Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Ap roikkuu näissä anopin tekemissä virheissä ja tulee roikkumaan niissä aina. Siksi tuo suhde ei tule koskaan toimimaan.
Näkeehän sen jo tässä keskustelussakin. Kun joku esittää jotain eriävää mielipidettä niin ap tulee paikalle tuon "MUtta se halusi tulla syynärille ja leipoa kakun ja valkata kukkia ristiäisiin!! Onko se oikein!?!?"-mantransa kanssa.
Tämä ketjukin on oikeasti ihan turha, koska ap ei ole tullut tänne oikeasti etsimään neuvoja tilanteeseen vaan hakemaan validaatiota sille että hän on oikeassa ja appivanhemmat ovat ihan perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Ap roikkuu näissä anopin tekemissä virheissä ja tulee roikkumaan niissä aina. Siksi tuo suhde ei tule koskaan toimimaan.
Näkeehän sen jo tässä keskustelussakin. Kun joku esittää jotain eriävää mielipidettä niin ap tulee paikalle tuon "MUtta se halusi tulla syynärille ja leipoa kakun ja valkata kukkia ristiäisiin!! Onko se oikein!?!?"-mantransa kanssa.
Tämä ketjukin on oikeasti ihan turha, koska ap ei ole tullut tänne oikeasti etsimään neuvoja tilanteeseen vaan hakemaan validaatiota sille että hän on oikeassa ja appivanhemmat ovat ihan perseestä.
Täsmälleen näin minäkin ymmärsin tämän avautumisen. Ap näyttää olevansa ainoa joka on oikeassa, ei osaa hormoonihyrränä ollenkaan asettua anopin rooliin. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla oliko apn vanhemmat tervetulleita katsomaan vastasyntynyttä vauvaa..? Vai koskiko kielto vain miehen vanhempia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.Kerrohan ap. mikä tässä hiertää?
Miksi koet anopin yhteydenottojen vähenemisen noin ongelmalliseksi, kun olet tähänkin saakka torjunut hänet ja kerrot hän olevan ilkeä ja paha.
Ja nyt kun anopille viimein on sana mennyt perille ja hän on lopettanut yhteydenotot perheeseesi, nyt tästä on tullut sinulle ongelma ja haikailet hänen perään?
Vai mistä on kysymys? Haluatko vain mustamaalata anoppiasi ja purat pahaa oloasi haukkumalla anoppia.
Käsittämätöntä että voi ymmärtää noin väärin, oletkohan anoppini?
Tottakai etenkin miehen ja lapsen takia olisi mukava että olisi normaalit välit eikä lapsellista välien katkaisua kun kaikki ei mene anopin pillin mukaan.
Eri, mutta kenen vastuulla ne normaalit välit ovat? Pelkästään appivanhempiesi?
Hehän ovat yrittäneet, mutta sinulle ei näytä kelpaavan mikään (ja perustan tämän nyt vain sinun kirjoituksiisi).
Tottakai ovat ottaneet etäisyyttä. Niin toimisi jokainen normaali ihminen.
Lopeta jo valitus ja elä nyt valintojesi kanssa.
(Ja en ole anoppisi)
Vierailija kirjoitti:
Ap roikkuu näissä anopin tekemissä virheissä ja tulee roikkumaan niissä aina. Siksi tuo suhde ei tule koskaan toimimaan.
Näkeehän sen jo tässä keskustelussakin. Kun joku esittää jotain eriävää mielipidettä niin ap tulee paikalle tuon "MUtta se halusi tulla syynärille ja leipoa kakun ja valkata kukkia ristiäisiin!! Onko se oikein!?!?"-mantransa kanssa.
Tämä ketjukin on oikeasti ihan turha, koska ap ei ole tullut tänne oikeasti etsimään neuvoja tilanteeseen vaan hakemaan validaatiota sille että hän on oikeassa ja appivanhemmat ovat ihan perseestä.
Ei. Vaan olen selittänyt kysyjille miksi anoppi p i k k u h i l j a a on vähentänyt yhteydenpitoa joka on nyt lakannut kokonaan.
Oletan että anoppi kuvitteli että taivun tahtoonsa ja saa olla se joka tekee lapsen juhlat, valitsee vaatteet, päättää joulunvietosta ja on se äitihahmo meidän lapselle kuten tyttärensä lapselle. Kun näin ei tapahtunut niin loppui yhteydenpito kokonaan. Hänen tapa tai välit poikki. Minusta tuo on lapsellista. Olen kyllä saanut hyvää vertaistukea, kiitos siitä, ja luultavasti onkin parempi olla enää miettimättä koko asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap roikkuu näissä anopin tekemissä virheissä ja tulee roikkumaan niissä aina. Siksi tuo suhde ei tule koskaan toimimaan.
Näkeehän sen jo tässä keskustelussakin. Kun joku esittää jotain eriävää mielipidettä niin ap tulee paikalle tuon "MUtta se halusi tulla syynärille ja leipoa kakun ja valkata kukkia ristiäisiin!! Onko se oikein!?!?"-mantransa kanssa.
Tämä ketjukin on oikeasti ihan turha, koska ap ei ole tullut tänne oikeasti etsimään neuvoja tilanteeseen vaan hakemaan validaatiota sille että hän on oikeassa ja appivanhemmat ovat ihan perseestä.
Täsmälleen näin minäkin ymmärsin tämän avautumisen. Ap näyttää olevansa ainoa joka on oikeassa, ei osaa hormoonihyrränä ollenkaan asettua anopin rooliin. Olisi muuten mielenkiintoista kuulla oliko apn vanhemmat tervetulleita katsomaan vastasyntynyttä vauvaa..? Vai koskiko kielto vain miehen vanhempia..
Kuten sanoin minulla ei ole vanhempia. Ja miehen vanhempia EI kielletty, mistä niin päättelit? He saivat tulla HETI aamusta. En halunnut että nappaamme heidät autoon ja mennään kaikki samaa matkaa. Kun olisivat tulleet mukaan, odottamaan, jotta saavat nähdä heti. Toistan vielä, saivat tulla. Ei kuitenkaan hengailemaan ja odottamaan että saa nähdä vauvan sillä sekunnilla kun tulee ulos.
Minä luulen että ap halusi näyttää appivanhemmilleen kuka määrää ja tuo katkeruus on seurausta siitä etteivät nämä lähteneet tuohon ap:n keulimiseen mukaan vaan poistivat itsensä tilanteesta.
Siksi ap ei osaa/halua vastata tuohon kysymykseen mitä hän isovanhemmilta haluaisi. Koska se vastaus ei imartelisi hänen luonnettaan.
Appivanhempien tulisi madella nöyrinä ap:n luokse ja hyppiä hänen pillinsä mukaan koska hän on synnyttänyt heille lapsenlapsen. Nyt he ovat olleet niin röyhkeitä että jonkun aikaa tilannetta siedettyään jättivät ap:n kuin nallin kalliolle. Alamaiset pitäisi saada takaisin mutta sitä ei voi sanoa suoraan. Pitää käyttää miestä ja lasta tekosyynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.Kerrohan ap. mikä tässä hiertää?
Miksi koet anopin yhteydenottojen vähenemisen noin ongelmalliseksi, kun olet tähänkin saakka torjunut hänet ja kerrot hän olevan ilkeä ja paha.
Ja nyt kun anopille viimein on sana mennyt perille ja hän on lopettanut yhteydenotot perheeseesi, nyt tästä on tullut sinulle ongelma ja haikailet hänen perään?
Vai mistä on kysymys? Haluatko vain mustamaalata anoppiasi ja purat pahaa oloasi haukkumalla anoppia.
Käsittämätöntä että voi ymmärtää noin väärin, oletkohan anoppini?
Tottakai etenkin miehen ja lapsen takia olisi mukava että olisi normaalit välit eikä lapsellista välien katkaisua kun kaikki ei mene anopin pillin mukaan.Eri, mutta kenen vastuulla ne normaalit välit ovat? Pelkästään appivanhempiesi?
Hehän ovat yrittäneet, mutta sinulle ei näytä kelpaavan mikään (ja perustan tämän nyt vain sinun kirjoituksiisi).
Tottakai ovat ottaneet etäisyyttä. Niin toimisi jokainen normaali ihminen.
Lopeta jo valitus ja elä nyt valintojesi kanssa.
(Ja en ole anoppisi)
Et ole. Sinä olet se palstahäirikkö joka on nyt pilannut tämänkin ketjun.
Ap on käyttäytynyt normaalisti eli hoitanut oman puolensa.
Kuten sanoin minulla ei ole vanhempia. Ja miehen vanhempia EI kielletty, mistä niin päättelit? He saivat tulla HETI aamusta. En halunnut että nappaamme heidät autoon ja mennään kaikki samaa matkaa. Kun olisivat tulleet mukaan, odottamaan, jotta saavat nähdä heti. Toistan vielä, saivat tulla. Ei kuitenkaan hengailemaan ja odottamaan että saa nähdä vauvan sillä sekunnilla kun tulee ulos.[/quote]
No luulisi sinulle olevan vieläkin tärkeämpää pitää yhteyttä appivanhempiin jos sinulla ei ole omia vanhempia, ihan lapsenkin kannalta on suuri rikkaus saada viettää aikaa isovanhempien kanssa. Luuletko että mies on nyt iloinen kun välinne eivät ole kunnossa..? Minä olisin iloinen siitä, että anoppi haluaa osallistua lastenlasten elämään mutta sinä taidat olla sitä mieltä että vain sinun näkemys ja mielipide on ainoa oikea ja saada tälle täältä validaation.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.Kerrohan ap. mikä tässä hiertää?
Miksi koet anopin yhteydenottojen vähenemisen noin ongelmalliseksi, kun olet tähänkin saakka torjunut hänet ja kerrot hän olevan ilkeä ja paha.
Ja nyt kun anopille viimein on sana mennyt perille ja hän on lopettanut yhteydenotot perheeseesi, nyt tästä on tullut sinulle ongelma ja haikailet hänen perään?
Vai mistä on kysymys? Haluatko vain mustamaalata anoppiasi ja purat pahaa oloasi haukkumalla anoppia.
Käsittämätöntä että voi ymmärtää noin väärin, oletkohan anoppini?
Tottakai etenkin miehen ja lapsen takia olisi mukava että olisi normaalit välit eikä lapsellista välien katkaisua kun kaikki ei mene anopin pillin mukaan.Eri, mutta kenen vastuulla ne normaalit välit ovat? Pelkästään appivanhempiesi?
Hehän ovat yrittäneet, mutta sinulle ei näytä kelpaavan mikään (ja perustan tämän nyt vain sinun kirjoituksiisi).
Tottakai ovat ottaneet etäisyyttä. Niin toimisi jokainen normaali ihminen.
Lopeta jo valitus ja elä nyt valintojesi kanssa.
(Ja en ole anoppisi)
Et ole. Sinä olet se palstahäirikkö joka on nyt pilannut tämänkin ketjun.
Ap on käyttäytynyt normaalisti eli hoitanut oman puolensa.
Huvittavaa että sinusta olen yhdellä viestillä kyennyt pilaamaan koko ketjun vain koska olin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!
On normaalia olla herkkä synnytyksen jälkeen ja haluta pitää vauvaa koko ajan lähellään. On itsekästä vaatia että juuri synnyttänyt äiti ottaisi huomioon kaikkien muiden tunteet. Muiden pitäisi silloin olla ymmärtäväisiä ja huomaavaisia.
Juuri näin! Synnyttäneelle äidille pitää antaa lupa olla ja elää haluamallaan tavalla rauhassa. Muiden tunteet eivät hänelle kuulu, hän ei ole niistä vastuussa. Toki pitää ymmärtää, että muiden elämä jatkuu, he menevät eteenpäin eikä se vauva kiinnosta enää 2-3 kk kuluttua samalla tavalla kuin vastasyntyneenä. Ulkopuolisten innostus haalenee ja teot suunnataan sinne, missä ne hyväksytään. Ap:n tapauksessa kälyn perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap roikkuu näissä anopin tekemissä virheissä ja tulee roikkumaan niissä aina. Siksi tuo suhde ei tule koskaan toimimaan.
Näkeehän sen jo tässä keskustelussakin. Kun joku esittää jotain eriävää mielipidettä niin ap tulee paikalle tuon "MUtta se halusi tulla syynärille ja leipoa kakun ja valkata kukkia ristiäisiin!! Onko se oikein!?!?"-mantransa kanssa.
Tämä ketjukin on oikeasti ihan turha, koska ap ei ole tullut tänne oikeasti etsimään neuvoja tilanteeseen vaan hakemaan validaatiota sille että hän on oikeassa ja appivanhemmat ovat ihan perseestä.
Ei. Vaan olen selittänyt kysyjille miksi anoppi p i k k u h i l j a a on vähentänyt yhteydenpitoa joka on nyt lakannut kokonaan.
Oletan että anoppi kuvitteli että taivun tahtoonsa ja saa olla se joka tekee lapsen juhlat, valitsee vaatteet, päättää joulunvietosta ja on se äitihahmo meidän lapselle kuten tyttärensä lapselle. Kun näin ei tapahtunut niin loppui yhteydenpito kokonaan. Hänen tapa tai välit poikki. Minusta tuo on lapsellista. Olen kyllä saanut hyvää vertaistukea, kiitos siitä, ja luultavasti onkin parempi olla enää miettimättä koko asiaa.
No lapsellista tai ei niin heidän oikeutensa. Jos miehesi on asiasta surullinen, hän varmaan osaa itsekin ottaa yhteyttä vanhempiinsa.
Jos haluat että miehelläsi ja lapsellasi on suhde näihin isovanhempiin ja se on sinulle se tärkein asia tässä tilanteessa, niin miksi miehesi ja lapsesi eivät voisi käydä kahdestaan isovanhemmilla kylässä?
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin minulla ei ole vanhempia. Ja miehen vanhempia EI kielletty, mistä niin päättelit? He saivat tulla HETI aamusta. En halunnut että nappaamme heidät autoon ja mennään kaikki samaa matkaa. Kun olisivat tulleet mukaan, odottamaan, jotta saavat nähdä heti. Toistan vielä, saivat tulla. Ei kuitenkaan hengailemaan ja odottamaan että saa nähdä vauvan sillä sekunnilla kun tulee ulos.
No luulisi sinulle olevan vieläkin tärkeämpää pitää yhteyttä appivanhempiin jos sinulla ei ole omia vanhempia, ihan lapsenkin kannalta on suuri rikkaus saada viettää aikaa isovanhempien kanssa. Luuletko että mies on nyt iloinen kun välinne eivät ole kunnossa..? Minä olisin iloinen siitä, että anoppi haluaa osallistua lastenlasten elämään mutta sinä taidat olla sitä mieltä että vain sinun näkemys ja mielipide on ainoa oikea ja saada tälle täältä validaation.
Siis itsekö viettäisit kaikki joulut anoppilassa tai kälyllä ettei anoppi vaan loukkaannu? Ja ottaisit anopin matkaan kun lähdet synnyttämään ettei anoppi vaan loukkaannu? Et koskaan tekisi lapsen synttäreitä itse ettei anoppi vaan loukkaannu? Uskomatonta.
MUTTA KUN SE HALUSI SYNNÄRILLE HEI! HUOMASITTEKO KAIKKI! USKOMATONTA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.
No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.
Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.
Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.
Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.
Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.
Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.
Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.
Käsittääkseni yhdessäkään Suomen synnytyssairaalassa sukulaiset eivät pääse vierailemaan synnytyssalissa. Eiköhän aloittajan appivanhemmatkin olisi tulleet katsomaan vasta, kun ap oli siirretty jo vuodeosastolle. Eikä siellä enää maata perse pystyssä ilman housuja eli verisyys ja repeämät ei kyllä näy vierailijoille. Uupumus taas on ihan normaalia eikä kukaan odotakaan, että juuri synnyttäneellä äidillä olisi tukka hyvin ja meikit naamassa.
Ei ne repeämät, uupumus ja kivut ja veri minnekäön ole parantuneet.
Ihmeellinen tää käsitys että äiti on yhtä kuin holhottava epäitsenäinen palikka jolta kaikilla on oikeus viedä itsemääräämisoikeus ja jolta kaikki saa vaatia 24/7.
Ei tietenkään ole parantuneet. Ja oikeastaan läheisethän haluavat tulla katsomaan vauvaa eikä niinkään äitiä. Mun siskoni kävi katsomassa vastasyntynyttä lastani, vaikka mä en komplikaatioiden vuoksi ollut vielä edes päässyt vuodeosastolle.
Turussa ainakin nykyään ollaan onneksi tosi tarkkoja vierailuajoista - näiden ulkopuolella vauvaa voi tulla katsomaan osaston ulkopuolelle. Meillä esim kun tytär synnytti lapsensa uusi eno tuli johonkin sopivaan aikaan (työvuoro vierailuaikana) siihen osaston ulkopuolelle johon se nyytti hetkeksi kiikutettiin hänenkin ihmeteltäväksi. (Siskoaan nuorella miehellä nyt ei erityisemmin ollut tarvetta riutuneena nähdä, joten hän meni tuossa välissä suihkuun ).
Eli aika usein, jos on tahtoa ottaa muita huomioon, on myös keinoja. Toki siltikin - äiti on ehkä kaikkein suurimmassa myllerryksen tilassa juuri tuolloin osastolla vielä ollessaan joten toki häntä pitää ne pari päivää erityisesti kuunnella - eli se ulkopuolelle vierailukaan ei voi tapahtua esim juuri kun äiti harjoittelee imettämistä tai vauva on juuri saatu nukutettua jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.Kerrohan ap. mikä tässä hiertää?
Miksi koet anopin yhteydenottojen vähenemisen noin ongelmalliseksi, kun olet tähänkin saakka torjunut hänet ja kerrot hän olevan ilkeä ja paha.
Ja nyt kun anopille viimein on sana mennyt perille ja hän on lopettanut yhteydenotot perheeseesi, nyt tästä on tullut sinulle ongelma ja haikailet hänen perään?
Vai mistä on kysymys? Haluatko vain mustamaalata anoppiasi ja purat pahaa oloasi haukkumalla anoppia.
Käsittämätöntä että voi ymmärtää noin väärin, oletkohan anoppini?
Tottakai etenkin miehen ja lapsen takia olisi mukava että olisi normaalit välit eikä lapsellista välien katkaisua kun kaikki ei mene anopin pillin mukaan.Eri, mutta kenen vastuulla ne normaalit välit ovat? Pelkästään appivanhempiesi?
Hehän ovat yrittäneet, mutta sinulle ei näytä kelpaavan mikään (ja perustan tämän nyt vain sinun kirjoituksiisi).
Tottakai ovat ottaneet etäisyyttä. Niin toimisi jokainen normaali ihminen.
Lopeta jo valitus ja elä nyt valintojesi kanssa.
(Ja en ole anoppisi)
Et ole. Sinä olet se palstahäirikkö joka on nyt pilannut tämänkin ketjun.
Ap on käyttäytynyt normaalisti eli hoitanut oman puolensa.
Huvittavaa että sinusta olen yhdellä viestillä kyennyt pilaamaan koko ketjun vain koska olin eri mieltä.
Olet länkyttänyt ketjuun kymmeniä viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat että miehelläsi ja lapsellasi on suhde näihin isovanhempiin ja se on sinulle se tärkein asia tässä tilanteessa, niin miksi miehesi ja lapsesi eivät voisi käydä kahdestaan isovanhemmilla kylässä?
Tosiaan. Miksi tämä vaihtoehto ei kävisi ap:lle jos haluaa oikeasti vain miehensä ja lapsensa parasta.
Vaikka tunnin parin visiitti silloin tällöin isovanhmpien luo tai johonkin korkeasaareen tai vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat että miehelläsi ja lapsellasi on suhde näihin isovanhempiin ja se on sinulle se tärkein asia tässä tilanteessa, niin miksi miehesi ja lapsesi eivät voisi käydä kahdestaan isovanhemmilla kylässä?
Mies on asiasta hyvin loukkaantunut. Ovat ja ollaan kyläilty. Mies näkee että siskon lapset ovat rakkaammat. Ja että jos ei näe vaivaa meille tulla niin sitten ei mene sinne. Sitä vastavuoroisuutta odottaa. Myös miehen veli näkee tilanteen ikävänä, ollaan tästä paljon puhuttu.
Välejä hiertää anopin oman anopin kuolema, kun ei poikien äiti reagoinut mitenkään, loukkaantui vain kun mummi teki kuolemaa niin silloin ei käyty hänellä eikä miehen veli käynyt.
Nyt ollaankin paljon nähty veljeä ja hänen vaimoaan, veli sanoi että äitinsä ja siskonsa muuttuneet paljon ja ei häneenkään pidä enää yhteyttä vaikka ennen pitivät tiiviisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat että miehelläsi ja lapsellasi on suhde näihin isovanhempiin ja se on sinulle se tärkein asia tässä tilanteessa, niin miksi miehesi ja lapsesi eivät voisi käydä kahdestaan isovanhemmilla kylässä?
Tosiaan. Miksi tämä vaihtoehto ei kävisi ap:lle jos haluaa oikeasti vain miehensä ja lapsensa parasta.
Vaikka tunnin parin visiitti silloin tällöin isovanhmpien luo tai johonkin korkeasaareen tai vastaavaan.
Kävisi. Mutta olen sanonut mikä tuossa on ongelma ja se en ole minä.
Käsittämätöntä että voi ymmärtää noin väärin, oletkohan anoppini?
Tottakai etenkin miehen ja lapsen takia olisi mukava että olisi normaalit välit eikä lapsellista välien katkaisua kun kaikki ei mene anopin pillin mukaan.