Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat lopettivat yhteydenpidon
11.09.2019 |
Mieheni vanhemmat eivät pidä enää yhteyttä kun saatiin lapsi. Ennen nähtiin kerran, pari kuukaudessa.
Laitettiin kyllä rajoja ja luulen että se on syynä.
Mutta ihan nätisti ja aiheesta. Ensimmäinen loukkaantuminen oli kun en halunnut välittömästi lapsen synnyttyä esitellä vauvaa, vaan vasta seuraavana päivänä.
Ja pyydettiin etteivät osta kokoajan kaikkea. Vaan joskus jotain ja mielellään tarpeellista.
Kummaksuivat imetystä kun sitten lapsi ei halua kuin äidin... otin vauvan takaisin syliin kun itki mummin sylissä.
Pikkuhiljaa yhteydenpito väheni ja loppui kokonaan.
Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi.
Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen.
No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.
Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia.
Sinä et kunnioita erilaisuutta vaan tölvit ja pidät itseäsi jotenkin parempana. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.
No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.
Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.
Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.
Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.
Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.
Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.
Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.
Käsittääkseni yhdessäkään Suomen synnytyssairaalassa sukulaiset eivät pääse vierailemaan synnytyssalissa. Eiköhän aloittajan appivanhemmatkin olisi tulleet katsomaan vasta, kun ap oli siirretty jo vuodeosastolle. Eikä siellä enää maata perse pystyssä ilman housuja eli verisyys ja repeämät ei kyllä näy vierailijoille. Uupumus taas on ihan normaalia eikä kukaan odotakaan, että juuri synnyttäneellä äidillä olisi tukka hyvin ja meikit naamassa.
Ei ne repeämät, uupumus ja kivut ja veri minnekäön ole parantuneet.
Ihmeellinen tää käsitys että äiti on yhtä kuin holhottava epäitsenäinen palikka jolta kaikilla on oikeus viedä itsemääräämisoikeus ja jolta kaikki saa vaatia 24/7.
Ei tietenkään ole parantuneet. Ja oikeastaan läheisethän haluavat tulla katsomaan vauvaa eikä niinkään äitiä. Mun siskoni kävi katsomassa vastasyntynyttä lastani, vaikka mä en komplikaatioiden vuoksi ollut vielä edes päässyt vuodeosastolle.
Se äiti ei myöskään ole lihakimpale jolla ei ole mitäön väliä kun se lapsi on puserrettu ulos.
Jos appivanhemmat ovat niin kauheita kuin ap täällä maalailee niin miksi hän on vihainen kun he eivät ole enää hänen elämäänsä häiritsemässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi.
Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen.
No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.
Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia.
Sinä et kunnioita erilaisuutta vaan tölvit ja pidät itseäsi jotenkin parempana. Säälittävää.
Höpölöpö. Kerroin vain, että eivät läheskään kaikki ole sellaisia kuin ap. Joka muuten ei kunnioita anoppinsa erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi.
Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen.
No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.
Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia.
No, on meitäkin joille on normaalia se että isovanhemmille kerrotaan ekaa kertaa vauvasta vasta kun se vauva on syntynyt. Kosla isovanhemmat ei viitsi osallistua mitenkään lastensa/lastenlastensa elämään niin ei aitä vauvauitistakaan aleta soittelemaan. Kun ei kiinnostusta ole edes yhteytä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ilmeisesti kuvitteli, että lapsen kautta hän voisi muuttaa anoppinsa sellaiseksi kuin haluaisi anopin olevan. Nyt valittaa, kun tämä ei onnistunutkaan. Anoppi olisi halunnut olla samanlainen mummi poikansa lapsille kuin on tyttärensä lapsillekin, mutta tämähän ei ap:lle käynyt. Omituista, että nyt ap tuntuu olevan kateellinen miehensä siskolle asiasta, jota ei edes itse halunnut. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi.
Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen.
No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.
Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia.
Sinä et kunnioita erilaisuutta vaan tölvit ja pidät itseäsi jotenkin parempana. Säälittävää.
Höpölöpö. Kerroin vain, että eivät läheskään kaikki ole sellaisia kuin ap. Joka muuten ei kunnioita anoppinsa erilaisuutta.
Kyllä kunnioittaa. Anopin elämässä. Ei tietenkään omassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!
On normaalia olla herkkä synnytyksen jälkeen ja haluta pitää vauvaa koko ajan lähellään. On itsekästä vaatia että juuri synnyttänyt äiti ottaisi huomioon kaikkien muiden tunteet. Muiden pitäisi silloin olla ymmärtäväisiä ja huomaavaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin aikoinaan omille lapsilleni, että jos he hankkivat lapsia ja haluavat musta mummin lapsilleen, tulen olemaan samanlainen hössöttäjämummi kuin mun äitini on ollut heille. Jos he haluavat erilaisen mummin, silloin minä en ole se, joka toimii mummina heidän lapsilleen. Lapseni saivat siis ihan itse päättää, millaisen mummin lapsilleen halusivat ja minä sain päättää, olenko minä heidän toivomansa mummi vai en. Hyvin kelpasi hössöttäjämummi.
Mitä tulee tuohon synnärillä käymiseen, ajat ovat ilmeisesti muuttuneet? Mua kävi katsomassa samana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin omat vanhempani, puolison vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja vielä parhaimmat ystävänikin. Siihen aikaan ei tosin tarvinnut saada synnärillä itsestään täydellisiä selfieitä someen, joten ei haitannut, että valokuvissa oli aika riutuneen näköinen.
No mun kaikki lapset ovat sattuneet syntynään illalla, joten vierailut ovat tapahtuneet luontevasti vasta seuraavana päivänä. Mutta kai sinäkin synnyttäneenä naisena ja äitinä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia ja että vastasynnyttäneelle on yleistä olla hyvin herkässä tilassa. Monet ihmiset eivät myöskään halua muiden näkevän heitä hauraassa ja haavoittuvassa tilassa (riutuneena). Niinpä jos synnyttänyt äiti ei halua heti vieraita, niin sitä pitää kunnioittaa: ei kiukutella, ei syyllistetä eikä varsinkaan tungeta paikalle ennen kuin se on äidille ok. Jos äiti haluaa heti vieraita niin se on eri juttu.
Tottakai ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia. Tässä ketjussa on kuitenkin monesta saanut kuvan, että vauvaa ei mennä katsomaan samana päivänä kuin lapsi on syntynyt. On meitäkin, joille on ihan normaalia, että kaikki läheiset tulevat katsomaan samana päivänä, jos äiti ja lapsi ovat päässeet synnytyssalista vuodeosastolle ennen vierastuntia.
Ei kukaan pitänyt sinua epänormaalina, yritin vain tuoda esiin että monet äidit haluavat vieraita vasta hieman myöhemmin ja sekin on ihan normaalia. Eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Mulla on miesserkku, jolla on lapsi ex-tyttöystävän kanssa, ja tämä ex-miniä ei anna lapsensa tavata isänsä puolen isovanhempia, mistä serkkuni vanhemmat ovat kovin pahoillaan.
Siis estää exäänsä viemästä lastaan tapaamaan exän vanhempia? Miten?
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.
Miten he osoittivat loukkaantumisen sinulle tai miehellesi?
Tässä kävi nyt niin, että kun ap asetti rajat (mihin hänellä oikeus) ja sitten anoppila asetti rajat (mihin heillä oikeus), niin yhteistä maata, jolla seurustella, ei enää ollutkaan.
Asia korjaantuu, kun jompi kumpi, tai molemmat, siirtävät rajojaan. Ehdotan, kuten monet muutkin, että apn mies kysyy anoppilasta, onko jokin hullusti ja tekee aloitteen, miten tavata appivanhempia. Sehän voi olla vaikka vierailukutsu. Jos appi ja anoppi tulevat paikalle, mutta eivät tuo mitään, niin ollaan jo yhteisellä maaperällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ilmeisesti kuvitteli, että lapsen kautta hän voisi muuttaa anoppinsa sellaiseksi kuin haluaisi anopin olevan. Nyt valittaa, kun tämä ei onnistunutkaan. Anoppi olisi halunnut olla samanlainen mummi poikansa lapsille kuin on tyttärensä lapsillekin, mutta tämähän ei ap:lle käynyt. Omituista, että nyt ap tuntuu olevan kateellinen miehensä siskolle asiasta, jota ei edes itse halunnut. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään voi.
No en todellakaan. Sulla mennyt asioita sekaisin. En ole halunnut muuttaa ketään vaan olla itse sellainen äiti joka olen. Jos haluan itse tehdä syntymäpäiväkakkun ja valita teeman, niin teen niin ja anoppi loukkaantuu. Jos en anna anopin viedä huutavaa vauvaa toiseen huoneeseen jotta ei näe äitiä anoppi loukkaantuu. Jos ei vietetä joulua kuten anoppi haluaa anoppi loukkaantuu. Jos en halunnut että anoppi ja appi tulevat odottamaan kun synnytän että saavat heti ensimmäisenä nähdä lapsen, anoppi loukkaantuu. Jne. Sinusta kaikki tämä olisi vaan pitänyt sietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.
No mutta mistä ihmeestä sinä sitten olet vihainen? Monet ovat kysyneet samaa, mutta sinä olet jättänyt vastaamatta.
Eiväthän ne isovanhemmat kai niistä rajan vedoistasi suuttuneet, et ainakaan ole maininnut mitään sellaista. Hehän antoivat sinulle vain sitä haluamaasi tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.Miten he osoittivat loukkaantumisen sinulle tai miehellesi?
Ei tietenkään suoraan sano että loukkaannuin nyt, ei kukaan sano. Noista kun ollaan sanottu niin lähinnä hiljaisuus, synkkä katse muualle. Tavaroiden ostamisesta sanoin ihan nätisti, kun oli tuonut vauvan kylpytuolin(meillä ei ammetta) siitä sanoin että voi harmi, tuolle ei ole käyttöä, kannattaa kysyä ensin ettei tule turhaa tai sellaista mitä jo on, niin siihen ärähti että ostan mitä haluan, loppu kyläreissu oli puhumatta. Muuten ignoraa täysin ja ei puhu, helppo siitä päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.
Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.
Ap vielä palasi. Ihmettelen itsekin kommentteja koska ns rajanveto ei todellakaan ole ollut törkeää minustakaan.
Joulusta tuli mieleen että olen sanonut myös että me ostetaan lahjoja ainoastaan lapsille ja meille ei tarvitse ostaa. Siitä loukkaantuminen, meille ostavat edelleen. Lapsen ensimmäisen joulun halusimme viettää kotona, loukkaantuivat kun ei menty siskon luokse joulunviettoon.
Kerrohan ap. mikä tässä hiertää?
Miksi koet anopin yhteydenottojen vähenemisen noin ongelmalliseksi, kun olet tähänkin saakka torjunut hänet ja kerrot hän olevan ilkeä ja paha.
Ja nyt kun anopille viimein on sana mennyt perille ja hän on lopettanut yhteydenotot perheeseesi, nyt tästä on tullut sinulle ongelma ja haikailet hänen perään?
Vai mistä on kysymys? Haluatko vain mustamaalata anoppiasi ja purat pahaa oloasi haukkumalla anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.
No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.
Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.
Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.
Mutta nyt ap. sai mitä halusi ja eikö se ole vain hyvä asia, kun ap. saa elää omaa elämäänsä lapsensa kanssa? Mikä vika? Luulisi hänen olevan onnensa kukkuloilla, mutta sekään ei käy. Ja vaikka anoppi ei enää ole tunkeutumista perheeseen, niin silti ap. jatkaa parjauskamppanjaansa ja sekään ei ole hyvä.
Toisaalta ihmettelen, missä on miehet - lapsen isä ja isoisät? Vai eikö heillä ole mitään sanavaltaa tai oikeutta lapseen tai päättää perheensä asioista, vaan äidit/miniät ovat päällepäsmärinä kaikissa asioissa ja jokaisen pitäisi toimia heidän pillinsä mukaan.
Kuulostaa aika naurettavalta, kun ap on lähettänyt viestin anopille ja pyytänyt soittamaan hänen miehelleen.
Eikö tosiaan aikuinen mies ja lapsen isä osaa itse oma-aloitteisesti soittaa äidilleen, jos katsoo tarpeelliseksi, ilman vaimon välikäsiä ja lupaa. Vai onko myös mies ap. tossun alla, anopin lisäksi. Meillä jos minä lähettäisin vastaavan viestin anopille, niin anoppi soittaisi minulle ja kysyisi mikä on hullusti.Ja mitä tulee lapsen syntyessä synnärivierailuihin, meillä mies kyllä ihan itse oma-aloitteisesti halusi olla päättämässä, ketä kutsumme vauvaa katsomaan, olihan vauva myös miehen, eikä pelkästään minun.
Synnytyksessä isoimmqn tuön tekee äiti. Hän siellä uupuneena, verisenä ja revenneenä on. Tietenkin hän päättää milloin on valmis.
Käsittääkseni yhdessäkään Suomen synnytyssairaalassa sukulaiset eivät pääse vierailemaan synnytyssalissa. Eiköhän aloittajan appivanhemmatkin olisi tulleet katsomaan vasta, kun ap oli siirretty jo vuodeosastolle. Eikä siellä enää maata perse pystyssä ilman housuja eli verisyys ja repeämät ei kyllä näy vierailijoille. Uupumus taas on ihan normaalia eikä kukaan odotakaan, että juuri synnyttäneellä äidillä olisi tukka hyvin ja meikit naamassa.
Ei ne repeämät, uupumus ja kivut ja veri minnekäön ole parantuneet.
Ihmeellinen tää käsitys että äiti on yhtä kuin holhottava epäitsenäinen palikka jolta kaikilla on oikeus viedä itsemääräämisoikeus ja jolta kaikki saa vaatia 24/7.
Noh, olipa lapsellinen kommentti.
Ei tietenkään ole parantuneet. Ja oikeastaan läheisethän haluavat tulla katsomaan vauvaa eikä niinkään äitiä. Mun siskoni kävi katsomassa vastasyntynyttä lastani, vaikka mä en komplikaatioiden vuoksi ollut vielä edes päässyt vuodeosastolle.