Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Tuleeko se muka yllätyksenä. Pitääkö koko suvun alkaa uusperheelliseksi niin että ottaa ihan tuntemattomatkin huomioon? Jos ei ole ensimmäinen suhde pysynyt niin tuskin kukaan on niin tyhmä että uskoo sen toisenkaan pysyvyyteen. Voitko vaatia että pitää tutustua uusio kumppanin lapsiin kun ne suhteen loputtua voi ja häipyykin ja taas tulee uusia tilalle. Mene toisen ihmisen asemaan pystyisitkö itse? Helppoa vain olla itsekäs ja vaatia.
Uusperhe on ihan erilainen kuin ydinperhe eikä voi alkaa käyttäytyä ydinperheen tavoin tai voihan sitä mutta ei siitä mitään tuloksia tule. Hyvin harva suku haluaa alkaa huomioida muitakin kuin biologisia jälkeläisiään. Nekin jotka tekevät omia lapsia niin harva on niin lapsirakas että tykkää toisten tekemistä lapsista ja rakastaa niitä samanarvoisina kuin omiaan.
Uusperheen perustaja haluaa vain sen suhteen ja kilpailee sitten saako hänen lapsensa samat "tikkarit" kuin sen kumppanin lapset. Uusperhe on aina sairas ja perustettu vain aikuisia varten eikä lapsia varten. Lasten on pakko sopeutua vaikka mihinkä aikuisten oikkuihin. Kokeillaan aikansa mitenkä se toimii ja lapset kärsivät kun niitä niputetaan eivätkä lapset rakastu siihen vanhemman uusio kumppaniin niin niiden on vain pakko sopeutua vaikka mihinkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.
PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Olen bonusisoäiti. Ilmoitin, että bonuslapsi (miniän esikoinen) on tervetullut meille yökylään, kunhan miniän lapsen isän vanhemmat ensin ottavat minun lapsenlapseni (eli siis poikani lapset) yökylään. Tämä ei kuulemma kuulu kuvioon, riittää, että miniän vanhemmat hyväksyvät lapsenlapseni.
Olen vahvasti eri mieltä. Lapsella on 2 vanhempaa, ei voida ajatella, että osa suvuista jää vaille lapsen uuden perheen sisarusten seuraa. Uusperheessä jokainen isovanhempi on samalla tavalla vastuussa ihan jokaisesta perheen lapsesta, olivatpa ne sukua tai ei. Todella itsekästä ajatella, että lapsen isän vanhemmat eivät ota lomalle mukaan kaikkia lapsen perheeseen kuuluvia lapsia, vaikka lapsenlapsi ei edes asuisi isänsä kanssa kuin pari viikonloppua kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Tämä 👍
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Paljonkohan ap:n lapsen isänpuoleiset isovanhemmat mahtavat antaa aikaansa ja rahojaan ap:n lapsen bonussisaruksille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne sun lapset oo niiden lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Ottaako puolestaan tämän bonuslapsen isän suku näitä sisaruksia mukaan joka paikkaan vai toimiiko systeemi vain siten, että yhden suvun tulee ottaa kokonaisuus huomioon? Saavatko tämän bonuslapsen sisarukset lahjoja bonuslapsen isältä, kutsutaanko mukaan sukujuhliin, ovathan he tämän yhden lapsen perhettä.
Luulisi, että aikuiset olisivat kasvaneet näistä "jos et säkään, niin en mäkään"- hiekkalaatikkotavoista yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yksinhuoltaja, mutta lapseni isä kasvoi uusperheessä ja lapseni isän äidin eli lapsen mummin mies ja hänen äitinsä eli mummin anoppi ovat läheisiä lapseni kanssa.
Lapsellani ei ole isän puolelta biologista isoisää, joten mummin mies toimittaa vähän kuin sitä virkaa sitten, ja mummin miehen äiti ostelee lapselleni lahjoja.
Ei kai näihin mitään yhtä oikeaa tapaa ole, mutta omassa tuttavapiirissä lapsia pidetään perheenjäseninä vaikkeivät he biologista sukua olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Ottaako puolestaan tämän bonuslapsen isän suku näitä sisaruksia mukaan joka paikkaan vai toimiiko systeemi vain siten, että yhden suvun tulee ottaa kokonaisuus huomioon? Saavatko tämän bonuslapsen sisarukset lahjoja bonuslapsen isältä, kutsutaanko mukaan sukujuhliin, ovathan he tämän yhden lapsen perhettä.
Luulisi, että aikuiset olisivat kasvaneet näistä "jos et säkään, niin en mäkään"- hiekkalaatikkotavoista yli.
Ja luulisi, että yksiltä isovanhemmilta ei sovi mennä vaatimaan yhtään sen enempää kuin muiltakaan. Ap polkee kiukuissaan jalkaansa vain siksi, että itse on tehnyt väärät valinnat. Antaisi osan perheen lapsista nauttia siitä, että heitä rakastetaan. Jos ei omaa lasta hemmotella, niin muillekaan ei kuuluisi ilo elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Tämän taisi kirjoittaa ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole kuin yksi ns. Bonuslapsi. Eli siis veljeni vaimon esikoinen. Heillä on lisäksi myös 3 yhteistä lasta.
Tätinä muistan kaikkien nimipäivät ja syntymäpäivät. Yksi veljeni lapsista on mun kummilapsi, joten hän saa pientä extraa muihin verrattuna. Ja mun suvun isovanhemmat muistaa myös, ainut ero, ettei bonuslapselle ole säästörahastoa, jotka veljeni biolapsilla ja mun lapsilla on isovanhempien puolesta tehtynä.Yökylään, ostoksille ja syömään pääsee tasavertaisesti muiden kanssa.
Ottaako puolestaan tämän bonuslapsen isän suku näitä sisaruksia mukaan joka paikkaan vai toimiiko systeemi vain siten, että yhden suvun tulee ottaa kokonaisuus huomioon? Saavatko tämän bonuslapsen sisarukset lahjoja bonuslapsen isältä, kutsutaanko mukaan sukujuhliin, ovathan he tämän yhden lapsen perhettä.
Luulisi, että aikuiset olisivat kasvaneet näistä "jos et säkään, niin en mäkään"- hiekkalaatikkotavoista yli.
Eihän ap:kaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas kylmää kyytiä aikuisilta, on pakko lopettaa ketjun lukeminen pariin viestiin.
Taas hävettää olla aikuinen!
Tällaista mallia moni aikuinen viljelee: että ei kuulu minulle, ei ole minun lapsenlapsi, vien vain omat syömään...
Siis oikeasti haluatte tällain kohdella pieniä LAPSIA?!
Sitä voi jokainen miettiä miltä se tuntuisi, kun töissä/suvussa AINA joku muu saa, joku muu huomioidaan, joku muu kuin itse. Siinä pienessä parin hengen työporukassa tai suvussa AINA joku muu saa tuliaisia, joku muu saa palkankorotuksen, joku muu saa kehuja. Kylässäkin tarjottaisiin AINA vain jollekin muulle kahvia ja pullaa, mutta itse jäät AINA ilman. Miltä se mahtaisi tuntua AIKUISESTA(KIN)?!
Sen kerrotte tuhannella (×1000) niin tiedätte miltä se pienestä kehittymässä olevalta ja vielä tunteidensa käsittelemistä opettelevalta LAPSESTA tuntuu.
Kyllä ihminen on hirveä, tuntuu aika toivottomalta tämä ihmisen kehitys tai paremminkin sen puuhe.
Poistun oksentamaan.
.
.PS. AP, totta kai se pitääkin tuntua pahalle, kun omat jätetään huomiotta. Niin se tuntuu niistä lapsistakin! Se on normaalia! Moni vaan ei ole riittävän normaali ja pitää tätä huomiotta jättämistä OK - ovat vajaita. Vain tarpeeksi ehyt ihminen voi aidosti antaa ja luopua omaan napaan tuijottamisesta. Vain vajaa pitää kynsin ja hampain kiinni omastaan.
Pitää ensiksi saada, että voi antaa. Ja nämä itsekeskeiset eivät ole saaneet... Oikeastaan heitä pitäisi sääliä, mutta en halveksunnaltani kykene.
Juu mene vaan oksentamaan ap. Eiköhän tämän ketjun pointti tullut jo sulle selväksi:)
Muistan aina sen hämmästyksen, jonka sisarukseni (äitipuolen lapset) kokivat, kun isän kuollessa vain minä perin hänet. Testamenttia ei ollut, puoliso ei peri, joten yksin minä sain kesämökin jne. Äitipuoli yritti väittää, että isä olisi varmasti halunnut, että myös muut lapset saavat jotain, mutta itsekkäästi ja lapsellisesti päätin, että tällä hiekkalaatikolla leikin nyt vain minä. Äitipuolella oli avio-oikeus puoleen yhteisen omaisuuden arvosta, joten hän sai pitää asunnon, minä vein kaiken muun. Kun ne nallekarkit ei mene kuitenkaan tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla omia lapsia edellisistä liitoista ja yksi yhteinen. Mielestäni bonusisovanhemmuuden riittävä taso on se, että käyttäydytään ystävällisesti lapsia kohtaan silloin kun he ovat paikalla. Esimerkiksi, että kyläillessä jutellaan kaikille tai vaikka pääsiäisenä on jokaiselle tuomisena pääsiäismuna eikä vaan niille "omille". En minä eikä mieskään odota bonusisovanhemmilta samanlaista huomiota kuin niiltä omilta isovanhemmilta. Kaikilla lapsilla kuitenkin on jo elämässään aktiiviset ja läsnäolevat isovanhemmat sekä äidin että isän puolelta, miksi siihen enää ketään lisää tarvitsisi - varsinkin kun he ovat lastenkin mielestä vain joku vieras iäkkäämpi pariskunta ilman mitään tunnesiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Oletko ap sanonut omille vanhemmillesi,että sinua harmittaa tuo toisten isovnhempien käytös ja pyytänyt heitä käyttäytymään samalla tavalla, niin harmituksesi olisi vähäisempää. Olen itse isovanhempi enkä taatusti jaksaisi huomioida ns ” vieraita lapsenlapsia” jos oma jälkeläiseni menisi uusiin naimisiin ja tilanne olisi niinkuin teillä. Se on luonnekysymys ja sillä siisti. Kukaan ei voisi minua pakottaa siihen.
Helppo ratkaisu: Ap:n lapset ovat ap:n luona parillisina viikoina ja silloin ollaan tekemisissä ap:n suvun kanssa. Ap:n miehen lapset ovat ap:n ja miehensä luona parittomina viikkoina ja silloin ollaan tekemisissä miehen suvun kanssa. Näin ei aloituksen sukuristiriitoja pääse edes syntymään ja kaikki lapset saavat vanhempiensa ja sukunsa huomiota sen minkä saavat.
Mutta arvataanhan se, että tällainen ratkaisu ei käy ja miksi ei käy. Tai miksi sitä ei alunperin ole otettu käyttöön.
Minun isälläni on lapsia kolmen naisen kanssa. Äitini on ottolapsi ja hänellä on biovanhemmat ja ottovanhemmat.
En ole koskaan ajatellut, että kaikkia pitäisi jotenkin kohdella kaikkien aikuisten taholta aina samalla tavalla. Ei ole tullut pieneen mieleenkään.
Yhdellä siskoistani on hyvin aktiivinen kummitäti, minun on semi, toisen siskon kummitäti on hävinnyt....
Aikuiset on ystävällisiä lapsille kohdatessaan. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No voi hyvänen aika! Miksi lapsen biologiset isovanhemmat ei voi kutsua omaansa tekemään kaikkea kivaa? Ei minulla ole käynyt edes mielessä, että naapurin lapset (minulle yhtä läheiset kuin bonuslapsenlapsi) täytyy kohteliaisuuden vuoksi ottaa mukaan mökille tai shoppailemaan.
Tee elätte perheenä, mutta muille ette ole perhe vaan 4 eri suvun kombinaatio.
Ap häpeää niin, ettei kehtaa omille lapsilleenkaan kertoa, että miehen vanhemmat eivät ole heidän isovanhempiaan 😂
Kyllä meillä on ainakin "neljät isovanhemmat" vaikka olemme ydinperhe. Kaikki isovanhemmat ovat nimittäin eronneet