Lasten ja nuorten törkeä käytös kouluissa - mitä asialle pitäisi tehdä?
Pitkään yläkoulussa koulunkäynninohjaajana työskennelleenä on todettava, että oppilaiden käytös opettajia ja ohjaajia kohtaan on muuttunut vuosi vuodelta yhä törkeämmäksi. Opettajia puhutellaan käsittämättömin sanavalinnoin ja heitä yritetään jyrätä mennen tullen. Tilanne alkaa olla ihan käsittämätön. Onko kellään ajatuksia siitä, mitä tilanteelle pitäisi tehdä? Lisää rangaistuksia vai mitä? Wilmamerkinnät eivät ainakaan tunnu toimivan...
Kommentit (39)
Duutsonit on ollut huono esimerkki.
Osa nuorista on valitettavasti ns. koviksia, joita mikään normaalielämä ei koske / kiinnosta. Toiset taas ovat toista ääripäätä ja hyvin fiksuja ja valmiita ihmisiä.
Näille kovakalloille pitäisi kehittää eri systeemit. Toisille tehoaa normaali puhe, perustelut ja esimerkit, näille vaikeimmille pitäisi pystyä lyömään seinä eteen ja nollatoleranssi kaiken p*rseilyn suhteen. Tiukka, armeijamainen sisäoppilaitos. Pois pääsee kun osaa kunnioittaa muita ihmisiä ja elämää.
Minä siivoojana koulussa, jossa noin tuhat oppilasta. Oppilaat tervehtivät, kiittävät siivouksesta ja nostavatruokalan penkit ylös. Jäynä toki tehdään, mutta valvontakameroita näkee, kuka oppilas sen itse siivoaa.
Ehkä vähän riippuu koulusta, opettajista ja rehtorista. Tuon koulun rehtori on lepponen ja huumorintajuinen. Ei kai tuolla oppilaat rellestä pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista on valitettavasti ns. koviksia, joita mikään normaalielämä ei koske / kiinnosta. Toiset taas ovat toista ääripäätä ja hyvin fiksuja ja valmiita ihmisiä.
Näille kovakalloille pitäisi kehittää eri systeemit. Toisille tehoaa normaali puhe, perustelut ja esimerkit, näille vaikeimmille pitäisi pystyä lyömään seinä eteen ja nollatoleranssi kaiken p*rseilyn suhteen. Tiukka, armeijamainen sisäoppilaitos. Pois pääsee kun osaa kunnioittaa muita ihmisiä ja elämää.
Off topic, mutta juttelitko sinäkään koskaan koulussa niiden kilteimpien poikien kanssa? Miksi?
Edelleen ne ryhmä koot, erityistä tukea tarvitsevien pitäisi saada sitä tukea tarpeeksi eli niitä pienluokkia tai omaa avustajaa pitäisi tarjota herkemmin.
Sitten opettajan pitäisi saa lupa poistaa se häirikkö luokasta, vaikka se vaatisi "voimaa"... Enemmän yhteistyötä kodin ja koulun välille, kun niitä kiusaamisia tulee ilmi, niin sekä kiusaaja ja kiusattu ja molempien vanhemmat yhdessä palaveriin...
Niillä kilteillä pärjäävillä pojilla silloin on aikuisena vaimo, perheet ja hyvätuloinen ammatti. Tarvitsee oikeanlaista auktoriteettia herättäviä aikuisia, jotka ymmärtävät nuoria. Sisäoppilaitos meininki vie vaan pahempaan suuntaan, sopivasti rentoutta, huumoria, hyviä perusteluita, tilannetajua. Yksi vaihtoehto olisi ottaa pari entistä väkivalta rikollista koulunkäyntiavustajaksi niin kyllä kunnioitusta ja auktoriteettia riittäisi, siis entistä. Nykyajan opettajilla ei ole karismaa ja sopivaa rentoutta ja huumorintajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista on valitettavasti ns. koviksia, joita mikään normaalielämä ei koske / kiinnosta. Toiset taas ovat toista ääripäätä ja hyvin fiksuja ja valmiita ihmisiä.
Näille kovakalloille pitäisi kehittää eri systeemit. Toisille tehoaa normaali puhe, perustelut ja esimerkit, näille vaikeimmille pitäisi pystyä lyömään seinä eteen ja nollatoleranssi kaiken p*rseilyn suhteen. Tiukka, armeijamainen sisäoppilaitos. Pois pääsee kun osaa kunnioittaa muita ihmisiä ja elämää.
Off topic, mutta juttelitko sinäkään koskaan koulussa niiden kilteimpien poikien kanssa? Miksi?
Ihme kysymys. Olen aina, lapsesta saakka ottanut ihmiset ihmisinä ja kohdellut muita sen mukaan, miten kukin käyttäytyy minua ja muita kohtaan. Kerro jos sinulla on jokin ongelma?
Se alkaa jo päiväkoti-ikäisistä. Kun lapsi ei halua tehdä jotain, vaikkapa mennä lepohetkelle tai ulos kun se on niin tylsää, vanhempien mielestä lapsen tulee saada tehdä mitä haluaa ja lapsen yksilöllisyys tulee huomioita. Toki lasten tarpeet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuunnella, mutta ryhmäkasvatuksessa nyt on tiettyjä yhteisiä päivärytmiin liittyviä asioita, mikä kuuluu kaikille, ja sitä on vanhempienkin vaikea joskus ymmärtää. Lapsi ei voi päättää kaikesta itseään koskevasta eikä määräillä aikuisia. Siltikin osa vanhemmista on oman lapsen mielihaluen ja kiukuttelun edessä aivan kädettömiä. Ei uskalleta asettaa jämäkästi rajoja ja lapsen ja aikuisen rajat häviävät, mikä on aina vaarallista. Aikuisilla tulee olla kokeneempina kyky tehdä lapsen edun mukaisia päätöksiä ja toteuttaa niitä silloinkin, kun lapsi ei niitä haluaisi noudattaa. Asia erikseen sitten ne lapset, joilla on jotain neurologista tms. mikä hankaloittaa "asiallista" toimintaa ja käytöstä.
Näin on väitetty aina. Kultaisella 80-luvulla luokkakoot olivat isompia, kovikset räkivät tunnilla, ja aniharva opettaja sai luokkaan kuria. Koulukiusaamista pidettiin lähes hyväksyttävänä. Siihen verrattuna omien lasteni kouluissa meno vaikuttaa häkellyttävän rauhalliselta.
Vierailija kirjoitti:
Niillä kilteillä pärjäävillä pojilla silloin on aikuisena vaimo, perheet ja hyvätuloinen ammatti. Tarvitsee oikeanlaista auktoriteettia herättäviä aikuisia, jotka ymmärtävät nuoria. Sisäoppilaitos meininki vie vaan pahempaan suuntaan, sopivasti rentoutta, huumoria, hyviä perusteluita, tilannetajua. Yksi vaihtoehto olisi ottaa pari entistä väkivalta rikollista koulunkäyntiavustajaksi niin kyllä kunnioitusta ja auktoriteettia riittäisi, siis entistä. Nykyajan opettajilla ei ole karismaa ja sopivaa rentoutta ja huumorintajua.
Totta tuokin, että huumori ja rentous pelastaa paljon. Kunnioitus on ansaittava ja se tapahtuu teoilla pitkälti. Itse nyt tarkoitin näitä oikeasti pihalla olevia nuoria, joihin ei normijutut tehoa. Voi olla, ettei tehoa mikään. Ja jos suuntana on selkeästi vankeus tulevaisuudessa, sitä varmemmin aikaisin kontrolloituun paikkaan. Siellä ehkä voi päästä elämään kiinni.
Johtuu siitä, ettei niille saa nykyään pitää kuria muuten kuin "kasvatuskeskustelemalla" sekä lähettämällä Wilma-viestejä siinä toivossa, että vanhemmat tekisivat jotain muutakin kuin vain keskustelivat.
Vierailija kirjoitti:
Niillä kilteillä pärjäävillä pojilla silloin on aikuisena vaimo, perheet ja hyvätuloinen ammatti. Tarvitsee oikeanlaista auktoriteettia herättäviä aikuisia, jotka ymmärtävät nuoria. Sisäoppilaitos meininki vie vaan pahempaan suuntaan, sopivasti rentoutta, huumoria, hyviä perusteluita, tilannetajua. Yksi vaihtoehto olisi ottaa pari entistä väkivalta rikollista koulunkäyntiavustajaksi niin kyllä kunnioitusta ja auktoriteettia riittäisi, siis entistä. Nykyajan opettajilla ei ole karismaa ja sopivaa rentoutta ja huumorintajua.
Mutta siis tosissaan se, että pitää ymmärtää nuoria. Miksi nuoriso-ohjaajilla tai erityisopettajilla ei ole niin paljon ongelmia pahisten kanssa, he pitävät nuorien kanssa työskentelystä, se välittyy heistä ja ne ottavat nuoren ihmisenä ja ajattelevat heistä hyvää. Pitää muistaa, että nuori on jo itsenäisesti ajatteleva ihminen. Ei silloin sisäoppilaitos meininki toimi. Katkeroittaa vain. Sama juttu lastensuojelussa. Rajat pitää luoda, mutta ei auktoritäärisesti, vaan saamalla yhteistyössä nuori ymmärtämään, miksi joku tietty toimintatapa on hänelle hyväksi ja miksi sääntöjä noudatetaan. Koulumaailma tosin on tähän huono koska siellä ei ole aikaa kohdata nuoria ihmisinä eikä opettajilla välttämättä ole edes sitä ammattitaitoa nuorten ongelmien ymmärtämiseen. He pitävät vain hyvistä oppilaista.
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo päiväkoti-ikäisistä. Kun lapsi ei halua tehdä jotain, vaikkapa mennä lepohetkelle tai ulos kun se on niin tylsää, vanhempien mielestä lapsen tulee saada tehdä mitä haluaa ja lapsen yksilöllisyys tulee huomioita. Toki lasten tarpeet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuunnella, mutta ryhmäkasvatuksessa nyt on tiettyjä yhteisiä päivärytmiin liittyviä asioita, mikä kuuluu kaikille, ja sitä on vanhempienkin vaikea joskus ymmärtää. Lapsi ei voi päättää kaikesta itseään koskevasta eikä määräillä aikuisia. Siltikin osa vanhemmista on oman lapsen mielihaluen ja kiukuttelun edessä aivan kädettömiä. Ei uskalleta asettaa jämäkästi rajoja ja lapsen ja aikuisen rajat häviävät, mikä on aina vaarallista. Aikuisilla tulee olla kokeneempina kyky tehdä lapsen edun mukaisia päätöksiä ja toteuttaa niitä silloinkin, kun lapsi ei niitä haluaisi noudattaa. Asia erikseen sitten ne lapset, joilla on jotain neurologista tms. mikä hankaloittaa "asiallista" toimintaa ja käytöstä.
Mielestäni nuorta ei voi verrata lapseen tietyissä asioissa. Nuorella on oma tahto ja ajatuskyky, toki puuttellinen mutta silti. Silloin kompromissit on paras ratkaisu. Ja kun mokaa, niin eipähän mokaa toiste, ja ainakin oppii. Sano jos olen väärässä.
Armeijakuri toimii armeijassa ja varmaan toimisi myös tarkkiksella jos sellaisia alettaisiin taas perustaa.
Mutta ei se nyt pahitteeksi olisi, yhteistyötä vain yhdyskuntapalveluksen kanssa, "uskoon tulleita" ex- rikollisia vain luokkiin niin pahiksiakin ymmärrettäisiin, eikä heidän tarvitsisi herättää sen vuoksi huomiota omalla käytöksellään, ehkä oppisivatkin kokemuksista jotain.
Mutta fakta on se että akateeminen koulumaailma ei ymmärrä yksilöitä tai nuorten ongelmia. Pahimmissa tapauksissa toki kotikoulu laitoksessa voi olla ainoa vaihtoehto.
Oma lapseni nyt neljännellä luokalla, aivan kamala meno luokassa, opettaja ei pysty tekemään asialle mitään vaikka lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja rehtori pesee kätensä koko asiasta. Luokan häiriköt saavat räyhätä ja häiritä, kukaan ei voi mitään, ei voi poistaa luokasta käytävään, ei voi antaa jälki-istuntoa. Ja sitten pitäisi vielä oppia jotakin.
Tarkkailuluokat ja apukoulut takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Armeijakuri toimii armeijassa ja varmaan toimisi myös tarkkiksella jos sellaisia alettaisiin taas perustaa.
Niin, miksei enää ole tarkkiksia? Meidän koulussa hankalat tapaukset laitettiin sinne riehumaan keskenään. Tai oli siellä sellainen iso ja vihainen miesope, joka nosti niitä seinälle välillä.
Ihana opiskelurauha oli meillä muilla luokassa, kun ne liimanhaistelijat ja muut syrjäytyneet sijoitettiin pois. Nyt ei ole sitä iloa, vaan vähemmistö saa rettelöidä ja viedä toisten opiskeluaikaa.
Ennen ne pahimmat siirrettiin koulukotiin.
Ne wilma-merkinnät ei toimi kun vanhemmat on niin päissään / aineissa, että ei saa niitä luettua. Lasua vaan liikkeelle niin homma hoituu.