Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi imee voimat koko perheestä.
10.09.2019 |
Lapsi on 1v asti ollut aina todella tulta ja tappuraa, aikaisemmin pistin aina uhman piikkiin ja toki olen tietoinen "kuningasvuodesta."
Lapsella on rajat ja yhteistä tekemistä on, sekä käy harrastuksessa. Viime kesä meillä meni mainiosti, kun loppui hoito ja oli lomaa ennen eskaria. Nyt on kuitenkin pakko purkaa tilannetta johonkin, koska olen niin uupunut lapsemme kanssa.
Koko ikänsä ajan saanut taistella pukemisesta, aamu ja iiltatoimista.lapsella ei ole kun 2 ruokalajia mistä hän tykkää. Ei suostu syömään mitään, kaikki on ällöttävää ja tuntuu suussa oudolle, Huoh. Joka päivä sama jankkaus, en syö, tahdon leivän. Kun sanotaan, että ruokaa on syötävä ja leipää saa sen jälkeen jos vielä nälkä jää, mutta ei. Sitten ilmoitetaan että en syö, ja nuristaan lattialla seuraava tunti että mulla on nälkä ja en saa ruokaa..
Kotona ei ole ollenkaan omatoiminen. Kun vaikkapa sanon, että tässä on vaatteet ja pue ne sillä välin kun käyn vaihtamassa sisarukselle vaipan ja puen hänet valmiiksi, melkein joka kerta mitään ei ole tapahtunut. Minun pitäisi kokoajan olla vieressä sanomassa, että pue tämä ja nyt tuo. Tai menee makoilemaan jonnekkin etten jaksa lähteä jne.
Yksi aamu meni jo aika pahaksi, oltiin herätty aikaisin, syöty ja puettu. Annoin katsoa aamulla lastenohjelmia sillä ehdolla, että pukee nätisti ulkovaatteet kun pitää lähteä. Lähdön aika kun koitti, lapsi intti sohvalla ettei lähde ennenkuin ohjelma loppuu. Sanoin että se ei nyt käy, myöhästyt eskarista. Puin pienempää ja monesti käskin tulemaan eteiseen pukemaan nyt heti. Kun mitään ei tapahtunut ja lapsi vain jankkasi ettei lähde, vein pienemmän jo autoon, hain lapsen eteiseen. Alkoi karkailemaan ja ei suostunut pukemaan. Otin syliin ja aloin pukea kenkiä yms kunnes sain nyrkistä silmään. Myöhästyttiin eskaristakin.
Eilen oli taas hyvä esimerkki arjestamme, lähdin pienemmän kanssa hakemaan eskarista ja sanoin että mennään tästä suoraan hänen lempipuistoonsa leikkimään. Sitten lapsi sai päähänsä että tahtoo jonkun lelunsa mukaan. Koska olimme kävellen sanoin ettei me nyt lähdetä vaan mennään puistoon, siellä leikitään leluilla mitä löytyy ja puistossa on isoimmille kiipeily yms juttuja, että tekemistä riittää. Koko matkan lapsi vain huutaa että tahdon lelun, jää minnekkin tielle makaamaan ja ei suostu kävellä. Puistoon kun päästiin sama huuto jatkui, sanoin että homma menee nyt näin, täällä olemme jonkin aikaa ja kotona voi sitten leikkiä leluilla. Suuttui vain lisää, heitteli minua kivillä yms, sitten lähdettiin kotiin. Kotona taas itki miks ei nyt saakaan tätä ja tota, kun annoin rangaistuksen. Nykyään tuntuu turhauttavalta keksiä mitään kivaa tekemistä, kaikki päättyy tappeluun ja kitinään. Kaikki on niin hankalaa kokoajan, kun lapsi suuttuu inttää ja inttää, ei kuuntele yhtään mitään, sama kun saa raivarin mitään yhteyttä ei saa, pitää estää lyömästä ja on niin äkkipikainen että vain tekee ja toimii ennenkuin miettii. Ei auta, vaikka aikuinen rauhoittelee ja kehottaa tulemaan vaikka viereen rauhoittumaan tmv.
Tuntuu, että elämä on pelkkää taistelua ja vääntämistä aamu 6 ilta 9 asti. En jaksa..
Kommentit (157)
Moikka, meillä kans syömiset sujuu tollain ku kerroit, ja oikeastaan kaikki muukin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muissa aistituntemuksissa eroa toisiin lapsiin? Sitä ei edes vanhempi ehkä huomaa, jos on esikoinen kyseessä - itse en tajunnut edes kolmannen kohdalla. Kaikki tekeminen oli jotenkin vaikeaa, pureskeli paitoja, itki puskiessa vielä 4v., nirsoili ruoalle (tuntuu oudolle suussa), oli jotenkin kömpelö joissakin toiminnoissa, toisissa huippulahjakas (laski kertolaskuja eskarissa sujuvasti esim.). Pesulla oli vaikea käydä. Ei osannut kunnolla pyyhkiä pyllyä tai siis ei halunnut, pidin laiskuutena.
Diagnoosi oli lopulta sensorisen integraation ongelmat. Siihen liittyy muuten myös aggressio, joka tuli meillä kuvioihin vasta 10v kieppeillä. Googleta?
Hankala sanoa kun on esikoinen. Mutta joo tuo on tuttua että "ruoka tuntuu oudolle suussa" vaatteiden kanssa ei yleensä ongelmia, sukissa joskus valittaa että ei tunnu kivalta ja tahtoo vaihtaa ne. Meillä pääosin käytössä sellaisia Vaatteita mitä lapsen on helppo Pukea,esim H&m perus collareita mitkä vaan vedetään päälle. :)
Tuo ruoka homma itseäni usein huolestuttanut vain. Epäilen, että lapsi ns pinnistelee eskarissa että siellä jaksaa toimia ja tehdä niinkun muutkin ja noudattaa ohjeita, kotona sitten purkautuu. Väsynyt lapsi ei ole, todella energinen ja päiväunet lopetti jo 2v. Ap
Mun lapsi ei pienenä tykännyt tuoreesta tomaatista. Sanoi kans, että tuntuu suussa oudolta. Vasta noin 10-vuotiaana osasi kertoa, että tomaatti kirvelee suussa. Mitään muita oireita tomaattiallergiasta ei ollut ja esim tomaattimurskaan tehtyä pastakastiketta söi ihan mielellään.
Mulla myös selvisi jossain vaiheessa allergioita sellaisille ruoille, joita en tykännyt syödä. Lapsi ei välttämättä osaa sanoittaa näitä kovin hyvin, koska hän ei voi tietää että tomaatin syöminen ei aiheuta kaikille ihmisille samanlaista tuntemusta kuin hänelle, vaan voi tavallaan luulla että se on normaalisti tomaatin syömiseen kuuluva asia, josta hän ei tykkää. Muissakin asioissa voi olla vastaavaa, että ei osaa selittää missä se ongelma on, koska omassa kokemusmaailmassa asiat ovat niin itsestäänselvästi tietyllä tavalla. Ei tajua, että muilla ihmisillä ei jatkuvasti vaattteiden saumat tunnu tms. Sitä en kyllä tiedä, millä konstilla lapsesta sitten saisi tällaiset asiat irti.
Minulle tuli mieleen, että lapsella on nyt rankkaa, kun eskari on alkanut. Lähtisin katsomaan tilanentta ensin näillä keinoilla:
Anna lapsen syödä just sitä ruokaa mitä haluaa (vaikka sitten leipää) vaikka 2 kk mukisematta, kunhan syö ja ns paljon (riittävästi). Voi olla, että lapsi ei tällä hetkellä saa ihan tarpeeksi energiaa, kun syöminen on hankalaa. Eskarin aloitus kuluttaa hirveästi energiaa. Parissa kuukaudessa ei mitään vitamiinin puutoksia tule.
Ei tv:tä aamulla.
Kyllä tv-ohjelma päivällä, kun tulee eskarista. Eli rauhoittuminen fyysisesti tv:n avulla. Vain 1 ohjelma. Sitten teekke yhdessä välipalaa (sitä leipää vaikka), minkä jälkeen on kirjojen lukua, legoilla leikkimistä tms eli mitä tahansa tekemistä, kunhan se ei olisi elektronista eli ylistimuloivaa aivoille.
Vierailija kirjoitti:
Laita se nurkkaan seisomaan. Riittävän kauan kun tuijottelee nurkkaa ääneti ja liikkumatta, niin alkaa sääntöjen noudattaminen tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Vaikka 3-4 min välein voi käydä kysymässä, että onko nyt halukas noudattamaan sääntöjä vai onko tarpeen seistä vielä lisää.
Ja sinäkö uskot, että tämä lapsi seisoisi siellä nurkassa, kun hänet on sinne "laitettu"?
Monet vastaajat kehottavat ottamaan yhteyttä perheneuvolaan tai terveydenhuoltoon. En huomaa, että olisit, Ap, vastannut siihen mitään. Oletko hakenut ammattiapua näihin ongelmiin, tai aiotko hakea? Minunkin mielestäni lapsesi käytös tuntuu niin hankalalta, että ammattiapua tarvittaisiin. Hyvää tarkoittavat vinkit eivät tässä riitä. Jotkut lapset ovat synnynnäisesti vaikeampia kuin toiset. Avun hakeminen ei ole häpeä, se on järkevää vastuullisen aikuisen toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta sanoita lapsen tunteet! Joka kerran, kun suuttuu sano, että nyt olet vihainen/pettynyt/mustasukkainen jne. Painota, että saa olla vihainen/pettynyt/mustasukkainen, se on ihan ok, mutta ei saa lyödä, huutaa, heitellä tavaroita jne.
Lukeaa kirja Sika ja tunteet ja käykää läpi siinä olevat tunteet, etsikää esimerkkejä, missä tilanteissa tuntee mitenkin - ja painottakaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Lisäksi voitte lapsen kanssa yhdessä miettiä, mitä voisi tehdä, kun tuntee negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä ap, että olet niin tilanteen uuvuttama, että menet ikään kuin putkimaisella automaattiohjauksella. Tällöin et pysty ottamaan käyttöön tilanteiden ratkaisemiseen vaadittavaa luovempaa ja leikkisempää otetta. Sinulla on käytössä ihan hyviä käytäntöjä (esim. tarrataulut ja lähtemisen ennakoiminen lapselle), mutta voisiko olla niin, että annat kuitenkin väsymyksesi ja vauvan tarpeiden vuoksi vanhemmalle lapselle kärsimättömän, hiukan ankaran ja poissaolevan vaikutelman? Tämä stressaa lasta esim. siirtymätilanteissa, etenkin jos on jonkinlaista toiminnanohjauksen ongelmaa.
Lapsella on lisäksi uusi tilanne (eskari) ja hän kaipaisi ehkä enemmän tyhjää aikaa ja henkilökohtaista huomiota stressiä aiheuttavan eskarin vastapainoksi. Rangaistukset kannattaisi ehkä ainakin vähäksi aikaa jättää pois ja keskittyä siihen mitä positiivista lapsessa on. Kehuja kannattaa antaa ihan tavallisistakin asioista, sellaisista jotka lapsi jo osaa. Tällöin hän saa kokemuksen osaavuudestaan, eikä aina siitä mikä meni vikaan. Kehu ihan jokaisesta onnitumisesta: miten hienosti puki sukan, paidan ym. Kehu lasta myös ihanuudesta ja kerro kuinka kiva sinusta on viettää aikaa hänen kanssaan. Nyt olisi minusta tärkeintä, että saat itse tuoreen näkökulman lapseen ja tilanteeseen, vaikka tiedän kokemuksesta, että se on todella vaikeaa silloin kun on itse kuormittunut.
Kuten moni muukin täällä on jo sanonut, niin toimintaterapia ja perheneuvola voisivat auttaa. Yritä myös järjestää itselle omia hengähdyshetkiä, jotta pystyt pitämään itsesi kasassa.
Kannattaa myös ensi hätiin lukaista kirja:
Anna Tommola ja Sanna Häkkilä: Rauhoita ja rohkaise - Apua lapsen stressitilanteisiin.
Sitten ihmetellään kun syntyvyys laskee:D kuka idiootti väittikään et lapset tuo onnea ja ilman lasta nainen ei ole nainen? Olen iloinen että olen lapseton sinkku, käy sääliksi kun muakin nuorempia äitejä yrittää saada sen kiukuttelvan kakaransa jotenkuten kuriin, jotkut ei tietenkään yritä vaan antaa kaupassakin juosta ja törmäillä tavaroihin ja ihmisiin, sama ravintolassa, lapsi kiljuu, huutaa, juoksee ja henkilökunta joutuu olemaan ilmainen lapsen piika ettei vaan lapsi rikkoisi mitään tai tuhoaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin minun kirjoittama, meidän lapsi on ihan samanlainen! On nyt ekalla luokalla. Eskariaika oli paha. Nyt ehkä hiukan helpottanut, mutta vain hiukan.
Vierailija kirjoitti:
Mene päiväkotiin tekemään keikkaa niin opit liikkumaan tehokkaasti paikasta toiseen ja ruokailemaan lasten kanssa sekä järjestämään mielekästä tekemistä. Päiväkodissa vastuullasi on kokoajan vähintään 7 lasta joten sen jälkeen vähempi määrä tuntuu helpolta.
Meidän lapsi onkuin enkeli päiväkodissa, kotona hän on jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei toimi ikätasoisella tavalla. Onhan kasvu ja kehitys varmasti ok?
Onhan autismikirjon häiriön mahdollisuus suljettu pois?
Miten meni lene ja mitä päiväkodista on sanottu?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toiminut se, että tekeminen loppuu jos märinä ei lopu. Siis jos kyse on jostain mistä lapsi tykkää.
Esimerkissäsi menitte puistoon ja lapsi vain kiukutteli -> puistoon meno pois.
Aina tietysti varoitetaan etukäteen "Jos et pysty leikkimään kiukuttelematta niin leikki loppuu" ja "Tuo mitä nyt teet on kiukuttelua".Muista kehua hyvistä hetkistä usein. Lapset rakastavat positiivista palautetta, mutta me aikuiset usein unohdetaan antaa sitä. Lapsi ei osaa käyttäytyä "hyvin" jos ei muista mitä se "hyvin" oli.
En ole ap, mutta aina ketuttaa yhtä paljon kun aikuinen ihminen puhuu ”kiukuttelusta”. Kiukuttelu tosiaan on aina just sitä, minkä aikuinen päättää olevan kiukuttelua.
Minun mielestäni koko kiukuttelun käsite pitäisi purkaa atomeiksi. Lapsella on tunteita, ja hän ilmaisee niitä välillä sopivilla ja välillä sopimattomilla tavoilla. Se, että kiukuttelu kielletään, ei poista kiukkua ja tee aurinkoista lasta.
T. Nälkäisenä kiukutteleva äiti.
Lapsen kaiken käytöksen taustalla ovat tunteet. Jos lapsen tunteita ei sanoiteta ja opeteta oikeanlaista reagointia tunteisiin ei lapsi opi rakentavaa käytöstä.
Lisäisin vielä, että rankaiseminen ei opeta lapselle mitään, vaan aikaansaa vain katkeruutta rangaistuksen antanutta aikuista kohtaan. Rangaistu lapsi on edelleen yhtä hukassa tunteidensa kanssa ja päälle päätteeksi vielä oppii inhoamaan vanhempiaan.
Niin no riippuu mistä rangaistaan. Tunteiden näyttämisestä ei pidä rangaista, sovittujen sääntöjen noudattamatta jättämisestä kyllä.
Jos ei joku aamu pyynnöistä/käskyistä huolimatta tee/lähde matkaan, niin nappaa vauva matkaan ja mene sen kanssa. Jätä se lapsi kotiin vähäksi aikaa ja kun tulet takaisin, niin selitä, että näin käy, kun et ole valmis/pukenut itse/katsot sen ohjelman loppuun. Muutama päivä pois eskarista, eiköhän ala oppimaan. Kymmenen minuuttia riittää.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Lapsi ei toimi ikätasoisella tavalla. Onhan kasvu ja kehitys varmasti ok?
Onhan autismikirjon häiriön mahdollisuus suljettu pois?
Miten meni lene ja mitä päiväkodista on sanottu?
En ole aloittaja mutta lapsemme on ihan samanlainen. Päiväkodissa menee hyvin, siellä hän on aivan kuin eri lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, vaadit lapselta kyllä mahdottomia. Esim. pukeminen. Pilko se pieniin osiin. Usko pois, että lapselle "Tässä on vaatteet pue ne päällesi sillä aikaa kun vaihdan pikkusiskolle vaipan" on aivan liian monimutkainen asia. Lyhennä pyyntöjä, ole itse paikalla. "Pue housut", "Pue paita" "Nyt laita sukat" jne on tuossa vaiheessa kehitystä se, mitä lapsi pystyy sisäistämään.
Siis mitä? Tällaista ohjeistusta lapselle, jonka pitäisi vuoden päästä aloittaa jo koulu? Eikö tuollaiset ohjeet anneta juuri pukemaan opettelevalle lapselle, ja eskari-ikäisen pitäisi olla jo sen vaiheen ohittanut.
Näitä ohjeita annetaan just tasan tarkkaan niin kauan kuin tarvitaan. On aika idioottia kasvatusta, että koska lapsi nyt on tämän ikäinen, en enää tee näin vaan siirryn seuraavaan (oppikirjassa kerrottuun) vaiheeseen.
Meillä oli samaa ja taistelin asian kanssa 6 vuotta. Kukaan ei auttanut vaikkei edes neuvolan testeissä päässyt läpi. Eka luokalla todettiin pahat hahmotushäiriöt, add ja pääsi erityiskouluun. Luulen et teilläkin jotain muuta alla. Se tunne kun kaverit antavat kasvatusvinkkejä ja haukkuvat selän takana huonoksi äidiksi tietämättä tilannetta. Esikoinen on kuitenkin ns normaali niin se helpotti vähän mun mollausta mun huonosta kasvatuksesta. Onnea taisteluun
💪
Alue: Aihe vapaa
Meilläkin allergiat vaikuttivat lapsen käytökseen.
Ruokailut olivat todella vaikeita ja lapsi muutenkin todella kiivas tapaus.
Hänellä kananmuna aiheutti raivareita. Huomattiin tämä kun allergioita selvitettäessä jätettiin kananmuna pois ruokavaliosta. Muitakin allergioita löytyi, mutta ne eivät vaikuttaneet käytökseen.