, ystäväni on ulkomailta adoptoitu, äidinkieli suomi. Silti häneltä kysytään joka päivä töissä mitä kieltä voi puhua. Kun hän vastaa että ihan suomi käy, ihmiset ihmettelevät miten hän on oppinut suomen niin hyvin. No olemalla suomalainen! Ja monet alkavat jupista näitä -asistijuttujaan, kuinka muut eivät vaivaudu kieltä oppimaan mutta on se hyvä että sinä olet opetellut... Ei näiden ihmisten ajatuksia voi muuttaa, kun eivät he suostu kohtaamaan erilaista ihmistä sellaisena kuin hän on.