Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Kyllä ne lapset jossain vaiheessa huomaa, ettei isä ollutkaan pihi, vaan viisas.
Noh, isä on kyllä pihi.... minutkin pisti lomalla aina telttailemaan, hotelliin ei saanut mennä.... Lapseni sanoin: ”koskaan ei saa olla liian kivaa”.
Ainoa kiva löytyy merkkivaatteista. Mitä v****a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Kyllä ne lapset jossain vaiheessa huomaa, ettei isä ollutkaan pihi, vaan viisas.
Noh, isä on kyllä pihi.... minutkin pisti lomalla aina telttailemaan, hotelliin ei saanut mennä.... Lapseni sanoin: ”koskaan ei saa olla liian kivaa”.
Ainoa kiva löytyy merkkivaatteista. Mitä v****a.
Et tainnut lukea kaikkea? Ei, minun lapseni ovat kateellisia uusimmasta iphoneista ja macbookprosta - koska ne ovat heidän ulottumattomissaan.
Anyway, Viestini, jota yritin saada näkyville on tämä: eriarvoisuus on uusperheessä aina läsnä. Tavalla tai toisella. Ja se on vain pakko hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samaa. Omat vanhempani dissasivat miehen lapset täysin, kun taas miehen vanhemmat huomioivat minunkin lapsiani ja ottivat kuin omikseen. Sanomattakin on selvää, että välit minun vanhempiini viilenivät tästä. Olemme tekemisissä, mutta harvakseltaan. Meidän perheemme on tärkein ja kaikkien lasten on voitava tuntea olevansa siinä rakastettuja, vaikka kaikilla on omat vanhemmat, isovanhemmat jne. Jollain tapaa kuitenkin niiden uusperheen isovanhempien kuuluu minusta kuitenkin huomioida ne bonuslapsetkin, olla ystävällinen ja yrittää kiinnostua ja tutustua.
Mä olen just tällaisen uusperheen lapsi. Mun lapsuudessani onnellisia aikoja olivat vain ne vuodet, kun äiti ei ollut vielä tavannut isäpuoltani. Ne vuodet, kun sain olla isovanhempieni kanssa ja nauttia kaikesta heidän huomiostaan. Sitten kuvioihin tuli isäpuoli ja hänen lapsensa. Tuli vielä yksi yhteinenkin lapsi. Olin lapsista kaikista vanhin ja välittömästi koin, että en olekaan enää äidilleni tärkein. Paljon tärkeämpää äidilleni oli, että isäpuolen lapsia kohdeltiin samalla tavalla kuin minuakin. En enää päässytkään mummolaan, vaikka mummo pyysi, koska äiti ei halunnut päästää. Mummin olisi pitänyt ottaa isäpuolen lapsetkin. Ei käynyt myöhemmin sekään, että minä ja siskoni olisimme päässeet kahdestaan mummolaan.
Teini-iässä ulkopuolisuuden tunteeni vain voimistui. Aloin hakea rakkautta ja hyväksyntää muualta. Vääristäkin paikoista. Äitini väitti, että olisin yhtä tärkeä hänelle kuin aina ennenkin, mutta enhän mä ollut. Hän oli aina ensimmäisenä isäpuoleni lasten puolella. Ehkä hän ei nähnyt omaa käyttäytymistään, mutta minä näin. Muutin poikaystäväni luokse samana päivänä, kun täytin 18. Välini äitiini viilenivät, mutta otin yhteyttä mummiin ja välini häneen lämpenivät. Äitini elää nyt varmaan suurta unelmaansa, kun minä olen pois jaloista.
N21
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän samaa. Omat vanhempani dissasivat miehen lapset täysin, kun taas miehen vanhemmat huomioivat minunkin lapsiani ja ottivat kuin omikseen. Sanomattakin on selvää, että välit minun vanhempiini viilenivät tästä. Olemme tekemisissä, mutta harvakseltaan. Meidän perheemme on tärkein ja kaikkien lasten on voitava tuntea olevansa siinä rakastettuja, vaikka kaikilla on omat vanhemmat, isovanhemmat jne. Jollain tapaa kuitenkin niiden uusperheen isovanhempien kuuluu minusta kuitenkin huomioida ne bonuslapsetkin, olla ystävällinen ja yrittää kiinnostua ja tutustua.
Mä olen just tällaisen uusperheen lapsi. Mun lapsuudessani onnellisia aikoja olivat vain ne vuodet, kun äiti ei ollut vielä tavannut isäpuoltani. Ne vuodet, kun sain olla isovanhempieni kanssa ja nauttia kaikesta heidän huomiostaan. Sitten kuvioihin tuli isäpuoli ja hänen lapsensa. Tuli vielä yksi yhteinenkin lapsi. Olin lapsista kaikista vanhin ja välittömästi koin, että en olekaan enää äidilleni tärkein. Paljon tärkeämpää äidilleni oli, että isäpuolen lapsia kohdeltiin samalla tavalla kuin minuakin. En enää päässytkään mummolaan, vaikka mummo pyysi, koska äiti ei halunnut päästää. Mummin olisi pitänyt ottaa isäpuolen lapsetkin. Ei käynyt myöhemmin sekään, että minä ja siskoni olisimme päässeet kahdestaan mummolaan.
Teini-iässä ulkopuolisuuden tunteeni vain voimistui. Aloin hakea rakkautta ja hyväksyntää muualta. Vääristäkin paikoista. Äitini väitti, että olisin yhtä tärkeä hänelle kuin aina ennenkin, mutta enhän mä ollut. Hän oli aina ensimmäisenä isäpuoleni lasten puolella. Ehkä hän ei nähnyt omaa käyttäytymistään, mutta minä näin. Muutin poikaystäväni luokse samana päivänä, kun täytin 18. Välini äitiini viilenivät, mutta otin yhteyttä mummiin ja välini häneen lämpenivät. Äitini elää nyt varmaan suurta unelmaansa, kun minä olen pois jaloista.
N21
Voi kuinka surullinen tarina. Kiitos, että jaoit. Joskus hyvyys on suurinta pahuutta.
Täytyy tähän kommentoida, että olen tavattoman kiitollinen ja onnellinen, että kuopukseni isovanhemmat molemmat tahoillaan muistavat aina myös esikoistani jolla ei ole isovanhemmat enää elossa. En osannut edes odottaa, mutta ilo on ollut aina kun nimipäivistä lähtien onnittelevat. Ehkäpä tuo johtuu juurikin siitä, että ei ole lainkaan isovanhempia ja on vain tuo yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä mm. tuosta synttäreiden huomioimisesta. Tekstari tai kortti lähipiirin lapsille ei tosiaankaan olisi iso juttu, ja lasta se ilahduttaisi. Ne ovat hei lapsia! Itse asiassa on aika kummallista, jos saman perheen lapsista osaa huomioidaan (enkä nyt tarkoita lahjoja) ja osaa ei.
Ei tässä ole kyse samasta perheestä. Tietenkään. Se että AP panee miestä, jollain lapsia edellisestä suhteesta ei tee lapsista samaa perhettä. Tässä tapauksessa miehen lapsilla on omat isovanhempansa ja apn lapsilla omat.
Vähän off topic, mutta kerron kuitenkin: minun exäni perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli myös pari omaa lasta, ja sitten tehtiin yhteinen. Exäni on luonteeltaan näitä big happy family - tyyppejä. Kaikki tehtiin yhdessä ja perheenä ja isovanhemmatkin jaettiin.
En tiedä, mitä kulisseissa tapahtui, mutta minun lapseni ( uusperhettä perustettaessa 11 v ja 9 v) saivat parissa vuodessa tarpeekseen ja lopettivat vuoroviikkoilun ja siirtyivät minun luokseni. Aiemmin rakkaista isovanhemmista tuli etäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsi ennen nykyistä miestäni. Lapseni oli hänen vanhemmilleen ensimmäinen "lapsenlapsi". Kohtelu ei ole erilaista laisinkaan ja ovat yleensä yhtaikaa yökylässä. Nuorin on vielä vauva, joten usein esikoinen menee yksin miehen vanhemmille yökylään ja käyvät leffassa ym. Ja ihan samalla tavalla ostelevat lahjoja ym. Mutta muksukin on kyllä heitä ihan yhtälailla kutsunut mummiksi ja papaksi, kuin muitakin isovanhempiaan. Joku kommentoi että on kumma, jos eivät kahdet isovanhemmat riitä. Omista vanhemmistani toinen on kuollut ja esikoisen isän vanhemmat asuvat ulkomailla.
Omituista että joku äiti haluaa työntää lapsensa täysin vieraiden ihmisten luo yökylään.
Minulla on myös bonus lapsenlapsi. En erityisemmin pidä lapsesta, hänen hankalan luonteensa vuoksi. Otan kuitenkin mukaan elokuviin, pienille retkillekin, mutta en samassa määrin kuin omia lapsenlapsiani. Koen tästä kyllä jonkinlaista huonoa ommaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Tällainen että osaa perheestä syrjitään on ihan kamalaa käytöstä. Tietenkin toisinaan vain yksi lapsista ehtii vaikka ostosreissulle, mutta hyvät isovanhemmat pitävät huolen ettei kukaan jää koko ajan sivuun. Ihan lapsellista käytöstä! Vaikka et rakasta kaikkia lapsenlapsia kuin omiasi niin yritä silti kayttäytyä kuin ihminen.
Tähänkin tulee nyt varmaan vastauksia tyyliin "ja muahan ei muiden kakarat kiinnosta". Hienoa, olette hienoja ihmisiä.
Mutta kun ne miehen vanhemmat ei ole APN lasten isovanhempia, niin mitään tarvetta näiden ei-sukua olevien lasten mukaan ottamiseen tasapuolisuuden nimissä ei ole. Noilla lapsilla on omat isovanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic, mutta kerron kuitenkin: minun exäni perusti uusperheen naisen kanssa, jolla oli myös pari omaa lasta, ja sitten tehtiin yhteinen. Exäni on luonteeltaan näitä big happy family - tyyppejä. Kaikki tehtiin yhdessä ja perheenä ja isovanhemmatkin jaettiin.
En tiedä, mitä kulisseissa tapahtui, mutta minun lapseni ( uusperhettä perustettaessa 11 v ja 9 v) saivat parissa vuodessa tarpeekseen ja lopettivat vuoroviikkoilun ja siirtyivät minun luokseni. Aiemmin rakkaista isovanhemmista tuli etäisiä.
Kulisseissa varmaan tapahtui sama kuin mullekin. Exäsi ja hänen uusi vaimonsa, vaimon lapset ja heidän yhteinen lapsensa muodostivat onnellisen big happy familyn ja sun lapsesi jäivät sen familyn ulkopuolelle. Varmasti ulospäin näyttivät, että ollaan kaikki yhtä suurta onnellista perhettä, mutta kertoohan se jotain vanhemmista, jos pistää jonkun toisen lapset omiensa edelle.
Minäkin olin just 11 v, kun äitini muutti isäpuoleni kanssa yhteen. Vaikka jotkut aikuiset niin kuvittelevatkin, eivät sen ikäiset lapset enää ole tyhmiä. Huomaavat kyllä, miten äiti (tai isäkin) muuttuu ja keskittyy sata lasissa uusperheeseen ja "vanhojen" lasten pitää joko vain sopeutua vanhempansa uuteen onneen ja elämään tai antaa periksi. Mulla ei ollut edes isää, jonka luokse olisin voinut mennä.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on voittopuolisesti toisenlaisia mielipiteitä, mutta sanonpa omani. Meidän suvussa käsitellään perheitä perheinä, oli ne muodostuneet ihan minkälaisista liitoista tahansa.
Jos oma poikani joskus tuo miniän, jolla on lapsia ennestään, niin suhtaudun heihin ihan kuin muihinkin lapsenlapsiin. Kutsutaan perheenä, lahjotaan perheenä. Olen saanut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sellaisen mallin, että ketään ei suosita, ketään ei sorsita.
Kutsutko ja lahjotko sinä paljon muitakin sinulle täysin vieraita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on voittopuolisesti toisenlaisia mielipiteitä, mutta sanonpa omani. Meidän suvussa käsitellään perheitä perheinä, oli ne muodostuneet ihan minkälaisista liitoista tahansa.
Jos oma poikani joskus tuo miniän, jolla on lapsia ennestään, niin suhtaudun heihin ihan kuin muihinkin lapsenlapsiin. Kutsutaan perheenä, lahjotaan perheenä. Olen saanut omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani sellaisen mallin, että ketään ei suosita, ketään ei sorsita.
Kutsutko ja lahjotko sinä paljon muitakin sinulle täysin vieraita ihmisiä?
Tästä tulee mieleen tarinani omasta lapsuudesta, ihan ydinperheestä.
Isäni (Rip) oli maailmanparantaja. Piti huolta vähempiosaisemmista. Antoi köyhille. Ruokki kaikki vastaantulijat. Toi kotiin kulkissat ja arskat.
Meillä lapsilla asiat oli ok. Oli kaikkea mitä tarvitsemme. Paitsi isän läsnäolo, koska hän oli arskojen kanssa.
Kaunis ajatus, hyvin raamatullinen, mutta sisaruksissani teki paljon tuhoa. He katkaisivat aikuisuudessa välit. Veljenin alkoholisoitui ja kantaa vieläkin kaunaa eriarvoisesta kohtelusta ja hänen tarpeiden unohtamisesta. Vain minä selvisin. Koska annoin anteeksi sen, että isämme asetti muut ihmiset yhtä tärkeiksi tai jopa tärkeämmiksi kuin omat lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh koko keskustelua. Uusperheessä ei mitenkään pysty välttämään eriarvoisuutta. Tai joo, pystyy kyllä, mikä meidän oman perheen elintaso on, mutta ei tarvitse edes puhua isovanhemmista, vaan ihan toisesta vanhemmasta, niin eriarvoisuus on käsillä.
Meillä molemmilla on omia teinejä. Exillämme on saman tyyppinen varallisuus, mutta erilaiset arvot. Minun exäni on pihi, kaikessa pitää säästää. Miehen exä taas arvostaa kaikkea, missä on merkki.
Eli vaikka meidän teinit (kaksi molemmilla) saa meiltä samanarvoista tavaraa, niin minun lapseni saavat 300 e kännykän ja miehen lapset iphonen uusimman, minun lapsillani on koulussa 700 euron läppärit, miehen lapsilla macbookprot, minun lapseni kulkevat H&M:n vaatteissa, miehen lapset Gantissa ja Hilfigerissä.
Ei tälle vain mitään mahda, vaikka minun lapseni kuinka valittavat isän olevan pihi.
Okei siis rahasta oli jälleen kerran koko ajan lopulta kyse, hohhoijjaa.
Minä kyllä ymmärsin keskustelun koskevan epätasa-arvoisuutta?
Teinit eivät tiedä, millaista kohtelua sisarpuolet saavat toiselta vanhemmaltaan tai isovanhemmaltaan, mutta he näkevät, mitä toinen omistaa.
Tämä että omistamisella mitataan ihmissuhteita on okei? Sehän just on aivan perseinen näkökulma koko juttuun!
Kuule kun teinit mittaavat sitä omistamisella! Ehkä persnäkökulma, mutta fakta. ”Miks mulla ei oo macbookprota?”
Yksinkertainen ja rehellinen vastaus, koska isäsi ei sinulle sellaista osta. Oliko vaikeeta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikallaTässä ap:n tapauksessa bonukset ovat aina paikalla, koska vuoroviikot on rytmitetty niin, että molempien lapset ovat yhtäaikaa paikalla.
Miksi muuten olette tehneet niin? Lapset eivät saa olla isän/äidin kanssa ollenkaan, koska kaikki tehdään yhdessä bonusten kanssa.
Tän urpompaa kommenttia en ole tänään nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkäaikaistyötön tätini lakkasi ostamasta kenellekään joulu- ja synttärilahjoja tai muutenkaan ottamaan luokseen tai tekemään mitään sellaista, mihin kului rahaa, sen jälkeen, kun hänen omien 4 lapsenlapsensa lisäksi oli 6 bonuslastenlasta. Ei riittänyt enää työttömyyspäiväraha 10 lapseen.
Minusta pitkäaikaistyöttömän ei tarvitse muutenkaan kuluttaa rahaa lahjoihin. Joskus pelkkä onnittelu riittää, tai vaikka karkkipussi, jos välttämättä haluaa jotain tuoda. Jos lapset on pieniä, niin lahjat tulee muutenkin suoraan joulupukilta ;)
Kommentissani oli muutakin kuin vain lahjat.
Niin? Minun kommentissani oli lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Sun lapset ei ole niiden lapsenlapsia, miksi heitä pitäisi sellaisina kohdella?
Ei lapsenlapsina, vaan lapsesi perheenjäseninä, joita kohdellaan kaikkia kauniisti.
Kaikissa mäissä uusperhekeskusteluissa tuntuu olevan näkökanta, että jos et halihalipusipusi bonuslapsiasi tai bonuslapsenlapsiasi, niin olet kylmä, rumasti kohteleva ja ilkeä.
Eikö halihalipusipusin ja ilkeän välillä ole paljonkin vaiheoehtoja? Niin kuin oikeesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otapa ap nyt järki käteen. Kuka oikeasti eriarvoistaa näitä lapsia? Sinä? Ei. Miehesi? Ei. Miehesi vanhemmat? Ei. Sinun vanhempasi? Kyllä. Sinun vanhempasi ovat juuri ne, jotka haluavat, että miehesi lapset saavat enemmän kuin heidän omat lapsenlapsensa. Oletko koskaan kysynyt, miksi he haluavat näin? Okei, todennäköisesti ihan naiiviuttaan ja ymmärtämättömyyttään. Hyväntahtoisuuttaan. Joskus vaan hyväntahtoisuus voi kuitenkin olla joitakin osapuolia kohtaan väärin tai ainakin eriarvoistavaa.
Mä kehotan sua juttelemaan omien vanhempiesi kanssa asiasta. Kerro heille, että sua häiritsee,kun vanhempiesi vuoksi miehesi lapset saavat kaikkea enemmän kuin omat lapsesi. Pyydä vanhempiasi keskittymään ensisijaisesti heidän omiin lapsenlapsiinsa eikä sun appivanhempiesi lapsenlapsiin. Lapsillesikin voi olla ihan hyvä - varsinkin vähän isompana - että ovat sun vanhemmillesi ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat lapsenlapset. Vähenee heidän mahdollinen kateuskin miehesi lapsia kohtaan.
Loistava, konkreettinen ehdotus. Nerokas suorastaan - näin ongelma ratkeaa.
👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍
...not
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin.