Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi imee voimat koko perheestä.
10.09.2019 |
Lapsi on 1v asti ollut aina todella tulta ja tappuraa, aikaisemmin pistin aina uhman piikkiin ja toki olen tietoinen "kuningasvuodesta."
Lapsella on rajat ja yhteistä tekemistä on, sekä käy harrastuksessa. Viime kesä meillä meni mainiosti, kun loppui hoito ja oli lomaa ennen eskaria. Nyt on kuitenkin pakko purkaa tilannetta johonkin, koska olen niin uupunut lapsemme kanssa.
Koko ikänsä ajan saanut taistella pukemisesta, aamu ja iiltatoimista.lapsella ei ole kun 2 ruokalajia mistä hän tykkää. Ei suostu syömään mitään, kaikki on ällöttävää ja tuntuu suussa oudolle, Huoh. Joka päivä sama jankkaus, en syö, tahdon leivän. Kun sanotaan, että ruokaa on syötävä ja leipää saa sen jälkeen jos vielä nälkä jää, mutta ei. Sitten ilmoitetaan että en syö, ja nuristaan lattialla seuraava tunti että mulla on nälkä ja en saa ruokaa..
Kotona ei ole ollenkaan omatoiminen. Kun vaikkapa sanon, että tässä on vaatteet ja pue ne sillä välin kun käyn vaihtamassa sisarukselle vaipan ja puen hänet valmiiksi, melkein joka kerta mitään ei ole tapahtunut. Minun pitäisi kokoajan olla vieressä sanomassa, että pue tämä ja nyt tuo. Tai menee makoilemaan jonnekkin etten jaksa lähteä jne.
Yksi aamu meni jo aika pahaksi, oltiin herätty aikaisin, syöty ja puettu. Annoin katsoa aamulla lastenohjelmia sillä ehdolla, että pukee nätisti ulkovaatteet kun pitää lähteä. Lähdön aika kun koitti, lapsi intti sohvalla ettei lähde ennenkuin ohjelma loppuu. Sanoin että se ei nyt käy, myöhästyt eskarista. Puin pienempää ja monesti käskin tulemaan eteiseen pukemaan nyt heti. Kun mitään ei tapahtunut ja lapsi vain jankkasi ettei lähde, vein pienemmän jo autoon, hain lapsen eteiseen. Alkoi karkailemaan ja ei suostunut pukemaan. Otin syliin ja aloin pukea kenkiä yms kunnes sain nyrkistä silmään. Myöhästyttiin eskaristakin.
Eilen oli taas hyvä esimerkki arjestamme, lähdin pienemmän kanssa hakemaan eskarista ja sanoin että mennään tästä suoraan hänen lempipuistoonsa leikkimään. Sitten lapsi sai päähänsä että tahtoo jonkun lelunsa mukaan. Koska olimme kävellen sanoin ettei me nyt lähdetä vaan mennään puistoon, siellä leikitään leluilla mitä löytyy ja puistossa on isoimmille kiipeily yms juttuja, että tekemistä riittää. Koko matkan lapsi vain huutaa että tahdon lelun, jää minnekkin tielle makaamaan ja ei suostu kävellä. Puistoon kun päästiin sama huuto jatkui, sanoin että homma menee nyt näin, täällä olemme jonkin aikaa ja kotona voi sitten leikkiä leluilla. Suuttui vain lisää, heitteli minua kivillä yms, sitten lähdettiin kotiin. Kotona taas itki miks ei nyt saakaan tätä ja tota, kun annoin rangaistuksen. Nykyään tuntuu turhauttavalta keksiä mitään kivaa tekemistä, kaikki päättyy tappeluun ja kitinään. Kaikki on niin hankalaa kokoajan, kun lapsi suuttuu inttää ja inttää, ei kuuntele yhtään mitään, sama kun saa raivarin mitään yhteyttä ei saa, pitää estää lyömästä ja on niin äkkipikainen että vain tekee ja toimii ennenkuin miettii. Ei auta, vaikka aikuinen rauhoittelee ja kehottaa tulemaan vaikka viereen rauhoittumaan tmv.
Tuntuu, että elämä on pelkkää taistelua ja vääntämistä aamu 6 ilta 9 asti. En jaksa..
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaadit lapselta kyllä mahdottomia. Esim. pukeminen. Pilko se pieniin osiin. Usko pois, että lapselle "Tässä on vaatteet pue ne päällesi sillä aikaa kun vaihdan pikkusiskolle vaipan" on aivan liian monimutkainen asia. Lyhennä pyyntöjä, ole itse paikalla. "Pue housut", "Pue paita" "Nyt laita sukat" jne on tuossa vaiheessa kehitystä se, mitä lapsi pystyy sisäistämään. Ja älä tosiaankaan sovi lapsen kanssa mitään, että nyt voi katsoa lastenohjelmia kun lupaat että puet sitten kiltisti ulkovaatteet. Syyn ja seurauksen suhde opetellaan tuossa iässä toisinpäin...
Eilen kaupassa todistin kyllä todella painajaismaista tilannetta. Perhe ostoksilla, noin 2-3 v lapsi istui kärryssä. Lapsi haki huomiota vanhemmiltaan, ei saa. Lapsi käy huutamaan. Äiti sanoo, että älä huuda tai et saa herkkuja tällä reissulla (saako sitten joka kauppareissulla, en tiedä?) Huuto jatkuu. Äiti toteaa, että jos et lopeta huutoa, lähdetään pois kaupasta. Huuto yltyy. Kaupasta ei poistuta. Jätsihyllyn kohdalla alkaa valtava "Haluun häätelööööööö!" -karjunta. Vanhemmat käskee olemaan hiljaa, isä ottaa poskesta kiinni ja kiukkuisena toteaa, että nyt tuo huuto saa luvan loppua. Loppui hetkeksi. No, lopputulema oli, että kassajonossa perässäni oli lapsi, joka oli kyllä hiljaa, mutta jolla oli jäätelö käsissään. Pakkaus avaamattomana sentään.
No joo ei liittynyt ap:n tilanteeseen, mutta tuli mieleen. Itsellä oli vaikeuksia olla hiljaa tilanteessa. "En ole töissä nyt, ei kuulu mulle" piti itseään rauhoittaa.
Perheneuvola voisi oikeasti olla teidän paikka. Tutkittaisiin, onko mitä neurologista 8aistiyliherkkyyttä tms.) ja saisit ihan kunnon vinkkejä tilanteisiin, jotka nyt tunnut tekevän ihan väärin päin.
Niin ehkä olen sitten yliarvioinut tilanteen, et 6v osaa pukea housut, pitkän paidan ja sukat. Ja nii kuin mainitsin, lapsi ei omatoimisesti nyt oikein pue, joten juurikin sisävaatteet laitamme yhdessä, autan vetskareissa tai sukissa. Tämä siis koski enemmänkin ulkovaatteita, jotka laitan eteisen lattialle, siis takki ja kengät näillä keleillä. Tottakai autan lasta pukemisessa ja aina neuvon että laita ensin paita, sitten nämä housut yms. Mutta ymmärrät varmaan, että jos lapsi vain hokee etten jaksa ja halua, makaa x asennossa lattialla ja kello käy, pitäisi alkaa lähtemään ja huomaat että toisella on kakka housuissa yms, tulee tilanteita että joudun sanomaan, että kokeilee nyt itse pukea ne mitä osaa ja saa, vaihdan vaipan ja puen toisen ja autan sitten ne mitä ei mennyt. Lapseni ei ole tyhmä, on oikeasti tosi fiksu, osaa pelata korttia, shakkia yms. Edelleenkin korostan, etten oleta hänen osaavansa tehdä kaikkea, mutta minusta ei ole liikaa vaadittu, että 6v laittaa kumpparit jalkaan itse. Ap
Osaa pukea, tietenkin, mutta tarvitsee apua toiminnan ohjauksessa. Ja kuopuskaan ei vahingoitu siitä, että se kakka on housussa sen muutaman minuutin kauemmin, mitä tuohon menisi kun olisi selkeät sävelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaadit lapselta kyllä mahdottomia. Esim. pukeminen. Pilko se pieniin osiin. Usko pois, että lapselle "Tässä on vaatteet pue ne päällesi sillä aikaa kun vaihdan pikkusiskolle vaipan" on aivan liian monimutkainen asia. Lyhennä pyyntöjä, ole itse paikalla. "Pue housut", "Pue paita" "Nyt laita sukat" jne on tuossa vaiheessa kehitystä se, mitä lapsi pystyy sisäistämään. Ja älä tosiaankaan sovi lapsen kanssa mitään, että nyt voi katsoa lastenohjelmia kun lupaat että puet sitten kiltisti ulkovaatteet. Syyn ja seurauksen suhde opetellaan tuossa iässä toisinpäin...
Eilen kaupassa todistin kyllä todella painajaismaista tilannetta. Perhe ostoksilla, noin 2-3 v lapsi istui kärryssä. Lapsi haki huomiota vanhemmiltaan, ei saa. Lapsi käy huutamaan. Äiti sanoo, että älä huuda tai et saa herkkuja tällä reissulla (saako sitten joka kauppareissulla, en tiedä?) Huuto jatkuu. Äiti toteaa, että jos et lopeta huutoa, lähdetään pois kaupasta. Huuto yltyy. Kaupasta ei poistuta. Jätsihyllyn kohdalla alkaa valtava "Haluun häätelööööööö!" -karjunta. Vanhemmat käskee olemaan hiljaa, isä ottaa poskesta kiinni ja kiukkuisena toteaa, että nyt tuo huuto saa luvan loppua. Loppui hetkeksi. No, lopputulema oli, että kassajonossa perässäni oli lapsi, joka oli kyllä hiljaa, mutta jolla oli jäätelö käsissään. Pakkaus avaamattomana sentään.
No joo ei liittynyt ap:n tilanteeseen, mutta tuli mieleen. Itsellä oli vaikeuksia olla hiljaa tilanteessa. "En ole töissä nyt, ei kuulu mulle" piti itseään rauhoittaa.
Perheneuvola voisi oikeasti olla teidän paikka. Tutkittaisiin, onko mitä neurologista 8aistiyliherkkyyttä tms.) ja saisit ihan kunnon vinkkejä tilanteisiin, jotka nyt tunnut tekevän ihan väärin päin.
No ei eskari-ikäinen ole mikään taapero enää. Kyllä sen ikäinen ymmärtää laajempiakin käskyjä, herranjestas sehän menee kouluun ensi vuonna 😅 ei sielläkään ohjeisteta "ota kynä käteen" "avaa kirja".
Jonkun supernannyn tarvitsisit seuraamaan teidän toimintaa.
On hyvin mahdollista, että lapsellasi on ongelmia noissa mainituissa aisteissa tai toiminnanohjauksessa tai vaikka mainittua allergiaa.
Mutta sen lisäksi kertomasi mukaan vaikuttaa myös siltä, että vahingossa ohjaat lasta kiukuttelemaan, vaikka et tietenkään tarkoita tehdä niin.
Näiden asioiden yhdistelmä onkin sitten aikamoinen soppa, jota nyt joudut syömään. Jos kyse on useiden eri asioiden summasta, niin ei ole olemassa poppakonstia asioiden parantamiseksi, vaan useampi juttu pitää saada kuntoon ennen kuin tuloksia näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kaikkien muidenkin lapset haluavat katsoa lastenohjenlman loppuun asti. Siksi lapsen ei anneta edes aloittaa katsomaan sellaista ohjelmaa, jota ei ehdi katsoa loppuun.
Meidän lapsi suostuu kyllä siihen että laitetaan tauolle ja jatketaan myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä koskaan anna palkintoa ennen suoritusta! Lastenohjelmaa ei katsota sillä puheella, että sitten mennään kiltisti pukemaan.
Juu. Sanot lapselle, että laitat vaatteet päälle ja kun on päällä, ni sit saa lastenohjelmaa. Mitä enemmän vitkuttelee, sen vähempi jää aikaa katsomiselle. Tää toimii meillä
Hyvä jos teillä toimii. Meilläkin ehtona aamulla on, että ensin oltava vaatteet ja syöty aamupala, sitten jos lähtöön esim 30min aikaa saa katsoa ohjelmia. Ongelma sitten vain se lähtö, kun pitäisi alkaa tekemään. Ap
Jaa lapsenko pitäisi ymmärtää aikakäsitys?
En nyt tiedä mitä tarkoitat tällä? En minä lapselle selittele, että meillä nyt aikaa 23min ja 56sekuntia. Vaan jos lapsi kysyy aamulla, saako katsoa ohjelmia, sanon että nyt ensin syödään ja puetaan. Kun nämä on tehty ja katson että meillä on tässä vaikkapa 45min aikaa ennenkun tarvitsee lähteä, sanon että kun nyt on syöty ja puettu hienosti saa katsoa vähän aikaa, sitten tv laitetaan kiinni ennenkuin aletaan tekemään lähtöä. Tai toisinpäin jos huomaan että tänään on vähemmän aikaa, sanon että nyt syödään, sitten puetaan vaatteet ja lähdetään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene päiväkotiin tekemään keikkaa niin opit liikkumaan tehokkaasti paikasta toiseen ja ruokailemaan lasten kanssa sekä järjestämään mielekästä tekemistä. Päiväkodissa vastuullasi on kokoajan vähintään 7 lasta joten sen jälkeen vähempi määrä tuntuu helpolta.
Ammatinvalintakysymys ;)
Onko muissa aistituntemuksissa eroa toisiin lapsiin? Sitä ei edes vanhempi ehkä huomaa, jos on esikoinen kyseessä - itse en tajunnut edes kolmannen kohdalla. Kaikki tekeminen oli jotenkin vaikeaa, pureskeli paitoja, itki puskiessa vielä 4v., nirsoili ruoalle (tuntuu oudolle suussa), oli jotenkin kömpelö joissakin toiminnoissa, toisissa huippulahjakas (laski kertolaskuja eskarissa sujuvasti esim.). Pesulla oli vaikea käydä. Ei osannut kunnolla pyyhkiä pyllyä tai siis ei halunnut, pidin laiskuutena.
Diagnoosi oli lopulta sensorisen integraation ongelmat. Siihen liittyy muuten myös aggressio, joka tuli meillä kuvioihin vasta 10v kieppeillä. Googleta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti vielä lisätä, että joitakin asioita aisti liiankin vahvasti (kipu, lämpö, kiristävät vaatteet) ja joitakin tuskin ollenkaan (kylmä). Jotkut ärsyttivät (silitys). Voimankäyttö oli ja on liiallista, mutta ei tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko muissa aistituntemuksissa eroa toisiin lapsiin? Sitä ei edes vanhempi ehkä huomaa, jos on esikoinen kyseessä - itse en tajunnut edes kolmannen kohdalla. Kaikki tekeminen oli jotenkin vaikeaa, pureskeli paitoja, itki puskiessa vielä 4v., nirsoili ruoalle (tuntuu oudolle suussa), oli jotenkin kömpelö joissakin toiminnoissa, toisissa huippulahjakas (laski kertolaskuja eskarissa sujuvasti esim.). Pesulla oli vaikea käydä. Ei osannut kunnolla pyyhkiä pyllyä tai siis ei halunnut, pidin laiskuutena.
Diagnoosi oli lopulta sensorisen integraation ongelmat. Siihen liittyy muuten myös aggressio, joka tuli meillä kuvioihin vasta 10v kieppeillä. Googleta?
Hankala sanoa kun on esikoinen. Mutta joo tuo on tuttua että "ruoka tuntuu oudolle suussa" vaatteiden kanssa ei yleensä ongelmia, sukissa joskus valittaa että ei tunnu kivalta ja tahtoo vaihtaa ne. Meillä pääosin käytössä sellaisia Vaatteita mitä lapsen on helppo Pukea,esim H&m perus collareita mitkä vaan vedetään päälle. :)
Tuo ruoka homma itseäni usein huolestuttanut vain. Epäilen, että lapsi ns pinnistelee eskarissa että siellä jaksaa toimia ja tehdä niinkun muutkin ja noudattaa ohjeita, kotona sitten purkautuu. Väsynyt lapsi ei ole, todella energinen ja päiväunet lopetti jo 2v. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaadit lapselta kyllä mahdottomia. Esim. pukeminen. Pilko se pieniin osiin. Usko pois, että lapselle "Tässä on vaatteet pue ne päällesi sillä aikaa kun vaihdan pikkusiskolle vaipan" on aivan liian monimutkainen asia. Lyhennä pyyntöjä, ole itse paikalla. "Pue housut", "Pue paita" "Nyt laita sukat" jne on tuossa vaiheessa kehitystä se, mitä lapsi pystyy sisäistämään. Ja älä tosiaankaan sovi lapsen kanssa mitään, että nyt voi katsoa lastenohjelmia kun lupaat että puet sitten kiltisti ulkovaatteet. Syyn ja seurauksen suhde opetellaan tuossa iässä toisinpäin...
Eilen kaupassa todistin kyllä todella painajaismaista tilannetta. Perhe ostoksilla, noin 2-3 v lapsi istui kärryssä. Lapsi haki huomiota vanhemmiltaan, ei saa. Lapsi käy huutamaan. Äiti sanoo, että älä huuda tai et saa herkkuja tällä reissulla (saako sitten joka kauppareissulla, en tiedä?) Huuto jatkuu. Äiti toteaa, että jos et lopeta huutoa, lähdetään pois kaupasta. Huuto yltyy. Kaupasta ei poistuta. Jätsihyllyn kohdalla alkaa valtava "Haluun häätelööööööö!" -karjunta. Vanhemmat käskee olemaan hiljaa, isä ottaa poskesta kiinni ja kiukkuisena toteaa, että nyt tuo huuto saa luvan loppua. Loppui hetkeksi. No, lopputulema oli, että kassajonossa perässäni oli lapsi, joka oli kyllä hiljaa, mutta jolla oli jäätelö käsissään. Pakkaus avaamattomana sentään.
No joo ei liittynyt ap:n tilanteeseen, mutta tuli mieleen. Itsellä oli vaikeuksia olla hiljaa tilanteessa. "En ole töissä nyt, ei kuulu mulle" piti itseään rauhoittaa.
Perheneuvola voisi oikeasti olla teidän paikka. Tutkittaisiin, onko mitä neurologista 8aistiyliherkkyyttä tms.) ja saisit ihan kunnon vinkkejä tilanteisiin, jotka nyt tunnut tekevän ihan väärin päin.
No ei eskari-ikäinen ole mikään taapero enää. Kyllä sen ikäinen ymmärtää laajempiakin käskyjä, herranjestas sehän menee kouluun ensi vuonna 😅 ei sielläkään ohjeisteta "ota kynä käteen" "avaa kirja".
Entä jos ei osaa? Jos kehityksessä on jotain häiriöitä? Just noita neuron puoleen liittyviä tai toiminnanohjauksellisia. Herranjestas sentään kun lapset on erilaisia. Sitähän tässä ap:lle on monikin yrittänyt sanoa, että perheneuvolaan tms., koska tuntuu, ettei lapsella ole ikäänsä vastaavia taitoja, siis sellaisia, joita oletetaan olevan laajan tutkimuksen ja keskiarvon perusteella. En sitten tiedä mistä johtuu. Mutta ap ei nyt vaan tunnu sisäistävän, että ratkaisu on siinä miten hän toimii, ei siinä, että miten hän nyt olettaa että lapsen tulee osata toimia. Jos ei onnistu, niin kyllä se on aikuisen vastuulla muuttaa omaa toimintaansa eikä olettaa, että lapsi sen osaa.
(Ja kyllä, tarvittaessa vielä koulussakin pilkotaan ohjeistus pieniin osiin.)
Hei pa, mä korjaan vielä otsikon: "Vanhempien osaamattomuus imee voimat koko perheeltä"
Oletkin jo saanut hyviä vinkkejä, miten auttaa lasta toimimaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muissa aistituntemuksissa eroa toisiin lapsiin? Sitä ei edes vanhempi ehkä huomaa, jos on esikoinen kyseessä - itse en tajunnut edes kolmannen kohdalla. Kaikki tekeminen oli jotenkin vaikeaa, pureskeli paitoja, itki puskiessa vielä 4v., nirsoili ruoalle (tuntuu oudolle suussa), oli jotenkin kömpelö joissakin toiminnoissa, toisissa huippulahjakas (laski kertolaskuja eskarissa sujuvasti esim.). Pesulla oli vaikea käydä. Ei osannut kunnolla pyyhkiä pyllyä tai siis ei halunnut, pidin laiskuutena.
Diagnoosi oli lopulta sensorisen integraation ongelmat. Siihen liittyy muuten myös aggressio, joka tuli meillä kuvioihin vasta 10v kieppeillä. Googleta?
Hankala sanoa kun on esikoinen. Mutta joo tuo on tuttua että "ruoka tuntuu oudolle suussa" vaatteiden kanssa ei yleensä ongelmia, sukissa joskus valittaa että ei tunnu kivalta ja tahtoo vaihtaa ne. Meillä pääosin käytössä sellaisia Vaatteita mitä lapsen on helppo Pukea,esim H&m perus collareita mitkä vaan vedetään päälle. :)
Tuo ruoka homma itseäni usein huolestuttanut vain. Epäilen, että lapsi ns pinnistelee eskarissa että siellä jaksaa toimia ja tehdä niinkun muutkin ja noudattaa ohjeita, kotona sitten purkautuu. Väsynyt lapsi ei ole, todella energinen ja päiväunet lopetti jo 2v. Ap
Mun lapsi ei pienenä tykännyt tuoreesta tomaatista. Sanoi kans, että tuntuu suussa oudolta. Vasta noin 10-vuotiaana osasi kertoa, että tomaatti kirvelee suussa. Mitään muita oireita tomaattiallergiasta ei ollut ja esim tomaattimurskaan tehtyä pastakastiketta söi ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsella on aistisäätelyn ja toiminnanohjauksen ongelmaa. Neuvolaan yhteys ja sitä kautta toimintaterapeutin tutkimukset.
Sama tuli minulle mieleen.
Oma lapseni kärsii aistiyliherkkyydestä ja oli pienenä todella helposti hermostuva. Sai isoja raivareita hyvin pienistä asioista.
Hänellä diagnosoitiin myöhemmin marfanin syndrooma. Jäi kiinni kasvuseulassa kun kasvoi liian nopeasti. Marfaniin liittyy monella herkistynyt tuntoaisti ja kipuherkkyys, mikä selittää niitä tyhjästä tulevia raivareita.
AP:n lapsella ei ole kyse marfanista, vaan jostain muusta. Halusin vaan sanoa, että huonon käytöksen taustalla voi olla joku hoitoa tarvitseva sairaus. Kannattaa selvittää mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noihin aistihommiin liittyen kiinnostaisi, että onko lapsella jotain lempiruokia ja -vaatteita, joiden kanssa ongelmaa ei tule?
Entä haluaako leipää siksi että se on ns. turvallinen vaihtoehto (tietää etukäteen millaista se tarkalleen on) vai esim. siksi että sitä ei tarvitse syödä pöydässä (ongelma ei välttämättä olekaan ruoka vaan pöydässä istuminen).
Olen itse jotenkin yliherkkä ruokien suhteen ja lapsena oli tosi uuvuttavaa, kun koko ajan joutui yrittämään syödä ruokia jotka ahdisti. Ainakin siihen aikaan koulussakin pakotettiin maistamaan kaikkea, joten ruoka-ajat oli aika kauhistuttavia.
Jos lapsellasi on jotain lempiruokia (ei mitään ranskiksia tns vaan kuitenkin normiruokaa) joka maistuu, niin koeta tarjota niitä suurin osa ajasta, säästyy molempien hermot. Eskarista voisi kysellä miten ruuan kanssa menee.
Uhmaaminen ei tosiaan kuulosta normaalilta. Olisiko esim. asperger tai add taustalla?[/
Kumpikaan ei selitä uhmaamista! Meillä as-lapsi ja tosi ”kiltti”. Tunnen myös lapsen jolla uhmakkuushäiriö ja ADHD. Häneen käytös sopii
Toki as-lapsi saa raivareita, kun stressaantuu ja jumii huutamaan esim kaupan lattialle tai siirtymätilanteissa, kun ei ennakoida.
Kun luen näitä vastauksia ja joka kerta kun AP:n omia toimia kritisoidaan hän jotenkin kääntää sen niin, että vika on aina lapsessa. Mietin huokuuko myös tämä hänen kasvastukseen. Lasta on kasvatettu niin, että jos hän ei toimi oikein se vika on aina hänessä.
Ap:n otsikko ”Lapsi imee voimat koko perheestä” saa minut miettimään koko perheen dynamiikkaa. Onko perheessä muita aikuisia ja jos on, kuinka toinen aikuinen pärjää lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaadit lapselta kyllä mahdottomia. Esim. pukeminen. Pilko se pieniin osiin. Usko pois, että lapselle "Tässä on vaatteet pue ne päällesi sillä aikaa kun vaihdan pikkusiskolle vaipan" on aivan liian monimutkainen asia. Lyhennä pyyntöjä, ole itse paikalla. "Pue housut", "Pue paita" "Nyt laita sukat" jne on tuossa vaiheessa kehitystä se, mitä lapsi pystyy sisäistämään.
Siis mitä? Tällaista ohjeistusta lapselle, jonka pitäisi vuoden päästä aloittaa jo koulu? Eikö tuollaiset ohjeet anneta juuri pukemaan opettelevalle lapselle, ja eskari-ikäisen pitäisi olla jo sen vaiheen ohittanut.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia käytöstä tuon ikäiseltä, ettei ole yhtään itseohjautuvuutta, sopeutuvuutta jne. Kuulostaa enemmän kolme-neljävuotiaalta. Olisin ehdottomasti yhteydessä terveydenhuoltoon.