Lue keskustelun säännöt.
Vastaan tappeleva mummeli eutanasioitiin Hollannissa - ei rikosta
11.09.2019 |
Vanhuuden päiviä odotellessa....
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5fa899ed-86a7-4986-bd16-7c3a94241ce6
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mummeli oli ottanut Jeesuksen sydämeensä ja pääsi Taivaan kotiin.
Niin no, voidaanko sanoa, että muistisairas on omasta tahdostaan ottanut Jeesuksen sydämeen, olettaen siis, että uskoontulo tapahtuu sairauden loppuvaiheilla? Tosin jos kyllä, niin silloin tämä voi myös menettää uskonsa sairauden loppuvaiheella omasta tahdostaan. Pointtini lienee, että voidaanko muistisairaalle tälläistä vastuuta sielustaan edes antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hoitotahdolla ole mitään merkitystä, jos sitä ei tarvitse noudattaa.
Älkää te vouhottajat ainakaan turhaan tehkö hoitotestamenttia, kun voitte pöpinä tai koomapotilaana ehkä kuitenkin muuttaa mielenne ja haluta maata paskavaipoissa ja/tai vihanneksena vaikka kymmeniä vuosia.
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.
Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.
Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.
Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.
Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.
Onko muistisairaalla sitten myös oikeus lähteä "kotiin" hoitolaitoksesta, jos mieli muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.
Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.
Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.
Alzheimer-potilashan on varsin tyytyväinen oloonsa siinä vaiheessa kun ei muista enää kuin lapsuutensa onnelliset päivät. Loppuvaiheessa lähinnä nukkuu ja on omassa maailmassaan.
Näin ainakin oma isoäiti sairasti. Karmeaa se on omaisille mutta potilas on varsin tyytyväinen. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia Alzheimerissakin.
Pappani taas oli jatkuvasti ahdistunut sekä peloissaan. Kyseli vanhempiaan ja veljeään jotka olivat kaikki jo kuolleita, ei tunnistanut eläviä läheisiään, karkaili, itkeskeli , raivosija lopulta alkoi protestiksi pissiä' housuun eikä suostunut vaihtamaan puhtaita. Suihkuunkaan ei halunnut mennä eikä saunaan, väkisin piti suihkutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hollannissa päästetään päiviltä myös masentuneet alaikäiset. Ja "vakaaseen harkintaan" riittää eutanasiaklinikan yleislääkärin lausunto.
Äläpä levitä väärää tietoa.
Juuri hiljattain oli sen nuoren tytön tapaus, joka oli yrittänyt monta kertaa itsemurhaa ja elimistökin oli aivan sökönä tästä syystä, ja todella kiihkeästi oli halunnut kuolla useita vuosia. Jos jopa häneltä eutanasia evättiin sillä perusteella, että masennuksesta voisi periaatteessa kuitenkin ajan kuluessa parantua, niin väittämäsi tuskin pitää paikkaansa.
En muista enää tytön nimeä, mutta tapauksesta levitettiin ensin virheellistä tietoa että tytölle olisi eutanasia myönnetty, ja typerät toimittajat/lukijat hysterisoivat sitä tarkistamatta pitikö tieto edes paikkaansa. Ei pitänyt.
Se on ehkä eri maassa tapahtunut.
Kyllähän jossain maassa annettiin eutanasia terveelle sairaanhoitajalle. Kun eutanasiaa totutaan, ote höllenee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.
Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.
Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.
Onko muistisairaalla sitten myös oikeus lähteä "kotiin" hoitolaitoksesta, jos mieli muuttuu?
No ei ole, jos lääkäri arvioi, ettei hän sairauden takia kykene lähtemään yksin. Mutta elämisessä nyt on kyse vähän suuremmasta asiasta, sen perustavammanlaatuista ihmisoikeutta ei löydä, eikä sitä enää saa takaisin, kun se on kerran otettu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.
Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.
Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.
Onko muistisairaalla sitten myös oikeus lähteä "kotiin" hoitolaitoksesta, jos mieli muuttuu?
Eri asia.
Elämää ja terveyttä on suojeltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mummo oli hoitokodissa laitettu saattohoitoon ja lopetettu kaikki lääkitys.
Kaikkien yllätykseksi hän olikin tullut parin päivän päästä itse ruokalaan syömään paremmassa kunnossa kun aikoihin.
Jos pahasti muistisairas olisi pätevä muuttamaan hoitotahtoaan, niin hän tekisi uuden hoitotahdon. Ei sen kirkumalla ja tappelemalla tulekaan kumoutua. Ihan kuten ei pöpinä tehdyt äkkipäätökset testamentin muuttamisestakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikille läheisen Alzheimer-potilaan hoitamista useamman vuoden ajan.
Tulkaa sen jälkeen vastustamaan uudelleen eutanasiaa.
Kyseessä oli armollinen teko vanhusta kohtaan. KUKAAN ei halua elää Alzheimer-potilaana.
Järkyttävää tekstiä. Järkyttävää, jos vanhuksia aletaan eutanasioida. Pelkään, että siitä tulee säästökeino. Tai ainakin tuohon mahdollisuuteen vedotaan, kun joku kärsii vanhainhoidossa.
Oma syy kärsiä yksinäisenä vanhuksena, kun ei mokoma suostunut eutanasiaan ei hän tarvitse lisää apua, kun rahaa siihen vaan menee. Ottakoon eutanasian. Tälleen siinä käy.
Noin tekivät jo Amerikan alkuperäiskansat. Jotkut lähettivät vanhuksen erämaahan yksin ja jotkut pudottivat jyrkänteeltä.
Jännä että moni alapeukuttaa näin ilmiselvää kehityskulkua. Juuri noin siinä tulee käymään kun asiassa saadaan pää auki; ensin on lupa saada eutanasia, mutta pian siitä tulee ensin velvollisuus ja lopulta se tehdään väkisin.
Saksassa hoidettiin vammaisia noin jo 1930-luvulla.
Ehkä karkeasti ja karusti toimittu, mutta mielestäni oikein. Varsinkin kun viimeinen tahto on täysissä järjissä tehty ja toivottavasti luotettavaksi todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä hyötyä sitten olisi alunperinkään toivoa armomurhaa itselleen jos tosipaikan tullen se ei sitten toteudukaan?
Tottakai pitäisi olla oikeus muuttaa mielensä.
Armomurhamahdollisuuden hyöty siinä tapauksessa, että joku haluaakin sen perua on siinä, että mielensä muuttanut on todennäköisesti ymmärtänyt, että oli kurjaa tai ei, niin elämä on kuitenkin aina elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Aika hurjaa kyllä, ettei tällaisessa asiassa voi muuttaa mieltään. Vaan kun olet kerran kirjoittanut, että haluat kuolla taudin edettyä vaiheeseen X, niin sitten kanssa kuolet.
Ihminen voi muuttaa mieltään, ja muustakin syystä kuin siitä, että tauti on vienyt järjen. Voi vakaasti päättää, että haluaa hypätä laskuvarjohypyn tai tehdä abortin, mutta sitten tosipaikan tullen ei haluakaan. Ja juuri kun sairaus on diagnosoitu ihmisellä voi olla siitä erilainen kuva kuin neljän vuoden sairastamisen jälkeen.
Muistisairaallakin pitää olla oikeus elää jos haluaa, vaikka olisi neljä vuotta sitten ollut eri mieltä ja vaikka mielenmuutos voisi johtua sairaudesta. Saattoi johtua, mutta saattoi olla myös johtumatta.
Miksi sitten asiakirjoissa edellytetään, että ne on tehty ja allekirjoitettu täysissä mielen voimissa? Hoitotahto, testamentti, avioehto jne. pitää siis mielestäsi voida kumota dementikkona, joka ei tunne enää perheenjäseniäänkään? Maanantaina haluaa yhtä, tiistaina toista, keskiviikkona kolmatta ja aina on pätevä päätös?
Ihan s..tanan ällöttävää että oikeusvaltiossa tapetaan piikillä vastaan rimpuilevia vanhuksia. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä toisen henkeä. Toivon että lääkäri kituu helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen täysissä sielunvoimissa antanut suostumuksensa, ei sitä mielestäni voi ruveta perumaan, kun ihminen ei enää tajua mistään mitään.
Nainen oli kuitenkin vielä melko nuori tapettavaksi, 74-vuotias. Eli ainakin ikänsä perusteella vielä aktiivisessa iässä sekä kykenevä perumaan päätöksen joka sattui masiksen syövereissä tekemään joskus vuosia sitten. On helppo kirjoittaa testamenttiin että toivon eutanasiaa silloin ja silloin, mutta mieli saattaa muuttua kun piikkiä ollaan antamassa. Nyt tätä itsemääräämisoikeutta ei kunnioitettu vaan tapettiin miehissä toisten pidellessä kiinni.
Faith kirjoitti:
Luin aikoinaan tapauksesta ja olisin odottanut, että siitä tulee tuomio. Karmiva ennakkotapaus. Jos on kerran suostumuksensa antanut myrkkyruiskeelle, niin se toteutetaan, vaikka myöhemmin tappelisi vastaan.
Uskotko oikeasti, että taantunut vanhus käsitti, mitä oli tapahtumassa?
Tunnetko yhtään Alzheimer-potilasta?
Tietääkö ihminen etukäteen miltä tuntuu elää muistisairaana? Mitäpä jos se ei olekaan niin kurjaa kuin olit luullut? Mitä jos selkeitä hetkiä on, mutta kukaan ei vain huomaa niitä?
Äläpä levitä väärää tietoa.
Juuri hiljattain oli sen nuoren tytön tapaus, joka oli yrittänyt monta kertaa itsemurhaa ja elimistökin oli aivan sökönä tästä syystä, ja todella kiihkeästi oli halunnut kuolla useita vuosia. Jos jopa häneltä eutanasia evättiin sillä perusteella, että masennuksesta voisi periaatteessa kuitenkin ajan kuluessa parantua, niin väittämäsi tuskin pitää paikkaansa.
En muista enää tytön nimeä, mutta tapauksesta levitettiin ensin virheellistä tietoa että tytölle olisi eutanasia myönnetty, ja typerät toimittajat/lukijat hysterisoivat sitä tarkistamatta pitikö tieto edes paikkaansa. Ei pitänyt.