Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen kasvatti. Mulla oli omat isovanhemmat, aivan mahtavat sellaiset. Mutta mulla oli myös isäpuolen vanhemmat, jotka ottivat mut heti osaksi perhettä. En varmaan ollut heille "kuin oma", mutta se ei näkynyt juuri mitenkään. Pääsin yökylään, sain tuliaisia, mua muistettiin synttäreinä ja jouluna. Sain kutsua heitä kuten oikeatkin lapsenlapset. Kyllä he minusta välittivät ihan oikeasti, eivät huomioineet velvollisuudesta. Sen vaan aistii. Varsinkin isäpuolen äiti varta vasten pyyteli kylään, askarteli itse mulle synttärikortteja jne.
Ihania muistoja, ja jos joskus olen itse uusperheen isoäiti, aion ottaa mallia näistä upeista ihmisistä jotka mulle olivat ihan kuin oikeat isovanhemmat.
Sulla on ollut onnellinen ja tasapainoinen perhe. Että kyllä näitäkin on, sanon minä, joka myös haluan kohdella lapsia tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pitkäaikaistyötön tätini lakkasi ostamasta kenellekään joulu- ja synttärilahjoja tai muutenkaan ottamaan luokseen tai tekemään mitään sellaista, mihin kului rahaa, sen jälkeen, kun hänen omien 4 lapsenlapsensa lisäksi oli 6 bonuslastenlasta. Ei riittänyt enää työttömyyspäiväraha 10 lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan aina sen hämmästyksen, jonka sisarukseni (äitipuolen lapset) kokivat, kun isän kuollessa vain minä perin hänet. Testamenttia ei ollut, puoliso ei peri, joten yksin minä sain kesämökin jne. Äitipuoli yritti väittää, että isä olisi varmasti halunnut, että myös muut lapset saavat jotain, mutta itsekkäästi ja lapsellisesti päätin, että tällä hiekkalaatikolla leikin nyt vain minä. Äitipuolella oli avio-oikeus puoleen yhteisen omaisuuden arvosta, joten hän sai pitää asunnon, minä vein kaiken muun. Kun ne nallekarkit ei mene kuitenkaan tasan.
Tämähän meni ihan oikein ja tasan. Äitipuolen lapset perivät sitten hänet, eli heille tulee aikanaan puolet pesän säästöstä. Täysin tasapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Kyllä minä mieleni niin pahoitin....
"Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi"
Kuulostaa enemmän äidin ongelmalta, kuin lapsen.
Miksi ihmeessä puhuttelet miehesi äitiä, lapsellesi mummiksi, kun hän ei sitä oikeasti ole?
Ja toisekseen, jos sinulla on "useampi"lapsi, niin miten perustelet muille lapsille, jos yhden lapsen kummi vie hänet shoppailemaan tai elokuviin?
Vai kuvitteletko jos lapsen kummi pyytää kummilastaan yökylään, kippaat koko lapsikatraan mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Olen ydinperheellinen ja kasvattanut jo lapseni aikuisiksi. Jos lapseni päättävät erota ja mennä uusiin suhteisiin, he eivät päätä suhtautumistani kaikenmaailman bonuslapsiin. Sen teen minä.
Ydinperheellinen? Bonuslapset? Okei, kuulostat kivalta. Olen aika varma ettei sun seuraan ihan hirveesti ees etsiydytä.
Kyllä, olen oikein kiva ja seurastani pidetään, siksi en olekaan eronnut. Sinä vastaavasti taidat olla jo useampaankin kertaan eronnut enkä ihmettele miksi. Olet tainnut saada oppisi suoraan vanhemmiltasi ja jatkanut perinnettä kuten teidän kuvioissa kuuluu.
Toivottavasti sinä et jatka omaasi. Kuulostat pahalta ihmiseltä. En ole tuo, jolle vastasit, mutta olen surullinen asenteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkäaikaistyötön tätini lakkasi ostamasta kenellekään joulu- ja synttärilahjoja tai muutenkaan ottamaan luokseen tai tekemään mitään sellaista, mihin kului rahaa, sen jälkeen, kun hänen omien 4 lapsenlapsensa lisäksi oli 6 bonuslastenlasta. Ei riittänyt enää työttömyyspäiväraha 10 lapseen.
Tämä. Nämä uusperheen vanhemmat eivät millään voi ymmärtää tätä. Jos oikeasti on 4 lastenlasta ja boonuslapsia 6, niin se on pienoinen päiväkoti kun 10 lasta on viikonlopun hoidossa ja se ruokamäärä ja petipaikat. Käytännössä se tarkoittaa, jo 10 lapsen ruokailujen ja välipalojen valmistus vie valtavasti aikaa, kun Jessika ei syö sipulia ja toinen kalaa. Ja entä lakanoiden ja pyyhkeiden määrä.
Ja suurin osa isovanhemmista on eläkkeellä ja keskim.eläke on n.1600€ - miinus verot eli reilu tonni kuukaudessa.
Puhumattakaan, jos on pitk.aik.työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkäaikaistyötön tätini lakkasi ostamasta kenellekään joulu- ja synttärilahjoja tai muutenkaan ottamaan luokseen tai tekemään mitään sellaista, mihin kului rahaa, sen jälkeen, kun hänen omien 4 lapsenlapsensa lisäksi oli 6 bonuslastenlasta. Ei riittänyt enää työttömyyspäiväraha 10 lapseen.
Minusta pitkäaikaistyöttömän ei tarvitse muutenkaan kuluttaa rahaa lahjoihin. Joskus pelkkä onnittelu riittää, tai vaikka karkkipussi, jos välttämättä haluaa jotain tuoda. Jos lapset on pieniä, niin lahjat tulee muutenkin suoraan joulupukilta ;)
Ap.lle. Se, että sinulla on huono omatunto siitä, kun olette lastesi isän kanssa eronneet.
Ymmärrän, mutta älä sysää huonoa omaatuntoasi isovanhempien syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pienistä asioista pitää tehdä ongelma, jos ei kerran aiota tehdä suuristakaan.
Mulla on kaksi lasta. Molemmilla eri isä. Esikoisen isä kuoli, kun lapseni oli 3 v. Lapseni on isänsä ainoa lapsi ja isänsä oli omien vanhempiensa ainoa lapsi. Varakasta sukua Lapseni omaisuus oli jo 3-vuotiaana viisi kertaa suurempi kuin oma omaisuuteni. Eikä siinä ollut vielä isovanhemmilta tulevaa perintöä. Nuoremman lapseni isä taas on keskituloinen duunariperheen lapsi. Sisaruksia useita ja isovanhemmilla useita lapsenlapsia.
Minä tarjosin aina omille lapsilleni yhtä paljon. Tasapuolisesti. Sen sijaan isovanhemmat saivat tarjota mitä halusivat. En odottanut, että nuorempikin lapsistani saisi messevät perinnöt, monenlaisia rahaa vaativia asioita tai edes yhtä paljon huomiota isovanhemmiltaan kuin esikoiseni, joka taas oli omien isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi. Omat vanhempani kohtelivat molempia lapsiani täysin tasapuolisesti. Olihan kumpikin lapsistani heidän lapsenlapsensa.
Nuoremman lapseni isovanhemmat aluksi yrittivät saada esikoistanikin kutsumaan heitä mummiksi ja vaariksi, mutta pistin stopin tälle. Sanoin, että vaikka lapseni onkin isätön, hänellä on silti edelleenkin rakastavat isovanhemmat sekä isänsä että äitinsä puolelta. Ei ole mitään tarvetta bonusmummeiksii ja bonusvaareiksi. Eihän nuoremmalla lapsellanikaan ole mitään bonusmummeja ja bonusvaareja. Mitä tasapuolisuutta siinä on, että toisella olisi kolmet isovanhemmat ja toisella vain kahdet. Esikoiseni on ollut aina enemmän tekemisissä omien isovanhempiensa kanssa kuin kuopukseni. Ihan jo siksikin, että kuopuksen isovanhemmilla lapsenlapsia on enemmän.
Lapseni ovat nyt jo nuoria aikuisia eikä koskaan ole ollut mitään ongelmaa siinä, että heillä yhteistä sukua on vain ädin suku ja omia sukuja isiensä suvut. Molemmat ovat aina ymmärtäneet asian ihan hyvin, koska heille ei ole missään vaiheessa vääristelty eikä salattu tosiasioita, Toisella on elossa oleva isä ja enemmän setiä, tätejä ja serkkuja kuin toisella, toinen sitten saa enemmän vain häneen kohdistuvaa huomiota isovanhemmiltaan ja taloudellistakin etua.
En ymmärrä nillittämistä jostain tekstiviesteistä. Jos aloittajaa ärsyttää, että hänen äitinsä laittaa tekstiviestejä myös aloittajan miehen lapsille, sano asiasta äidillesi. Sano, että sua ärsyttää se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikallaTässä ap:n tapauksessa bonukset ovat aina paikalla, koska vuoroviikot on rytmitetty niin, että molempien lapset ovat yhtäaikaa paikalla.
Mietin ihan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikallaTässä ap:n tapauksessa bonukset ovat aina paikalla, koska vuoroviikot on rytmitetty niin, että molempien lapset ovat yhtäaikaa paikalla.
Miksi muuten olette tehneet niin? Lapset eivät saa olla isän/äidin kanssa ollenkaan, koska kaikki tehdään yhdessä bonusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pienistä asioista pitää tehdä ongelma, jos ei kerran aiota tehdä suuristakaan.
Mulla on kaksi lasta. Molemmilla eri isä. Esikoisen isä kuoli, kun lapseni oli 3 v. Lapseni on isänsä ainoa lapsi ja isänsä oli omien vanhempiensa ainoa lapsi. Varakasta sukua Lapseni omaisuus oli jo 3-vuotiaana viisi kertaa suurempi kuin oma omaisuuteni. Eikä siinä ollut vielä isovanhemmilta tulevaa perintöä. Nuoremman lapseni isä taas on keskituloinen duunariperheen lapsi. Sisaruksia useita ja isovanhemmilla useita lapsenlapsia.
Minä tarjosin aina omille lapsilleni yhtä paljon. Tasapuolisesti. Sen sijaan isovanhemmat saivat tarjota mitä halusivat. En odottanut, että nuorempikin lapsistani saisi messevät perinnöt, monenlaisia rahaa vaativia asioita tai edes yhtä paljon huomiota isovanhemmiltaan kuin esikoiseni, joka taas oli omien isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi. Omat vanhempani kohtelivat molempia lapsiani täysin tasapuolisesti. Olihan kumpikin lapsistani heidän lapsenlapsensa.
Nuoremman lapseni isovanhemmat aluksi yrittivät saada esikoistanikin kutsumaan heitä mummiksi ja vaariksi, mutta pistin stopin tälle. Sanoin, että vaikka lapseni onkin isätön, hänellä on silti edelleenkin rakastavat isovanhemmat sekä isänsä että äitinsä puolelta. Ei ole mitään tarvetta bonusmummeiksii ja bonusvaareiksi. Eihän nuoremmalla lapsellanikaan ole mitään bonusmummeja ja bonusvaareja. Mitä tasapuolisuutta siinä on, että toisella olisi kolmet isovanhemmat ja toisella vain kahdet. Esikoiseni on ollut aina enemmän tekemisissä omien isovanhempiensa kanssa kuin kuopukseni. Ihan jo siksikin, että kuopuksen isovanhemmilla lapsenlapsia on enemmän.
Lapseni ovat nyt jo nuoria aikuisia eikä koskaan ole ollut mitään ongelmaa siinä, että heillä yhteistä sukua on vain ädin suku ja omia sukuja isiensä suvut. Molemmat ovat aina ymmärtäneet asian ihan hyvin, koska heille ei ole missään vaiheessa vääristelty eikä salattu tosiasioita, Toisella on elossa oleva isä ja enemmän setiä, tätejä ja serkkuja kuin toisella, toinen sitten saa enemmän vain häneen kohdistuvaa huomiota isovanhemmiltaan ja taloudellistakin etua.
En ymmärrä nillittämistä jostain tekstiviesteistä. Jos aloittajaa ärsyttää, että hänen äitinsä laittaa tekstiviestejä myös aloittajan miehen lapsille, sano asiasta äidillesi. Sano, että sua ärsyttää se.
Just näin tää homma toimii oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkäaikaistyötön tätini lakkasi ostamasta kenellekään joulu- ja synttärilahjoja tai muutenkaan ottamaan luokseen tai tekemään mitään sellaista, mihin kului rahaa, sen jälkeen, kun hänen omien 4 lapsenlapsensa lisäksi oli 6 bonuslastenlasta. Ei riittänyt enää työttömyyspäiväraha 10 lapseen.
Minusta pitkäaikaistyöttömän ei tarvitse muutenkaan kuluttaa rahaa lahjoihin. Joskus pelkkä onnittelu riittää, tai vaikka karkkipussi, jos välttämättä haluaa jotain tuoda. Jos lapset on pieniä, niin lahjat tulee muutenkin suoraan joulupukilta ;)
Kommentissani oli muutakin kuin vain lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Kyllä joo normaalit lapset ymmärtää ettei kaikki saa samana päivänä synttärilahjaa tms., mutta tuntevat kyllä milloin joku aikuinen on kylmä ja omituinen. Aikuinen joka erottelee lapsenlapset kahteen eri leiriin on epäkypsä.
Sun lapset ei ole niiden lapsenlapsia, miksi heitä pitäisi sellaisina kohdella?
Näin se menee. Perhekäsitys on eri ihmisillä erilainen. Joillekin se geneettinen sukulaisuus on tärkeä. Toiset taas pystyvät hyväksymään perheenjäseniksi sellaisiakin, joiden kanssa ei ole geneettistä sukulaisuutta.
Oma kokemukseni on siitä, kun vanhempani erosivat. Toinen vanhemmistani löysi uuden puolison. Siihen loppui meidän vierailut heidän luonaan. Tapaamme vanhempaani vain silloin kun hän käy meillä (ilman puolisoaan). On se "kiva" kuunnella, kun vanhempani kertoo, kuinka hänen puolisonsa lapset ovat käyneet auttamassa heitä pihatöissä ym. Kyllä mekin kävisimme, mutta kun ei apu kelpaa.
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Täällä on voittopuolisesti toisenlaisia mielipiteitä, mutta sanonpa omani. Meidän suvussa käsitellään perheitä perheinä, oli ne muodostuneet ihan minkälaisista liitoista tahansa.
Jos oma poikani joskus tuo miniän, jolla on lapsia ennestään, niin suhtaudun heihin ihan kuin muihinkin lapsenlapsiin. Kutsutaan perheenä, lahjotaan perheenä. Olen saanut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sellaisen mallin, että ketään ei suosita, ketään ei sorsita.