Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet perintönä taloja, asuntoja, mökkejä, rahaa, arvopapereita jne. Osaatteko arvostaa niitä?
09.09.2019 |
Ymmärrättekö yhtään, että jotkut raatavat koko elämänsä saadakseen sen, mitä olette saaneet pelkästään siksi, että synnyitte rikkaiden vanhempien lapseksi?
Kommentit (48)
Olen saanut perintöä 300 000 ja itse hommannut 250 000 e. Nollasta ollaan lähdetty kaikki: isovanhemmat, vanhemmat ja minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa arvostaa minäkään. Omistan puolikkaan rapistuneesta mökistä, jota ei ole varaa tai taitoa pitää kunnossa.
Arvopaperit ja rahat menevät lapsilleni. Ei silti että heitä kadehtisin, mutta olisivat voineet minun puolestani periä tuon mökinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teen verotusarvoltaan 63 000 euron ok-talolla muuttotappiokunnassa? Kuka sen muka ostaa? Kulut juoksee. Lisäksi joudun maksamaan myyntivoittoveron ja kiinteistövälittäjän palkkionkin perintöveron lisäksi, JOS joku sen ostaisi. Jos olisin pelkkää rahaa perinyt saman summan, olisi mennyt pelkkä perintövero.
Eihän perintönä saadusta talosta mene myyntivoitosta veroa jos se on arvostettu oikein perintöveroa määrättäessä. Myytäessä menee veroa vain jos olet maksanut perintöveroa liian alhaisesta arvosta.
Kiinteistövälittäjälle on maksettava aina jos hänen palveluitaan käyttää.
Olen saanut lahjana mökkitontin, johon olen rakentanut puolison kanssa yhdessä mökin. Osaan arvostaa lahjaa, sillä ilman sitä meillä ei olisi kesäpaikkaa ja elämä olisi nyt hyvin erilaista.
Parisataa tonnia on tullut perintoä ja 1,2 miljoonaa on tehty itse tähän mennessä. Olihan siinä vanhempien elämäntyo mutta kyllä ne puolet peri itsekin. Faija olisi voinut tehdä rahaa enemmänkin mutta se ei ollut sen lajin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin monta vuotta joutunut istumaan käräjillä kuolinpesäriitojen takia, että siinä se vainajan omaisuus menee. Riita on vastapuolen tahdosta ja loukkausten määrä heidän taholtaan vastaa jo tehokasta kiusaamista. Joten voit olla aivan varma, että asenteeni ylipäätään omaisuutta kohtaan on saanut monta ajatusta liikkeelle olisiko viisainta elää ilman mitään?
Isäni perinnöstä sain osuuteni. Hän oli viisas mies ja joka on minut nyt pelastanut, että selviän nyt em riitaisan kuolinpesän juristikuluistani.
Vierailija kirjoitti:
En. Miksi omaisuutta pitäis arvostaa?
Hölmö.
Esimerkiksi asunto-osakkeen periminen saattaa "auttaa" pääsemään velkavapaaseen elämään joka taas luulisi useimmilla laskevan stressitasoja koska ei ole niin suurta painetta mm. työelämässä säilymisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikilla on Suomessa mahdollisuus vaurastua, kun aloittaa sijoittamisen NYT! Vaikka olisit mistä alkkisperheestä, rikastuminen on omissa käsissä: esim. Voit opiskella lääkäriksi ja lakimieheksi. Jo opintotuesta kannattaa laittaa joka kuukausi 50-100 euroa sijoitusrahastoon ja sitten palkasta 500-1000. Kymmenessä vuodessa on jo ihan kiva summa säästössä.
Itse ostin ekan kaksioni 19-vuotiaana ja asunnon arvo on kasvanut. En bilettänyt ja tuhlannut, vaan työskentelin vanhempieni firmassa aina viikonloput ja säästin PIENESTÄ palkasta maksaakseni asuntolainaa.
Tapasin onneksi samat arvot omaavan miehen ja yhdessä olemme KOVALLA työllä kartuttaneet omaisuutta. Nyt meillä on useita omistusasuntoja hyvällä alueella ja sievoinen osakesalkku. Turha kadehtia, koska ihan jokainen pystyy Suomessa samaan! Kaikilla on aivan samat mahdollisuudet!!!
"Ymmärrättekö yhtään, että jotkut raatavat koko elämänsä saadakseen sen, mitä olette saaneet pelkästään siksi, että synnyitte rikkaiden vanhempien lapseksi?"
Periä voi muutakin kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikilla on Suomessa mahdollisuus vaurastua, kun aloittaa sijoittamisen NYT! Vaikka olisit mistä alkkisperheestä, rikastuminen on omissa käsissä: esim. Voit opiskella lääkäriksi ja lakimieheksi. Jo opintotuesta kannattaa laittaa joka kuukausi 50-100 euroa sijoitusrahastoon ja sitten palkasta 500-1000. Kymmenessä vuodessa on jo ihan kiva summa säästössä.
Itse ostin ekan kaksioni 19-vuotiaana ja asunnon arvo on kasvanut. En bilettänyt ja tuhlannut, vaan työskentelin vanhempieni firmassa aina viikonloput ja säästin PIENESTÄ palkasta maksaakseni asuntolainaa.
Tapasin onneksi samat arvot omaavan miehen ja yhdessä olemme KOVALLA työllä kartuttaneet omaisuutta. Nyt meillä on useita omistusasuntoja hyvällä alueella ja sievoinen osakesalkku. Turha kadehtia, koska ihan jokainen pystyy Suomessa samaan! Kaikilla on aivan samat mahdollisuudet!!!
Ihan uteliaisuudesta, etta mita te teette tuolla varallisuudella? Kieriskelette iltaisin roopeankkoina osaketositteissa ja omistuskirjoissa? :D
Ma en ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut sijoittamisesta ja/tai saastamisesta. Tietysti "pahan paivan varalle" on muutama kymppitonni saastossa, mutta muuten nautin mieluummin elamastani tassa ja nyt, kuin kituutan ja saastan kaiken, mita voin.
Koskaan kun ei tieda milloin omat paivat ovat tulleet tayteen, ja niissa kaarinliinoissa ei tunnetusti ole taskuja.
Mina pistan omat ylimaaraiset rahani hyvaan elamaan, ihaniin elamyksiin puolison kanssa, ja jos jaa yli niin laitan hyvantekevaisyyteen. Materiaan vahemman, ollaan molemmat "vaatimattomia" mita tulee statussymboileihin ym. Ei kiinnosta mita muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikilla on Suomessa mahdollisuus vaurastua, kun aloittaa sijoittamisen NYT! Vaikka olisit mistä alkkisperheestä, rikastuminen on omissa käsissä: esim. Voit opiskella lääkäriksi ja lakimieheksi. Jo opintotuesta kannattaa laittaa joka kuukausi 50-100 euroa sijoitusrahastoon ja sitten palkasta 500-1000. Kymmenessä vuodessa on jo ihan kiva summa säästössä.
Itse ostin ekan kaksioni 19-vuotiaana ja asunnon arvo on kasvanut. En bilettänyt ja tuhlannut, vaan työskentelin vanhempieni firmassa aina viikonloput ja säästin PIENESTÄ palkasta maksaakseni asuntolainaa.
Tapasin onneksi samat arvot omaavan miehen ja yhdessä olemme KOVALLA työllä kartuttaneet omaisuutta. Nyt meillä on useita omistusasuntoja hyvällä alueella ja sievoinen osakesalkku. Turha kadehtia, koska ihan jokainen pystyy Suomessa samaan! Kaikilla on aivan samat mahdollisuudet!!!
"vaan työskentelin vanhempieni firmassa aina viikonloput"
Onneksi sulle, kaikilla ei tätä mahdollisuutta, tai oikeastaan suurimmalla osalla, ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä perinyt, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen ja olen Inkoon mökkiä ja omakotitaloa isolla pihalla pääkaupunkiseudulla "rikkaampi".
Olen sanonut vanhemmilleni jo vuosia sitten, että he voisivat muuttaa jossakin välissä yksitasoiseen taloon lähemmäksi palveluita ja pistää mökin rahoiksi, jolla sitten voisivat matkustella kunnolla ja säästelemättä.
En halua sitä mökkiä ja meillä on oma lainaton talo jo, eli vanhukset voisivat käyttää omat rahansa nyt itseensä, kun vielä voivat. Valitettavasti en arvosta siis tulevaa perintöäni.
Niimpä niin. Et arvosta, mutta pidät siitä kuitenkin kaikin voimin kiinni tulevaisuudessa.
Ihmiset jotka elävät säästeliäästi koko ikänsä eivät kykene vanhuudessaankaan nauttimaan tuhlaamisesta.
Kohtalaisen suuren perinnön sain. Isäni omisti muutaman asunnon, mökki isolla tontilla jne. En silti mikään rikas ole, työskentelen hoitoalalla jne.
Vaikea arvostaa koska sydän särkyi varmaan lopullisesti isän kuoltua. Hän ihan oikeasti oli minulle kaikki kaikessa. Tärkein ihminen koko elämässä. Mikään raha ei vie tätä surua pois, ei vaikka olisin saanut kymmenen miljoonaa. Isäni haluan, en rahaa. En toivu tästä ikinä. Kaikesta olisin valmis luopumaan jos isä palaisi. Olen kirjaimellisesti itkenyt lähes yhteen mittaan kaksi vuotta, ikävä on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani olivat tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä ja olin yksi perijöistä tuon keskiluokkaisen omaisuuden (talo, mökki) jaossa.. Okei, yksi isovanhemmista peri maatalon lapsena vähän maata joka onnellisen sattuman kautta oli kasvukeskuksen lähellä. Yhdeltä isovanhemmalta jäi myös pieni asunto. Niin että en ole rikkaiden lapsi, minun arvostukseni tai arvostamattomuuteni ei lisää sinun perintöäsi eli mitä väliä. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen suuren perinnön sain. Isäni omisti muutaman asunnon, mökki isolla tontilla jne. En silti mikään rikas ole, työskentelen hoitoalalla jne.
Vaikea arvostaa koska sydän särkyi varmaan lopullisesti isän kuoltua. Hän ihan oikeasti oli minulle kaikki kaikessa. Tärkein ihminen koko elämässä. Mikään raha ei vie tätä surua pois, ei vaikka olisin saanut kymmenen miljoonaa. Isäni haluan, en rahaa. En toivu tästä ikinä. Kaikesta olisin valmis luopumaan jos isä palaisi. Olen kirjaimellisesti itkenyt lähes yhteen mittaan kaksi vuotta, ikävä on valtava.
Tosi ikävää, otan osaa. Mutta.... ikävämpäähän olisi jos lapset kuolisivat ennen vanhempiaan. Vanhemmat ja isovanhemmat kuolevat ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikilla on Suomessa mahdollisuus vaurastua, kun aloittaa sijoittamisen NYT! Vaikka olisit mistä alkkisperheestä, rikastuminen on omissa käsissä: esim. Voit opiskella lääkäriksi ja lakimieheksi. Jo opintotuesta kannattaa laittaa joka kuukausi 50-100 euroa sijoitusrahastoon ja sitten palkasta 500-1000. Kymmenessä vuodessa on jo ihan kiva summa säästössä.
Itse ostin ekan kaksioni 19-vuotiaana ja asunnon arvo on kasvanut. En bilettänyt ja tuhlannut, vaan työskentelin vanhempieni firmassa aina viikonloput ja säästin PIENESTÄ palkasta maksaakseni asuntolainaa.
Tapasin onneksi samat arvot omaavan miehen ja yhdessä olemme KOVALLA työllä kartuttaneet omaisuutta. Nyt meillä on useita omistusasuntoja hyvällä alueella ja sievoinen osakesalkku. Turha kadehtia, koska ihan jokainen pystyy Suomessa samaan! Kaikilla on aivan samat mahdollisuudet!!!
Samaan aikaan moni yrittäjä ja varakas toitottaa, että Suomessa ei ole mahdollista vaurastua työtä tekemällä koska verotus on niin kova. Toisaalta sitten kerrotaan näitä tarinoita.
Tähän kertomukseen kuitenkin sellainen sivuviite, että oman asunnon osataminen 19-vuotiaana, töiden tekeminen opintojen ohella ja sijoittamisen aloittaminen on ollut kiinni vanhemmista. Jos olisit kasvanut huono-osaisessa perheessä, niin et olisi voinut työskennellä (eli oppia työntekoa) vanhempien firmassa, sulla ei olisi ollut rahaa säästössä tai vakuuksia oman asunnon ostamiseen 19-vuotiaana ja sua ei olisi todennäköisesti kannustettu opiskelemaan.
Silti olen sitä mieltä, että Suomessa on oikeasti lähes kenellä vain mahdollisuus pärjätä hyvin omilla avuilla. Toisille se on vain helpompaa, sillä oikeasti pohjalta ponnistava joutuu pinnistelemään enemmän ja tällöin moni lahjakkuus voi uupua matkalla samaan aikaan kun vähemmän fiksua luokkakaveria tuetaan kotoa käsin.
leski kirjoitti:
"Ymmärrättekö yhtään, että jotkut raatavat koko elämänsä saadakseen sen, mitä olette saaneet pelkästään siksi, että synnyitte rikkaiden vanhempien lapseksi?"
Periä voi muutakin kuin vanhempansa.
Ja tärkein perintö minkä voi lapselleen antaa, on opettaa siihen, että itse pystyy vaikuttamaan omaan elämänsä suuntaan.
Olen perinyt nyt myöhemmin myös melko paljon omaisuutta, mutta tärkeimmät asiat mitä minulle on perintönä annettu:
- koulutuksen arvostus: mitä teetkin hanki koulutus ammattiin, millä aina pystyt elättämään itsesi ja perheesi. Kun teet töitä tavoitteesi eteen, voit myös valita työn mikä on mielekäs, ei vain elättävä.
- älä koskaan jää roikkumaan huonoon mieheen (vaikka seksi olisi kuinka hyvää) - tämä btw opetti 1904 syntynyt mummoni. Nainen on aivan yhtä pärjäävä itsenäiseen elämään kuin mieskin
- varaudu aina pahan päivän varalle. Älä koskaan tuhlaa enempää kuin mitä tienaat, vaan jokaisesta palkasta jätä edes vähän säästöön.
- käytä tavarat loppuun: ruoka, vaatteet jne - jos heität niitä pois=heität rahaa menemään
- Arvosta Suomen itsenäisyyttä ja veteraaneja.
- Auta naapuria, ja varsinkin naapurin lapsia
Rahan periminen oli siis toissijaista, ja tuen myös lapsiani, mutten jättänyt perintöä yli, koska minusta on myös tärkeää, että lapseni tajuavat tulevan perintönsä olevan esivanhempien kovalla työllä ja säästäväisyydellä kerätyn, ja oisi loukkaus heitä kohtaan ”kännätä ja viettää velttoa elämää” heidän perintönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä perinyt, mutta kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen ja olen Inkoon mökkiä ja omakotitaloa isolla pihalla pääkaupunkiseudulla "rikkaampi".
Olen sanonut vanhemmilleni jo vuosia sitten, että he voisivat muuttaa jossakin välissä yksitasoiseen taloon lähemmäksi palveluita ja pistää mökin rahoiksi, jolla sitten voisivat matkustella kunnolla ja säästelemättä.
En halua sitä mökkiä ja meillä on oma lainaton talo jo, eli vanhukset voisivat käyttää omat rahansa nyt itseensä, kun vielä voivat. Valitettavasti en arvosta siis tulevaa perintöäni.
Niimpä niin. Et arvosta, mutta pidät siitä kuitenkin kaikin voimin kiinni tulevaisuudessa.
Ihmiset jotka elävät säästeliäästi koko ikänsä eivät kykene vanhuudessaankaan nauttimaan tuhlaamisesta.
Tuhlaaminenkin on suhteellista - ja miksi kirjoitit tuon ikäänkuin se, ettei osaa nauttia tuhlaamisesta olisi jokin puute tai vajavaisuus?
Osaan arvostaa perintöäni, se mahdollistaa työskentelyn alalla, jossa pätkätyöt ja työttömyysjaksot esim. apurahakausien välillä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lyhyt työttömyys ei kaada talouttani vaikka tulot ovat muutenkin pienet. Minulla on lähes velaton asunto ja pystyn elämään huolettomasti, matkustelemaan yms. Eli todellakin arvostan.
Ap ei tunnu ymmärtävän ett hän itse valitsee minkä eteen ponnistelee, onko se asunto vai matkustelu tms.
Perintö tuo usein ongelmia tullessaan. On aika yleistä, että perintöverot pitää maksaa vaikka leski käytännössä sanoo mitä tehdään eikä ymmärrä yhtään jälkeläisiään. Etenkin muuttotappiokunnassa oleva talo ränsistyy, kun leski ei remontoi eikä lopuksi ymmärrä mistään mitään, mutta roikkuu asunnossa kunnes kannetaan muualle.
Itse olisin mieluummin pitänyt isän enkä menettänyt häntä alle kouluikäisenä. Äiti olisi voinut käyttää rahojaan omaan elämäänsä ja jättää vähemmän meille. Sisko olisi voinut luopua ja olisi perintöverot olleet olemattomat.