Olen kolmekymppinen ja menettänyt kaiken kiinnostuksen parisuhteisiin ja seksiin. Olenko herännyt?
Ihan mielenkiinnosta täytyy pohdiskella, että onkohan tässä kyse jostain heräämisestä vaiko vain ankeasta realismista, että en vain enää tahdo vaivautua.
Olen ihastunut aina aika herkästi ja maailaillut pilvilinnoja ihastuksen kohteiden ympärille. Olen haaveillut pysyvästä parisuhteesta ja seksistä "sen oikean" kanssa. Olen viimeksi tänä vuonna ollut voimakkaasti ihastunut ja haaveillut seksistä.
Kunnes sitten koin kivuliaan kohdan elämässäni henkisesti. Tuntui, että kuihdun sisäisesti ja siinä samalla tuli päästettyä irti kaikista illuusioista mitä toiset ihmiset minulle voisivat "antaa". Ymmärsin, ettei oikeastaan ole mitään mitä tavoitella. Tottakai ihmisiä arvostan ja he ovat ihan hauskoja välillä mutta en minä tarvitse ketään, en tahdo, että kukaan ihminen tulisi täyttämään sisäistä tyhjyyttäni. Tahdon tuntea ja elää sen tyhjyyden läpi ja elää sisintäni kuunnellen. En tahdo seksiäkään, se enneminkin vaikuttaa aika erikoiselta touhulta omiin silmiini. Olen huomannut, että monikin asia on alkanut tuntumaan itselle merkityksettömältä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Seksin hylkääminen kertoo kolmesta eri asiasta eli joko seksiä ei ole ollenkaan, joten sitä ei ymmärrä edes kaivata tai seksi on huonoa, joten ei jaksa enää kiinnostaa tai jokin sairaus poistaa seksin tarpeen. Hyvä seksi kun antaa energisen olotilan.
Minua seksi lähinnä kuvottaa. -ap
En kaipaa silloin kun ketään kiinnostavaa ei ole, jos ilmaantuu kaipaan. Kaipa minulle parisuhteessa oleminen ei ole mikään itseisarvo, vaan sen tietyn kanssa oleminen.
Onpa surullista. Sehän on ihanaa kun pitää partnerista. Eikä sitä muuten harrastetakaan kenen tahansa kanssa.
Seksin hylkääminen kertoo kolmesta eri asiasta eli joko seksiä ei ole ollenkaan, joten sitä ei ymmärrä edes kaivata tai seksi on huonoa, joten ei jaksa enää kiinnostaa tai jokin sairaus poistaa seksin tarpeen. Hyvä seksi kun antaa energisen olotilan.