Sivut

Kommentit (164)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Järkyttävää tekstiä. Järkyttävää, jos vanhuksia aletaan eutanasioida. Pelkään, että siitä tulee säästökeino. Tai ainakin tuohon mahdollisuuteen vedotaan, kun joku kärsii vanhainhoidossa.

Oma syy kärsiä yksinäisenä vanhuksena, kun ei mokoma suostunut eutanasiaan ei hän tarvitse lisää apua, kun rahaa siihen vaan menee. Ottakoon eutanasian. Tälleen siinä käy.

Noin tekivät jo Amerikan alkuperäiskansat. Jotkut lähettivät vanhuksen erämaahan yksin ja jotkut pudottivat jyrkänteeltä.

Kyse oli vanhuksen omasta päätöksestä täysjärkisyyden aikana. Ei kenenkään muun. 

Luuletko ihan oikeasti, että sekaisin ollut ja mahdollisesti ulosteella itsensä tai seinänsä maalannut henkilö pystyi käsittämään, että nyt hänet armahdetaan eikä elämä enää ole tuskallista ja vaikeaa?

Ihmisten rääkkääminen on erittäin julmaa.

Eli onko niin että jos tuollaisen päätöksen tekee sitä ei voi perua jos tulee toisiin aatoksiin?

Piikille vaan vaikka väkisin, ja epäilen että myrkyttämällä tehty kuolema on paljon hirvittävämpi kun normaali kuolema.

Tietenkin voi perua - niin kauan on kykenevä ja oikeustoimikelpoinen tekemään itseään ja hoitoaan koskevia päätöksiä. Pitkälle edenneessä dementiassa sitä ei enää ole. Jos sitä ei ymmärrä (edes silloin vielä oikeustoimikelpoisena) eikä hyväksy, ei kannata tehdä hoito- eikä muuta testamentteja.


Tuo ”pitkälle edennyt” on aika liukuva käsite. Käytännössä lääkäri saa päättää sen ajankohdan ja onko se potilaan mielestä sama hetki, ei välttämättä? Lisäksi jos on lääkitystä, se saattaa pahentaa dementiaa ja sekoittaa, niin että vaikuttaa kuin muistisairaus olisi paljon pidemmällä. Minusta nuo muistisairaudet ei ole se mihin eutanasiaa tarvitaan, vaan kuolemansairaat kivuliaat ihmiset. Heidän kohdallaan ei ole tuollaisia veteen piirrettyjä viivoja, vaan kärsimys on selkeästi nähtävissä.

Rajakohta onkin vaikea määritellä, mutta kun sen yli on jo menty reilusti, sen kyllä huomaa.
Mielestäni on hyvin, hyvin arveluttavaa erotella, millä tavalla toisen kärsimys on tärkeämpää kuin toisen. Muistisairaatkin ovat kuolemansairaita ja useat heistä kivuliaita. Mummollani esimerkiksi oli päivittäin kovaa päänsärkyä, jolle ei voitu mitään. Hän toivoi kuolemaa viimeiset kymmenen vuottaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Valitse kyseinen kohta lomakkeesta, jos ajatus viehättää sinua.

Minä en sitä halua.

Mutta muuttuisiko mielikuvat jos se tehtäisiin brutaalilla tavalla, lopputuloshan siinä on tärkein ei tekotapa.

Mutta kun sitä ei tehdä brutaalilla tavalla. Se tapa on inhimillinen ja kivuton, toisin kuin vaikka syöpäkivut tai dementikon kuoleminen keuhkokuumeeseen tai nääntymällä nälkään tai janoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.

Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.

Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.

Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?

Kyllä mielestäni pitää voida muuttaa mieltä silloin, kun on kyse omasta elämästä tai kuolemasta.

Saako mielestäsi muistisairas sitten päättää toisinpäin? Eli ensin ei olekkaan halunnut kuolla mutta yhtäkkiä haluaa?

Eutanasiassahan on tietyt kriteerit, jotka pitää läpäistä, ennen kuin saa sen. Päätöksessä elää ei ole. Mikä on minusta ihan ymmärrettävää, kun toisen päätöksen voi perua ja toisen ei.

En pidä mahdottomana, että muistisairas voisi sairaanakin päättää haluavansa eutanasian, mutta siinä ei voi minusta tehdä samanlaista nopeaa päätöstä kuin siinä, että ei haluakaan eutanasiaa. Ja jälkimmäisestä taas pitää minusta olla mahdollista päättää vielä viime hetkelläkin. Se ei välttämättä tarkoita, ettei ko. henkilö voisi enää koskaan saada eutanasiaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa on liikaa kysymysmerkkejä. Nainen oli antanut luvan eutanasiaa sen jälkeen kun hän on täysin menettänyt järkensä ja viedään hoitokotiin. Kysymys on vietiinkö tämä nainen hoitokotiin ennen kuin hän oli "menettänyt järkensä" vai jälkeen. Herää ajatus että ennen. Hän pystyi taistelemaan vastaan. Ja onko ollut painostusta läheisten taholta. En hyväksy eutanasiaa missään tilanteessa. Kyse on eliminoinnista.

Höpö höpö. Hoitotahtoa ei pysty kukaan järkensä täysin menettänyt tekemään, ja kun sairaus todetaan, järkeä on yleensä jäljellä reilusti sen verran, että on täysin pätevä viimeisen tahtonsa ilmaisemaan.

Ja pitkälle edenneessä dementiassa potilas taistelee usein kaikkea mahdollista hoitotoimenpiteitä vastaan - pukemista, riisumista, vaipan vaihtoa, pesemistä, syöttämistä, lääkkeiden ottoa...
Ihmekös tuo, ettei neula suoneen ollut myöskään mieluinen sillä hetkellä. Se ei silti tarkoita, etteikö hänen viimeinen tahtonsa olisi toteutunut. Se viimeinen tahto, jolloin hän _ymmärsi_ asian.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.

Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.

Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.

Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?

Kyllä mielestäni pitää voida muuttaa mieltä silloin, kun on kyse omasta elämästä tai kuolemasta.

Saako mielestäsi muistisairas sitten päättää toisinpäin? Eli ensin ei olekkaan halunnut kuolla mutta yhtäkkiä haluaa?

Eutanasiassahan on tietyt kriteerit, jotka pitää läpäistä, ennen kuin saa sen. Päätöksessä elää ei ole. Mikä on minusta ihan ymmärrettävää, kun toisen päätöksen voi perua ja toisen ei.

En pidä mahdottomana, että muistisairas voisi sairaanakin päättää haluavansa eutanasian, mutta siinä ei voi minusta tehdä samanlaista nopeaa päätöstä kuin siinä, että ei haluakaan eutanasiaa. Ja jälkimmäisestä taas pitää minusta olla mahdollista päättää vielä viime hetkelläkin. Se ei välttämättä tarkoita, ettei ko. henkilö voisi enää koskaan saada eutanasiaa.

Ei kukaan saa eutanasiaa enää silloin kun ei kykene ymmärtämään mistä on kyse. Sillä juuri sitä pitkälle edennyt dementia on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Valitse kyseinen kohta lomakkeesta, jos ajatus viehättää sinua.

Minä en sitä halua.

Mutta muuttuisiko mielikuvat jos se tehtäisiin brutaalilla tavalla, lopputuloshan siinä on tärkein ei tekotapa.

Mutta kun sitä ei tehdä brutaalilla tavalla. Se tapa on inhimillinen ja kivuton, toisin kuin vaikka syöpäkivut tai dementikon kuoleminen keuhkokuumeeseen tai nääntymällä nälkään tai janoon.

Et ymmärtänyt kielikuvaa, eli tässä tapauksessa voidaan puhua brutaalista teosta, kun nainen on murhattu vastustuksestaan huolimatta pakolla aloillaan pitäen.
-eri

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ihminen etukäteen miltä tuntuu elää muistisairaana? Mitäpä jos se ei olekaan niin kurjaa kuin olit luullut? Mitä jos selkeitä hetkiä on, mutta kukaan ei vain huomaa niitä?

Aihetta on tietenkin tutkittu jo pitkään. 

Muistisairas voi kuulla päässään sirittävää hälyääntä koko ajan. Häneltä häviää ymmärrys juomisesta, syömisestä, vessassakäynnistä, pukeutumisesta, peseytymisestä jne.

Muistisairas voi pissata lattialle, riisuutua alasti tai sivellä itseään, vaatteitaan tai asuntoaan mm. ulosteella. Sivelyn jälkeen sairastunut syö suklaata. 

Ruoat mätänevät jääkaappiin eikä muistisairas enää tiedä tai muista, mitä tai milloin juoda tai syödä - muistisairauden alkuvaiheessa. 

Tietämättömyys on varmasti jännittävää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö ihminen etukäteen miltä tuntuu elää muistisairaana? Mitäpä jos se ei olekaan niin kurjaa kuin olit luullut? Mitä jos selkeitä hetkiä on, mutta kukaan ei vain huomaa niitä?

Aihetta on tietenkin tutkittu jo pitkään. 

Muistisairas voi kuulla päässään sirittävää hälyääntä koko ajan. Häneltä häviää ymmärrys juomisesta, syömisestä, vessassakäynnistä, pukeutumisesta, peseytymisestä jne.

Muistisairas voi pissata lattialle, riisuutua alasti tai sivellä itseään, vaatteitaan tai asuntoaan mm. ulosteella. Sivelyn jälkeen sairastunut syö suklaata. 

Ruoat mätänevät jääkaappiin eikä muistisairas enää tiedä tai muista, mitä tai milloin juoda tai syödä - muistisairauden alkuvaiheessa. 

Tietämättömyys on varmasti jännittävää.

Muistisairas voi myös olla tekemättä kuvaamiasi asioita.

Vierailija

Kukahan se pystyy täysin sanomaan kuka on "järkensä menettänyt" ja kuka ei. "Kun sairaus todetaan", luoja varjelkoon näiltä kaikenmaailman diagnoosien tekijöiltä. Kukaan ei ole erehtymätön, ei edes "diagnoosin tekijä". Tulee kummasti mieleen eräs kuuluisa " kolmas valtakunta".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko eutanasia yhtä kaunis jos se tehdään kirveellä hakkaamalla?

Siitähän tässä on kysymys.

Valitse kyseinen kohta lomakkeesta, jos ajatus viehättää sinua.

Minä en sitä halua.

Mutta muuttuisiko mielikuvat jos se tehtäisiin brutaalilla tavalla, lopputuloshan siinä on tärkein ei tekotapa.

Mutta kun sitä ei tehdä brutaalilla tavalla. Se tapa on inhimillinen ja kivuton, toisin kuin vaikka syöpäkivut tai dementikon kuoleminen keuhkokuumeeseen tai nääntymällä nälkään tai janoon.

Et ymmärtänyt kielikuvaa, eli tässä tapauksessa voidaan puhua brutaalista teosta, kun nainen on murhattu vastustuksestaan huolimatta pakolla aloillaan pitäen.
-eri

Se oli hänen viimeinen tahtonsa. Dementikko vastustelee kaikkea ja hänelle tehdään paljon asioita pakolla ja aloillaan pitäen. Mutta nyt hänen viimeinen tahtonsa toteutettiin, vaikka hän sitä aivan luonnollisesti dementian myöhäisvaiheessa vastustelikin. Mutta hänen tahtonsa toteutettiin. Hän pääsi kärsimyksistään, lopultakin. Aivan kuten halusi. Luultavasti olisi tosin halunnut sen tehtävän jo aiemmin, mahdollisesta vastustuksesta huolimatta.

Tuo mummeli oli harvinaisen onnekas.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kukahan se pystyy täysin sanomaan kuka on "järkensä menettänyt" ja kuka ei. "Kun sairaus todetaan", luoja varjelkoon näiltä kaikenmaailman diagnoosien tekijöiltä. Kukaan ei ole erehtymätön, ei edes "diagnoosin tekijä". Tulee kummasti mieleen eräs kuuluisa " kolmas valtakunta".

Eutanasiaa ei tehdäkään heti diagnoosin tultua, vaan vasta sitten kun kaikille on jo aivan selvää, että järkeä ei tallella ole ja potilas kärsii.

Ei kenenkään ole pakko toivoa eutanasiaa toivottomassa tilanteessa. Kirjoita sinä sellainen paperi, että sitä ei saa tehdä missään tilanteessa. Luota vain että alati lisääntyvät reiät aivoissasi ovat virhediagnoosi, se on ihan oma valinta.

Historian tuntija

Hollannin tapauksessa kyseessä oli murha, koska potilas vastusteli. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltänsä koska tahansa tällaisessa asiassa. Mutta asiaan liittyy toinenkin ongelma...

Asiakirjoja voidaan väärentää, tuskin edes varmistivat vanhan, vuosia sitten kirjoitetun hoitotestamentin aitoutta.  Perintöä odottelevat saattaisivat syyllistyä tällaiseen tekoon. Terveydenhuollossa on myös työskennellyt rikollisia ihmisiä, mm. se myrkkyhoitajan tapaus, jonka uhrit olivat vanhuksia. Eutanasia voi johtaa murhiin, joilla ei ole mitään tekemistä potilaan tahdon kanssa. (Belgian tapaus)

Millä tavoin se on muka potilaan itsemääräämisoikeuden toteuttamista, että muut tekevät päätöksen hänen puolestaan?

Eutanasiaa markkinoidaan itsemääräämisoikeudella, vaikka potilaan tahto on ollut epäselvä monissa tapauksissa. Belgiassa kriittistä keskustelua on herättänyt juuri muistisairaiden ja mielenterveyspotilaiden eutanasiat. Mielenterveyspotilaista puolelle hakijoista on myönnetty eutanasia, vaikka oman tahdon määrittämistä on pidetty ongelmallisena.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201802202200759159

Mielenterveyspotilaat eivät ole yleensä kuolemansairaita, eivät kaikki välttämättä edes sairaita.  Psykiatriseen luokitteluun liittyy leimaamista ja vallankäyttöä. Eugeniikkaa tällainen toiminta on, mikä historiallisesti liittyykin yhteen eutanasian kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Minä olen hoitanut ja en millään olisi antanut häntä vielä pois. Ja lääkärin kanssa vielä keskusteltiin, voitaisiko tehdä jotakin.

Ja kaikki alshaimer-potilaat eivät ole agressiivisiä, harhaisia jne.

Ja vaikka äitini ei enää tuntenut minua tai ollut tietoinen ajasta tai ympäristöstä, niin silti hän eli hyvää elämää viimeiset elinvuotensa ja hyvillä mielin ja nauroin paljon, koska eli ajassa joka oli hänen lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä ollut enää murheellinen vaikeista ja surullisista elinvuosistaan.

Muistan vain hänen levolliset, onnelliset ja nauravaiset kasvonsa.

Ja kuka meistä on oikea henkilö arvioimaan, mikä on ihmisarvoinen elämä ja kenellä on oikeus elää.

Ja ihmettelen kyllä Hollannin käytäntöä, koska siellä on mahdollisuus myös avustettuun itsemurhaan, myös nuorilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laiskat ihmiset ovat keksineet eutanasian, kun eivät jaksa hoitaa. En hyväksy eutanasiaa.

Eutanasiatoive tulee kyllä ihan kärsiviltä ihmisiltä itseltään. Osa hoitajista ja lääkäreistä vastustaa, koska he ovat liian mukavuudenhaluisia tarttumaan asiaan. On muka helpompaa jättää se muka Herran haltuun. Harmi vain ettei sitä pelastavaa Herraa oikeasti ole, vaan ihmiset joutuvat kärsimään täysin kohtuuttomasti.

Mutta ilmeisesti sinä et ole joutunut kuuntelemaan, miten omaisesi huutaa ja anelee kuolemaa. Toivottavasti et koskaan joudukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mummeli oli ottanut Jeesuksen sydämeensä ja pääsi Taivaan kotiin.

Toivottavasti uskontopaskalla ei ratkaista yhtään tärkeää asiaa, missään eikä koskaan.
Mitään taivaan kotia ei tietenkään ole olemassa.

No jos sitten uskontokusella kuitenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.

Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.

Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.

Minä olen hoitanut ja en millään olisi antanut häntä vielä pois. Ja lääkärin kanssa vielä keskusteltiin, voitaisiko tehdä jotakin.

Ja kaikki alshaimer-potilaat eivät ole agressiivisiä, harhaisia jne.

Ja vaikka äitini ei enää tuntenut minua tai ollut tietoinen ajasta tai ympäristöstä, niin silti hän eli hyvää elämää viimeiset elinvuotensa ja hyvillä mielin ja nauroin paljon, koska eli ajassa joka oli hänen lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä ollut enää murheellinen vaikeista ja surullisista elinvuosistaan.

Muistan vain hänen levolliset, onnelliset ja nauravaiset kasvonsa.

Ja kuka meistä on oikea henkilö arvioimaan, mikä on ihmisarvoinen elämä ja kenellä on oikeus elää.

Ja ihmettelen kyllä Hollannin käytäntöä, koska siellä on mahdollisuus myös avustettuun itsemurhaan, myös nuorilla.

Niin, osa kuolemista on hyviä. Miten se edes liittyy asiaan? Itse en kyllä välttämättä halua elää höperönä, vaikka en kärsikään. Sitä paitsi useimmat dementikot eivät ole onnellisia vaan ahdistuneita, pelokkaita, harhaisia jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen täysissä sielunvoimissa antanut suostumuksensa, ei sitä mielestäni voi ruveta perumaan, kun ihminen ei enää tajua mistään mitään.

No sen verran se on tajunnut, että nyt lähtee henki....

Tuskinpa sentään.

Vierailija

"Ja kuka meistä on oikea henkilö arvioimaan, mikä on ihmisarvoinen elämä ja kenellä on oikeus elää."

No ehkäpä juuri se ihminen ITSE, silloin kuin vielä kykenee ymmärtämään asian. Kukapa muukaan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan s..tanan ällöttävää että oikeusvaltiossa tapetaan piikillä vastaan rimpuilevia vanhuksia. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä toisen henkeä. Toivon että lääkäri kituu helvetissä.
<<<<

<<

Tuskin ki<tuu, mitään helvettiä ei ole

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat