Sivut

Kommentit (865)

Vierailija

Meillä omia rajoja on jouduttu hakemaan esim. sen suhteen, voiko meille pamahtaa joka ikinen päivä mihin aikaan tahansa ja sitten suuttua, jos oltiinkin juuri tekemässä lähtöä johonkin sovittuun menoon. Anteeksi vain, mutta en myöskään halua, että meille tullaan klo. 22.30 kesken petipuuhien, kun "Näin valoa ja halusin pikaisesti tulla suunnittelemaan sitä ensi kuun juttua. Jaa, olitteko te jo nukkumassa?"

Samoin siihen, kuuluuko isovanhemman koko ajan kyseenalaistaa perheen kasvatustapoja tai muita elämänvalintoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ainoa asia mitä haluat on se että miehesi ja lapsesi saavat pitää välinsä isovanhempiin ja serkkuihin niin ratkaisu on hyvinkin yksinkertainen. Mies voi käydä yksin lapsen kanssa vanhemmillaan ja sisaruksillaan.

Tämä on paras, juurikin näin. Mies lasten kanssa kyläilee vanhempiensa luona. Lapset oppivat tuntemaan isovanhempia edes hiukan samoin he lapsianne. 

Et ole lukenut. Kun ei enää osoita mitään kiinostusta. Ja on mies aiemmin käynyt yksinkin mutta ei voi mennä niin että ei ole mitään vastavuoroisuutta.

Miksi ei? Kuka vastavuoroisuutta vaatii, sinäkö?

En. Mies. Häntä asia häiritsee ja silloin myös minua koska on minulle rakas.

Sinä haluat määritellä pelisäännöt ja millaista vastavuoroisuutta anoppisi on tarjottava teille.

Ja vaadit anopisi olevan se antava osapuoli ja te saamapuoli.

Tälläinen ystävyyssuhde on kyllä tuhoon tuomittu, jos vain ottaa, mutta ei ole itse valmis antamaan mitään, muuta kuin rajat ja ehdot, miten se kuuluu tapahtua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on loukkaavaa jos miehen vanhemmat eivät saaneet tulla katsomaan lastenlastaan. Ja ottiko ap vauvan anopin sylistä heti kun vauva alkoi itkemään..jotkut äidit on yliherkkiä synnytyksen jälkeen. Kyllä kaikissa perhesuhteissa täytyy välillä niellä se oma itsekkyys ja yrittää luovia ja tulla toimeen. Ja jos isovanhemmille tuotti iloa ostella vauvalle tavaroita, olisi pitänyt mölyt mahassaan ja kiittänyt. Nyt ap antaa pirttihirmumaisen kuvan itsestään. Loppujen lopuksi kukaan ei kunnioita kumppania joka rikkoo toisen suhteen omiin vanhempiin ja sen tämä ap on omalla itsekkäällä käytöksellään tehnyt. Good luck w that relationship!

Saihan he!

Anoppu itse rikkonut suhteen poikaansa kun täö oli pieni lapsi.

Melkein arvattavissa että tämä oli taas tätä "kastia".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella siis on hirveän epänormaalia, että haluaa esim. tavata isovanhempia vaikkapa pari kertaa kuussa, vaikka ei halua anoppia mukaan synnytykseen odotushuoneeseen ja haluaa ottaa itkevän vauvansa omaan syliin?

No joo tavaroiden tuomisesta sanominen on tylyä, mutta AP ei ole tätä avannut kuinka paljon sitä tavaraa on tullut. Minä jouduin omalle anopilleni sanomaan, kun oli joka tapaamiskerralla ostanut pussillisen kirppisvaatteita. Ymmärrän hyvin halun osallistua ja nykyään kirppareilta löytyy kivasti vaatteita toisin kuin ennen, mutta rajallinen se meidänkin kaappitila vain on. Mielestäni riittää lahjat jouluna ja synttärinä ja harvakseltaan jotain tuliaisia jos haluaa tuoda. Kuvitelkaa nyt jos jokainen teillä käyvä vieras toisi teille joka kerralla pussillisen tavaraa tai vaatetta? Pakkohan ihmisen on voida sanoa jossain vaiheessa, että ei kiitos enempää, seurasi on tärkeämpää. Normaalien ihmisten kanssa välit ei mene tuosta eikä muustakaan mistä ap (hox itse) on kertonut. Se ettei halua synnytykseen anoppia mukaan odotushuoneeseen on kaikin puolin normaalia ja tervettä, eikä mieleltään terve anoppi koe tätä uhaksi omalle mummoudelleen. Eikä muuten sitäkään, ettei saa järjestää toisten ristiäisiä.

Veikkaan että AV:lla on ollut niin monta anoppiketjua ja kenties osa näistä on saman ihmisen jälkeä, etteivät ihmiset oikeastaan edes lue aloittajan viestejä kunnolla vaan sulattavat AP:n tiedot entisiin ketjuihin ja puolet tulee lisäksi omasta mielikuvituksesta.

Meillä anoppi toi aina kylmälaukuissa läjäpäin poimimiaan sieniä ja marjoja. Muuten kiva, mutta meillä on pieni asunto ja vain kolme pientä vetolaatikkoa pakastimessa. Anopilla itsellään iso arkkupakastin. Ei ikinä oikeasti ymmärtänyt että ei nyt vaan aina mahdu lisää ja lisää...

Vierailija

Ap, älä välitä, mulla myös tyttärensuosija-anoppi ja törkeydellään voittaa anoppisi 6-0. Appikset ovat mm. ostaneet tyttärelleen lahjaksi TALON, pari autoa ja maksaneet etelänmatkoja vuosittain. Tuo talo ei ollut mikään hirmukallis mutta melkein 200ke kuitenkin (näin myynti-ilmoituksen). Nämä eivät ole edes ennakkoperintöä kun niistä on malsettu lahjavero ja tehty sellainen paperi että nitä ei saa laskea perinnöksi.
Tyttärelle aiotaan jättää sitten kaikki muukin arvokas eli mökki ja metsä ja appisten pikku rivarinpätkä.
Tässä tapauksessa voin sano että ei johdu miniöistä. Anopilla meni äitiys vinksalleen jo mieheni lapsuudessa. Anoppi jo lapsuudessa ”hylkäsi” kalsi poikaansa emotionaalisesti ja jätti yksin pärjäämään, kaikki rallus ja hyysäys annettiin tyttärelle.
Poikien lapset ei kiinnosta pätkän vertaa ja jo raskausaikana anoppi sanoi että hän ei sitten ala mummoksi kun elämässä on jo sisältöä, nimittäin tyttären perhe.
Ei ole tullut edes ristiäisiin, mitä pidin tosi loukkaavana. Sen verran olisi voinut edes teeskennellä.
Mitään ei tuolle saa tehtyä, nyt on 15 vuotta katsottu tuota menoa.
Jotkut vaan on ihmisinä noin lapsenomaisoa, vajavaisia, itsekkäitä että ei pysty mihinkään tasapuolisuuden tarjoamiseen.
Eniten harmittaa miehen ja miehen veljen puolesta. Välit ovat jäiset äitiinsä ja pojat ovat todella pahasti pahoittaneet mielensä. Vaan tämäkään ei anoppia kiinnosta, eikä kiinnostanut lapsuudessakan. Kun on se jumalainen TYTÄR!
No se kaiken saamaan tottunut tytär hoitakoon appisten vanhuuden, me emme osalllistu, emme käy edes katsomassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä, mulla myös tyttärensuosija-anoppi ja törkeydellään voittaa anoppisi 6-0. Appikset ovat mm. ostaneet tyttärelleen lahjaksi TALON, pari autoa ja maksaneet etelänmatkoja vuosittain. Tuo talo ei ollut mikään hirmukallis mutta melkein 200ke kuitenkin (näin myynti-ilmoituksen). Nämä eivät ole edes ennakkoperintöä kun niistä on malsettu lahjavero ja tehty sellainen paperi että nitä ei saa laskea perinnöksi.
Tyttärelle aiotaan jättää sitten kaikki muukin arvokas eli mökki ja metsä ja appisten pikku rivarinpätkä.
Tässä tapauksessa voin sano että ei johdu miniöistä. Anopilla meni äitiys vinksalleen jo mieheni lapsuudessa. Anoppi jo lapsuudessa ”hylkäsi” kalsi poikaansa emotionaalisesti ja jätti yksin pärjäämään, kaikki rallus ja hyysäys annettiin tyttärelle.
Poikien lapset ei kiinnosta pätkän vertaa ja jo raskausaikana anoppi sanoi että hän ei sitten ala mummoksi kun elämässä on jo sisältöä, nimittäin tyttären perhe.
Ei ole tullut edes ristiäisiin, mitä pidin tosi loukkaavana. Sen verran olisi voinut edes teeskennellä.
Mitään ei tuolle saa tehtyä, nyt on 15 vuotta katsottu tuota menoa.
Jotkut vaan on ihmisinä noin lapsenomaisoa, vajavaisia, itsekkäitä että ei pysty mihinkään tasapuolisuuden tarjoamiseen.
Eniten harmittaa miehen ja miehen veljen puolesta. Välit ovat jäiset äitiinsä ja pojat ovat todella pahasti pahoittaneet mielensä. Vaan tämäkään ei anoppia kiinnosta, eikä kiinnostanut lapsuudessakan. Kun on se jumalainen TYTÄR!
No se kaiken saamaan tottunut tytär hoitakoon appisten vanhuuden, me emme osalllistu, emme käy edes katsomassa.

Mieheni perheessä on samanlaista. Kälyille on kustannettu lomia, matkoja, asuntoja, huonekaluja.

Häihimmekin tultiin niin että kälyn shoppailumatka Stockmannille oli tärkein asia, edes kahville ei keritty jäädä.

Minulle ehdotettiin, että ostaisimme appivanhemmille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi ja joka sitten jäisi ”perinnöksi lapsille”.

Siis että me maksaisimme ja huoltaisimme talon heille ja sitten jakaisimme sen oman talomme kälyjen kanssa ”perintönä”.

Ei siis riitä että kälyt saa appivanhempien kaikki rahat ja huomion, myös se meidän omaiauutemme pitää jakaa sinne!

Vierailija

Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Vierailija

Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.

Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.

Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.

Vierailija

Miten te tästä saatte jotain tyttären suosimista?

Appivanhemmathan yrittivät olla myös poikansa elämässä samalla tavalla kuin tyttärensä ennen kuin ap asetti näille rajat, joita appivanhemmat nyt kunnioittavat. 

Vierailija

Me ollaan mieheni kanssa saatu lapsemme vähän vanhempina. Meillä varmaan ulkopuolisille näyttäytyy tilanne just semmoisena, että ei kauheasti päätetä asioita. Totuus on kuitenki se, että mä esim. Vihaan järjestää juhlia, ristiäiset olisin laittanut yhden firman järjestää, mutta mun anoppi ja äiti halus järjestää. Kävi meille. Ne höösää ja hössöttää, ei haittaa mua. Omistan itsetunnon ja teen päätökset elämästäni ja yhdessä teemme päätökset lastemme elämästä. Mutta tollasiin pikkuasioihin, niin höösätköö nii paljon kun haluaa. Ne ei päätä oikeasti mitään, mutta esim. Miehen veljen vaimon mielestä tilanne on se, ettei päätetä mitään. Mä teen töissä satoja päätöksiä päivässä, mies myös. Ei me kysytä kenenkää lupaa, mutta hallitaan isot linjat paremmin.
Ap, ehkä miehesi tulisi jutella vanhempiensa kanssa, eikä sun puuttua asiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.

Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.

Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.

Voi miten loistava kommentti ja kirjoitus! Kiitos tästä! Tällaista on todellakin Normaali Elämä. Tämä ketju on valtaosaltaan ihan sair
as. Ihan omituista pilkunviilaamista tuntuu ihmissuhteet olevan! Onneksi meillä on normaali perhe ja suku (iso), jossa voidaan olla ihan eri mieltä monista asioista, mutta silti ollaan kavereita ja hyvissä väleissä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mieheni kanssa saatu lapsemme vähän vanhempina. Meillä varmaan ulkopuolisille näyttäytyy tilanne just semmoisena, että ei kauheasti päätetä asioita. Totuus on kuitenki se, että mä esim. Vihaan järjestää juhlia, ristiäiset olisin laittanut yhden firman järjestää, mutta mun anoppi ja äiti halus järjestää. Kävi meille. Ne höösää ja hössöttää, ei haittaa mua. Omistan itsetunnon ja teen päätökset elämästäni ja yhdessä teemme päätökset lastemme elämästä. Mutta tollasiin pikkuasioihin, niin höösätköö nii paljon kun haluaa. Ne ei päätä oikeasti mitään, mutta esim. Miehen veljen vaimon mielestä tilanne on se, ettei päätetä mitään. Mä teen töissä satoja päätöksiä päivässä, mies myös. Ei me kysytä kenenkää lupaa, mutta hallitaan isot linjat paremmin.
Ap, ehkä miehesi tulisi jutella vanhempiensa kanssa, eikä sun puuttua asiaan.

No minä haluan elää oman elämäni, en tulla ulkoistetuksi siitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mieheni kanssa saatu lapsemme vähän vanhempina. Meillä varmaan ulkopuolisille näyttäytyy tilanne just semmoisena, että ei kauheasti päätetä asioita. Totuus on kuitenki se, että mä esim. Vihaan järjestää juhlia, ristiäiset olisin laittanut yhden firman järjestää, mutta mun anoppi ja äiti halus järjestää. Kävi meille. Ne höösää ja hössöttää, ei haittaa mua. Omistan itsetunnon ja teen päätökset elämästäni ja yhdessä teemme päätökset lastemme elämästä. Mutta tollasiin pikkuasioihin, niin höösätköö nii paljon kun haluaa. Ne ei päätä oikeasti mitään, mutta esim. Miehen veljen vaimon mielestä tilanne on se, ettei päätetä mitään. Mä teen töissä satoja päätöksiä päivässä, mies myös. Ei me kysytä kenenkää lupaa, mutta hallitaan isot linjat paremmin.
Ap, ehkä miehesi tulisi jutella vanhempiensa kanssa, eikä sun puuttua asiaan.

No minä haluan elää oman elämäni, en tulla ulkoistetuksi siitä.

Jos tämä vastaaja oli Ap, niin niinhän sä teetkin. Ja sun appivanhemmat myös. Sekin pitää hyväksyä, että toisetkin ihmiset myös vetää niitä rajojaan tai toimii päättömästi, ihan miten sen haluaa sitten muotoilla. Teoilla on aina seuraukset, joskus ne voi olla kipeätkin. Varmaan aikuisena ymmärrät sen.
-päättämätön nainen

Vierailija

Täällä yksi mummi, jonka pojalla kaksi pientä poikaa. Ymmärrän hyvin aloittajaa. Minusta on ihan oikein, että lapsen vanhemmat määräävät säännöt ja isovanhempien tulee niitä kunnioittaa.

Meille tuli molemmilla kerroilla, kun poika oli syntynyt kutsu katsomaan uutta vauvaa. Ekalla kerralla se oli toisena päivänä syntymän jälkeen, kun miniän omat vanhemmat menivät ensimmäisenä päivänä. Toisella kerralla kutsu tuli vasta kotiin, kun nykyään ollaankin sairaalassa niin vähän aikaa.

Kun pojilla on ollut ristiäiset ja synttärit, on kyselty aina vanhemmilta mitä he haluavat lahjaksi. Kun vanhemmat ostavat itse vaatteet kirpparilta ja lelujakin on paljon. Tosi usein tulee pyyntö, voitteko ottaa pojat hoitoon silloin ja silloin, kun vanhemmilla menoa. Vanhemmat tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa.

Vierailija

Me emme ole oikein tekemisissä toisen veljeni perheen kanssa. Syy siihen on ihan yksinkertaisesti se, että kun he saivat ensimmäisen lapsensa niin veljeni vaimo alkoi odottaa meiltä tietynlaista käytöstä ja suhteestamme tuli sellaista suossa rämpimistä.

Ei meillä missään riidoissa olla, olemme vain muun perheen kanssa läheisempiä koska kaikki voivat olla omia itsejään ja vapaammin kun ei ole ketään koko ajan kertomassa mitä teemme väärin.

On toki vähän paha mieli koska ennen olin veljeni kanssa läheinen, mutta en ole niin masokisti että heillä mielellään kyläilisin. 

Vierailija

Ehkä miehesi vanhemmat käyvät tämän siskolla koska heistä tuntuu että ovat tervetulleita sinne.

Kyllä minullakin appivanhempiesi asemassa olisi yhteenpito varmasti pikku hiljaa kuihtunut kuvailemassasi tilanteessa. Heillä on kuitenkin muitakin lapsenlapsia joiden kanssa voivat tuntea sitä isovanhemmuuden iloa, ostella lahjoja ja sylitellä, niin miksi väkisin tunkisivat perheeseen johon heitä ei haluta?

Halusit rajoja ja niitä kunnioitetaan, mutta sekään ei ilmeisesti ole hyvä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyllä naurattaa tämän ketjun kommentit kuinka irrallaan ne ovat ihan oikeasta lapsiperhe-elämästä ja sukulaissuhteista
-esim. me otimme vieraita vastaan vasta kun synnytyksestä oli kulunut 1-2 viikkoa eikä silloinkaan koko sukua kerralla vaan osa odotti pidempäänkin. Näin ovat tehneet minun ja mieheni sisarukset myös.
-Tasan jokaikinen siskoni, kälyni ja minä myös kyllä hakee sen itkevän vauvan syliinsä
-Kukaan ei ole ollut niin tahditon että olisi imetykseen mitään kommentoinut, en minäkään vaikka esim. kälyni imetti pitkään
-Veljeni, siskoni ja kälyni ovat kaikki sanoneet isovanhemmille jossain vaiheessa, ettei tarvi tuoda mitään lapsille kun kotona on liikaa jo tavaraa. Samoin olen itse sanonut.

Jotenkin täällä kommentoidaan kuin tuollainen ihan normaali elämä lähisuhteissa olisi jotain "suurta ja törkeää rajanvetoa". No ei ole, ihan normaalia elämää ja ei kenelläkään oikeasti tuollaisten vuoksi mene välit. Meillä on kaikilla hyvät välit isovanhempien polveen. Ei mikaan terve ihmissuhde ole sellainen, ettei siinä kärsi miettiä yhtään omaa tai lastensa hyvinvointia ja haluja. Vaikka kälyni olisi sanonut minulle, että älkää ostaako joululahjoja, niin silti haluaisin pitää yhteyttä. Sillä sellaista elämä on! Ihmiset eivät kaikki halua samoja asioita, mutta ei sen takia laiteta välejä poikki. Tästä ketjun loppupuolelta puolet kommentoijista on todella epärealistisia ihmissuhteiden suhteen, jos ajattelevat että pienet loukkaantumiset ja harmit toisten asettamien "rajojen" suhteen johtavat automaattisesti totaaliseen väkirikkoon.

Minun veljentyttöni asuu kaukana ja hän on kummityttöni ja aloitti nyt esikoulun. On kuulemma todella ujo tyttö ja kaikkeen vie aikaa sopeutua. Näemme välimatkan vuoksi pari kertaa vuodessa ja vanhempani ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Minä tai vanhempani emme kukaan ole ikinä "hoitaneet" tuota tyttöä, johtuen siitä kun nähdään harvoin ja tyttö ei halua jäädä hoitoon. Tämän ketjun perusteella pitää varmaan lopettaa veljeni viesteihin vastaaminen ja alkaa pitää mykkäkoulua. Not. Ehkä kuitenkin vain ymmärrän, että kaikki ei aina mene niin kuin olettaisi ja ei siinä sen kummempaa. Kyllä tässä elämässä on muutakin sisältöä ja se ei tarkoita sitä, että rakas veljentyttö menettäisi merkityksensä minulle.

Voi miten loistava kommentti ja kirjoitus! Kiitos tästä! Tällaista on todellakin Normaali Elämä. Tämä ketju on valtaosaltaan ihan sair
as. Ihan omituista pilkunviilaamista tuntuu ihmissuhteet olevan! Onneksi meillä on normaali perhe ja suku (iso), jossa voidaan olla ihan eri mieltä monista asioista, mutta silti ollaan kavereita ja hyvissä väleissä!

Lisään vielä, että suvussamme ja perheessämme on paljon lapsia, anoppeja, miniöitä, appeja, vävyjä.... ihan sovussa ollaan la lapsia hoidetaan silloin kun pyydetään. Sisarukset hoitavat toistensa lapsia ja silloin tällöin mummo ja ukki. Ei ongelmia. Eikai lapset ole mikään tappelun aihe suvussa, päinvastoin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärensuosiminen on joskus ihan sukuperinne. Muistan aina kun anoppi naimisiinmenomme jälkeen sanoi (ihan ystävällisesti siis) että ymmärrämmehän sitten, jos lapsia haluamme, että heidän puoleltaan ei tulla osallistumaan mitenkään lasten hoitoon ja kasvatukseen kun heillä on tämä sukuperinne että äidit auttaa vain tyttäriään. Että heillä tämä on tietoinen päätös ja suvun traditio.
Samaan hengenvetoon sanoi että ymmärsitkö nyt että sun pitää kaikki auttaminen saada omilta vanhemmiltasi, ei heiltä. Sanoin että joo, selväksi tuli.

Kiva vaan että mulla ei ole vanhempia. Ovat elossa mutta ei yhteyttä, isä muuttanut ulkomaille uiden naisen kanssa eikä pidä yhteyttä, äiti mt-ongelmainen skitso eikä halua pitää yhteyttä. Joten tosi kivasti anopilta sanottu että kaikki apu pitää pyytää omilta vanhemmiltasi, anoppi kyllä tietää tilanteen.

No lupauksen on pitänyt, meidän lpsia ei ole hoitanut eikä huomioinut mitenkään koskaan.

Eihän nyt ole kysymys tyttären suosimisesta, koska ap. kertoo jo aloituskommentissa, kuinka anoppi halusi olla osa heidän elämää -halusi jo synnärillä nähdä poikansa vauvan, osallistua ristiäisiin ja lapsen 1v synttäreihin, antaa lahjoja jne. jne. mutta ap. teki ehdot ja rajat miten pitää anopin tehdä ja toimia ja pikkuhiljaa anoppi lopetti yhteydenpidot, kun ehkä sai liikaa kuraa niskaansa.

Ja ap. kertoi, miehen arvelleen välirikon syyksi
"Mies sanoo että varmaan siksi kun eivät saaneet olla sellaisia isovanhempia kuin haluavat."

Anoppi nimenomaan ei halunnut osallistua vaan jyrätä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat