Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Meillä on suvussa yksi bonusäiti, joka on kova vaatimaan bonuslapsilleen huomiota. Se on hyvin rasittavaa.
Suvun muut bonusvanhemmat eivät tee samaa, vaan antavat bonuslasten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te muodostatte uusperheen te muodostatte sen kumppaninne kanssa. Sen kumppanin vanhempien velvollisuuteen EI kuulu muut lapset kuin ne omat ja omat lastenlapset. Te ette lyö hynttyitä yhteen isovanhempien kanssa, joten heillä on täysi oikeus joko huomioida tai olla huomioimatta.
On aivan sama vaikka kuinka parutte, mutta olette ITSE vastuussa omasta uusperhekuviostanne, ei isovanhemmat.
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikalla
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikalla
Riippuu isovanhemmista. Isovanhemmat määrittelevät itse miten toimivat, sitä ei kukaan sanele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään kannata enää kiintyä kuin verisukulaisiin. Kaikenmaailman bonukset vaihtuu jatkuvasti... Se on iso riski kiintyä ja sitoutua. Luulisin, et myös tästä kyse.
Juuri näin. Monet ketjuun osallistuvat varmaan elävät vain hetkessä eikä heitä tippaakaan harmita, jos joku heille rakas ja läheinen yks kaunis päivä katoaa heidän elämästään lopullisesti. Ottavat uuden edellisen tilalle.
Exäni esikoinen oli 9v, kun tapasin exäni. Halusin luoda hyvän ja läheisen suhteen tähän tyttöön, jonka isäpuolet olivat vaihtuneet jo useamman kerran ja joka oli elänyt jo monenlaisissa exiennyxiensukusotkuissa. Kiinnyin tyttöön todella vahvasti ja hänkin minuun. Kun tyttö oli 14 v, exä päätti lähteä läiskimään. En tavannut tätä tyttöä enää koskaan. En saanut sanoa hänelle edes hyvästi ja toivottaa hyvää elämää. Mulle menetys oli ihan hirveä. En tiedä, miltä tytöstä itsestään tuntui. Silloin päätin, että en enää iknä kiinny yhteenkään ihmiseen, jonka kuulumisessa mun elämääni mulla ei ole pienintäkään sananvaltaa vaan aivan muut ihmiset päättävät asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Olen ydinperheellinen ja kasvattanut jo lapseni aikuisiksi. Jos lapseni päättävät erota ja mennä uusiin suhteisiin, he eivät päätä suhtautumistani kaikenmaailman bonuslapsiin. Sen teen minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Tuleeko molempien uusioparin lapsille ja ankkurilapsillekin tasainen ja tyydyttävä elämä vai koskeeko tämä vain vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Tällainen että osaa perheestä syrjitään on ihan kamalaa käytöstä. Tietenkin toisinaan vain yksi lapsista ehtii vaikka ostosreissulle, mutta hyvät isovanhemmat pitävät huolen ettei kukaan jää koko ajan sivuun. Ihan lapsellista käytöstä! Vaikka et rakasta kaikkia lapsenlapsia kuin omiasi niin yritä silti kayttäytyä kuin ihminen.
Tähänkin tulee nyt varmaan vastauksia tyyliin "ja muahan ei muiden kakarat kiinnosta". Hienoa, olette hienoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Olen ydinperheellinen ja kasvattanut jo lapseni aikuisiksi. Jos lapseni päättävät erota ja mennä uusiin suhteisiin, he eivät päätä suhtautumistani kaikenmaailman bonuslapsiin. Sen teen minä.
Ydinperheellinen? Bonuslapset? Okei, kuulostat kivalta. Olen aika varma ettei sun seuraan ihan hirveesti ees etsiydytä.
Isovanhempana ajattelen, että lapsen on hyvä tietää hänellä olevan kaksi isovanhempaa, äidin ja isän puolelta. Muut ovat ystäviä tai tuttuja.
Poikani on eronnut ja perustanut uusperheen eli tilanne on sama kuin teillä. Myös miniäni pahoitti mielensä, kun en huomioi hänen edellistä liitoista syntyneutå lapsiaan samalla tavalla kuin omia lapsenlapsiani. En vienyt shoppailemaan, en ottanut matkoille jne. viittä lasta yhtäaikaa, vaan pyysin kaksi omaa lastenlasta. Ja viimeinen pisara miniälle oli lastenlapseni rahastot, jota kartutan vuosittain.
Miniäni pyynnöstä, poikani kanssa käytiin pitkää keskustelua ja suhteeseemme tuli särö. Välit ovat asialliset, mutta ainakin minun puolelta olen varovainen ja alistettu, kun haluaisin kohdella kaikkia lapsenlapsiani samanarvoisesti.
Nyt ostat poikani uusperheen kaikille lapsille samanarvoiset lahjat ja kun ennen ostin kahdelle, nyt vastaavalla summalla ostan viiden lapsen lahjat.
Ja poikaani pyysin nostamaan rahastot ja jakamaan varat miten poikani parhaaksi näkee, mutta toisin kävi, kun lapsenlapseni äiti ei antanut suostumustaan ja sai vihat niskaansa.
Ja nyt salaa, kenenkään tietämättä, olen avannut uudet rahastot nimiini, johon kartutan poikani lapsille vastaavan summan kuin muillekin lapsenlapsille, mutta se tulee julki, kun kuolen ja liitetty osaksi testamenttiä.
Ja kyllä, mummona uusperheen kuviot harmittavat ja lisäävät omien lastenlapsien eriarvoisuutta. Onhan se ihan eri asia ostaa kahdelle 200€ lahja kuin uusperheen 6 lapselle ja tätä ei jostakin syystä uusperheen vanhemmat ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikallaRiippuu isovanhemmista. Isovanhemmat määrittelevät itse miten toimivat, sitä ei kukaan sanele.
Ei tietenkään sanele! Mutta sellaista isovanhempaa voi pitää kusipäänä joka tuo osalle lapsista karkkipussit mutta jättää osan täysin huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Olen ydinperheellinen ja kasvattanut jo lapseni aikuisiksi. Jos lapseni päättävät erota ja mennä uusiin suhteisiin, he eivät päätä suhtautumistani kaikenmaailman bonuslapsiin. Sen teen minä.
Ydinperheellinen? Bonuslapset? Okei, kuulostat kivalta. Olen aika varma ettei sun seuraan ihan hirveesti ees etsiydytä.
Kyllä, olen oikein kiva ja seurastani pidetään, siksi en olekaan eronnut. Sinä vastaavasti taidat olla jo useampaankin kertaan eronnut enkä ihmettele miksi. Olet tainnut saada oppisi suoraan vanhemmiltasi ja jatkanut perinnettä kuten teidän kuvioissa kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikallaRiippuu isovanhemmista. Isovanhemmat määrittelevät itse miten toimivat, sitä ei kukaan sanele.
Ei tietenkään sanele! Mutta sellaista isovanhempaa voi pitää kusipäänä joka tuo osalle lapsista karkkipussit mutta jättää osan täysin huomiotta.
Sellaista elämä on. Edes sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei seura tai käytös miellytä. Koskee kumpaakin osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan ohiksena, mielestäni tämänkin ketjun ovat vallanneet katkeroituneet kostonhaluiset eksät, joiden mielestä uusi vaimo ja uusperheet ovat AINA pahasta. Näin erolapsen perheenä voin kertoa että ei pidä paikkaansa: oma äitini oli uskomaton cusipää joka piikitteli ja vidduili iskälle niin ettei hänen kanssaan voinut elää. Myöhemmin ovat sekä isäni että äitini löytäneet "sopivammat" partnerit itselleen niin että yhteiselo ei ole yhtä sekopäistä kuin lapsuudessani.
Ei avioliiton tarvitse olla elinikäinen tuomio, mikäli toinen oikeasti sekoaa pahasti tai muuttuu ihmisenä täysin toiseksi. Joissain tilanteissa voi ainoa keino löytää tasainen ja tyydyttävä elämä olla jättää se epätasapainoinen ilkeä kumppani.
Olen ydinperheellinen ja kasvattanut jo lapseni aikuisiksi. Jos lapseni päättävät erota ja mennä uusiin suhteisiin, he eivät päätä suhtautumistani kaikenmaailman bonuslapsiin. Sen teen minä.
Ydinperheellinen? Bonuslapset? Okei, kuulostat kivalta. Olen aika varma ettei sun seuraan ihan hirveesti ees etsiydytä.
Kyllä, olen oikein kiva ja seurastani pidetään, siksi en olekaan eronnut. Sinä vastaavasti taidat olla jo useampaankin kertaan eronnut enkä ihmettele miksi. Olet tainnut saada oppisi suoraan vanhemmiltasi ja jatkanut perinnettä kuten teidän kuvioissa kuuluu.
Siis mitä ihmettä :D En ole ko. kirjoittaja mutta tämä oli ahdasmielisin kommentti jonka olen tänään lukenut. Eli pidät henkilöä joka arvostelee tyyliäsi ylläpitää tiukkaa jakoa verisukulaisten ja bonussukulaisten välillä automaattisesti sarjaeroajana, ja annat ymmärtää että syy tähän liittyisi ko. henkilön vanhempien avioeroon? Tuo kuulostaa jo vähän lahkolaiselta suhtautumiselta avioliittoon....
Missä on ap. sinun ja lastesi isän vanhemmat? Eivätkö he ole lastesi isovanhemmat?
Vai kaipaatko hoitoapua ja lahja-automaattia mahdollisemman monelta isovanhemmilta, kun siihen ei lapsen oikeat isovanhemmat riitä.
Ymmärtääkö edes lapset, kuka on oikea mummo ja kuka ei?
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempana ajattelen, että lapsen on hyvä tietää hänellä olevan kaksi isovanhempaa, äidin ja isän puolelta. Muut ovat ystäviä tai tuttuja.
Poikani on eronnut ja perustanut uusperheen eli tilanne on sama kuin teillä. Myös miniäni pahoitti mielensä, kun en huomioi hänen edellistä liitoista syntyneutå lapsiaan samalla tavalla kuin omia lapsenlapsiani. En vienyt shoppailemaan, en ottanut matkoille jne. viittä lasta yhtäaikaa, vaan pyysin kaksi omaa lastenlasta. Ja viimeinen pisara miniälle oli lastenlapseni rahastot, jota kartutan vuosittain.
Miniäni pyynnöstä, poikani kanssa käytiin pitkää keskustelua ja suhteeseemme tuli särö. Välit ovat asialliset, mutta ainakin minun puolelta olen varovainen ja alistettu, kun haluaisin kohdella kaikkia lapsenlapsiani samanarvoisesti.
Nyt ostat poikani uusperheen kaikille lapsille samanarvoiset lahjat ja kun ennen ostin kahdelle, nyt vastaavalla summalla ostan viiden lapsen lahjat.
Ja poikaani pyysin nostamaan rahastot ja jakamaan varat miten poikani parhaaksi näkee, mutta toisin kävi, kun lapsenlapseni äiti ei antanut suostumustaan ja sai vihat niskaansa.
Ja nyt salaa, kenenkään tietämättä, olen avannut uudet rahastot nimiini, johon kartutan poikani lapsille vastaavan summan kuin muillekin lapsenlapsille, mutta se tulee julki, kun kuolen ja liitetty osaksi testamenttiä.
Ja kyllä, mummona uusperheen kuviot harmittavat ja lisäävät omien lastenlapsien eriarvoisuutta. Onhan se ihan eri asia ostaa kahdelle 200€ lahja kuin uusperheen 6 lapselle ja tätä ei jostakin syystä uusperheen vanhemmat ymmärrä.
Meillä myös minun vanhemmat ostavat lahjat kaikille lapsille, miehen sukulaiset vain miehen lapsille. Uusperheessäkin pitäisi minusta olla lapsilla suht samanlaiset elintasot, joten itse ratkaistiin tuo niin, että ostetaan sitten miehen kanssa minun lapsille sen verran esim. joululahjoja, että lahjamäärä tasoittuu siinä. Toki näin meillä menee enemmän rahaa lahjoihin, mutta voidaanpahan edes jotenkin vaikuttaa.
Yleensä "useampi" tarkoittaa käytännössä kolmesta ylöspäin.
Jos teillä molemmilla on useampi lapsi edellisistä liitoista, niin kuinkahan moni isovanhempi jaksaa hoitaa lapsikatraan, jos on 6 lapsesta ylöspäin, ruokailut ja petipaikat.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kohteliasta ja ystävällistä huomioida kaikkia perheen lapsia samalla lailla, vaikkei olisikaan verisukulainen kaikkien kanssa. Ymmärrän ettei välttämättä kiintymys kasva yhtä vahvaksi kaikkien kanssa, tai ettei vuosittain partneria vaihtavan lapsen heilaan jaksa aina tutustua, mutta tässä tapauksessa kun oma lapsi on mennyt naimisiin uudelleen ja asunut jo vuosikausia yhdessä, pitäisin kohtuullisena normaalin ystävällisen käytöksen. Jos tullaan viettämään perheen kanssa yhteistä aikaa, niin tuodaan tosiaan ne pääsiäismunat kaikille lapsille (ei vaan omille lapsenlapsille).
Sen sijaan ymmärrän hyvin jos mummi/pappa haluaa viettää ylimääräistä aikaa omien biologisten lastenlastensa kanssa, ja käyttää heitä syömässä ja vaikka kylpylässä. Mikäli lapsenlapsia ja heidän bonussisaruksiaan on liuta, on tämä helppo tapa rajata porukka kohtuulliseen kokoon niin että jaksaa heitä hoitaakin.
Eli tiivistetysti:
- mummi ostaa karkit (ja vaikka pienet joululahjat) myös bonuslapsenlapsille koska se on normaalia kohteliasta käytöstä
- mummi saa hemmotella omiaan silloin jos bonukset ei paikalla
Tässä ap:n tapauksessa bonukset ovat aina paikalla, koska vuoroviikot on rytmitetty niin, että molempien lapset ovat yhtäaikaa paikalla.
Ap, sun kannattaa jo nyt perustaa rahasto sun tuleville lapsenlapsillesi. Ja toinen rahasto sun tuleville bonuslapsenlapsillesi.