Vastaan tappeleva mummeli eutanasioitiin Hollannissa - ei rikosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Järkyttävää tekstiä. Järkyttävää, jos vanhuksia aletaan eutanasioida. Pelkään, että siitä tulee säästökeino. Tai ainakin tuohon mahdollisuuteen vedotaan, kun joku kärsii vanhainhoidossa.

Oma syy kärsiä yksinäisenä vanhuksena, kun ei mokoma suostunut eutanasiaan ei hän tarvitse lisää apua, kun rahaa siihen vaan menee. Ottakoon eutanasian. Tälleen siinä käy.

Noin tekivät jo Amerikan alkuperäiskansat. Jotkut lähettivät vanhuksen erämaahan yksin ja jotkut pudottivat jyrkänteeltä.

Kyse oli vanhuksen omasta päätöksestä täysjärkisyyden aikana. Ei kenenkään muun. 

Luuletko ihan oikeasti, että sekaisin ollut ja mahdollisesti ulosteella itsensä tai seinänsä maalannut henkilö pystyi käsittämään, että nyt hänet armahdetaan eikä elämä enää ole tuskallista ja vaikeaa?

Ihmisten rääkkääminen on erittäin julmaa.

Eli onko niin että jos tuollaisen päätöksen tekee sitä ei voi perua jos tulee toisiin aatoksiin?

Piikille vaan vaikka väkisin, ja epäilen että myrkyttämällä tehty kuolema on paljon hirvittävämpi kun normaali kuolema.

Tietenkin voi perua - niin kauan on kykenevä ja oikeustoimikelpoinen tekemään itseään ja hoitoaan koskevia päätöksiä. Pitkälle edenneessä dementiassa sitä ei enää ole. Jos sitä ei ymmärrä (edes silloin vielä oikeustoimikelpoisena) eikä hyväksy, ei kannata tehdä hoito- eikä muuta testamentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.

Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.

Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.

Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?

Kyllä mielestäni pitää voida muuttaa mieltä silloin, kun on kyse omasta elämästä tai kuolemasta.

Henkilö oli allekirjoittanut suostumuksen eutanasiaan, ihan heti, kun oli saanut diagnoosin muistisairaudestaan.

Eli allekirjoitti suostumuksen silloin, kun oli vielä oikeustoimi kykyinen.

Mitään rikosta ei siis tapahtunut.

Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.

Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.

Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.

Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?

Kyllä mielestäni pitää voida muuttaa mieltä silloin, kun on kyse omasta elämästä tai kuolemasta.

Saako mielestäsi muistisairas sitten päättää toisinpäin? Eli ensin ei olekkaan halunnut kuolla mutta yhtäkkiä haluaa?

Päätös omasta kuolemasta tulisi tehdä vain juuri sillä hetkellä, ei etukäteen, ja sillä hetkellä henkilön tulee olla oikeustoimikelpoinen ja ymmärtää asian. Eli dementikkojen armomurhat voidaan unohtaa. Korkeintaan jollekkin vakavasta muusta sairaudesta kärsivälle, jonka ymmärrys ja päätöskyky on tallella, pitäisi tuo mahdollisuus antaa. Muut hoidetaan loppuun saakka niin inhimillisesti kuin kyetään.  

Vierailija kirjoitti:

Yksi mummo oli hoitokodissa laitettu saattohoitoon ja lopetettu kaikki lääkitys.

Kaikkien yllätykseksi hän olikin tullut parin päivän päästä itse ruokalaan syömään paremmassa kunnossa kun aikoihin.

Varmaan syynä turhien lääkitysten lopettaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Järkyttävää tekstiä. Järkyttävää, jos vanhuksia aletaan eutanasioida. Pelkään, että siitä tulee säästökeino. Tai ainakin tuohon mahdollisuuteen vedotaan, kun joku kärsii vanhainhoidossa.

Oma syy kärsiä yksinäisenä vanhuksena, kun ei mokoma suostunut eutanasiaan ei hän tarvitse lisää apua, kun rahaa siihen vaan menee. Ottakoon eutanasian. Tälleen siinä käy.

Noin tekivät jo Amerikan alkuperäiskansat. Jotkut lähettivät vanhuksen erämaahan yksin ja jotkut pudottivat jyrkänteeltä.

Kyse oli vanhuksen omasta päätöksestä täysjärkisyyden aikana. Ei kenenkään muun. 

Luuletko ihan oikeasti, että sekaisin ollut ja mahdollisesti ulosteella itsensä tai seinänsä maalannut henkilö pystyi käsittämään, että nyt hänet armahdetaan eikä elämä enää ole tuskallista ja vaikeaa?

Ihmisten rääkkääminen on erittäin julmaa.

Eli onko niin että jos tuollaisen päätöksen tekee sitä ei voi perua jos tulee toisiin aatoksiin?

Piikille vaan vaikka väkisin, ja epäilen että myrkyttämällä tehty kuolema on paljon hirvittävämpi kun normaali kuolema.

Tietenkin voi perua - niin kauan on kykenevä ja oikeustoimikelpoinen tekemään itseään ja hoitoaan koskevia päätöksiä. Pitkälle edenneessä dementiassa sitä ei enää ole. Jos sitä ei ymmärrä (edes silloin vielä oikeustoimikelpoisena) eikä hyväksy, ei kannata tehdä hoito- eikä muuta testamentteja.

Tuo ”pitkälle edennyt” on aika liukuva käsite. Käytännössä lääkäri saa päättää sen ajankohdan ja onko se potilaan mielestä sama hetki, ei välttämättä? Lisäksi jos on lääkitystä, se saattaa pahentaa dementiaa ja sekoittaa, niin että vaikuttaa kuin muistisairaus olisi paljon pidemmällä. Minusta nuo muistisairaudet ei ole se mihin eutanasiaa tarvitaan, vaan kuolemansairaat kivuliaat ihmiset. Heidän kohdallaan ei ole tuollaisia veteen piirrettyjä viivoja, vaan kärsimys on selkeästi nähtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Olin yhden kesän töissä hoitokodin dementiaosastolla, ja sen kokemuksen jälkeen aloin vakavasti harkita, että alan säästää rahaa sveitsiläistä itsemurhaklinikkaa varten. Kunhan taloudellinen tilanteeni kohenee, teenkin sen. Tarvittaessa haluan päästä päättämään päiväni ennen kuin ajaudun sellaiseen tilanteeseen kuin nuo hoitokodin asukkaat. Siinä kohtaa kun minulta viedään puhe, ymmärrys, muisti, kyky olla sosiaalinen, kyky lukea ja seurata maailman tapahtumia, kyky liikkua, kyky harrastaa jne, en halua enää elää. En halua maata vihanneksena vuodeosastolla vuodesta toiseen täysin toisten ihmisten armoilla, mistään mitään ymmärtämättä. Minulla on korkea yksityisyyden tunne, ja olisi painajaismaista päätyä tilanteeseen, jossa vieraat ihmiset esim. vaihtaisivat minulle vaippoja, syöttäisivät, pukisivat ja niin edelleen. Ei kiitos. 

Minä en tiennyt, että eutanasia on mahdollista muistisairauden perusteella. Luulin, että sen voi saada vain jos on joku kivulias syöpä. Tämä on kyllä ihan mahtava uutinen! Ilman muuta toivon tuota itselleni jos sen vain saa jotenkin järjestettyä. 

Parasta tietenkin olisi jos lainsäädäntö kehittyisi Suomessa niin, että eutanasian voisi saada täälläkin. Mutta Hollanti on kiva maa, menen sinne mielelläni kuolemaan jos Suomi ei minua armahda.

Vielä olen terve viisikymppinen, mutta omalla äidillä oli Alzheimer ja se on kyllä viheliäinen loppu ihmiselle. 

Tavallaan tosielämän Kaurismäen elokuvan "I hired a contact killer"- tarina. Siinähän masentunut mies yrittää itsemurhaa ja epäonnistuttuaan palkkaa palkkamurhaajan tappamaan itsensä, mutta tuleekin pian toisiin ajatuksiin löydettyään elämälleen uutta sisältöä rakkauden myötä, muttei kuitenkaan saa sopimaansa murhaa enää peruttua...

Vierailija kirjoitti:

Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Valitse kyseinen kohta lomakkeesta, jos ajatus viehättää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tosielämän Kaurismäen elokuvan "I hired a contact killer"- tarina. Siinähän masentunut mies yrittää itsemurhaa ja epäonnistuttuaan palkkaa palkkamurhaajan tappamaan itsensä, mutta tuleekin pian toisiin ajatuksiin löydettyään elämälleen uutta sisältöä rakkauden myötä, muttei kuitenkaan saa sopimaansa murhaa enää peruttua...

Ehdotan, että vierailet säännöllisesti Alzheimer-potilaan luona useamman vuoden ajan. 

Älkää puhuko eutanasian perumisesta muistisairaan kohdalla.

Hän ei edes muista, että on sellaisen kirjoittanut.

Muistisairauksia on hyvin erilaisia.

Ja niiden taso ja eteneminen nähdään aivoista.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö ihminen etukäteen miltä tuntuu elää muistisairaana? Mitäpä jos se ei olekaan niin kurjaa kuin olit luullut? Mitä jos selkeitä hetkiä on, mutta kukaan ei vain huomaa niitä?

Sitä pitää etukäteen miettiä. Riittääkö satunnaiset selkeät hetket sulle? Otatko mieluummin riskin siitä ettei niitä ole ja elät ahdistuneena ja muistamattomana viimeiset vuotesi? Jos näin on, kirjoita hoitotahtoosi ettet missään tapauksessa halua eutanasiaa, vaan toivot että hoitoa jatketaan niin kauan kuin henki vain pihisee jollain konstilla.

Kysehän on nyt siitä, millaisen hoitotahdon tekee ja pitääkö sitä noudattaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Valitse kyseinen kohta lomakkeesta, jos ajatus viehättää sinua.

Minä en sitä halua.

Mutta muuttuisiko mielikuvat jos se tehtäisiin brutaalilla tavalla, lopputuloshan siinä on tärkein ei tekotapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.

Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.

Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.

Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?

Kyllä mielestäni pitää voida muuttaa mieltä silloin, kun on kyse omasta elämästä tai kuolemasta.

Myös silloin kun ei enää ymmärrä yhtään mitään? Entä jos on aiemmin ilmaissut tahtonsa elää mutta haluaakin nyt kuolla? Eikä muista sitäkään kohta?

Tässä tapauksessa on liikaa kysymysmerkkejä. Nainen oli antanut luvan eutanasiaa sen jälkeen kun hän on täysin menettänyt järkensä ja viedään hoitokotiin. Kysymys on vietiinkö tämä nainen hoitokotiin ennen kuin hän oli "menettänyt järkensä" vai jälkeen. Herää ajatus että ennen. Hän pystyi taistelemaan vastaan. Ja onko ollut painostusta läheisten taholta. En hyväksy eutanasiaa missään tilanteessa. Kyse on eliminoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tosielämän Kaurismäen elokuvan "I hired a contact killer"- tarina. Siinähän masentunut mies yrittää itsemurhaa ja epäonnistuttuaan palkkaa palkkamurhaajan tappamaan itsensä, mutta tuleekin pian toisiin ajatuksiin löydettyään elämälleen uutta sisältöä rakkauden myötä, muttei kuitenkaan saa sopimaansa murhaa enää peruttua...

Ohis, mutta kiinnostuneille tiedoksi, että elokuva löytyy näemmä YLE Areenassa.

En anna varmasti tappaa itseäni. En tee sitä palvelusta tälle sairaalle yhteiskunnalle, joka ei halua hoitaa ihmisiä hyvin.