Lasten ja nuorten törkeä käytös kouluissa - mitä asialle pitäisi tehdä?

Varoitus huonosta käytöksestä. Kolmesta loppuvuodeksi kotiin kasvamaan ja seuraavana vuonna uusi yritys.

Tarkkikset takaisin. Joku valopää on keksinyt, että kaikki erityistapaukset pitää integroida muiden joukkoon. Näin opettajill ei riitä aika kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Se alkaa jo päiväkoti-ikäisistä. Kun lapsi ei halua tehdä jotain, vaikkapa mennä lepohetkelle tai ulos kun se on niin tylsää, vanhempien mielestä lapsen tulee saada tehdä mitä haluaa ja lapsen yksilöllisyys tulee huomioita. Toki lasten tarpeet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuunnella, mutta ryhmäkasvatuksessa nyt on tiettyjä yhteisiä päivärytmiin liittyviä asioita, mikä kuuluu kaikille, ja sitä on vanhempienkin vaikea joskus ymmärtää. Lapsi ei voi päättää kaikesta itseään koskevasta eikä määräillä aikuisia. Siltikin osa vanhemmista on oman lapsen mielihaluen ja kiukuttelun edessä aivan kädettömiä. Ei uskalleta asettaa jämäkästi rajoja ja lapsen ja aikuisen rajat häviävät, mikä on aina vaarallista. Aikuisilla tulee olla kokeneempina kyky tehdä lapsen edun mukaisia päätöksiä ja toteuttaa niitä silloinkin, kun lapsi ei niitä haluaisi noudattaa. Asia erikseen sitten ne lapset, joilla on jotain neurologista tms. mikä hankaloittaa "asiallista" toimintaa ja käytöstä. 

Juurikin tämä yliymmärtäminen, selittäminen ja lapsen pettymysten (=itkun) minimointi tekee näitä pikkunarsisteja, joiden yksilöllisen tahdon mukaan pitäisi kaikkien muiden toimia.

Mahdoton yhtälö ryhmätoiminnassa.

Tätä se on kun häpeän tunne on ihmisiltä hävinnyt. Ennen kun lapsi perseili koulussa se sai vanhemmat häpeämään ja ilmaisemaan harmistuksensa jälkikasvulle jopa koivuniemen herran ohjauksessa ja sitten lapsukaiset taas kunnioittivat opettajaa siinä missä vanhempansakin. Nykyään kukaan ei häpeä omia eikä lastensa tekemisiä koska onhan he kaikki niin herkkiä ja taiteellisia ja itseään pitää saada ilmaista vapaasti. Sillä tännekin päin kai on rikastumassa kulttuuri joka ottaa perheen häpeän vakavasti eikä kaihda keinoja sen poistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Armeijakuri toimii armeijassa ja varmaan toimisi myös tarkkiksella jos sellaisia alettaisiin taas perustaa.

Armeijassa jos alokkaat eivät kunnioita alikkia niin alikki menee kertomaan skapparille ja skappari huutaa alikille, että se on alikin oma vika. Suurin osa opettajista kiusattaisiin siinä ympäristössä pois tuosta noin.

Off the topic mutta se miksi lastensuojelu ei esim. toimi on se että nuoria pyritään väkisin integroimaan sellaiseen muottiin mikä ei heille sovi. Ei osata nähdä nuorta omin aivoin ajattelevana yksilönä, ei kuunnella tai uskota nuoren ongelmia. Sama juttu koulumaailmassa, hopealusikka perheessä kasvaneet akateemiset opettajat eivät ymmärrä mitään ongelmanuorten ajatusmaailmasta. Silloin "vääränlainen" tapa kohdata näitä oppilaita vain lisää vastarintaa tai huonoa käyttäytymistä.  

Vierailija kirjoitti:

Se alkaa jo päiväkoti-ikäisistä. Kun lapsi ei halua tehdä jotain, vaikkapa mennä lepohetkelle tai ulos kun se on niin tylsää, vanhempien mielestä lapsen tulee saada tehdä mitä haluaa ja lapsen yksilöllisyys tulee huomioita. Toki lasten tarpeet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuunnella, mutta ryhmäkasvatuksessa nyt on tiettyjä yhteisiä päivärytmiin liittyviä asioita, mikä kuuluu kaikille, ja sitä on vanhempienkin vaikea joskus ymmärtää. Lapsi ei voi päättää kaikesta itseään koskevasta eikä määräillä aikuisia. Siltikin osa vanhemmista on oman lapsen mielihaluen ja kiukuttelun edessä aivan kädettömiä. Ei uskalleta asettaa jämäkästi rajoja ja lapsen ja aikuisen rajat häviävät, mikä on aina vaarallista. Aikuisilla tulee olla kokeneempina kyky tehdä lapsen edun mukaisia päätöksiä ja toteuttaa niitä silloinkin, kun lapsi ei niitä haluaisi noudattaa. Asia erikseen sitten ne lapset, joilla on jotain neurologista tms. mikä hankaloittaa "asiallista" toimintaa ja käytöstä. 

Varhaiskasvatuksen hoitajana allekirjoitan tämän. Yksilöllisyyden korostus on myös vakalaissa niin suuri, että siitä monesti tehdään tulkintoja ettei lapsilta edes saa vaatia mitään mikä häntä ei kiinnosta. Esimerkki: moni alan ammattilainen ei pidä enää esim. aamupiirejä, koska ne voi olla osan lapsista mielestä “tylsiä” ja osalle haastavia koska siinä pitää pystyä olemaan paikallaan ja kuuntelemaan aikuista ja odottamaan omaa vuoroa. Joten on tulkittu ettei ole lapsilähtöistä istuttaa taikka seisottaa lapsia piiriin jos he eivät sitä halua.

Minusta se on kuitenkin äärimmäisen hyvä ja simppeli tapa opetella ryhmässä olemista, muiden huomioonottamista, rauhoittumista, keskustelemista asioista, paikallaan olemista ja joskus myös tylayyden ja sen sietämistä ettei aina tehdä omaa lempihommaa. Erittäin tärkeitä taitoja kaikki kun mennään koulu- ja työelämään tai mihin tahansa.

Itse pidän joka päivä lapsille aamupiirin ja myös VAADIN heiltä siinä edellämainittujen taitojen opettelua. Joskus se vaatii hoitajalta muutaman tiukan sanan, mutta sitä auktoriteettiä olisi kasvattajan uskallettava myös käyttää, vaikka sitä on nykypäivän koulutuksissa, laeissa jne yritetty henkilöstöltä pois ottaa. Ja se EI poissulje huumoria, hauskanpitoa, kannustamista, tsemppaamista ja yksilöllisyyden huomiointia. Kasvattaja voi olla samaan aikaan huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä, mutta myös se vankka seinä joka ei taivu tai kaadu kun tulee kiukku, tylsyys, kapina, huono käytös tai muu lapsilla/ oppilailla eteen.

Ne on niitä kuuluisan huonomman aineksen kakaroita, jotka eivät koskaan tule integroitumaan yhteiskuntaan. Johonki laitokseen vaan säilöön.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun häpeän tunne on ihmisiltä hävinnyt. Ennen kun lapsi perseili koulussa se sai vanhemmat häpeämään ja ilmaisemaan harmistuksensa jälkikasvulle jopa koivuniemen herran ohjauksessa ja sitten lapsukaiset taas kunnioittivat opettajaa siinä missä vanhempansakin. Nykyään kukaan ei häpeä omia eikä lastensa tekemisiä koska onhan he kaikki niin herkkiä ja taiteellisia ja itseään pitää saada ilmaista vapaasti. Sillä tännekin päin kai on rikastumassa kulttuuri joka ottaa perheen häpeän vakavasti eikä kaihda keinoja sen poistamiseksi.

Koivuniemen herroissa, luunapeissa yms on nykyään se huono puoli, että sen jälkeen häkki huoltajalle heilahtaa ja huoltajuus päättyy. Toisaalta loppuu se häpeileminenkin samantien.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni nyt neljännellä luokalla, aivan kamala meno luokassa, opettaja ei pysty tekemään asialle mitään vaikka lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja rehtori pesee kätensä koko asiasta. Luokan häiriköt saavat räyhätä ja häiritä, kukaan ei voi mitään, ei voi poistaa luokasta käytävään, ei voi antaa jälki-istuntoa. Ja sitten pitäisi vielä oppia jotakin.

Tarkkailuluokat ja apukoulut takaisin!

Muodostakaa (oman lapsensa koulunkäynnistä kiinnostuneista) vanhemmista rinki, niin että vaikka kuukauden ajan joka koulupäivä joku vanhemmista on luokassa paikalla takaamassa omalle lapselle oppimisrauhan. Ihmisillä on vuorotöitä, etätöitä, on työttömiä, vanhempainvapaalaisia, joku saa ehkä töistäkin soviteltua vapaata. Tuollainen voisi ainakin teoriassa onnistua, jos todellista tahtoa löytyy. Kerrotte selkeästi häiriköille, että olen täällä siksi, koska sinä häiriköit ja estät lastani oppimasta. Rehtorille tiedote, että näin nyt toimitaan, samoin kaupungille jonnekin kouluyksikköön tai mikä onkaan, paikalluslehdellekin voi antaa juttuvinkin. Eiköhän jotain ala tapahtua. Joidenkin häiriköiden omatunto voi jopa herätä ja ainakin voisi kuvitella että rehtorille tulisi vipinää kinttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkikset takaisin. Joku valopää on keksinyt, että kaikki erityistapaukset pitää integroida muiden joukkoon. Näin opettajill ei riitä aika kenellekkään.

Minusta lähes kaikki ovat nykyään tätä mieltä. Ymmärrän, mitä ongelmia pienryhmillä on ja että aina kun luokan "pahin" siirretään pienryhmään, niin luokan roolit muuttuvat ja taas löytyy se uusi "pahin", joka pitäisi siirtää pienryhmään. Olen ollut koulussa töissä jo silloin viime vuosituhannella, kun pienluokkia vielä oli paljon.

Monet luokan hurjimmista itsekin haluavat pienempiin ryhmiin. Omankin lapseni luokalla on henkilö, joka on uhonnut että häiritsee kaikin tavoin niin kauan että pääsee pienryhmään, jossa hänen kaverinsa ovat. Ei kuulemma mahdu. Tosi sinnikäs on kyllä siinä häirinnässään oman lapseni kertoman kukaan. Kaikki mahdolliset tuet on hänellä myös kuulemma käytössä (itse kuulemma aina julistaa että nyt on menossa aggressionhallintaryhmään ja nyt sossuille ja nyt psykologille ja poliisille ja tukihenkilöä tapaamaan jne.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nuorista on valitettavasti ns. koviksia, joita mikään normaalielämä ei koske / kiinnosta. Toiset taas ovat toista ääripäätä ja hyvin fiksuja ja valmiita ihmisiä. 

Näille kovakalloille pitäisi kehittää eri systeemit. Toisille tehoaa normaali puhe, perustelut ja esimerkit, näille vaikeimmille pitäisi pystyä lyömään seinä eteen ja nollatoleranssi kaiken p*rseilyn suhteen. Tiukka, armeijamainen sisäoppilaitos. Pois pääsee kun osaa kunnioittaa muita ihmisiä ja elämää.

Off topic, mutta juttelitko sinäkään koskaan koulussa niiden kilteimpien poikien kanssa? Miksi?

Ai miksi juttelin? No meillä nyt oli koulussa sellainen tapa, että kaikkien kanssa hoidetaan hommat asiallisesti sekä ystävällisesti  ja siihen kuului tietysti myös juttelu, ihan kaikkien kanssa.

Karttakepillä näpeille. Toimi ennen, miksei nykyäänkin.

Moni ajattelee, että tiukka kuri, alistaminen ja fyysinen rangaistus on ainoa keino mutta ei se ole totta. Moni häiriköistä tulee perheistä, joissa on väkivaltaa taustalla. Ovat ikään kuin kasvaneet siihen, että nyrkin isku on normaalia kommunikointia ja räyhääminen tapa saada huomiota.

Se, mikä pitää saada takaisin, on opettajien arvostus. Kun perheet ja koulun kasvatetut oppilaat arvostavat opettajan työtä, laittaa se esimerkin myös niillekin, joita ei kotona kasvateta muuta kuin nyrkillä. Ikävin tapa tällä hetkellä on mitätöidä opettajan auktoriteetti nimenomaan kodin taholta. Jatkuvasti lasteni luokilla joku vanhempi saa oudon tahtonsa läpi: "meidän Liisan ei tarvitse käydä syömässä, meidän Matti saa pitää takkia päällä luokassa, meidän Timo voi keskeyttää tunnin ja kyseenalaistaa opettajan opetussuunnitelman, koska Timo on älykkäämpi kuin kukaan opettajista. " Pienillä ja jatkuvilla erikoisvaatimuksilla viedään pohjaa pois opettajien auktoriteetilta.

Naapurissa asuva opettaja on sellainen vanhan kansan opettaja, joka kyllä jyrähtää, jos joku yrittää hyppiä silmille. Juuri huokaisi, ettei taida jaksaa eläkeikään, kun on jatkuvasti palaveeraamassa vanhempien kanssa siitä, että lapsi on pahoittanut mielensä eikä pidä hänen tavastaan opettaa tai vaatia hiljaisuutta. Totesi juuri, että helpointa olisi vain antaa niiden oppilaiden mellastaa, niin ei jatkuvasti joutuisi perustelemaan sanomisiaan (jotka siis vain normaalia kurinpitoa ilman häivettäkään fyysisestä tai henkisestä väkivallasta mutta aina löytyy vanhempia, jotka osaavat vängätä ja tulkita ties mitä kiusaamista ja silmätikkujen pitämistä ja vaikka mitä). Omista lapsistani ja sisareni lapsista kolme on ollut tämän opettajan opetettavana ja ovat myöntäneet, että on tiukka kurin suhteen mutta leppoisa, kun luokassa on työrauha. Silti tässä samalla kadulla on vanhempia, jotka ovat vakuuttuneita, että tämä opettaja kiusaa juuri heidän lastaan, kun on jyrähtänyt näille muutaman kerran. Kaikki lähtee meidän vanhempien asenteesta!

Ei se törkeä käytös jää oppilaisiin vaan myös vanhemmista on tullut töykeämpiä. Opettajalle pistetään vihaista viestiä jos Jani-Petteri sai kokeesta hylätyn, saatikka jos opettaja on kertonut huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Varoitus huonosta käytöksestä. Kolmesta loppuvuodeksi kotiin kasvamaan ja seuraavana vuonna uusi yritys.

Tämä olisi toimivin tapa, mutta lainsäädäntö estää kaiken tällaisen tehokkaasti. Oppilailla on oikeus oppia, ja koulu on velvollinen järjestämään opetuksen sitten yksityisopetuksena kotona, jos oppilasta ei huolita kouluun. Millä koululla on tällaiset resurssit?

Itse pitäisin hyvänä ns. pienryhmää, johon häiriköt laitetaan ja tämä pienryhmä eristettäisiin muista oppilaista niin, että eivät voisi tulla muiden joukkoon lainkaan välituntisin. Esim. oma sisäänkäynti, ei välitunteja ja pois tavalliseen luokkaan vain, jos osaa käyttäytyä. Vain kerran tämä mahdollisuus ja sen jälkeen pienluokassa peruskoulu loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Tarkkikset takaisin. Joku valopää on keksinyt, että kaikki erityistapaukset pitää integroida muiden joukkoon. Näin opettajill ei riitä aika kenellekkään.

Kuka haluaa olla tarkkisten opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkkikset takaisin. Joku valopää on keksinyt, että kaikki erityistapaukset pitää integroida muiden joukkoon. Näin opettajill ei riitä aika kenellekkään.

Kuka haluaa olla tarkkisten opettaja?

Erityisopettaja?

Vierailija kirjoitti:

Ne wilma-merkinnät ei toimi kun vanhemmat on niin päissään / aineissa, että ei saa niitä luettua. Lasua vaan liikkeelle niin homma hoituu.

Tai vanhemmat eivät ymmärrä, mitä Wilmassa lukee...