Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (865)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!

Tämä on outo ketju. Jokaikinen ystävä ja sukulainen, jolla on ollut vauva, on hakenut itkevän vauvan sylistäni omaansa. En ole tiennyt, että siitä faktasta pitäisi loukkaantua, että vauva kaipaa äitinsä syliin.

Näin juuri! Tulee mieleen näiden ihmissuhdenäpertelijöiden hiusten halkomisjutuista, että jostain pitää vaan saada päteä, eli loukkaantua, osoittaa olevansa se, joka määrää kaapin paikan. Ihmeellistä Nipotusta ja vielä pienillä lapsilla!

Vierailija

Ihmiset viettävät aikaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa heillä on hyvä olla. Eivät niiden kanssa jotka aiheuttavat heille huonoa tai epämukavaa oloa. Tämä on ihan luontaista.

Ap on luonut tilanteen jossa isovanhemmat eivät viihdy ja he ovat hiljalleen häipyneet tilanteesta.

Tottakai kaikilla on oikeus vetää omat rajansa, mutta niillä kanssaihmisillä on myös oikeus ottaa etäisyyttä jos kokevat noiden rajojen noudattamisen hankalana tai hyppyyttämisenä.

Minusta appivanhemmat toimivat tuossa hyvinkin tahdikkaasti. Huomasivat ettei miniä heidän läsnäoloaan kaipaa joten antoivat aikuiselle pojalleen ja tämän perheelle sitä omaa tilaa ja keskittyivät muihin asioihin aiheuttamatta mitään riitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!

Jos sillä vauvalla oli nälkä? Ja jos vauva ei rauhoitu mummin sylissä, niin eiköhän jokainen siinä vaiheessa (tosin ihan nätisti) ota lapsen sylistä (normaalistihan se jopa tultaisiin antamaan), äiti syöttäisi hetken vauvaansa ja isovanhempi voisi pitää sylissään lisää heti sen jälkeen. Ihan omituinen ajatus, että vauvaa pitäisi itkettää eikä omaa lastaan saisi ottaa syliin, ettei vain joku höpsähtänyt mummo loukkaannu.

Luovia ihmissuhteissa taas täytyy, mutta toisaalta näitä oikeasti rajattomiakin isovanhempia on. Esimerkiksi kuulostaa oudolta, että ovat istuneet odottamassa (?) että ap on synnyttänyt, jotta voivat heti sen jälkeen tulla katsomaan vauvaa. Ajatus sinänsä on kaunis, mutta aika moni ihminen todennäköisesti haluaisi odotella muutaman tunnin, jopa seuraavaan päivään, ennen kuin haluaa appivanhempien tai kenenkään muunkaan tulevan vauvaa katsomaan. Tämä nyt taas on jo ihan tervettä itsekkyyttä. Kummallista, että vaihtoehtona on joko ottaa ne isovanhemmat ihan heti vastaan - kas kun ei mukaan itse synnytykseen, jotta varmasti sekuntiakaan ei mene ohi - tai kieltää heitä lainkaan tulemasta. Minä näen muitakin vaihtoehtoja, kuten sen seuraavan päivän tai jonkun seuraavista päivistä, mikäli sairaalassa ollaan pidempään, tai jopa sen ajan, kun ollaan jo päästy kotiin.

Tietysti tämä on taas sitä, kun ei voi tietää, miten tässäkin on sanottu tai miltä se on noista isovanhemmista kuulostanut. Sanoisin silti, että yliherkkä on sellainen isovanhempikin, joka tulkitsee lauseen "Vauva syntyi tunti sitten, ja oloni/vaimoni olo on vielä aika kehno. Tulisitteko te katsomaan vauvaa vaikka huomenna?" jonain "Et saa tulla katsomaan vauvaa, pysy kaukana täältä" - toivotuksena.

Vierailija

Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi. 

Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen. 

Vierailija

Kristiina xx kirjoitti:
Mulla on miesserkku, jolla on lapsi ex-tyttöystävän kanssa, ja tämä ex-miniä ei anna lapsensa tavata isänsä puolen isovanhempia, mistä serkkuni vanhemmat ovat kovin pahoillaan.

Ei tämä ex puoliso voi estää ketä lapsi tapaa, kun on isänsä kanssa.

Tai jos voi, esim. valvotut tapaamiset, niin asiassa on enemmän kuin sinä tiedät todennäköisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmiset viettävät aikaa sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa heillä on hyvä olla. Eivät niiden kanssa jotka aiheuttavat heille huonoa tai epämukavaa oloa. Tämä on ihan luontaista.

Ap on luonut tilanteen jossa isovanhemmat eivät viihdy ja he ovat hiljalleen häipyneet tilanteesta.

Tottakai kaikilla on oikeus vetää omat rajansa, mutta niillä kanssaihmisillä on myös oikeus ottaa etäisyyttä jos kokevat noiden rajojen noudattamisen hankalana tai hyppyyttämisenä.

Minusta appivanhemmat toimivat tuossa hyvinkin tahdikkaasti. Huomasivat ettei miniä heidän läsnäoloaan kaipaa joten antoivat aikuiselle pojalleen ja tämän perheelle sitä omaa tilaa ja keskittyivät muihin asioihin aiheuttamatta mitään riitaa.

”Mä en leiki enää teidän kaa ollenkaan ku te ootte tollasia ettekä anna mun määrätä ja tänttäröidä!” T anoppi, viis vee ”polkee jalkaa”

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.

Ap olisi halunnut normaalit asialliset sukulaiset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.

Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.


On sukuja missä naiset hoitaa kaikki ihmissuhteet ja päätökset. Meillä esim appi tykkää minusta ja kävisi meillä mielellään, poikaankin hyvät välit. Mutta ehei! Se on anoppi joka päättää ja hän päättää settä 365pv vuodessa mennään tyttärelle ja hoidetaan tyttären lapsia, ostetaan lahjat vain tyttären lapsille ja pidetään yhteyttä vain tyttäreen.
Appi sitten vaan alistuu. Salaa soittaa pojalleen.
Tuo on suurten ikäluokkien normimenoa.

Ja apn anoppi on juuri TYTTÄRENSUOSIJA, se ei käynyt aloituksesta ilmi vaan myöhemmin ketjussa tulleesta viestistä. Se suosiminen ja epäreiluus tuntiu paskalta.
T. Myös minulla anoppi tyttärensuosija

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.


On sukuja missä naiset hoitaa kaikki ihmissuhteet ja päätökset. Meillä esim appi tykkää minusta ja kävisi meillä mielellään, poikaankin hyvät välit. Mutta ehei! Se on anoppi joka päättää ja hän päättää settä 365pv vuodessa mennään tyttärelle ja hoidetaan tyttären lapsia, ostetaan lahjat vain tyttären lapsille ja pidetään yhteyttä vain tyttäreen.
Appi sitten vaan alistuu. Salaa soittaa pojalleen.
Tuo on suurten ikäluokkien normimenoa.

Ja apn anoppi on juuri TYTTÄRENSUOSIJA, se ei käynyt aloituksesta ilmi vaan myöhemmin ketjussa tulleesta viestistä. Se suosiminen ja epäreiluus tuntiu paskalta.
T. Myös minulla anoppi tyttärensuosija


OT, mutta appesi suostuu tuohon itse ja on anopin epäreiluuden mahdollistaja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos luitte apn muut viestit ketjussa niin ilmiselvästi näki että tilanne on ollut koko ajam epäreilu. Anoppi suosinut vain tytärtään, tullut ihme aikoihin ilmoittamatta kylään ja raahannut tyttärenlapsia mukanaan, ja nyt viimeisimpänä kääntämyt tyttärensäkin apta vastaa .
Mulla on anoppi joka on narsisti. Todellakin umpinarsku. Anopilla on välit poikki miniäihon, omiin sosaruksiin, omiin vanhempiinsa, miehensä sisaruksiin, siis suunnilleen koko maailmaan paitsi siihen palvottuun tyttäreen.

Apn anoppi kuulostaa just samalta, herkkänahkainen ylemmyydentuntoinen narsisti joka näkee loukkauksia kaikkialla ja oikein etsii syyn loukkaantua ja nenä pystyssä ylväänä leikkiä loukattua ja odottaa että häneltä tullaan matelemaan anteeksipyyntöä.

Apn ei tule pyytää anteeksi. Se on huonoin viesi mitä narsistimummolle annant, sillä hän saa silloin luvan jatkaa perseilyään apta kohtaan.

Kiitos. Palasin nyt lukemaan ja moni ei ole ymmärtänyt. En kyllä näe mitään kohtuutonta sille että asetin rajoja. Miehen siskon lapset hän on kasvattanut kuin ominaan, hoitanut kaikki lomat ja monet viikonloput, ostanut ja valinnut kaikki, siis oikeasti kaikki vaatteet. Ollut ns pääkasvattaja, tehnyt synttärikakut itse valitsemilla teemoilla jne.
Se on ihan fine kun kerran miehen sisko tykkää, ei mun asia. Mutta en todellakaan halunnut samaa. Etenkin kun tiedän että miehen ja veljensä hoiti isän äiti sen jälkeen kun sisko syntyi. Ei kuulemma jaksanut poikia kun tyttö syntyi. Kuitenkin tämän seurauksena veljeksillä lämpimät välit isoäitiin, joka jo kuoli, johon taas anoppi katkaisi tuntemattomasta syystä välit.
Anoppi loukkaantui myös siitä kun isomummo teki kuolemaa ja sinä aikana, muutama viikko, ei käyty anopilla koska oltiin sairasvuoteella saattamassa.
Miehen veli kertoi että äitinsä oli tullut katsomaan kun kuoli, ruumista. Tämä on totta.
Tämän jälkeen käyttäytyi normaalisti, ei mitenkään pahoitellut miehelle tai veljelle poismenoa.
Mä laitoin viestiä anopille että soittaa miehelle kun on ihan rikki, ei mitään.
Mies edelleen laittaa videota tai kuvaa lapsesta ja vastauksena tulee kuva siskon lapsista.
Ja en ollut edes minä joka lakkasi pitämästä yhteyttä


Ap perheineen on nyt joutunut anoppinsa epäsuosittujen ihmisten listalle, kun ei ole tehnyt kaikkea anopin toivomalla tavalla (synnytys, isomummi) ja kehdannut vielä kritisoida (lahjat) ja kieltäytyä avusta (perhejuhlien järjestelyiden kaappaus). Nyt anoppi on katkaissut välit ja huolehtinut, että tyttärensä katkaisee myös välit. Aivan samaan tapaan kuin katkaisi välit omaan äitiinsä ja yritti katkaista lastensa välit mummoon. Pidä vaan kunnon välimatka tällaiseen myrkylliseen ihmiseen, tuskin tulee enää muuksi muuttumaan. Löytyisikö miehen veljen perheeltä halua ja kykyä läheisempiin ja terveisiin sukulaissuhteisiin? Kannattaa panostaa nyt muuhun sukuun enemmän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.


On sukuja missä naiset hoitaa kaikki ihmissuhteet ja päätökset. Meillä esim appi tykkää minusta ja kävisi meillä mielellään, poikaankin hyvät välit. Mutta ehei! Se on anoppi joka päättää ja hän päättää settä 365pv vuodessa mennään tyttärelle ja hoidetaan tyttären lapsia, ostetaan lahjat vain tyttären lapsille ja pidetään yhteyttä vain tyttäreen.
Appi sitten vaan alistuu. Salaa soittaa pojalleen.
Tuo on suurten ikäluokkien normimenoa.

Ja apn anoppi on juuri TYTTÄRENSUOSIJA, se ei käynyt aloituksesta ilmi vaan myöhemmin ketjussa tulleesta viestistä. Se suosiminen ja epäreiluus tuntiu paskalta.
T. Myös minulla anoppi tyttärensuosija

Tämä ilmenee myös niin että miniän odotetaan huolehtivan sen oman pojan sosiaalisista suhteista.

Minä sain anopilta jättimäisen kalenterin johon merkitty kaikki mahdolliset mieheni sukulaiset merkkipäivineen. Toiset nimet, hääpäivät jne

Ja anopilla 7 sisarusta, apella 6, näillä valtavat perheet ksikilla.

Jos huolehdin jostain, mies saa kiitokset. Jos en huolehdi, saan haukut ja miestä surkutellaan.

Aina jos meidän perheemme ei kutsu kylään tai mene kylään kuten anoppu edellyttää, syy on minun. Vaikka miehen piti hoitaa asia.

Vituttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi. 

Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen. 


No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.

Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.

Käsittääkseni yhdessäkään Suomen synnytyssairaalassa sukulaiset eivät pääse vierailemaan synnytyssalissa. Eiköhän aloittajan appivanhemmatkin olisi tulleet katsomaan vasta, kun ap oli siirretty jo vuodeosastolle. Eikä siellä enää maata perse pystyssä ilman housuja eli verisyys ja repeämät ei kyllä näy vierailijoille. Uupumus taas on ihan normaalia eikä kukaan odotakaan, että juuri synnyttäneellä äidillä olisi tukka hyvin ja meikit naamassa.

Vierailija

Kristiina xx kirjoitti:
Mulla on miesserkku, jolla on lapsi ex-tyttöystävän kanssa, ja tämä ex-miniä ei anna lapsensa tavata isänsä puolen isovanhempia, mistä serkkuni vanhemmat ovat kovin pahoillaan.

Silloin kun lapset on isällään ei se äiti mitään voi kieltää.
Isä voi viedä katsomaan omia vanhempiaan silloin kun lapset on hänellä, ja jos hän ei niin tee, niin on varmaan äidiltä ihan viisasta noudattaa lapsen isän esimerkkiä koska joku syyhän siihenkin vierailemattomuuteen on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.


On sukuja missä naiset hoitaa kaikki ihmissuhteet ja päätökset. Meillä esim appi tykkää minusta ja kävisi meillä mielellään, poikaankin hyvät välit. Mutta ehei! Se on anoppi joka päättää ja hän päättää settä 365pv vuodessa mennään tyttärelle ja hoidetaan tyttären lapsia, ostetaan lahjat vain tyttären lapsille ja pidetään yhteyttä vain tyttäreen.
Appi sitten vaan alistuu. Salaa soittaa pojalleen.
Tuo on suurten ikäluokkien normimenoa.

Ja apn anoppi on juuri TYTTÄRENSUOSIJA, se ei käynyt aloituksesta ilmi vaan myöhemmin ketjussa tulleesta viestistä. Se suosiminen ja epäreiluus tuntiu paskalta.
T. Myös minulla anoppi tyttärensuosija


OT, mutta appesi suostuu tuohon itse ja on anopin epäreiluuden mahdollistaja.

Totta, mutta passiivisuus on ainoa selviytymisstrategia anopin kanssa. Ei appi uskalla kampoihin pistää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.

Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.

Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.

Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.

Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.

Käsittääkseni yhdessäkään Suomen synnytyssairaalassa sukulaiset eivät pääse vierailemaan synnytyssalissa. Eiköhän aloittajan appivanhemmatkin olisi tulleet katsomaan vasta, kun ap oli siirretty jo vuodeosastolle. Eikä siellä enää maata perse pystyssä ilman housuja eli verisyys ja repeämät ei kyllä näy vierailijoille. Uupumus taas on ihan normaalia eikä kukaan odotakaan, että juuri synnyttäneellä äidillä olisi tukka hyvin ja meikit naamassa.

Ei ne repeämät, uupumus ja kivut ja veri minnekäön ole parantuneet.

Ihmeellinen tää käsitys että äiti on yhtä kuin holhottava epäitsenäinen palikka jolta kaikilla on oikeus viedä itsemääräämisoikeus ja jolta kaikki saa vaatia 24/7.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi. 

Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen. 


No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.

Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!

Jos sillä vauvalla oli nälkä? Ja jos vauva ei rauhoitu mummin sylissä, niin eiköhän jokainen siinä vaiheessa (tosin ihan nätisti) ota lapsen sylistä (normaalistihan se jopa tultaisiin antamaan), äiti syöttäisi hetken vauvaansa ja isovanhempi voisi pitää sylissään lisää heti sen jälkeen. Ihan omituinen ajatus, että vauvaa pitäisi itkettää eikä omaa lastaan saisi ottaa syliin, ettei vain joku höpsähtänyt mummo loukkaannu.

Luovia ihmissuhteissa taas täytyy, mutta toisaalta näitä oikeasti rajattomiakin isovanhempia on. Esimerkiksi kuulostaa oudolta, että ovat istuneet odottamassa (?) että ap on synnyttänyt, jotta voivat heti sen jälkeen tulla katsomaan vauvaa. Ajatus sinänsä on kaunis, mutta aika moni ihminen todennäköisesti haluaisi odotella muutaman tunnin, jopa seuraavaan päivään, ennen kuin haluaa appivanhempien tai kenenkään muunkaan tulevan vauvaa katsomaan. Tämä nyt taas on jo ihan tervettä itsekkyyttä. Kummallista, että vaihtoehtona on joko ottaa ne isovanhemmat ihan heti vastaan - kas kun ei mukaan itse synnytykseen, jotta varmasti sekuntiakaan ei mene ohi - tai kieltää heitä lainkaan tulemasta. Minä näen muitakin vaihtoehtoja, kuten sen seuraavan päivän tai jonkun seuraavista päivistä, mikäli sairaalassa ollaan pidempään, tai jopa sen ajan, kun ollaan jo päästy kotiin.

Tietysti tämä on taas sitä, kun ei voi tietää, miten tässäkin on sanottu tai miltä se on noista isovanhemmista kuulostanut. Sanoisin silti, että yliherkkä on sellainen isovanhempikin, joka tulkitsee lauseen "Vauva syntyi tunti sitten, ja oloni/vaimoni olo on vielä aika kehno. Tulisitteko te katsomaan vauvaa vaikka huomenna?" jonain "Et saa tulla katsomaan vauvaa, pysy kaukana täältä" - toivotuksena.

Kommenteista päätellen, ei anoppi suinkaan loukkaantunut synnäri ja syli jutuista, koskajatkoihan hän yhteydenpitoa perheeseen ja lapsenlapseensa senkin jälkeen, kun ap. kertoi anopin lahjoista ja lapsen 1v synttäreistä, johon anoppi olisi halunnut auttaa leipomuksissa, jonka ap. kielsi.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat