Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Kyllä joo normaalit lapset ymmärtää ettei kaikki saa samana päivänä synttärilahjaa tms., mutta tuntevat kyllä milloin joku aikuinen on kylmä ja omituinen. Aikuinen joka erottelee lapsenlapset kahteen eri leiriin on epäkypsä.
Minun lapseni pitävät miehen äitiä (ei siis omaa mummoaan) omituisena. Naureskelevat sille. Entä sitten? He tajuavat, että kyse ei ole heidän sukulaisestaan. Pahempi se olisi, jos oma mummo erottelisi heidät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Okei siis rahasta oli jälleen kerran koko ajan lopulta kyse, hohhoijjaa.
Otapa ap nyt järki käteen. Kuka oikeasti eriarvoistaa näitä lapsia? Sinä? Ei. Miehesi? Ei. Miehesi vanhemmat? Ei. Sinun vanhempasi? Kyllä. Sinun vanhempasi ovat juuri ne, jotka haluavat, että miehesi lapset saavat enemmän kuin heidän omat lapsenlapsensa. Oletko koskaan kysynyt, miksi he haluavat näin? Okei, todennäköisesti ihan naiiviuttaan ja ymmärtämättömyyttään. Hyväntahtoisuuttaan. Joskus vaan hyväntahtoisuus voi kuitenkin olla joitakin osapuolia kohtaan väärin tai ainakin eriarvoistavaa.
Mä kehotan sua juttelemaan omien vanhempiesi kanssa asiasta. Kerro heille, että sua häiritsee,kun vanhempiesi vuoksi miehesi lapset saavat kaikkea enemmän kuin omat lapsesi. Pyydä vanhempiasi keskittymään ensisijaisesti heidän omiin lapsenlapsiinsa eikä sun appivanhempiesi lapsenlapsiin. Lapsillesikin voi olla ihan hyvä - varsinkin vähän isompana - että ovat sun vanhemmillesi ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat lapsenlapset. Vähenee heidän mahdollinen kateuskin miehesi lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Okei siis rahasta oli jälleen kerran koko ajan lopulta kyse, hohhoijjaa.
Minä kyllä ymmärsin keskustelun koskevan epätasa-arvoisuutta?
Teinit eivät tiedä, millaista kohtelua sisarpuolet saavat toiselta vanhemmaltaan tai isovanhemmaltaan, mutta he näkevät, mitä toinen omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Otapa ap nyt järki käteen. Kuka oikeasti eriarvoistaa näitä lapsia? Sinä? Ei. Miehesi? Ei. Miehesi vanhemmat? Ei. Sinun vanhempasi? Kyllä. Sinun vanhempasi ovat juuri ne, jotka haluavat, että miehesi lapset saavat enemmän kuin heidän omat lapsenlapsensa. Oletko koskaan kysynyt, miksi he haluavat näin? Okei, todennäköisesti ihan naiiviuttaan ja ymmärtämättömyyttään. Hyväntahtoisuuttaan. Joskus vaan hyväntahtoisuus voi kuitenkin olla joitakin osapuolia kohtaan väärin tai ainakin eriarvoistavaa.
Mä kehotan sua juttelemaan omien vanhempiesi kanssa asiasta. Kerro heille, että sua häiritsee,kun vanhempiesi vuoksi miehesi lapset saavat kaikkea enemmän kuin omat lapsesi. Pyydä vanhempiasi keskittymään ensisijaisesti heidän omiin lapsenlapsiinsa eikä sun appivanhempiesi lapsenlapsiin. Lapsillesikin voi olla ihan hyvä - varsinkin vähän isompana - että ovat sun vanhemmillesi ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat lapsenlapset. Vähenee heidän mahdollinen kateuskin miehesi lapsia kohtaan.
Loistava, konkreettinen ehdotus. Nerokas suorastaan - näin ongelma ratkeaa.
👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Okei siis rahasta oli jälleen kerran koko ajan lopulta kyse, hohhoijjaa.
Minä kyllä ymmärsin keskustelun koskevan epätasa-arvoisuutta?
Teinit eivät tiedä, millaista kohtelua sisarpuolet saavat toiselta vanhemmaltaan tai isovanhemmaltaan, mutta he näkevät, mitä toinen omistaa.
Tämä että omistamisella mitataan ihmissuhteita on okei? Sehän just on aivan perseinen näkökulma koko juttuun!
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Kyllä ne lapset jossain vaiheessa huomaa, ettei isä ollutkaan pihi, vaan viisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otapa ap nyt järki käteen. Kuka oikeasti eriarvoistaa näitä lapsia? Sinä? Ei. Miehesi? Ei. Miehesi vanhemmat? Ei. Sinun vanhempasi? Kyllä. Sinun vanhempasi ovat juuri ne, jotka haluavat, että miehesi lapset saavat enemmän kuin heidän omat lapsenlapsensa. Oletko koskaan kysynyt, miksi he haluavat näin? Okei, todennäköisesti ihan naiiviuttaan ja ymmärtämättömyyttään. Hyväntahtoisuuttaan. Joskus vaan hyväntahtoisuus voi kuitenkin olla joitakin osapuolia kohtaan väärin tai ainakin eriarvoistavaa.
Mä kehotan sua juttelemaan omien vanhempiesi kanssa asiasta. Kerro heille, että sua häiritsee,kun vanhempiesi vuoksi miehesi lapset saavat kaikkea enemmän kuin omat lapsesi. Pyydä vanhempiasi keskittymään ensisijaisesti heidän omiin lapsenlapsiinsa eikä sun appivanhempiesi lapsenlapsiin. Lapsillesikin voi olla ihan hyvä - varsinkin vähän isompana - että ovat sun vanhemmillesi ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat lapsenlapset. Vähenee heidän mahdollinen kateuskin miehesi lapsia kohtaan.
Luetun ymmärtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Okei siis rahasta oli jälleen kerran koko ajan lopulta kyse, hohhoijjaa.
Minä kyllä ymmärsin keskustelun koskevan epätasa-arvoisuutta?
Teinit eivät tiedä, millaista kohtelua sisarpuolet saavat toiselta vanhemmaltaan tai isovanhemmaltaan, mutta he näkevät, mitä toinen omistaa.
Tämä että omistamisella mitataan ihmissuhteita on okei? Sehän just on aivan perseinen näkökulma koko juttuun!
Kuule kun teinit mittaavat sitä omistamisella! Ehkä persnäkökulma, mutta fakta. ”Miks mulla ei oo macbookprota?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun lapset eivät ole heidän lapsenlapsiaan. Tietenkään ei voi kohdella samalla tavalla. Kenellä mummolla on varaa syöttää muidenkin lapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Lapsesta tuntuu pahalta vain silloin, jos hänellä ei ole yhtään omaa isovanhempaa/kummia/tms, jolta hän itse saisi jotain ilman, että sisarpuolet saavat. Lapsi kyllä ymmärtää, että joskus minä saan ja joskus sinä saat. Ihan terve taito.
Lapsi ei myöskään vertaile lahjan arvoa, eli hän ei mieti, minkä arvoinen minun lahjani on, ja tuon lahja. Rahan ja arvon vertailu tulee aikuisilta.
Eli äläpä projisoi omaa pahaa oloasi lapsiin.
Kyllä joo normaalit lapset ymmärtää ettei kaikki saa samana päivänä synttärilahjaa tms., mutta tuntevat kyllä milloin joku aikuinen on kylmä ja omituinen. Aikuinen joka erottelee lapsenlapset kahteen eri leiriin on epäkypsä.
Niin, lapsenlapset. Tässä tapauksessa aloittajan lapset eivät kuitenkaan ole hänen appivanhempiensa lapsenlapsia. Ovat yhtä vähän heidän lapsenlapsiaan kuin naapurin lapsetkin. Jos aloittajalla ja hänen miehellään olisi yhteinen lapsi, aloittajan lapset olisivat setntään hänen appivanhempiensa lapsenlapsen sisaruspuolia eli jotain sukua. Mutta nyt he eivät ole sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Kyllä ne lapset jossain vaiheessa huomaa, ettei isä ollutkaan pihi, vaan viisas.
Noh, isä on kyllä pihi.... minutkin pisti lomalla aina telttailemaan, hotelliin ei saanut mennä.... Lapseni sanoin: ”koskaan ei saa olla liian kivaa”.
Meillä oli vähän samaa. Omat vanhempani dissasivat miehen lapset täysin, kun taas miehen vanhemmat huomioivat minunkin lapsiani ja ottivat kuin omikseen. Sanomattakin on selvää, että välit minun vanhempiini viilenivät tästä. Olemme tekemisissä, mutta harvakseltaan. Meidän perheemme on tärkein ja kaikkien lasten on voitava tuntea olevansa siinä rakastettuja, vaikka kaikilla on omat vanhemmat, isovanhemmat jne. Jollain tapaa kuitenkin niiden uusperheen isovanhempien kuuluu minusta kuitenkin huomioida ne bonuslapsetkin, olla ystävällinen ja yrittää kiinnostua ja tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko avioliitossa? Minkä ikäiset lapset?
Meillä on uusperhe, emmekä yritä tehdä tästä ”perhettä”. Ei ole mitään yhteisiä isovanhempia. Eikä uutta ydinperhettä.
Ja koska ei yritetä vääntäytyä ydinperheen muottiin, niin ei ole mitään uusperheongelmiakaan.
Tässä ketjussa on joitain tosi ällökitkeriä mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe, emmekä yritä tehdä tästä ”perhettä”. Ei ole mitään yhteisiä isovanhempia. Eikä uutta ydinperhettä.
Ja koska ei yritetä vääntäytyä ydinperheen muottiin, niin ei ole mitään uusperheongelmiakaan.
Hyvä!
Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. Jos vaikka molemmissa sukupolvissa äiti ollut 35 voi kaikki isovanhemmat olla jo haudassa. Ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe, emmekä yritä tehdä tästä ”perhettä”. Ei ole mitään yhteisiä isovanhempia. Eikä uutta ydinperhettä.
Ja koska ei yritetä vääntäytyä ydinperheen muottiin, niin ei ole mitään uusperheongelmiakaan.
Sana "ydinperhe" on karsea, kuin joku hurmosuskovaisten mantra.
Ei nyt ollut oikeasti kyse siitä että kaikkia lapsia raahataan koko ajan mukana. Vaan siitä ettei kellekään tule tunne että jää kelkasta jatkuvasti. Ap ei myöskään puhunut perinnöistä mikä taas ihmeellisesti luikahti tähän keskusteluun. Se raha! Sitähän ei niille toisille anneta! Meiän suvun rahat ja geenit! Ziisus.